Ostin tällä viikolla kannettavan, jossa on AMD:n 64-bittinen tuplaydinsuoritin, mutta kuinka ollakaan, 32-bittinen Vista. Oletin sen olevan 64-bittinen, kun missään ei ollut mainita siitä.
Nyt pähkäilen, että pitäisikö kone viedä takaisin ja hommata toisenmoinen samasta firmasta, vai pitää tämä 32-bittinen? Muuten kone on oikein käypä peli ja vastaa tarpeita, mutta olisin halunnut käyttiksen olevan 64-bittinen.
Eli onko niillä loppujen lopuksi niin paljon eroa, että kannattaisi vaihtaa? Konetta käytän musiikin, elokuvien ja muun median käyttöön, sekä irkkaamiseen ja netteilyyn.
Nyt pähkäilen, että pitäisikö kone viedä takaisin ja hommata toisenmoinen samasta firmasta, vai pitää tämä 32-bittinen? Muuten kone on oikein käypä peli ja vastaa tarpeita, mutta olisin halunnut käyttiksen olevan 64-bittinen.
Eli onko niillä loppujen lopuksi niin paljon eroa, että kannattaisi vaihtaa? Konetta käytän musiikin, elokuvien ja muun median käyttöön, sekä irkkaamiseen ja netteilyyn.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että nyky ohjelmat tukee 32 bittista käyttistä paremmin kuin 64 bit. koska suurin osa on vielä 32 bittistä softaa.itekin meinasin ottaa 64 bittisen mut kaduin ja päädyin 32 bittiseen.
64 bittisyyteen mit sinne on aikaa viel.
http://windowshelp.microsoft.com/Windows/fi-FI/help/41531554-d5ef-4f2c-8fb9-149bdc5c8a701035.mspx
http://www.tietokone.fi/pda/uutinen.asp?news_id=33387
http://mureakuha.com/keskustelut/1?15106
Luin myös nuo samaiset sivut läpi ja niinhän ne tukevat sitä 32-bittistä. Järkiratkaisu voisi olla pitää tämä ja hommata se 64-bittinen joskus muutaman vuoden päästä, kun kerran kone jo valmiiksi sitä tukisi.
Säästyy ainakin suurimmalta osalta ajuriongelmilta.
Kiitos
halpa PC-läppäri menee syväkyykkyyn tulevaisuuden yhä raskautuvien Vistan seuraajien kanssa, joten viisasta asennoitua siihen että se tehtaan käyttis on kuvioissa koneen hajoamiseen saakka.
Jonkun 64-bittisen Linuxin voi tietysti asentaa rinnalle vaikka heti ja ilmaiseksi.
uusimman Ubuntun toiselle kiintolevylle, ja se on toiminut siellä moitteetta. Muistintarve on vain murto-osa siitä minkä vintoosa rohmuaa. Kuitenkin: koska ei ole mitään järkeä pitää useampaa käyttöjärjestelmää rinnakkain, kannattaa ajaa yhtä niin kauan kun se vain toimii, jolloin pakkoasennetusta systeemistä ei ole maksanut turhaan. On hyvä - ja rauhoittavaa tietää, että milloin tahansa koneelle voi asentaa 64-bittisen linuxin - vaikka siinä tapauksessa, että vintoosa sanoo sopimuksensa irti. Ja on hyvä tietää, että asennettu linux myös toimii, ja että sillä voi tehdä melkein samat asiat kuin vintoosassa.
Ongelmia kuitenkin on 64-bittisessä linuxissakin, ja ne ovat samat jos koneessa olisi 64-bittinen Vista. Joistakin ohjelmista, kuten Skypestä, ei ole lainkaan tarjolla 64-bittistä versiota, ja jos sen asentaakin, se täytyy "pakottaa" systeemiin. Myös monista muista kätevistä sovelluksista ei ole tarjolla 64-bittisiä versioita. Lisää häikkää aiheutuu sitä, että KDE3 ja KDE4 -ohjelmat on tarkoitettu juuri omaan työpöytäänsä, vaikka osa KDE4 -työpöydälle optimoiduista ohjelmista toimiikin KDE3:ssa. Siirtymävaiheessa sitä sitten täytyy asentaa kumpaakin systeemin omat versionsa.
Myös javan kanssa on ongelmia, sillä 64-bittiset viritelmät eivät ole itsestäänselvyys. Tarjolla on 64-bittinen IcedTea, mutta se ei välttämättä skulaa yhteen kaikkien selainten kanssa, ja se on kuitenkin vain hieman muunneltu Sun Java. Asennettujen selaintenkin olisi oltava mielellään 64-bittisiä, ja ongelmia riittää esimerkiksi flashin kohdalla, koska siitä ei ole tarjolla 64-bittistä versiota - ja tietenkin kaikkien multimediaohjelmien olisi oltava 64-bittisiä, jotta selain osaisi käyttää niiden tarjoamia plugineja.
64-bittisen Vistan asennus voisi olla perusteltua jos koneessa olisi kymmeniä gigatavuja keskusmuistia, jollaista muistiavaruutta tällainen systeemi osaa hallinnoida. Halvoissa läppäreissä on nykyään tavallisesti noin gigatavu, ja 32-bittinen vintoosa voi käyttää hieman yli kolme gigatavua, joka riittää useimpiin tarpeisiin. Ensin kannattaisikin asentaa pari gigatavua lisää keskusmuistia, jos vain mahdollista, ja lisätä levytilaa, jos se vain on läppärissä mahdollista - ja jos mitenkään mahdollista, asentaa läppäriin kunnollinen geforgen näytönohjain. Näillä eväillä 32-bittinen Vista kestää varmasti sen minkä konekin.
>ei ole mitään järkeä pitää useampaa käyttöjärjestelmää rinnakkain
Miksi sitten miljoonat ihmiset niin tekevät? Olemmeko me jotenkin järjettömiä ja millä perusteella?
Mullakin on satunnaista pelaamis- ja vistantutkimistarvetta varten OS X:n lisäksi koneella 64-bittinen Visva Sp1, ja 10 gigan muistilla (virtuaalina 4 GB) se jopa toimii kohtuullisesti (neliytimisellä Intel Xeonilla).
Eivät useamman käyttöjärjestelmien käyttäjät ole mitenkään typeriä, sillä onhan milnullakin eri maantieteellisissä paikoissa käytössäni erilaisia käyttöjärjestelmiä.
Mutta jos jokkain tietyllä käyttöjärjestelmällä, ja sen ohjelmilla tekee jotakin projektiluontoista työtä, kuten rakentelee kotisivuja, tai luo musiikkia, rajautuu työskentely helposti vain yhteen työkoneeseen, ja sitä spesiaalimmin mitä erikoisempia sovelluksia käytetään. Koska tällainen työ on välttämättä reaaliaikaista, se vaatii myös reaaliaikaista päivitystä kaikissa käytetyissä systeemeissä, jos on tarpeen - ja ei se ole niin helposti toteutettavissa. Tietenkin voidaan sopia esimerkisi siitä, että töitä vaihdetaan mikkisoftan WAV -tiedostoina, tai OpenOfficen tukemissa tiedostomuodoissa, mutta nämä eivät sinällään viittaa mihinkään erityiseen projektiin.
Kyse ei siitä, että erilaisissa käyttöjärjestelmissä voi käyttää samanlaisia - tai samantapaisia ohjelmia, kuten Kword, OpenOffice, Audacity, Rosegarden4, tai Gimp, vaan siitä, että tehtyjen töiden päivittäminen useiden järjestelmien kesken ei ole ongelmatonta, ja varsinkin jos käyttöjärjestelmät on asennettu eri kiintolevyille, tai eri koneille, jolloin ne eivät voi "nähdä" toisiaan.
Jos taas järjestelmissä ei tuota varsinaisesti itse mitään, vaan pelkästään imuroi ja tallentaa, on samantekevää mitä systeemiä käyttää. Tällaisia käyttäjiä lienee valtaosa. Mutta tuotannollisessa työssä on ihan hyvä idea käyttää kerrallaan vain yhtä systeemiä, ja kun sitten päättää vaihtaa systeemiä, siirtää kaikki tekemänsä työt uuteen systeemiin, ja jatkaa sillä.
Muistitikut ja USB -kiintolevyt eivät ratkaise sinällään tämänkaltaisia ongelmia.
"Ja on hyvä tietää, että asennettu linux myös toimii, ja että sillä voi tehdä melkein samat asiat kuin vintoosassa."
Tekee enemmänkin kuin samat asiat.