Moi vaan kaikille..
Kaunis kesäilta ja tarkoitus oli lähteä kaverin kanssa baariin..Mutta kuinka ollakaan,hän teki minulle oharit viime hetkellä..:( Tulin surulliseksi ja masennukseni tiukenti otettaan yhä tiukemmin.Katsoin itseäni peilistä ja mietin miksi?Juuri nyt kun olisi tarvis seuralle niin tehdään oharit..Se satuttaa..Yksinäisyys tappaa ja pahasti.
Kaunis kesäilta ja tarkoitus oli lähteä kaverin kanssa baariin..Mutta kuinka ollakaan,hän teki minulle oharit viime hetkellä..:( Tulin surulliseksi ja masennukseni tiukenti otettaan yhä tiukemmin.Katsoin itseäni peilistä ja mietin miksi?Juuri nyt kun olisi tarvis seuralle niin tehdään oharit..Se satuttaa..Yksinäisyys tappaa ja pahasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tsemppiä! Keksi harrastus sitä kautta saa ystäviä
Ei tuollainen "hanki harrastus" -neuvo auta yhtään meitä yksinäisiä. Osaamme omillakin aivoilla ajatella, että voisi tehdä sitä ja tätä, mutta se on hieman vaikeaa.
Tunnen oloni niin yksinäiseksi ja ahdistuneeksi. Sama juttu, kaunis kesäilta ja haluaisin NIIN mielelläni olla jossakin ulkona tai baareissa, mutta ei ole ketään jonka kanssa mennä. Kenellekään tuttavallekaan en viitsi asiaa ehdottaa, koska ajattelen aina, että kukaan ei oikeasti halua olla kanssani, enkä viitsi olla tyrkyllä tai riesana.
Tuntuu, etten osaa olla ihmisten kanssa niin, että muut ajattelisivat minun olevan hyvä tyyppi. Tiedän olevani tylsä, vaikka kännissä avaudunkin ja vain humalassa olen äänekkäämpi.
Mistä voisin puhua oman ikäisteni (18v) kanssa, kun en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä? Kaikki puhuvat joka tapauksessa seksistä, seurustelusta ja vastakkaisesta sukupuolesta.
Minulla on pari parempaa kaveria, mutta heilläkin on omat juttunsa, enkä tietenkään voi koska tahansa heidän kanssaan olla. Ja siltikin mietin heidänkin seurassaan, että olenko nyt oikeasti heidän mieleensä...
Tämä on niin raastavaa, vaikka olen täysi-ikäinen, niin olen aina kotona! Haluaisin olla jossain viihteellä tai edes istua rannassa jonkun kanssa, mutta ei... Ahdistavaa.
Jokaisessa kaupunginosassa on "kylähullujen" porukka, tietyt samat enimmäkseen erityisen sosiaalisten tyypit jotka ovat aina ihmisten ilmoilla enimmäkseen puistoissa ja jotka juttelevat iloisesti kaikille uusille naamoille silloin jos sellaisia on.
Oikeaoppinen kylähullu, eli henkilö joka on tutustumishaluinen ja viihtyy hyvin ihmisten seurassa eikä tykkää yksinolosta, ei tarvitse mitään kaveria kehdatakseen mennä ihmisten ilmoille. Ennemminkin alat vain välttää kotona nyhjötystä (joka on 100% totaalista ajan haaskausta) ja lähdet lähimpään puistoon muita kylähulluja paikantamaan.
Hmm, minusta ei ole miksikään kylähulluksi. Tämmöisessä tuppukylässä, jossa melkein kaikki tuntevat toisensa, ei kannata alkaa kylähulluilemaan ainakaan 18-vuotiaana. Jos minulle olisi jäänyt käteen hyviä kavereita noista ihmisistä, jotka olen tuntenut jo 11 vuotta, niin olisi se tapahtunut jo. En ole tunkeutuja-tyyppiä, eli en viitsi tyrkyttää itseäni muiden porukoihin.
Ihan oma valinta se on (siis sosiaalisten ja mukavien ihmisten vieroksuminen).
Minusta kylähullut ovat yleensä poikkeuksellisen mukavaa porukkaa ja hyvää seuraa, ihan erilaisia kuin kotonanyhjöttävät mesettäjät ja tietokonenörtit.
Kun nörtille vaikka soittaa ja pyytää ulos grillaamaan, vastaus on että ei ehdi kun pitää olla himassa koodaamassa, soitellaan joku toinen päivä.
Ennemminkin sitä vain menee grilliruuat repussa grillauspaikoille, niin kyllä siellä aina on hymyileviä ja iloisia kylähulluja seurana makkarapaketteineen.
No voi, tunnistin tuosta tekstistä itseni... munkin tekisi niin kovasti mieli mennä ja pitää hauskaa, mutta miten se onkin yksin niin vaikeaa... Joskus olen lähtenyt yksin baariin tms. mutta ei se ole sama asia kuin mennä jonkun toisen kanssa :)
Miksi ajattelet ettei kukaan haluaisi olla kanssasi? Taitaa sulla olla yhtä huono itsetunto kuin mulla... :)
Ja onhan niitä muitakin puheenaiheita kuin seurustelu ja seksi... yliarvostettuja ;)
Ensimmäisen kerranko se sulle teki oharit, vai onko tuota tapahtunut ennenkin? Sillä oli kai siihen muukin syy, kuin "en mä nyt jaksa lähteä"? No on munkin kaverit peruneet joitain tapaamisia joskus. Sille ei mahda mitään. Eikä siellä' baarissa olis ollutkaan muuta kuin melua ja tylsää...
Ei ollu eka kerta ei..Eikä varmaan viimeinen.Odottelin anteekspyyntöä mutta ei mitää kuulunut sen jälkeen.Ens viikonloppuna juhannus ja nyt jo ahdistaa ajatus yksinäisyydestä.Tuntuu vaan etten enää jaksa..Itken päivittäin ja mietin miksi jään yksin aina sillo ku eniten tukea tarviis..Kukaan ei kysy mikä mulla on tai miten auttaa..Veisi vaikka kahville tai syömään ja kuuntelisi mua..