Jälleen on takana yksi yksinäinen ilta. Ajatukset on sateen harmaita, vaikka sää on kauniin kesäinen. Ahdistus ja masennus vaivaavat. Ei voi kuitenkaan kertoa kenellekään näistä oloista kotioloissa, kun ei ole sellaisia kavereita. En tiedä jaksanko tällaista elämää enää kauaa. Nuori nainen, jolla pitäisi olla kaikki hyvä edessä. Aina vaan pitäisi nostaa itsensä ylös suosta ja etsiä uusia työpaikkoja, vaikka sielu itkee yksinäisyyttä ja hellyyden puutetta.
Yksinäinen ilta
Zoline
91057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin tuttu tunne ja sama elämäntilanne. Toisaalta itsellä hieman valoa tunnelin päässä. Hain opiskelemaan Tampereelle. Toivon niin kovasti pääseväni sinne ja unohtaa vanhan elämän. Kaikki edellytykset pärjätä, mutta tuntuu, että ihmisiin on niin vaikeaa enää luottaa ja tosiystävyyksien syntyyn menee aikaa. Eniten haluaisin kuitenkin seurustella vakavasti, mutta homoseksuaalisuuteni tekee siitä moninkertaisesti hankalampaa:( Älä ihmeessä luovuta, sillä ei saavuta mitään. Se, että yrittää muuttaa tilannetta paremmaksi, ei varmasti satuta niin paljon kuin nykyinen olotila. Vaikkakin sitten päivä kerrallaan ylöspäin.
Jälleen on takana yksi ilta ja perjantaissa mennään. Iltalenkilläkin oli melko hiljaista johtuen kai perjantaista. No, lammella oli jonkin verran ihmisiä istuskelemassa ja seurustelemassa. Toki näkyi useita parejakin. Hienoa kun monet löytävät ystäviä ja kaikkein tärkeimmän ihmisen siihen vierelle.
Yksinäisyys, läheisyyden ja hellyyden puuttuminen ovat monelle totta. Huomenna kai pitäisi käydä ostamassa väsyttävää mirtatsapiinia. Vielä kun sen reseptin jostakin löytäisin... hmm. Minnekähän sen lienen laittanutkin...
Koeta kääntää ajatukset aurinkoisiksi. Vaikka en tiedä miten se tehdään, kun itsekin estän ahdistuneisuutta tropeilla.
Tiedän tunteen...itsekkin masennusta ja paniikkia lähes 10 v sairastaneena. Yritän nauttia pienistä asioista kuten kahvikupista ...niinkuin nyt kun tässä koneella surffailen!!! :)
Joo ei se paljon auta vaikka taivaalta satais kukkasia, kun masentaa, niin masentaa.
Omakohtaisesti elämä tuntuu turhauttavalle. Ei ole unelmia. Vaikka toisaalta olis kiva päästä parempiin töihin, mutta sitten taas ajattelee, että mitäs minä suuremmalla palkalla teen? Ostan jotain. Mitä minä sillä tavaralla teen?
Ei ole mitään hajua minkä takia elän. Elän vaan, ettei muut ihmettele, että mikähän sille tuli.
Niinpä, itsekin olen miettinyt, että jos haluan uusia vaatteita, niin miksi niitä haluan jos en käy missään ja jos ei ole ketään jota niillä vaatteilla miellyttää? Jos haluan uuden tavaran, niin ei se tee minua onnelliseksi. Tavara EI tee onnelliseksi, koska silti minulta puuttuisi se jokin, eli tunne että joku (muu kuin äiti) rakastaa, hellyys, tunne että kelpaa jollekin.
Taas kaunis kesäilta, minulla ei ole muuta kuin aikaa, aikaa ja aikaa. Tekisi niin paljon mieli olla jossakin ulkona, baarissa tai viettämässä aikaa mukavien ihmisten kanssa. Mutta ei. Ahdistun kotona ja syön itseni hengiltä, kuten melkein jokaisena vapaana iltana (eli n. 7 päivää viikossa).
Tuntuu, että elämäni valuu hukkaan. Olen jo 18v enkä mitään kokenut. Kulutan elämääni täällä samassa paikassa, jossa olen koko ikäni asunut. Mitä minulle on jäänyt käteen, ei yhtään ystävää. No pari parempaa kaveria on, mutta en heidän kanssaan aina voi olla, heilläkin on omat juttunsa. Ja silti tunnen oloni YKSINÄISEKSI.
Tuntuu, etten osaa olla ja jutella ihmisten kanssa. Tuntuu, että olen todella tylsä ihminen, eikä kukaan ajattele minun olevan hyvä tyyppi.
Mistä voisin puhua omanikäisteni kanssa, kun en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä? Noihin asioihinhan ne puheenaiheet yleensä ainakin tietyissä tilanteissa keskittyy...
Haluaisin pois täältä, koska aivan sama olenko jossain uudessa paikassa vai täällä, tosiystävien saldo kuitenkin nolla.
Tekis mieli olla jossakin. Toisaalta mulla ei ole paljoakaan annettavaa muille ihmisille ja ehkäpä muilla ihmisillä on viellä vähemmin annettavaa mulle.
18v on nuori. Ei sitä viellä tuossa iässä ole tarvinut juurikaan kokea.
"Mistä voisin puhua omanikäisteni kanssa, kun en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä?"
Pitää vaan löytää seuraa, joka kykenee juttelemaan muustakin. Vaikka joku yksinäinen, jonka kanssa voi puhua vaikka sitten omista tunteista, siintä mitä on jäänyt kokematta, yms.
Minäkin haluaisin muuttaa, vaikkakin se vaan ehkäpä hankaloittaisi elämää entisestään, kun harrastukset jäis tänne.
Täälläkin ollut aika yksinäinen ilta. Päivällä vielä kaverin kaa tuolla keskustassa Sambakarnevaalia katsomassa, mut siellä muistui tuo suru pintaan ja sit menikin loppu ilta pilalle. On aivan kauheata, kun on kauhean ikävä ja surullinen olo eikä ole ketään jolle siitä sanoa. Ei vain ole sellaisia kavereita minullakaan, joille tuosta voisi mainita. Joka olisi läsnä sittenkin eikä ahdistuisi ja osaisi halata. Ei ihminen paljoa tarvi, mut tietyn läheisyyden ja läsnäolon se toisista ihmisistä tarvitsee. Muuten sitä masentuu.
Ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin vaikeampi löytää ketään. Olen siis 29 vuotias mies ja jotenkin tuntuu, et itseä nuoremmat naiset eivät halua edes kaveriksi jollei ole oman ikäinen ja tämän ikäisiä naisia tai itseä hieman vanhempia ei tunnu löytyvän mistään.
"Ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin vaikeampi löytää ketään. Olen siis 29 vuotias mies ja jotenkin tuntuu, et itseä nuoremmat naiset eivät halua edes kaveriksi jollei ole oman ikäinen ja tämän ikäisiä naisia tai itseä hieman vanhempia ei tunnu löytyvän mistään."
Ei vai? Kuule kakkoskierroksella oleva nainen voi hyvinkin haluta nuoremman miehen. Se hivelee itsetuntoa! Jos nimittäin kakkoskierroksella oleva sulle kelpais.
Haloo Haloo!
Mulle voi kirjoitella osoitteeseen [email protected]. Nyt tästä lähden ylös ulos ja liikkumaan seuraavaksi ettei tarvi neljän seinän sisällä homehtua koko päivää.