Olen juuri lopettanut imetyksen. Vauva hiukan reilu puolivuotta. Imetyksen lopetukseen on useampi hyvä syy (mm. allergia), mutta silti olo on todella haikea. Onko muilla imetyksen loppumiseen liittynyt suuria tunnekuohuja? Itse itkeskelen vähän väliä sekä iloisista ja että surillisista asioita ja mieli on muutenkin tosi herkkä. Aina, kun mieleen tulee jotain imetykseen liittyvää, niin poru meinaa tulla. Tätä kestänyt nyt muutaman päivän. Järki sanoo, että imetyksen lopettaminen oli oikea ratkaisu, mutta silti olisin kuitenkín vielä halunnut imettää.
Miten muut ootte kokeneet imetyksen lopettamisen?
Miten muut ootte kokeneet imetyksen lopettamisen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulle imetyksen lopetus oli ehkä vankilasta pääsyyn verrattava kokemus. Sitä touhua mulla ei tullut ikävä, sillä se oli mulle koko ajan enemmän ja vähemmän vaikeaa. 10 kuukautta oli mulle huipputason suoritus. Tuskin jaksan seuraavan kanssa tuonkaan vertaa, ainakaan jos skidi ei huoli tuttia.
Ystäväni puhua tuosta haikeudesta silloin kun hän lopetti imetyksen 6-7 kuukauden jälkeen. Hän syytti itseään ja koki suunnilleen pilanneensa lapsensa elämän tekemällä tästä pullopojan. Haikeutta kesti suunnilleen viikon, kunnes hän löysi vapauttavan puolen asiasta. Ja seuraavan kanssa aikoo kuulemma tehdä tismalleen saman ratkaisun, jos tämäkään ei huoli rintaa ko iässä.
Omat lapset ovat jo isompia, mutta muistan sen vielä hyvin, mikä onnentunne tulvahti, kun alkoi imettämään. Kun lapsi sitten kasvoi vieroitusikään, haikeushan se tuli, kun yksi vaihe vauvan elämässä oli ohi.
Kyllä se siitä nopeasti meni ohi kuitenkin, mutta aikamoista tunnemyrskyä oli.
tutulta kuulostaa :). itse lopetin imetyksen esikoiselta 4-5kk imetyksen jälkeen, ja pari viikkoa podin kovaa luopumisen tuskaa ja surua. mutta hyvin se siitä sitten pikkuhiljaa "unohtui"... anna tunteiden tulla ja myös mennä - kaikki kuuluvat äitiyteen ja normaaliin elämäänkin!
Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. Täytynee vaan ajatella, että tuo suru ja haikeus kuuluu tähän vaiheeseen, kun imetyksen lopettaa.Ehkä se tästä pian helpottaa minunkin kohdallani.
Kyllä se helpottaa ajan myötä. Omalla kohdallani ehkä suurimpana syynä suruun ja haikeuteen oli se, että imettäminen on niin ainutlaatuinen läheisyyden muoto äidin ja vauvan välillä, että on vaikea edes kuvitella, mikä sen voisi korvata. Kun imetys sitten päättyy, äiti kokee menettäneensä ison osan läheisyydestä, vaikka asia ei todellisuudessa niin olekaan.
Lapsen itsenäistyminen ja irrottautuminen äidistä omaksi itsekseen alkaa jo tuolloin, ja niin sen kuuluukin olla.