En ymmärtänyt taakkaani painoa
ennen kuin vuoret oli siirretty edestäni
ja raskaimpina roikkuvat pilvet
ajettu yltäni avaruuksiin.
Hipaistu janoisten huulieni kaarta
ikävästäni itketty puolta
saatettu väsynyt utuisiin uniin
herätetty
lempeän ravisuttavaan rakasteluun.
Voi kuinka haluaisin vielä
villiä huokauksia kaulalleni, rinnoilleni
sormien suloista laulua
väriseville uumilleni unohtumaan.
En halua palata enää
onnen odotuksen hetkiin
vaan tarvitsen jokaisen sykäyksesi
mittaavan omieni virtaa
olethan tässä huomennakin ?
ennen kuin vuoret oli siirretty edestäni
ja raskaimpina roikkuvat pilvet
ajettu yltäni avaruuksiin.
Hipaistu janoisten huulieni kaarta
ikävästäni itketty puolta
saatettu väsynyt utuisiin uniin
herätetty
lempeän ravisuttavaan rakasteluun.
Voi kuinka haluaisin vielä
villiä huokauksia kaulalleni, rinnoilleni
sormien suloista laulua
väriseville uumilleni unohtumaan.
En halua palata enää
onnen odotuksen hetkiin
vaan tarvitsen jokaisen sykäyksesi
mittaavan omieni virtaa
olethan tässä huomennakin ?
Vastaukset 35
Vanhimmat
..siirtää vuoretkin paikoiltaan,
nälkäsi etsii ravitsevaa rakkautta
vaeltelemaan ihosi pinnoilla.
kaipuuta olla rakastettu,rakastava.
olipa mukavan olon jättävä
runo sinulta!!!
hyvä linda!!!
niinhän se on, että kun toinen kantaa taakasta
puolet ja itkee itkustani osan - olen onnekas
hänestä ja hänen olemassaolostaan.
Rakkauden nälkä ja jano, se on loppumaton ihmi-
sessä luulen. Vaikka se ei aina olisikaan elävä-
nä minussa, se on olemassa.
Mutta jos runo jätti miellyttävän olon,
niin kiitän Sinua. Palautteesi on aina yhtä
kannustavaa.
tahdon Sinut
ehdoitta
kokonaan
en haavekuvaa
enkä unta
en kuvitelmaa
enkä tyhjää paikaa vierelläni
en odota enää
tai vaikka odotankin
kärsin
kaipaan
ja kaipaukseni
se on jo lähellä
epätoivoa
älä
sano
enää
mitään
mitä et tarkoita
todella
onko nyt
nyt
huomenna
vai
ylihuomenna
mitä on tarjolla
paluu menneisyyteenkö
kerro Rakas
että tiedän
hiivatti soikoon nainen, miten Sinä taas tuon
oikein teit ?
Luen uudelleen ja uudelleen - ihmettelen.
Olet paitsi ihana ystäväni, niin mitä
käsittämätön taituri sukeltamaan toisen ihmisen
pään sisään. Siulla on joku kummallinen taito,
jota en ymmärrä - en.
Upeaa ja koskettavaa, kuin minua mutta Sinä puit
sen sanoiksi.
Kiitos !
hän on,katsoin juurikin teenlehdistä!!
Ja ne lehdet ei erehdy koskaan
on ihan omin noidankäsin
riippakoivusta riivityt!!!
Sie tiiät mitä mie tarkoitan
eiks ni???
*hymyilee noita*
jos voisinkin luottaa, ah noitaseni. Mutta jos
kerran vakuutat, ettei ne erehdy koskaan niin
mie hyväuskosuuttani sitten otan ja uskon
sanaasi.
Juuh, tiijänhän mie :D
Hymmyile, hymmyile immeinen - vaikka nauraa rät-
kättäisit. Sehän pidentää ikää, uskotaan siihen
ja jatketaan rätkättämistä.
Kiitooooos noitaseni.
Lue edellinen mielipiteeni,
etten toistaisi tässä samaa.
Tälläisiä elämän eräänlaisia
kovettamia totuus runoja
kaivataan,nuorien hurmoksienkin
keskelle.
Se tarve,halu vain kasvaa
se ei häviä minnekään,
juuri niinkuin Sinä sen
osoitat.
...-minä luen huomennakin.
Tässä.
muistan toki, mitä sanoit tuolla aiemmassa runos-
sani - se kovin miellytti minua. Sinä olet poh-
diskeleva aikuinen mies, jonka ajatukset tässä-
kin sen jälleen kertoo.
Niin, eihän rakkausrunon tarvitse aina ollakkaan
vaaleanpunaisia ja hempeitä - mielestäni on ihan
hyvä kirjoittaa joskus niistä kipeimmistäkin
asioista. Kaikki eivät niin tee, mutta minulle se
on itse asiassa mieluisampikin aihe kuin pehmoru-
not.
Tarve kirjoittaa on minulle elämänehto, ilman si-
tä en ole varmaan edes puolikaskaan.
Sen kirjoitin minkä tunsin, ja mukava kuulla että
luet huomennakin. Se on kunnia minulle Dolan,
usko pois.
Kiitän mitä lämpimämmin tuumarikkaasta
palautteestasi - tässä :)
Hei linda-tervetuloa.
Yritän kohdella Sinua tietyllä
arvokkuudella.
Tuo tietty hupi ja leikillisyys
voinen ripottaa oman ja toisten
huumori pussiin.
Oikeastaan olen itsekin dramatiikkaan
taipuvainen,mutta tekeleissäni yritän
nykyään vältellä jotenkin sitä.
Sinä osaat sen niin hyvin-paremmin.
Ehkä saatan sitä vielä yrittää jo
erään ikävän tapahtumankin vuoksi.
Oikeastaan tämä kirjoittaminen on
parempi,kuin ainoastaan itselleen
tai ns.laatikkoon laittaminen.
Kyllä luen tekstisi,sillä niistä
saattaa löytyä itselleni jotain
-hengen löytöjä.
Arvostan kokemusta,syvällisyyden
kertomaa tunne reaktiolla
kirjoitettuja-elämän kirjo arkea.
Mutta pikku sananen ;- kun et
vain olisi liian syvällä,
liian kauan.
Sillä tahdon uskoa,että Sinussa
on vielä toistakin puolta
jäljellä.
Totta kai siitä kirjoittaa,mistä
eniten haluaa ja tuntee,samoin
jos itse pitää kuin tuottaa
nautintoa itselleen...- tärkeää
on myös henkinenkin tyydytys.
...siinä ei ns.päde nuoruus,
kauneus,seksikkyyden himot jne.
Sinulla on vielä paljon annettavaa
linda,itsellesi,muille ja Elämälle !
Kaikkea hyvää viikonloppuusi;
dolan
Sinun arvokkuutesi ihmisenä, se on yhtä suuri
kuin minunkin - meillä ei ole mitään eroa sen
suhteen. Mutta hupi/leikkimielisyys on piriste
niin runoissa kuin palautteissakin - mauste.
Dramaattisuus ja melankolia, ne on asuttanut
minut jo aikaa sitten. En edes yritä ajaa niitä
sisikunnastani pois, runoilleni ne antaa omat sä-
vynsä.
Niin kuin olen joskus aiemminkin täällä usealle
sanonut, sanon sen Sinullekkin nyt;
älä alenna itseäsi äläkä ylennä minua runoilijana
tai ihmisenä. Kuten tuossa ylempänä jo totesin,
olemme arvokkaita ihmisinä kumpikin.
Jos löydät minun teksteistäni jotain itsellesi,
se on kunnia minulle. Ja kokemuksesta, emmeköhän
me ole jo niin paljon elämää molemmat nähneet,
että se syvällisyys on tullut kuin itsestään mu-
kanamme. Kauneus, olkoon se sitten ulkoista tai
sisäistä se on kauneutta kuitenkin. En itse kat-
so ihmisen ulkokuoreen, enemmänkin siihen mitä
hänen sisällään on.
Ja erotiikka kaikkineen, se kuuluu ihmiseen niin
kuin nälkä, jano ja muutkin tuntemukset/aistimuk-
set - luonnollisesti halutkin.
Älä huoli, en ole enää kuilun reunalla. Olen as-
tunut jo sieltä pois ja katson valoon. Yritän
löytää jokaisesta päivästä jotain mikä antaisi
minulle edes pienen ilon.
Se mitä minulla on vielä annettavaa, siihen en
osaa sanoa yhtikäs mitään. Mutta toivon, että
kynä pysyy vielä huomennakin kädessäni. Ja että
silmäni näkisivät myös, niin että olisin
kykenevä jatkamaan sitä mikä minulle tärkeää on
- runoilla.
Aurinkoista, hellivää aamua Sinulle. Ja kiitos
kaikesta sanomastasi - Sinä olet hyvin
ajatteleva ja kovin tunteva ihminen - arvokas.
Kiitos.
Huomenta-tästä tämäkin päivä on alkanut.
Niin,pienenä mausteena huumoria viljelen
että ei aivan oltaisi syövereissä,
vaikka ei täällä olla liiaksi oltukaan.
Joskus tulee vain sellainen tunne,ettei
menisi väärällä ajalla väärään osoitteeseen.
Sen verran täytyisi itselläni
olla tunto sarvia.
Melankolia kuin iloisuus,keveyskin
kuuluu suosikkeihini samalla tavalla
- kun se vain kolahtaa.
Olet kyllä aivan oikeassa-ylentämisessä
ja alentamisessa- toisinaan teen sen
tarkoituksella,jos tunnen tai huomaan,
ottaen siis molemmat huomioon,että
se aiheuttaa molemmille osa puolille
- tiettyä, sanoman asennetta...
Kirjoitat kuin ilmennät hyvin
viisaita lauseita yleensä elämästä,
mitä koettu elämä on tuonut
tullessaan,se on sitä henkistä
pääomaa,jota on syytä arvostaa.
Vaikka kirjoittaa paljonkin esim.
syvällistä,tunnepitoista-dramatiikkaa,
niin ei sitä tarvitsisi olla
ainakaan heti psygoloimassa,että
olisi kuilun partaalla.
Itseäni jotenkin on aina viehättänyt
edm.aiheet-tunnepatoutumien-
seikkailua itsessään,mutta
sieltä on sitten tultava pois.
Kiitän myös tuosta viimeisestä
kappaleestasi,joka oli erittäin
kauniisti sanottu.
Se mitä itse hyvää elämältään
saa,pitää myös itse pystyä
antamaan kuin jakamaan myös
eteenpäinkin.
Kuin muistaa myös sen,että on paljon
ihmisiä,joilla asiat ovat todella
huonosti jopa kaikinpuolin.
Toivotan Hyvää Sunnuntaita
kuin myös alkavaa viikkoa Sinulle.
DOLAN
Se on oikein hyvä tapa, viljellä ja ripotella
huumorin siemeniä totisten rivien mausteeksi.
Mitenkä niin muka väärällä ajalla väärään osoit-
teeseen, höh. Ei kai täällä nyt mitään aikarajaa
tai muuta estettä ole kenellekkään asetettu,
vain omat tuntosarvesi siinä voivat Sinua säädel-
lä - ei muut.
Jos minulta kysyttäisiin kumman ottaisin mukaan
autiolle saarelle, ilon vai melankolian niin va-
litsisin viimeisen vaihtoehdon. Miksikö ?
Siksi, että se on ominta minääni ja viihdyn val-
lan mainiosti sen parissa.
Unohdetaan ne ylentämiset ja alentamiset, samalla
viivalla tässä ollaan Sinä ja minä. Kirjoitetaan
sitä mitä tunnetaan ja mitä toisen teksti meissä
synnyttää.
Henkinen pääoma on hankittu elämän kautta, ilman
että sitä on tarvinnut mitenkään kahmalolla am-
mentaa. Se syntyy ihmisen sisään, tai sitten ei.
Tunnepatoutumaahan tämä minunkin runoni oli mitä
suuremmassa näärin, niin kuin varmaan valtaosa
runoistani on. Mutta hei, sekin on niitä elämän
säikeitä.
Olen yrittänyt olla monelle henkinen olkapaa, en
vaan tiedä kuinka hyvin tai huonosti olen siinä
onnistunut. Oma elämäni, siitä syntyisi romaani
vallan helpolla jos olisi aikaa ja taitoa
sellaista kirjoittaa. Mutta kaiken keskellä, yri-
tän silti muistaa lähimmät ystäväni jotka tarvit-
sevat sitä olkapäätä - saanhan itsekkin
sellaisiin tukeuta vaikeimmilla hetkilläni.
Tämä tuli mieleeni siitä, kun kirjoitit kuinka
monella on vielä huonommin asiat kuin itsellä.
Joten yritän muistaa sen tänäänkin, ja uskon että
olet itse yhtä empaattinen ystäviäsi kohtaan kuin
olet täälläkin.
Kiitos jälleen Dolan ajatuksistasi, myöskin toi-
votuksestasi.
Olkoon omakin päiväsi mitä parhain.
Kiitos !
Juu - ne nämä ja toisten tuntosarvet
asettavat mahdollisia rajoituksia.
Eikös yleensä valita avio/-avo
kumppani samoin kriteerein.
Kirjoituksista ollaan myös samaa
mieltä,sen minkä parhaaksi tuntee
ja kokee.
Samoin henkinen pääomakin,ehkä jo
syntyessään on määrätynlainen
persoona,jota elämän eri kokemukset
muokkaavat tiettyyn nuottiin.
Kyllä se on myös itselle tärkeää,
jos pystyy itsestään antamaan
voimaa eteenpäin,ennenkaikkea
jos itse sitä on saanut osakseen.
Ehkä siihenkin tarvitaan tiettyjä
henkisiä ominaisuuksia.
Pitemmän kirjoituksen laatiminen
kuin tekeminen vaatii ainakin
minulta,kurinalaisuutta,keskittymistä,
kuin itsehillintääkin-ehkä kaikkia.
Se ei ole niitä vahvoja puolia,ja
niitähän siinä just tarvitaankin.
Onhan sitä joskus tullut yritettyä.
Mutta jotain tosi tärkeää ja
tähdellistä täytyisi olla,jotta
siihen kaikella tarmolla
vakavasti paneutuisin.
Kyllä yritän aina ottaa nuo seikat
huomioon,se on oikeastaan elänyt
minussa aina lapsesta lähtien.
Toista on niin "helppo lyödä",mutta
rakentaminen vaatiikin jo aivan
toista otetta kuin pitämistä.
Toivotaan että viikkosi alkaa
toiveikkaana.
dolan
Kyllä vain, taas kerran olet oikeassa tuntosarvi-
ajatelminesi. Eiköhän se todellakin päde myöskin
elämänkumppania valitessa/etsiessä.
Olemme olleet samoilla linjoilla runoilussa ja
hyvin pitkälle myös mielipiteissämme matkan var-
rella. Niin Sinä kuin minäkin, olemme luoneet
toinen toisistamme jonkinlaisen persoonakuvan
mielissämme. Oma mielikuvani Sinusta, sen kai
olenkin useaan otteeseen jo todennut ettei sitä
tarvinne tässä sen kummemmin enää mainita. Mutta
sen sanon, että Sinulla on hyvin verbaalinen tapa
esittää ajatuksesi, pidän siitä.
Its olen huono antamaan itselleni voimaa, mutta
onneksi on uskollisia ystäviä jotka jaksavat mi-
nua kannustaa ja nostaa suosta, kun olen sinne
vaipumassa. En ole ollenkaan niin vahva, kuin
moni minusta luulee. Joten sitä henkistä ominai-
suutta minusta ei siis löydy.
Tottakai, mitä enemmän kirjoitat sitä enemmän
pitää myös paneutua asiaan. Sinä olet ainakin
kunnioitettavan hyvin sen tehnyt jokaisessa aloi-
tuksessasi ja kommentoinnissasi.
Ja jälleen kerran on myötäiltävä Sinua
' Toista on niin helppo lyödä, mutta
rakentaminen vaatiikin jo aivan
toista otetta kuin pitämistä '
Kaikilta osin yhdyn mielipiteeseesi.
Toivotuksestasi ja ajatuksistasi kiitän.
Uuden viikon kynnyksellä, olkoon se Sinullekkin
juuri sitä mitä itse toivot Dolan.
Kiittää linda.
Niin-eiköhän sillä ole jotain
merkitystä,ensi hetkestä lähtien.
Se on vasta alku,ja sen jälkeen
alkaa vasta todellinen
-molemminpuolinen-"hauduttaminen".
Ai,niin kyllä lyhyellä aikaa saa
toisistaan jonkin asteisen
galleria kuvan.
Eipähän tuo entis ajan kieli
oppikaan ollut aivan parhaimpia
puolia,vaikka tavallaan kyllä
kiinnosti.
Minulta on kysytty monista
kirjoituksistani,että missä
olen niin "hyvin"oppinut,
kun osaat tehdä hyviä kirjoituksia.
Olen vastannut että ala luokilla
kansakoulussa,ja kaikki sen
siellä oppivat.
Eihän se aina ole läpi mennyt.
Mutta niin se vain on,että mistä
pitää,oppii,harrastaa lisää,
motivaatio kasvaa,hankkii tietoakin
lisää ja aina vaan harjoitusta.
Lukee muutakin tietoutta,elämän eri
kokemukset lisäävät tietoutta...
...-mutta ennenkaikkea- Kiinnostus;
oikeastaan se on minulle ainut
ns.syypää- pidän siitä todella-
harrasteena, tiettyjä
persoonallisia taipumuksia
täytyy ehkä myös olla.
Sen on vain tultava kuin itsestään
-ei pakottamalla-vaan luontaisesti,
ja että halu tavalla tai toisella
kehittyä omalla realistiselle
tasolleen...Pois pilvilinnat...
Uskon ,että kirjoitus on sinulle
eräänlainen henki maailma-ulospäin-
korjaa heti vain jos olen väärässä.
Sillä toiset aukaisee sisäisiä
lukkoja esim.kirjoittamalla.
Ehkä toiset saattaa löytää sieltä
jotain elämäänsä positiivisia
avaimia joihinkin epäselvyyksiinsä.
Tai jopa luo uutta -elämyksen-
mitä voi hyödyntää elämässään.
Sanoit,että olen kunnioittavasti
tehnyt-paneutumisesta-tarkoitit
varmaan sitä...yrittänyt kyllä olen.
Loppu tuloksesta en sitten
tiedäkkään.
Sen verran vielä,että hyvä on tietää
tai ainakin etsiä ja lukea
ihmisen psykologiaa että siihen
liittyvää tietouttakin
kirjoittamisen ohessa.
Että on hiukan edes selvillä
siitä miten me toimitaan
kuin toimitaan henkisillä
ominaisuuksillamme.
Tämä on vain sitten oma
mielipiteeni.
Toisilla se voi olla
ihan muuta,se mikä parhaiten
sopii.
Täytyy vaan niin pirusti itselleen
työstää asioita,etsiä niitä omia
kulloisiakin avaimiaan-ja- pysyä
nk.oman heikkoutensa yläpuolella
kaikin voimin-Löytää se oma
juttunsa ja Pitää siitä kiinni.
Toivotan rauhaa tulevaan
yöhösi kuin
- henkistä lepoa -
avautuvaan uuteen
aamuun.
dolan
ja toivorikasta uutta viikkoa.
Eipä ollut omakaan kielioppini kovinkaan hyvää
kouluaikana, mutta kummasti sitä vaan on matkan
varrella oppinut.
' hyvin oppinut '
Sanoisin että mitä enemmän kirjoitat ja luet, si-
tä enemmän opit. Myös motivaatio kasvaa, kun saa
myönteistä palautetta. Pilvilinnoissakin saa toi-
sinaan leijua, se on jopa suotavaa elämän keven-
nystä mielestäni.
Kirjoittaminen on itselleni ainakin tapa purkaa
niin suruja kuin pienen pieniä iloja. Jos
minulla ei ole kynää ja paperia, kirjoitan puhe-
limen muistiin. Mutta kirjoittaa pitää, kun
siitä kohti ottaa.
Nimenomaan sitä tarkoitin, että olet paneutunut
todella kiitettävästi tulkitsemaan runojeni
sisintä/sanomaa - se on mieleeni. Nyt taitaa vain
olla aika vetää henkeä, luulen.
Omaa juttuahan tämä kaikki kirjoittaminen/runous
on mitä suuremmassa määrin. Avainten ja lukkojen
sovittamista toisiinsa, kunnes kaikki loksahtaa
kohdalleen.
Kaikkea hyvää Sinulle Dolan, kiitän ajastasi ja
arvokkaista mielipiteistäsi.
Kiitän postistasi.
Tälläistä se elämän opin tie on.
Sitä oppii,mitä todella haluaa
ja kiinnostaa.
Parhaimmillaan saattaa poikia
muutakin hyvää.
Tulee kausia,että pää on
niin tyhjä,tai täynnä
kirjoittamista,ettei tule
eikä synny mitään.
Silloin täytyy vain olla hiljaa
ja antaa ajan kulua,kuin myös
odottaa sitä edes pientä
kipinää.
Pakolla ei tule mitään.
Myös Kiitän Sinua,että olet
tässä viettänyt aikaani kanssani,
muutenkin,ettei pelkästään
runojen merkeissä.
Vaikka kyllä tämä kuitenkin kaikki
siihen on liittynytkin.
Hyviä Päiviä Sinulle linda.
dolan
se ei lopu, vaikka en olekkaan runoineni hetkeen
ainakaan täällä. Se on ilma jota hengitän, elin-
ehtoni Dolan.
Kiedon edelleenkin tuntoni runoihin, tuskan ja
mahdolliset ilon hetkeni niihin. Teen tilaa
muille, onhan minua muutenkin täällä moitittu
olemassaolostani ja haukuttu runojani. Ei voi
eikä tarvitsekkaan miellyttää kaikkia, ei oikeat-
kaan runoilijat ole kaikkien mieleen.
Kaikki ajatukset joita olemme täällä vaihtaneet,
ovat kuitenkin sivuuttaneet runoutta tavalla tai
toisella. On ollut ilo viettää aikaa kanssasi,
ja varmaan jää jonkinlainen kuin tyhjä aukko sil-
tä osin päiviini nyt. Mutta koskaan ei pidä
sanoa ei koskaan.
Oikein ihanaa kesää Sinulle Dolan, runosuonen sy-
kintää ja rakkauden täyteisiä päiviä.
Lämmöllä kiittäen lintsi.
On se hyvä,että ihmisellä on
edes yksi henki reikä,joka
pitää pystyssä ja tai antaa
mielihyvää.
En ehdi arvosteluja oikein paljon
lukemaan,mutta että Sinua moitittu,
onko tuo totta-ei ole tullut eteeni.
En niin hirveästi seuraa.
Vaikea tuohon ottaa kantaa,kun en
ole F.B.I.-ollut paikalla.
Ei nyt sen takia kannata lähteä
pois...ihmettelen,ellei todella pidetä
runoista,onko pakko lukea ja nälviä.
Sinun runosi ovat olleet täynnä
elämää kuin totuuksia että myös
paljon luettujakin-suosittuja.
Kyllä täällä niitä kaivataan
-minäkin- voihan sitä taukoakin
pitää.
Itse olen sitäkin tässä ajatellut,
mutta tänne sitä vaan tullaan.
N.2-3kk.ollut ja alkaa tulla
tutuksi puolin että toisin...
...- hitsi,kun me kaikki päästäisiin
yhteen aikaamme viettämään
Todellisessa Elämässä- se olis
hieno kokemus.
Jos nyt pidät esim.taukoa,niin
tule silti takaisin.
Hyviä hetkiä kuin
tuntemuksia kesän
päiviisi.
Ystävyydellä:
dolan
varmaan haukutuin persoona tällä palstalla,
saanut puskista huutelijoita varmaan eniten nis-
kaani. Mutta se ei suinkaan ole minua
lannistanut, vaikka kyseinen/kyseiset loan heit-
täjät ovatkin kenties niin luulleet.
Ei tarvitse toimia FBI:na havaitakseen kaikki nä-
mä seikat. Mutta Sinä olet ollut niin paljon ly-
hyemmän ajan tällä saitilla Dolan kuin minä. Et
voi millään tietää kaikkea.
Kiitos sanoistasi, joilla kuvailit runojani. Ne
lämmitti minua, kuten aina. En ole lyönyt nuijaa
pöytään, ettenkö palaisi. Nyt on vain sellainen
hetki, että olen päättänyt olla tuomatta runojani
tänne. En usko, että minua täällä kukaan sen kum-
memmin runoineni kaipaa.
Niin, kyllä varmaan voisi olla kovinkin rikastut-
tava kokemus tavata suuremmalla porukalla joskus
jossain - luoda kasvot kullekkin kirjoittajalle.
Mitään ei ole poissuljettu, annetaan ajan kulua
ja katsotaan mitä huominen eteemme tuo.
Sinä olet siellä
ja minä olen täällä kaukana jossain
punottuja ajatuksia runoissamme
koettuja tunteita ja tuskaa
iloa ja rakkautta
pisaroivaa iloa kasvoillamme
kyyneleitä
vieriäkseen uurteitamme pitkin
hukkuakseen ikuisuuteen
jokainen jättää näkymättömän vanan
Sinun kasvoillesi ja minun
niin kuin tuuli hyväilee
taivaan itku ja kaste poskipäillä
niin me olemme osa maailmankaikkeutta
pieniä hiukkasia avaruudessa
hetken elääksemme
kunnes lopulta väsymme kaikkeen
ja on enää taivasten valtakunta
ilman tuskaa ja kipua
rauhallinen, seesteinen loppuelämä
toinen elämä meissä
mutta tänään
koemme ja nautimme kesän
jokaisen aaltojen laulun mainingeissa
valtaisan auringon säteet
rakkauden
jos se on meille suotu
Kiitos Dolan.
Nyt alkaa mennä novellin puolelle.
Tuohan on ollut ikävä yllätys,että
tosiaan näin on Sinulle tehty.
Totta on,olen ollut lyhyen aikaa
täällä vasta.
On tullut mieleen,että kuinkahan
kauan tämä palsta on ollut
toiminnassa.
Kun ajattelee ja näkee kuinka
paljon runojasi luetaan,niin
eikö se jo pitäisi kertoa,
että pidetään,vai oleko ihan
hakoteillä.
En tiedä olenko väärässä ja
ehkä olenkin,mutta jotenkin
Sinussa kuvastuu eräänlainen
alakulo,että on jotain,joka
painaa kuin ajatuttaa nyt
elämässäsi.
Jotenkin runoissasi kuin meidän
näissä yhteyden pidossa,
kerrot Aivan Toden Tuntuista
Elämää...- ja olen ottanut
tietyllä vakavuudella vastaan.
Koska tunnen jo tältäkin
ajalta Sinussa sellaisia piirteitä
- että hivenen pysähdyttää
ajattelemaan syvemmin.
Kiitän seurastasi jälleen
- hyvä Ystävä.
dolan
hakoteillä päätelmässäsi runojeni suhteen.
Tästä asiasta voisin kirjoittaa novellin, ja si-
sällyttää sen loppuun omien ja monen muun runoi-
lijan luku/kommentointikerrat. Mutta se on asia
johon en viitsi nyt puuttua, varmaan sen huomaat
itsekkin, kun pidät silmäsi auki täällä.
Ei kannata mietiskellä enää sitä, mitä minulle on
täällä tehty varmaan satoja kertoja. Se ei ole
minua lannistanut matkan varrella koskaan, joten
se ei ole ydinsyy miksi olen jäämässä nyt sivuun.
Syyt ovat moninaiset, eikä ne millään muotoa hen-
kilöidy.
Palstan iästä en osaa sanoa, mutta itse olen
ollut täällä lähes 3 vuotta. Lindana olen
kirjoittanut pian vuoden, sitä ennen
ensimmäisellä nicilläni.
Alakulosta Dolan, olet kyllä oikeassa jälleen
kerran. Kyllä se omalla tavallaan on mukana
minussa juuri nyt. Kuin siinäkin, että runoni
ovat elämästäni pienin tai suurin erin.
Väkisinkin täällä keskustellessa oppii tuntemaan
persoonaa, ja sehän on vain rikkautta. Mutta älä
huoli Dolan, minä elän ja hengitän edelleen enkä
ole vaipunut surujen suohon.
Minun täytyy myöntää, että Sinun ja ajatustesi
seurassa olen viihtynyt. Ehkäpä se on yksi syy,
jonka vuoksi lupaan palata jossain vaiheessa tän-
ne. Ei mitään aikajanaa sen suhteen, mutta annan
lupaukseni siitä.
Ystäväni, runosuonen kiihkeää sykintää Sinulle.
Suven suloista jatkoa ja iloa ja rakkautta kaik-
kiin päiviisi.
Toivottaa lintsi.
Niin,kannattaako aivan kaikkea
lukea,vaikka itse ainakin
olen yrittänyt hiukan
muidenkin tekstejä ja
arvosteluita seurata.
Olet ollut aika pitkään
tällä palstalla.
Varmaan siihen aikaan
sisältyy monenlaista
kerrontaa.
On mukavaa että olet kanssani
viihtynyt.
Toivon että olet viihtynyt
mys joidenkin toisten
kanssa myös.
Toivon myös että näissä merkeissä
vielä palattaisiin uudelleen
näihin sekä myös uusiin asioihin.
Toivotan Sinulle lämpimiä
ja kauniita Suomen suven
hetkiä.
dolan
Lukeminen kannattaa aina, sanotaan. Täällä se on
hiinä ja hiinä mitä kannattaa lukea, mitä ei. Se
siitä.
Kyllä, tähän aikaan jonka olen täällä ollut
sisältyy paljon hyvää, vähemmän kuitenkin vaaka-
kupissa pahaa.
Olen viihtynyt monien parissa, ja toivon mukaan
tulen viihtymään vielä jatkossakin jossain vai-
heessa. Nyt ei ole sen aika, nyt on joidenkin
muiden asioiden aika vaikka kirjoittamista en aio
lopettaakkaan.
Suloista suvea Sinulle ja kiitos yhteisistä het-
kistämme. Kohtaamme varmaankin vielä,
lämmöllä lintsi
tiedät sen rakkaani
viereltäsi herään aamu auringon
luoden valoaan huoneeseemme,
siinä sinä
vierelläni
valkoinen sifonkiharso
peittäen osittain vartalosi suloisuutta,
ensimmäinen yö yhdessä
virallisesti vietimme
rakastellen,hyväillen,
lauseeet joita toistit
leijailevat vielläkin ilmassa,
"tästä olen aina uneksinut
haaveillut"
nyt elämä kuin ruusutarha
entinen elämä pyyhitty unholaan
nyt tässä
me kaksi vain
olemme saaneet sen
mistä aina haaveilleet olemme,,,
täydellisen
rakkauden.:)
mitä Sinä olit eilen
harhaileva yksinäisistä yksinäisin
katselit kuuta ja tähdet
aamuruskonkin toivoen salaa
toivoen
että päivien kimallus
muuttuisi auringon hyväilyksi
vain Sinulle ja minulle
mutta sitäkin enemmän
käteesi kättä
minun silmiäni silmiisi unohtumaan
huulia huulillesi
kahden aikuisen ihmisen onnea
täydellistä luottamusta
vartaloiden elekieltä
kypsien viljojen lainehdintaa
Sinun ja minun
sitä juuri toivoin,
sinua elämääni,,
oli elämäni ennen murheita täynä
aurinkokin jossain paistoi,
mutta sitäkään en nähnyt
vain vuodet kulkivat
sydämmeni itki
ikävää
vierii kirkas kyynel
hiljaa poskellein
se palkka on
tään kovan kohtaloni.
mutta jos mä voisin edes
jotenkin nostaa elämää.
nähdä auringon.
kuin usvan keskeltä
sinä kuljit luokseni
otit kädestäni
kuljetit haavoittuneen
valon maailmaan
hoivasit minua
rakkaudellasi.
untako tää on
niin niin
pettävää
vierii kyynel,,
meidän elämämme
se on kirjoitettu Kohtalon sormin
emmekä tiedä
mitä huominen eteemme tuo
eilinen
se oli Sinulle auringoton
kuljit etsien jotain
sydämesi itkien
et voinut tietää
että kaikkien vuosiesi
etsintäsi jälkeen
löytäisit vielä rakkauden
haavasi paranevat
rakkaus on balsamia niille
ja Sinun kyyneleesi
ne vierivät enää onnestasi
et elä unessa
olet todellisessa elämässä
ja tämä päivä on meidän
Sinun ja minun
niin kohtalomme on kirjoitettu
marmoritauluun,kultaisin kirjaimmin,
tiedän sen,luulen niin että meille
on luotu paljon ihanuutta olemmehan
jo kulkeneet pitkät vuodet,
kyynelehtien,etsien,oikeaa rakkautta
nyt sen kohtalo on meille suonut
sinut ja minut yhteen liittäneet.
jos minulle annettaisi kaksi vaihtoehtoa:
1.eläisin kanssasi yhdenvuorokauden,
sen jälkeen astuisin tuonelaan
2.saisin pitkän elämän,jonka viettäisin
tyhjiössä ilman rakkautta.
en palaisi eiliseen,
haluaisin sinun rakkautesi,
vaikka vain yhdenyön kanssasi viettää saisin,
yksiyö elämäni kaunein hetki
sinun rakkautesi keskellä
elämä ilman sinua
ei ole elämisen arvoista.
nyr rakkaani tunne eläväni,
tunnen rakkauden sydämmessäni,
sinä olet täyttänyt sydämmeni
kultaisella maljalla,
yhdessä luomme huomisen,jokaisen päivän
nauttien toisistamme
rakastaen,
se ei ole marmorissa
ei kuluvin kirjaimin kirjoitettu
mihinkään elävään
vaan se on sielumme sisimmässä
yllätyksiä
ilon ja surun kyyneleitä
vuosisataista tuskaa kannettavaksi
kunnes kortit on jaettu
Sinulle ja minulle uudelleen
Sinun vaihtoehtosi
kovin, kovin on suruisa toinen
mutta miten paljon sisältyykään hyvään
rakkauden seitsemäs taivas
Sinun elämäsi
se on saanut kirkkauden
rakkaudesta ja hetkistäsi minuun
huomisen toivossa paremmasta
jos meillä on vain yksi yö
olkoon se sitä
mitä rakkaus puhtaimmillaan
kauneimmillaan voi olla
unohdat entisen
elät kuin olisin aina tässä
Sinun huomassasi
käsiesi hyväiltävissä
Vuorien läpi
eikä ylikään näe
tummat pilvet
lähes sama asia
Janoisten huulien halu
poistaa ikävän
herättää väsyneen
uuteen aamuun ja rakkauteen
Suudelmia kaulalle
rinnoille
sormien hentoa liikettä
lantion seutuville
Paluu onneen
ei
ei paluuta koska
ei onni ole jättänytkään
tässä eilen, tänään ja huomenna.
Näin minä hienon runosi jälleen tulkitsin. :)
Minusta on aina yhtä miellyttävää lukea palaut-
teitasi, niistä huomaa että luet ne ajatuksella
etkä vain ' hutaisten '
Täällä on monta kaltaistasi, ja se on oikeastaan
otettava kunniana. Se kertoo etten ole kirjoit-
tanut runoani turhaan - se on antanut lukijalle/
Sinulle pohtimisen aiheita.
Vastauksesihan on mitä kaunein runo, myötäilee
omani ajatuksia/tuntojani.
Ja kyllä Sinun tulkintasi on hvyinkin totta.
Kiitos Diinuska, kiitos.
Runojen kunigatarta on ihana lukea....kiitos...
Ja koskelle uimaan.........:)))))))
ei tarkoitus ole ketään saattaa kyyneliin teks-
teilläni. Mutta jos se niin syvältä kosketti,
olen mitä todennäköisimmin jollakin tapaa onnis-
tunut luulen ma.
Hui, en mene vielä pulikoimaan. Tuossa on niin
kova virta ja vesi on varmaan vielä hileistä
* nauraa * No ei sentäs, mutta odottelen
kuitenkin sinne pulahtamista.
Kiitos kun poikkesit ja jätit aina yhtä sulosen
palautteen. Oikein ihanaa päivän jatkoa,
t. äitee
Kiitän viestistäsi,joka aiheutti
ehkä pientä arvauksen poikasta.
Katsotaan nyt tämän palstan
olemisen merkitystä,olemista
kuin mahdollista kehittymistä.
Onhan tässä omat kiehtovatkin
puolensa olleet,kuin tullut
viihdyttyäkin,kuka sitten
mistäkin pitää.
Jos alkaa raskaaksi tulemaan
tai muuten ei viihdy
-tavalla tai toisella-
silloin ei kannata olla,
pakostahan täällä ei
ole kukaan.
Harmi- että olet saanut
ikäviä kokemuksia
täältä.
Tiedä,vaikka jo kauankin
täällä olleena,olet jo sen
verran "leipääntynyt".
Toivotan Hyvää Kesää
ja Kaikkea Hyvää;
Tästä eteenpäinkin!
DOLAN