Tai vaikka sitten uskonnoista,
kunhan vaan saadaan ajatuksiin muutakin kuin omat ongelmat.
Ongelmat selvitetään sitten kun sen aika on.
Ja tietenkin masennuksen hoidossa se ensimmäinen ja suurin askel on mennä lääkäriin.
Tässä muutamia jotka auttavat miettimisen alkuun:
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
http://www.teosofia.net/
http://www.teosofia.net/muut/intiaaniviisautta.htm
http://www.welcomehome.org/rainbow/prophecy/warrior.html
http://www.filosofia.fi/
http://personal.inet.fi/yhdistys/valonkantajat/ajatuksia.html
Uskonnot:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista
Astrologia:
http://koti.mbnet.fi/neptunia/
Pakanuus:
http://www.pakana.info/
Ja viimeisenä,jollei noista nyt löydy mitään mielenkiintoista..niin on vielä yksi vaihtoehto,
mutta muista että kun Tiedon polulle kerran astuu niin siltä ei ole enää paluuta.
http://darksoul.blogit.fi/
kunhan vaan saadaan ajatuksiin muutakin kuin omat ongelmat.
Ongelmat selvitetään sitten kun sen aika on.
Ja tietenkin masennuksen hoidossa se ensimmäinen ja suurin askel on mennä lääkäriin.
Tässä muutamia jotka auttavat miettimisen alkuun:
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
http://www.teosofia.net/
http://www.teosofia.net/muut/intiaaniviisautta.htm
http://www.welcomehome.org/rainbow/prophecy/warrior.html
http://www.filosofia.fi/
http://personal.inet.fi/yhdistys/valonkantajat/ajatuksia.html
Uskonnot:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista
Astrologia:
http://koti.mbnet.fi/neptunia/
Pakanuus:
http://www.pakana.info/
Ja viimeisenä,jollei noista nyt löydy mitään mielenkiintoista..niin on vielä yksi vaihtoehto,
mutta muista että kun Tiedon polulle kerran astuu niin siltä ei ole enää paluuta.
http://darksoul.blogit.fi/
Vastaukset 38
Vanhimmat
kun se sattuu olemaan paras tapa ahdistua, sikäli kun siihen on taipumusta. Filosofiahan on rakastelua totuuden kanssa ja totuutta elämästä ihminen ei oikein tunnu kestävän.
Useat filosofit ja ajattelijat ovat kärsineet masennuskausista ja ahdistuksesta.
Parasta olisi elää kosketeltavan todellisuuden parissa yksinkertaisesti ja täyspainoisesti, kuin jokainen asia minkä teet, olisi koko elämäsi.
Elä elämääsi todellisuustasolla, älä ajatustesi muodostamassa virtuaalitodellisuudessa.
tapana miettiä paljon asioita, filosofisesti, sekä seurata tiiviisti tapahtumia maailmassa. Kun jätin filosofian ja uutiset pois, masennus helpotti hieman. Miksipä vaivata päätään asioilla, jotka eivät siitä mihinkään muutu, niin kuin tsunamit ym. Parasta on, kuten sanoit, mielekäs käytännön tekeminen TODELLISUUDESSA.
Riippuu omasta tilanteesta missä menee ja mihin jaksaa keskittyä.
Syvimmällä masennuksessa en kyennyt keskittyä kirjaan tai toiseen vaikka ennen tätä ahmin lukemisia.
Täytyy kuitenkin sanoa tähän että aloittaja on omalla asiallaan ja hyvästä tahdosta, silti lisäisin tähän vielä jotain.
Olisiko parempi pistää joskus töllö kiinni ja hakea hyvää lukemista kirjakaupasta, divarista tai kirjastosta. Filosofisia mietintöjä löytyy paljon, sellaisia kevyempiä ajatelmia sisältäviä, ihan mitä vain. Löytyy tarinoita mitkä koskettavat omaa elämäntilannetta jnpp.
*onnerin'ierua apinoiden:
lukeminen kannattaa aina
(enpä sitä kyllä ihan lääkkeeksi ole suositellutkaan..)
Eihän se ajattelu todellakaan ihan kaikille sovi.
Joillekin sopii se että vaan lakkaa ajattelemasta ja alkaa ns."elää"..
Siihenkin vaaditaan tosin aika paljon että kykenee
olemaan täysin näkemättä todellisuutta,mutta mahdollista se toki on.
Siitähän on todisteita, varmasti jokainen tietää jonkun
sellaisen henkilön jota ajatukset eivät näytä pahemmin vaivaavan..
Mutta sellaisellekin löytyy vaihtoehtoja joka
ei vaan halua tai ei pysty lopettamaan ajattelua.
Positiivinen ajattelukaan ei vaan sovi kaikille,
se on aivan liian vierasta ja kaukana todellisesta elämästä.
Miksi paeta synkkyyttä jos se on osa itseä.
Synkkyys voi myös olla voimavara.
http://darksoul.blogit.fi/
on paljon hyviä ajatuksia! Mutta kyllä se niinkin on, että pitää tempaista ja tehdä jotakin. Lähteä ns. liikkeelle eikä jäädä samaan tilaan kyhjöttämään. Synkkämieliset ja melankoliset ovat ajattelijoita enemmän kuin liikkujia, mutta liikunta ja liikkuminen sekä positiivisiin ajatuksiin suuntaaminen vie ajattelupintaa synkkyydeltä. Jos ei ehdi märhetiä, niin väkisin masennuksen on lähdettävä. Niinhän se on, että mihin keskittyy ja mitä tekee, se vie aikaa ja se kasvaa. Masentunut on vaikka tainnutettava (lääkkeillä) uneen ja pois masennustilasta, jotta se ei olisi liian synkkämielinen. Tuo on väkisinvääntöä, mutta ihmiselle itselleen hyväksi kuitenkin ellei lääkehoitoa nyt jatku hirvittävän kauan. Ei kaikkia tunteita tietenkään ole suotavaa lääkkeillä tainnuttaa kuten seksuaaliset osa-alueet. Mielestäni silloin saatetaan tehdä hallaa ihmiselle. Ihminen voi kokea sen alueen tärkeäksi, iloa aiheuttavaksi ja siten masentua lisää, jos se poistetaan.
Liikkeelle lähteminen on kyllä hyvä idea
mutta siihen tarvitaan tahtoa.
Ja tahdon lisäksi syy.
Sitten tarvitaankin kovasti sitä ajattelua
että löydetään niitä syitä ja tahtoa..
Ehkä olisi parempi puhua synkkyydestä elämäntapana tai luonteenlaatuna
ja masennuksesta vain sairautena.
Totta on se että ajattelu johtaa ennenpitkää synkkyyteen,
mutta kunhan sen vaan hyväksyy osana tietoisuutta
eikä ala "märehtimään" sitä niin se voi olla suurempi voimavara
kuin positiivisuus koskaan voi olla.
"Joillekin sopii se että vaan lakkaa ajattelemasta ja alkaa ns."elää"..
Siihenkin vaaditaan tosin aika paljon että kykenee
olemaan täysin näkemättä todellisuutta,mutta mahdollista se toki on."
Sanoissasi paistaa melko räikeä "ajattelun" (mitä lie tarkoitatkaan sillä?) palvonta ainoana oikeana tienä totuuteen ja oikeanlaiseen elämään. Ei tosin ihme, kun noita linkkejä katsoo; teosofia ym. jumaltietoinen elitismi näyttää olevan vahvasti edustettuna.
Ei voi kuin kysyä ihan näin rationaalisesti: Miksi ihmeessä se, että elää elämää esimerkiksi vähän enemmän tunteella ja suhteessa vähemmän järjellä tai "ajattelulla", tarkoittaisi sitä, ettei "_näe todellisuutta_". Onko todellisuus yhtä kuin "ajattelu"?
Milleköhän tämä olettamus perustuu? Ettei vain kehämäisesti "ajattelulle" itselleen...?
Entäpä, jos onkin niin, että "sydämellä näkee parhaiten" ja totuus on nimenomaan käytännön elämässä, eikä "todellisuudelle vieraissa" houreissa? Tätä erilaisten tiedon omistajien ja tiedostaan ylpeiden on usein vaikea hyväksyä...
vaikkakin se tuntuu vaikealta, silti kannattaa. Itse repäisin ja lähdin kerralla matkoille ihmisten ilmoille. Menimme poikakaverini kans hänen vanhempien luo (hänen vanhempien kyydillä), jonne oikeastaan oli vaikeakin mennä. Pelkäsin etukäteen. Olimme siellä muutaman päivän. Sitten matkustimme pk-seudulle, ja yövyin erään kaverin luona siellä päin, ei ihan pk-seutua, mutta lähellä. Siinä tuli väkisin annos ihmissuhteita ja muualla kuin omalla kämpällä yöpymisiä reippaan viikon verran.
Vaikka tuo oli kuin hyppääminen kylmään veteen, se kuitenkin minusta oli harppaus eteen päin. Tietenkin takapakkia tulee aina välillä, mutta eteen päin menoa tää on.
Pitää muistaa, että vaikka tuleekin takapakkia, niin sellaista tulee normaalistikin ja siihen täytyy tottua. Mökkiytyminen ei ole ihmiselle hyväksi. Aina uuden toiminnan etsiminen on jo askel eteen päin ja terapiaa sekin. Varmasti parempaa kuin mikään ammattiterapia. No, minulla ei ole kokemusta niistä kun en ole yhessäkään terapiassa käyny varsinaisesti. Lääkäriaikoja kyllä ollut ja sairaanhoitajalle olis aika tiedossa, mutten mä nyt siellä kummempia usko tapahtuvan. Eikä mulla oikeastaan ole hirveää vetoa edes sinne päin.
tarkoitan, että kun olen lukenut sinun viestejä täällä, niin niissä on ollut paljoan ajattelemisen arvoista ja hyviä ajatuksia. En tutustunut noihin linkkeihin tarkemmin ja niistä en sano mitään. Itselläni on uskonnollinen vakaumus ja näen sen oikeana.
Mutta filosofiaa ja ajatuksia voi olla ja niistä voi saada jotakin. Oikeastaan ajatukset ovat filosofiaa ja ihminen tahtoo väkisellä ajatella. Ajatuksia vaan tulee mieleen. Se tietenkin raskauttaa elämää, jos tulee huonoja ajatuksia liikaa. Mutta jos tekee jotakin, ei välttis ehdi ajatella niitä huonoja asioita ja jos tekeminen on vielä mukavaa. Esimerkiksi jos seurustelee ja on oman kullan kans, tahtoo ajatuksetkin muuttua mukaviksi.
Mutta kivaa kesää!
Sanat eivät ole niin tärkeitä kuin luulet niiden olevan.
Todellisuus,ajattelu,järkevyys,tieto,tietoisuus ovat vain sanoja.
Merkitykset sanoille tekee ihminen itse.
>"ajattelun" (mitä lie tarkoitatkaan sillä?)
Voi olla että tarkoitan sillä tietoisuutta.
>palvonta ainoana oikeana tienä totuuteen ja oikeanlaiseen elämään >
Niin no,"palvonta" on nyt kyllä aivan väärä sana tuohon kohtaan.....
Mutta siis vain tietoinen ihminen voi nähdä aavistuksen totuudesta.
>Ei tosin ihme, kun noita linkkejä katsoo; teosofia ym. jumaltietoinen elitismi >
No ne linkit olivat vain esimerkkinä vaihtoehdoista
joista jokainen voi löytää itselleen sopivan.
Ei se mitenkään tarkoita sitä että henk.kohtaisesti kannattaisin mitään niistä.
Enhän minä voi mennä sanomaan että vain "tämä tai tuo"
on oikea uskonto tai tie.(nimittäin en ole uskovainen...)
Vaikka itse tietäisinkin että mikä on totuus.
Jokainen tekee omat valintansa.
>Ei voi kuin kysyä ihan näin rationaalisesti:
Rationaalisuus kaventaa huomattavasti tietoisuuden laajuutta.
>Miksi ihmeessä se, että elää elämää esimerkiksi vähän enemmän tunteella
Koska silloin tunteet peittävät todellisuuden.
> Onko todellisuus yhtä kuin "ajattelu"?
Ei.
Ajattelemalla,miettimällä ja tyhjentämällä
mielensä voi päästä lähemmäs todellisuutta,
niin että vielä ehkä joskus saattaa jopa
nähdä häivähdyksen todellisuudesta.
>Milleköhän tämä olettamus perustuu? Ettei vain kehämäisesti "ajattelulle" itselleen...? >
Jaa-a..ehkäpä sinä itse osaat vastata omaan kysymykseesi paremmin kuin minä..
Filosofia tieteenä perustuu kai juuri sellaiselle ajattelulle
ja nokkelille sanaleikeille joilla sitten viisaat
ja oppineet paisuttavat jo muutenkin ylisuurta egoaan..
>Entäpä, jos onkin niin, että "sydämellä näkee parhaiten" ja totuus on nimenomaan käytännön elämässä >
Jos nyt kuvitellaan että noin todella olisi
niin tietysti olisin erittäin pettynyt.
Elämällä ei olisi minkäänlaista merkitystä,tietoa ei olisi olemassakaan.
Ihminen olisi vain eläin,tai paremminkin tuhoeläin.
Mutta onnekseni minun ei tarvitse edes harkita sellaista vaihtoehtoa,
nykyään kun mm. maapallo on pyöreä ja aurinko ei enää kierrä maan ympäri ym..
(paitsi ehkä joittenkin ihmisten mielissä)
>eikä "todellisuudelle vieraissa" houreissa?
Siis sinun todellisuudellesi vieraissa.
Mutta onko "todellisuus" todellakin vain se pieni osa mailmankaikkeutta(99%) mikä jää ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle?
>Tätä erilaisten tiedon omistajien ja tiedostaan ylpeiden on usein vaikea hyväksyä...
Totta,erittäin vaikeaa tai mahdotonta se olisi hyväksyä.
Myös hyvä pointti on tuo että sellainen tieto
mitä ei "normaaleilla" ihmisillä ole,johtaa helposti ylpeyteen.
Mutta eihän ole oikein olla ylimielinen muita kohtaan,
kuten ei ole oikein olla ylimielinen pientä lasta kohtaan
joka ei vielä tiedä samoja asioita kuin aikuinen ihminen.
Tosin vaikkakin on niinpäin että se pieni lapsi voi nähdä sellaisen
todellisuuden mitä aikuinen ei aavista olevankaan.
Aikuinen on sopeutunut näkemään "opitun mailmankuvauksen",
ihmisten yhteisen sopimuksen mukaisen,
ja ei osaa tulkita tai käsittää mitään vähänkään sen yli menevää.
Monella on aikansa pohdiskella silloin kun sen aika on. Ehkä Darksoulin kannattaisi liittyä lukukerhoon. Näitä on netissä ja livenä paljon. Näin ei jäisi yksin blogiinsa pohdiskelemaan vaan löytäisi ajatuksilleen jotain vastinetta. Siihenhän filosofia usein perustuu. Yksi ajattelee ja pohdiskelee, tulee tulokseen. Toinen vastakkainasettelee tai jopa kyseenalaistaa tai asettaa oman pohdinnan mielipiteensä pohjaksi jatkaakseen ajattelua yksin tai kaksin.
Pelkästään filosofististen ideoiden varaan ei masennuksen hoitoa kannattaa jättää mutta se toimii hyvänä varajohtimena silloin kun ihminen etsii vastauksia itselleen.
>Ehkä Darksoulin kannattaisi liittyä lukukerhoon.
Niinpä...siellä voitas sitten kaikki yhessä lukee mukavia kirjoja....
Tai miksei sitten samantien vaikka johonkin raamattukerhoon..?
>yksin blogiinsa pohdiskelemaan vaan löytäisi ajatuksilleen jotain vastinetta.
Viihdyn ihan hyvin yksinkin blogissani.
En tarvitse mitään vastinetta tai kannattajia tai mitään muutakaan.
Ja minun omia ajatuksiani siellä on hyvin vähän,
suurin osa on lainauksia kirjoista.
(tosin ne kyllä ovat kuin omia ajatuksiani)
>silloin kun ihminen etsii vastauksia itselleen.
Itse olen jo ne vastaukset löytänyt joita aina olen etsinyt
ja joiden olen aina tiennyt olevan olemassa.
Vastaukset eivät ehkä olleet ihan sellaisia kuin joskus olisin toivonut,
mutta tieto on aina kaiken vaivan väärtti
ja tiedossa itsessään on tarkoitus.
Halusin vain tällä aloituksella tuoda esille monipuolisesti vaihtoehtoja toisille etsijöille
jotta he voisivat löytää omiin kysymyksiinsä vastauksia.
Yhtään kommenttia ei ole joka koskisi itse ajatuksia
vaan kaikki keskittyvät minun oletettuun "henkilööni"..
Tämä kertoo vain sen miten vahvasti oman "MINÄnsä" ja muitten "MINÄ"n vallassa ihmiset ovat,
että eivät pysty edes keskittämään huomiotaan mihinkään muuhun.
"Sanat eivät ole niin tärkeitä kuin luulet niiden olevan."
Mistäköhän luulet tietäväsi, miten tärkeinä pidän sanoja?
Toiseksi, koska tässä nyt keskustellaan kirjoitetuin viestein, niin sanat ovat niitä ilmaisun välineitä. Jos haluan kommentoida jotakin mitä joku on sanonut, niin on melko välttämätöntä kiinnittää huomiota siihen, mitä hän sanoo. Jos taas joku vetoaisi jatkuvasti siihen, ettei oikeastaan sano mitä sanoo, niin keskustelu ja yhtään minkäänlainen kriittisyys tulevat jokseenkin mahdottomiksi.
"Todellisuus,ajattelu,järkevyys,tieto,tietoisuus ovat vain sanoja.
Merkitykset sanoille tekee ihminen itse."
Sanat tekevät myös merkityksiä ihmisille. Oletko varma, etteivät omat "merkitysten" takaiset ajatuksesi sittenkin ole kielen ja sosiaalisten konventioiden läpitunkemia? Jos ajattelet vapautuneesi näistä, niin takaako se sen, että todella olet?
"Voi olla että tarkoitan sillä tietoisuutta. "
Sekä ajattelu että tietoisuus voidaan ymmärtää monin tavoin. Usein ne määritellään melko yksipuolisesti. Molempiin sisältyväksi voidaan ja mielestäni tulisikin ymmärtää myös esim. tunteet - sekä monia muita ihmisyyttä määrittäviä tekijöitä.
"Niin no,"palvonta" on nyt kyllä aivan väärä sana tuohon kohtaan....."
No se oli kärjistävää, mutta tarkoitan kyseisten asioiden asettamista todellisuuden ytimiksi ja teiksi siihen. "Palvomme" sitä, minkä uskomme olevan perimmäistä ja tärkeintä.
"Mutta siis vain tietoinen ihminen voi nähdä aavistuksen totuudesta."
Kuulostaa totuuden omimiselta "tietoisille". Näytät otaksuvan tuntevasi totuuden ja *kaikki mahdolliset* aavistukset sitä koskien; muuten tuskin voisit sanoa noin.
"No ne linkit olivat vain esimerkkinä vaihtoehdoista joista jokainen voi löytää itselleen sopivan. "
Ok.
"Rationaalisuus kaventaa huomattavasti tietoisuuden laajuutta. "
Rationaalisuus on yksi osa tietoisena olemista. Myös omissa kommenteissasi ja ilmeisesti ajattelussasi se on melko vahvasti läsnä. Muuten mm. tämä keskustelu olisi mahdotonta.
"Koska silloin tunteet peittävät todellisuuden."
...Vain jos oletetaan, että todellisuus on tunteetonta ja tunteet jonkinlaista "harhaa"...
"Ajattelemalla,miettimällä ja tyhjentämällä
mielensä voi päästä lähemmäs todellisuutta,
niin että vielä ehkä joskus saattaa jopa
nähdä häivähdyksen todellisuudesta."
Ei ole mitään viisasta perustetta sille, miksi todellisuuteen tai totuuteen pääsemiseksi pitäisi tehdä jotain erityisiä ajatusponnisteluja. Päin vastoin, ehkäpä ne voivatkin löytyä juuri silloin kun luopuu liiasta yrittämisestä ja suostuu kohtaamaan todellisuuden niillä keinoin, mitkä kuuluvat omaan "olemukseen" ja ovat käytettävissä ilman erityisiä ponnisteluja.
"> Milleköhän tämä olettamus perustuu? Ettei vain
> kehämäisesti "ajattelulle" itselleen...?
Jaa-a..ehkäpä sinä itse osaat vastata omaan kysymykseesi paremmin kuin minä.. "
No siinä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että perustetta ei ole vaan kyse on perustavasta uskomuksesta.
"Filosofia tieteenä perustuu kai juuri sellaiselle ajattelulle ja nokkelille sanaleikeille joilla sitten viisaat ja oppineet paisuttavat jo muutenkin ylisuurta egoaan.. "
"Kai..." Tai sitten ei? Ehkäpä ei pitäisi yleistää ihan noin rankasti.
*jos oliskin niin, että tunteilla näkee parhaiten*:
"Elämällä ei olisi minkäänlaista merkitystä,tietoa ei olisi olemassakaan. Ihminen olisi vain eläin,tai paremminkin tuhoeläin."
Eivät tieto ja ihmisyys tuhoudu, vaikka myönnettäisiinkin, että tietäminen ei ole ainut ja oikein tapa ymmärtää todellisuutta. Päin vastoin, ehkäpä esim. todellisuuden tuhoisa välineellistäminen saattaisi siitä jopa hellittää ja jotakin muuttua siten parempaan suuntaan.
"Mutta onnekseni minun ei tarvitse edes harkita sellaista vaihtoehtoa, nykyään kun mm. maapallo on pyöreä ja aurinko ei enää kierrä maan ympäri ym.."
Heh, kritisoit rationalismia mutta ylistät samalla itse jonkinlaista valistuksellista kehitysideologiaa... Ei moderni tieteellinen luonnonkäsitys itsessään sano välttämättä mitään todellisuuden perusolemusta koskevista kysymyksistä. Kehitysideologiat ehkä sanovat, mutta ne ovat itsessään melko alkeellista ajattelua. Historiallisesti kyseisten kysymysten pohdiskelu edustaa lähinnä *myöhäisiä* vaiheita, ei "alkukantaisia". Viimein on hyvin kyseenalaista arvottaa kehitystä siten, että myöhäinen on aina "parempaa".
"Mutta onko "todellisuus" todellakin vain se pieni osa mailmankaikkeutta(99%) mikä jää ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle?"
Jos et usko, että kohdattu todellisuus on yhtä kuin todellisuus itse, niin eikö tätä ajatusta tulisi soveltaa myöskin omaan kokemukseesi ja "Todellisuuteen" (Isolla Kirjoittettuna...), eikä vain toisten ihmisten "todellisuuteen" (pienellä kirjoitettuna)?
Nuo prosenttiluvut näyttäisivät edellyttävän, että olet kohdannut koko todellisuuden ja arvioit sieltä omasta sadasta prosentistasi tyytyväisenä muiden prosenttiosuuksia... Ehkäpä ne olivat vain retoriikkaa, mutta sittenkin.
"vaikkakin on niinpäin että se pieni lapsi voi nähdä sellaisen todellisuuden mitä aikuinen ei aavista olevankaan. Aikuinen on sopeutunut näkemään "opitun mailmankuvauksen", ihmisten yhteisen sopimuksen mukaisen, ja ei osaa tulkita tai käsittää mitään vähänkään sen yli menevää."
En ihan saanut selvää siitä, mitä tässä lopulta tahdoit sanoa, mutta hyviä huomioita minusta nuo aikuisesta ja lapsesta tehdyt sinänsä. Tosin eihän se aikuisenkaan tilanne välttämättä ihan noin synkkä ja konventioiden sitoma ole.
"Yhtään kommenttia ei ole joka koskisi itse ajatuksia vaan kaikki keskittyvät minun oletettuun "henkilööni".. "
Kummallista. Minusta keskustelussa on ollut monta kommenttia, joissa on puhuttu muustakin kuin sinun oletetusta henkilöstäsi.
>Mistäköhän luulet tietäväsi, miten tärkeinä pidän sanoja?
Ihan vaan siitä että miten tiukasti niiden sanojen merkitykseen tartut.
Minä en osaa niin tarkasti suhtautua niihin sanoihin,vaan kirjoitan vaan,
ja ehkä joskus voi helposti ymmärtää väärin sen mitä tarkoitan.
>Sanat tekevät myös merkityksiä ihmisille.
Mitähän ihmettä tämä tarkoittanee..?
>Oletko varma, etteivät omat "merkitysten" takaiset ajatuksesi sittenkin ole kielen ja sosiaalisten konventioiden läpitunkemia?
Hieman vaikuttaisi että ei niin paljoakaan ole ja
ehkäpä siksi minulla onkin vaikeuksia löytää sopivia sanoja.
>Sekä ajattelu että tietoisuus voidaan ymmärtää monin tavoin. Usein ne määritellään melko yksipuolisesti. >Molempiin sisältyväksi voidaan ja mielestäni tulisikin ymmärtää myös esim. tunteet -
Niinpä..siksi ei niihin sanoihin pitäisikään niin kovasti takertua..
>sekä monia muita ihmisyyttä määrittäviä tekijöitä.
Ihmisyyden voit jättää pois "todellisesta tiedosta" puhuttaessa.
Inhimilliset tunteet ovat roskaa.
>"Palvomme" sitä, minkä uskomme olevan perimmäistä ja tärkeintä >
Minä en palvo mitään/ketään.
>>"Mutta siis vain tietoinen ihminen voi nähdä aavistuksen totuudesta."
>
>Kuulostaa totuuden omimiselta "tietoisille".
Ahaa..no sille en voi mitään että se vaan sattuu olemaan noin..
Elämä ei ole tasapuolista,eikä mailmakaikkeuskaan sitä ole.
Mutta voihan ei-tietoinenkin ihminen toki tulla tietoisemmaksi ajan kanssa,
se taas riippuu ihan itsestä.
>Näytät otaksuvan tuntevasi totuuden ja *kaikki mahdolliset* aavistukset sitä koskien; muuten tuskin voisit sanoa noin >
Melko hurjia päätelmiä osaat kyllä tehdä parista sanasta...
Minulla itselläni on vasta vain pieni aavistus totuudesta
mutta kyllä, tunnen totuuden.
>...Vain jos oletetaan, että todellisuus on tunteetonta ja tunteet jonkinlaista "harhaa"...
No ymmärsin niin että tässä on kyseessä inhimilliset tunteet,
ne ovat suurimmaksi osaksi harhaa.
>niillä keinoin, mitkä kuuluvat omaan "olemukseen" ja ovat käytettävissä ilman erityisiä ponnisteluja >
Tavallaan tuossa olet ihan oikeilla jäljillä,
riippuu miten tuon nyt käsittää.
Luulenpa että mielessäsi kuitenkin ovat taas ne inhimilliset tunteet ja inhimillinen "olemus"..
Mutta ilman ponnisteluja ei saa mitään.
Kaikki saavutukset vaativat lujaa päättäisyyttä ja periksiantamatonta tahtoa.
>>nokkelille sanaleikeille joilla sitten viisaat ja oppineet paisuttavat jo muutenkin ylisuurta egoaan.. " >>
>"Kai..." Tai sitten ei? Ehkäpä ei pitäisi yleistää ihan noin rankasti.
"Kai" koska en tiedä varmaksi, se on vain mielipiteeni.
Luulenpa että sinä kyllä tietäisit sen paljonkin minua paremmin,
et ehkä vaan tunnustaisi sitä todeksi..
>*jos oliskin niin, että tunteilla näkee parhaiten*:
Hmm..kummasti tuo lause muuttui siitä mitä se alunperin oli..
Luulisi että noin sanatarkka henkilö ei
tuolleensa muuttelisi lauseen asiasisältöjä..
Tämä oli se alkuperäinen:
"jos onkin niin, että "sydämellä näkee parhaiten" ja totuus on nimenomaan käytännön elämässä "
>Eivät tieto ja ihmisyys tuhoudu,
Ihmisyys on roskaa ja ihmisen tieto myöskin.
>vaikka myönnettäisiinkin, että tietäminen ei ole ainut ja oikein tapa ymmärtää todellisuutta. Päin vastoin, ehkäpä esim. todellisuuden tuhoisa välineellistäminen saattaisi siitä jopa hellittää>
Nyt taas mennään mettään ja lujaa.
Ilmeisesti meidän käsitteiden välillä on valtava pohjaton kuilu..
Vaikuttaa siltä että sinä käsität tiedon vain tieteellisestä näkökulmasta,
että tieto on jotain mitä tiede tuottaa.
Tieteellä ja todellisella tiedolla ei ole mitään tekemistä keskenään.
>Heh, kritisoit rationalismia mutta ylistät samalla itse jonkinlaista valistuksellista kehitysideologiaa...
No,se oli lähinnä vitsi.
Kuvasin sillä vain ihmismielen käsityskyvyn kapeutta.
Ihmisen käsityskyky rajoittuu inhimillisiin asioihin.
Tiede ja historia ovat vain sen osia,merkityksettömiä asioita.
>Jos et usko, että kohdattu todellisuus on yhtä kuin todellisuus itse,
Tottakai ihmisen päivittäisessä elämässään kohtaama todellisuus on ihmiselle itselleen
todellista mutta se on mitättömän pieni osa kaikesta siitä mikä jää ulkopuolelle.
Jos suhteellisesti verrattaisiin ihmisen todellisuutta siihen kaikkeen muuhun todellisuuteen
niin inhimillinen todellisuus ei edes olisi todellista epäinhimillisestä näkökulmasta katsottuna.
>niin eikö tätä ajatusta tulisi soveltaa myöskin omaan kokemukseesi ja "Todellisuuteen"
Ei minulla ole sellaista ajatusta kun sanot.
>Nuo prosenttiluvut näyttäisivät edellyttävän, että olet kohdannut koko todellisuuden ja arvioit sieltä omasta sadasta prosentistasi tyytyväisenä muiden prosenttiosuuksia... >
Huomaa että sinä et pääse ajattelussasi ollenkaan oman "MINÄ"si etkä muitten minuuksien ulkopuollelle.
Kuten sanoin niin itselläni on vain aavistus todellisuudesta.
Jos tavallinen ihminen tietää todellisuudesta 1%:n niin minä tiedän 1.1%:a,
se 0.1% ero tulee siitä että minä _tiedän_ että
on olemassa muita todellisuuksia kuin vain tämä inhimillinen todellisuus.
>En ihan saanut selvää siitä, mitä tässä lopulta tahdoit sanoa
No se on jo kyllä tullut selväksi se...
>Minusta keskustelussa on ollut monta kommenttia, joissa on puhuttu muustakin kuin sinun oletetusta henkilöstäsi >
No tässä keskustelussamme ei ainakaan ole ollut paljoa muuta,
tässä pyöritään vain "minän" ympärillä.
Niinpä...siellä voitas sitten kaikki yhessä lukee mukavia kirjoja....
Mikä ettei mukavia hyviä kirjoja on paljon ja on mielenkiintoista kuunnella mitä toiset ovat saaneet kirjasta irti. Esimerkiksi kirjastoissa toimii lukuryhmiä. Samalla tulee lähdettyä liikenteeseen ja tapaa uusia ihmisiä.
Tai miksei sitten samantien vaikka johonkin raamattukerhoon..?
Heh, no jos mielenkiintoa riittää. Tämä oli kyllä sinun ideasi.
Viihdyn ihan hyvin yksinkin blogissani.
En tarvitse mitään vastinetta tai kannattajia tai mitään muutakaan.
Jotain haet koska toit aloituksesi ja ajatuksesi tänne.
Ja minun omia ajatuksiani siellä on hyvin vähän,
suurin osa on lainauksia kirjoista.
(tosin ne kyllä ovat kuin omia ajatuksiani)
Lainauksia ja ajatuksia kirjoista? Siinäpä se. Ajattele miltä tuntuisi keskustella kirjojen ajatuksista muiden kanssa.
Itse olen jo ne vastaukset löytänyt joita aina olen etsinyt ja joiden olen aina tiennyt olevan olemassa. Vastaukset eivät ehkä olleet ihan sellaisia kuin joskus olisin toivonut,
mutta tieto on aina kaiken vaivan väärtti
ja tiedossa itsessään on tarkoitus.
Ahaa -elämys siis.
Yhtään kommenttia ei ole joka koskisi itse ajatuksia vaan kaikki keskittyvät minun oletettuun "henkilööni"..
Se saattaa johtua siitä että olet pääosin esittänyt kasan nettilinkkejä et varsinaisesti pohtinut mitään erityistä aihetta paitsi sitä että ihminen voi pohtia. :-)
Tämä kertoo vain sen miten vahvasti oman "MINÄnsä" ja muitten "MINÄ"n vallassa ihmiset ovat,
että eivät pysty edes keskittämään huomiotaan mihinkään muuhun.
Anna aihe niin lupaan keskittyä jos aihe on mielenkiintoinen.
>Anna aihe niin lupaan keskittyä jos aihe on mielenkiintoinen >
No tässäpä nyt on aihe meidän "raamattukerhollemme"
varmaankin meistä jokaisesta oikein mielenkiintoinen aihe..
-
“Eikö sinusta ole kauhistuttavaa, että kaikki ihmiset ovat tällä tasolla?
Huolimatta iästä, kulttuurista, koulutuksesta - kaikki pyörii MINÄN ympärillä.
Miksi tämä hiljaisesti hyväksytty yhdenmukaisuus?"
-
"Totuutta elämästä ihminen ei oikein tunnu kestävän."
Tämän takia maailmassa on hulluja, joita pitää lääkitä tai niitä, jotka haluavat uskoa johonkin yliluonnolliseen.
Myös yhteiskunta ei hyväksy ihmisiä, jotka vaistomaisesti tai suoraan ymmärtävät jotain siitä, mihin ollaan menossa. Silloin lyödään jonkin asteisen sairaan leima, kun ei sovellu muottiin ja osallistu tähän rahankeruu- ja luonnontuhoamiseen kuluttamalla turhia tarpeita- kulttuuriin.
"Tämän takia maailmassa on hulluja, joita pitää lääkitä tai niitä, jotka haluavat uskoa johonkin yliluonnolliseen."
Leimaa nyt ihmeessä vielä pari muutakin ihmisryhmää, kun niin hyvin näytät tietävän missä kaikessa mennään. Mäntti.
Tuossa on juuri sitä käytännön filosofiaa mitä itsekin kannatan.
Koko tämä ns."elämä" on vain todellisuuspakoa,ei muuta.
Kaikki se mitä ihminen tekee elämässään tekee sen
siksi että peittää sillä todellisuutta jota ei kestä kohdata.
Ja tietysti hetihän sitä on vain hullu jollei halua osallistua
pitämään yllä tätä samaa hataraa mailmankuvaa mitä muut
normaalit ylläpitävät mielessään ajatuksillaan ja teoillaan.
> päivittäisessä elämässään kohtaama todellisuus
> on ihmiselle itselleen todellista mutta se on
> mitättömän pieni osa kaikesta...
> ...tavallinen ihminen tietää todellisuudesta
> 1%:n niin minä tiedän 1.1%:a, se 0.1% ero tulee > siitä että minä _tiedän_ että on olemassa muita > todellisuuksia...
Vielä kerran: Jos todella myöntää oman tietonsa radikaalin rajallisuuden, niin ei voi tehdä tuollaisia väittämiä toisten tiedoista ja niiden suhtautumisesta *koko todellisuuteen*. Rajallisesta näkökulmasta ei ole mahdollista nähdä kokonaisuutta eikä myöskään muiden näkökulmia muuten kuin rajallisesti. Niistä lausutut "tietämiset" kertovat lähinnä tiedollisesta ylpeydestä ja sokeudesta sekä toisten ihmisten väheksymisestä.
Varmasti suuri enemmistö ihmisistä tietää tai uskoo, että kohdattu arkitodellisuus ei ole koko todellisuus.
> Melko hurjia päätelmiä osaat kyllä tehdä parista > sanasta...
Hurjista puheista ei ole vaikea tuoda esiin hurjia päätelmiä.
> Ihmisyyden voit jättää pois "todellisesta
> tiedosta" puhuttaessa.
> Inhimilliset tunteet ovat roskaa.
> ...Ihmisyys on roskaa ja ihmisen tieto myöskin.
Ihmisyydestä et pääse yhtään minnekään, vaikka miten ylentäisit omaa "tietämistäsi".
>> "Palvomme" sitä, minkä uskomme olevan
>> perimmäistä ja tärkeintä
> Minä en palvo mitään/ketään.
Etpä tietenkään niin.
>> vaikka myönnettäisiinkin, että tietäminen ei
>> ole ainut ja oikein tapa ymmärtää
>> todellisuutta... ehkäpä esim. todellisuuden
>> tuhoisa välineellistäminen saattaisi siitä jopa >> hellittää
> Nyt taas mennään mettään ja lujaa. Ilmeisesti
> meidän käsitteiden välillä on valtava pohjaton
> kuilu.. Vaikuttaa siltä että sinä käsität tiedon > vain tieteellisestä näkökulmasta, että tieto on
> jotain mitä tiede tuottaa.
En todellakaan. Tiede on yhdenlaista tietämistä, jota käytin esimerkkinä. Eiköhän sinun tietämisesi luonne ole tässä tullut selväksi; en luullut sen olevan tieteellistä. Kuitenkin suuren varmuuden vaatimuksin esiintyvässä tiedossa on lajista riippumatta aina samanlainen hybris.
>>nokkelille sanaleikeille joilla sitten viisaat >>ja oppineet paisuttavat jo muutenkin ylisuurta >>egoaan..
>> "Kai" koska en tiedä varmaksi, se on vain
>> mielipiteeni. Luulenpa että sinä kyllä
>> tietäisit sen paljonkin minua paremmin, et ehkä >> vaan tunnustaisi sitä todeksi..
No, eipä tuo minulle henkilökohtaisesti mikään kuolemankysymys ole. Kritiikkisi oli kuitenkin taas niin yliampuvaa ja kokonaisen ihmisryhmän leimaavaa, että sellaista en allekirjoittaisi, vaikka mikä olisi.
> Huomaa että sinä et pääse ajattelussasi
> ollenkaan oman "MINÄ"si etkä muitten minuuksien > ulkopuollelle.
En voi mitään sille, että olet tehnyt ihmisten minuuksista itsellesi noin helvetinmoisen ongelman, jota pitää toistella jatkuvasti. "Huomaamisesi" on taas ihan täyttä liibalaabaa.
>> Mistäköhän luulet tietäväsi, miten tärkeinä
>> pidän sanoja?
> Ihan vaan siitä että miten tiukasti niiden
> sanojen merkitykseen tartut.
Niin. Että ihan vaan sanojeni perusteella päättelet. Ja valitat, että omista sanoistasi päätellään liikoja. "Sanat eivät ole niin tärkeitä kuin luulet niiden olevan." Oi, kiitos tästä neuvosta, Tietelijä.
> Hmm..kummasti tuo lause muuttui siitä mitä se
> alunperin oli..
> Luulisi että noin sanatarkka henkilö ei
> tuolleensa muuttelisi lauseen asiasisältöjä..
> Tämä oli se alkuperäinen: ...
No etpä mitenkään kertonut, mitä merkitystä tuolla muutoksella sitten oli? Vain tämän huomautuksen tahdoit tuoda julki? Hieno homma. Siinä vasta suurpiirteinen henkilö, joka tykkää kaivella toisten sanoja ihan vain omiin säälittäviin vittuiluyrityksiinsä.
>> En ihan saanut selvää siitä, mitä tässä lopulta >> tahdoit sanoa
> No se on jo kyllä tullut selväksi se...
Samoin kuin sinun keskustelutaipumuksesi ja asenteesi toisia kohtaan. Eiköhän tämä keskustelu ollutkin sitten tässä.
“Eikö sinusta ole kauhistuttavaa, että kaikki ihmiset ovat tällä tasolla?
Huolimatta iästä, kulttuurista, koulutuksesta - kaikki pyörii MINÄN ympärillä.
Miksi tämä hiljaisesti hyväksytty yhdenmukaisuus?"
-
Minäminä-syndrooma. Ilman sitä jää jalkoihin, näin ainakin maailma yrittää näyttää meille mallia. Siis yrittää. Toinen on ihmisten alituinen kiire johon lapset vedetään mukaan. Koko ajan mennään ja tullaan. Tuntuu aivan kuin ilman sitä, siis että voivat kertoa viimeisimmät viuhahdukset, ihminen tuntisi olevansa jollain tapaa outsaideri. Sitten ollaan väsyneitä ja takakireitä eikä ymmärretä miksi.
Piti jatkamani vielä aiheesta. Luin äskettäin kirjan jossa eräässä kohtaa lapsenlapsi kysyy isoäidiltään heidän viedessään kukkia sukulaisten haudoille, jotta tuleeko isoäidistäkin keramiikkaa?
Toinen mietti puoli sekuntia mistä on kyse kunnes ymmärsi ja vastasi ettei tiedä. Mietti asiaa kuitenkin huvittuneena myöhemmin uudelleen ja tuli päätökseen että koska hänellä oli globalisoitunut perhe, voisi hänkin valita keramiikan mullan sijaan ollen tulevaisuudessa näin "siirreltävä isoäiti". Toisin sanoen jatkaa globalisoitumista vielä kuoleman jälkeen.
Takaisin kysymykseen. Kauhistuttaako ihmisten itsekeskeisyys? Kyllä, välillä enemmän ja ja välillä vielä enemmän. Kysymykseen lisäisin vielä sanan tunnekylmyys. Sitä tapaa aivan liian usein.
>Samoin kuin sinun keskustelutaipumuksesi ja asenteesi toisia kohtaan. Eiköhän tämä keskustelu ollutkin sitten tässä >
Toivottavasti oli..
En kai ole missään väittänytkään olevani
joku itse "pyhyys"..vaan kaikkea muuta.
Ehkäpä pystyisin olemaan "hyvä ihminen" jos todella
haluaisin mutta en näe siinä mitään järkeä,
jätän jeesustelun niille joille se sopii paremmin.
Ei tietenkään koskaan pitäisi antaa periksi ylimielisyydelle
mutta niin vaan pakosti käy joittenkin ihmisten kanssa keskustellessa..
Kaikki asiat mitä ihminen tekee,
se tekee itsekkyytensä takia.
Jotta omalle minälle saadaan tuotettua jostain jotain hyötyä.
>Kysymykseen lisäisin vielä sanan tunnekylmyys. Sitä tapaa aivan liian usein >
Jaa..millastas se sitten muka on?
Minulle ihan tuntematon asia..
>Kysymykseen lisäisin vielä sanan tunnekylmyys. Sitä tapaa aivan liian usein >
Jaa..millastas se sitten muka on?
Minulle ihan tuntematon asia..
Tunnekylmyys kulkee käsi kynkyssä tässä itsekeskeisyyden ajassa. Nähdään mutta ei haluta nähdä toisen hätää koska oma etu menee kaiken edelle.
Eräs pitkän iän saanut sukulaiseni tokaisi minulle jo parikymmentä vuotta sitten sen että jokaisen ihmisen yhteydenoton taakse liittyy jokin tarve.
Pitkä ikä, muuten, ei takaa viisautta mutta olen pyöritellyt tuota seikkaa silloin tällöin mielessäni. Ajaako meitä toisiamme kohti vain itsekäs tarve?
Tähän voisi edellisen myötä kiteyttää jotain lisää tunnekylmyydestä. Nimittäin kun jostakusta ei enää irtoa sitä mitä toinen tarvitsee, hänet jätetään hiljaisuuteen. Häntä ei enää tarvita.
"Ajaako meitä toisiamme kohti vain itsekäs tarve?"
Tämä on se luulo, jota kohti ajaudutaan, kun asioita tarkastellaan pelkästään rationaalisesti. Tällaiselle olettamukselle ei tule antaa myöten, vaikka nykyinen maailmankuva meitä siihen ajaakin, koska näkee ihmiset pelkästään ulkopuolelta tai mekanistisesti selitettävinä toimijoina.
Joka kuvittelee jatkuvasti olevansa muita viisaampi, on koko ajan ylimielinen...
>Pitkä ikä, muuten, ei takaa viisautta
No tuossa tapauksessasi ainakin näyttäisi sitä tietoakin olevan..
Mutta sitä ei takaa se ikä vaan ajattelu.
>Ajaako meitä toisiamme kohti vain itsekäs tarve?
Kyllä.
Ja se itsekkyys on motiivina kaikessa ihmisen toiminnassa.
>kun jostakusta ei enää irtoa sitä mitä toinen tarvitsee, hänet jätetään hiljaisuuteen. >
Minusta tuo on ihan vaan sitä itsekkyyttä.
Tunteita on mutta ne kohdistuvat itseen,
asioiden ja hyödyn saavuttamiseen itselleen.
Se että "ei tunne sitä mitä pitäisi tuntea"
on taas tavoittelemisen arvoinen tila.
Mutta "minän" palvonta ei ole vain sitä itsekkyyttä
vaan se on kaikissa asioissa,"minä" on vastakkain kaiken kanssa.
"Minää" verrataan muihin ja ajatellaan että
mitä "minän" pitäisi olla ja mitä "minän" kuuluisi saada.
Ei vain henkilölliset asiat vaan aivan
kaikki pyörii ihmisen "minän" ympärillä,
ei ole olemassa "minää" suurempia asioita.
Tai ehkäpä tuota voisikin sittenkin kuvailla sanalla itsekkyys.
muita viisaampi.
Erona "teihin muihin" on vain se että todella tiedän sen kuinka tyhmä olen,
ja näinollen voin tehdä parhaani koittaakseni muuttaa tilannettani.
No tuo alkaa kuulostaa jo aika sokraattiselta, ehkä sinäkin sittenkin voisit löytää myös filosofiasta jotakin mielenkiintoista...:)
Edelleen kyllä monet muutkin tietävät tuon saman itsestään, siis oman tietämättömyytensä, ja pyrkivät toimimaan muistaen sen.
Huomio: Eikö tämä, että puhutaan "egojen" tasolla omista ja toisten mielipiteistä, ole osaksi myöskin hyvä keino tuon "tyhmyytemme" pitämiseen mielessä? Siis sen, että kyse on kuitenkin aina vain omasta näkökulmasta, vaikka siinä saattaisi olla rahtunen totuuttakin joukossa.
"Minänä olemisessa" ei ole yhtään mitään vikaa, kunhan muistaa, että se ei viime kädessä ole kaikki kaikessa. Se, että suostuu olemaan oma itsensä - erillinen toisista mutta tarvitseva - ei ole itsekkyyttä.
>ja toisten mielipiteistä, ole osaksi myöskin hyvä keino tuon "tyhmyytemme" pitämiseen mielessä? >
Tässä keskustelussa vain "minät" keskustelevat "minästä".
Merkityksetöntä.
Mielipiteet eivät ole tietoa.
Ne ovat vain mielipiteitä.
Ja jätän sen filosofian viisaille/oppineille..
Jos jätetään "minät" kokonaan sivuun ja aletaan vain tietämään tunnistamatta näkökulmia, niin tuloksena on kritiikittömyyttä, julistusta. Onhan silläkin toki paikkansa, eikä vähäarvoinen, mutta kaipaa seurakseen myös muuta.
Tiedolle ei ole merkitystä ihmisen näkökulmilla..
Tieto vain on.
Kritiikki on lähtöisin inhimillisestä minästä,
samoin kun julistus.
Pussillinen maalaisjärkeä ja jalat tanakasti maanpinnalla on huomattavasti parempi vaihtoehto tosi elämässä kuin kirjojen piiperrys...jos jokaisella tässä elämässä olisi edes yksi todella hyvä ystävä ja lapsuudessa selvät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, ja opetettu ottamaan kotitehtäviin osaa, eikä tehty elämää liian helpoksi, eikä vastuutakaan juuri kantaa ja tyytymättömyys on tämänpäivän ihmisen suurin masennuksen aihe, liikaa tv:tä liikaa nettiä eli ihan tavallinen elämä on aika monelta ihan hukassa...saatan olla väärässäkin enkä yleistä...missään nimessä että kaikki olisi tai kaikilla olisi liian helppoa.
No eihän siinä mitään.
Se on varmasti oikein hyvä niille keille se sopii.
Ja pitäähän jonkun pitää tätä yhteiskuntaakin pystyssä.
(vai pitäiskö sittenkään?)
Mikseipä mailmankatsomus voisi olla sekin että sitä ei ole.
Olla vaan ja toimia ja elää.
Eipä kait mikään huono idea ollenkaan.
Mutta pitäähän sitä jonkun täällä maan päällä ajatellakin,
vai pitäiskö sittenkään..?
Jalat maassa ja läksyt tehty. :D