Antoi lopultakin vastauksen vuosikymmeniä vaivanneeseen kysymykseen: Miksi kukaan vasemmistopoliitikko ei ole tuominnut epäterveenä ay-liikkeen valikoivaa vaalitukea tietyille vasemmiston ehdokkaille? Nyt sen teki Eero Heinäluoma, SAK:n täryjyrä ja käsikassara politiikassa. Tosin ihan vahingossa, ymmärtämättään ja tietämättään.
Heinäluoma on palvellut SAK:ta pari vuosikymmentä (1983-2002). Tosin tästä ajasta ei ole mitään mainintaa eduskunnan nettisivuilla. Joka tapauksessa Heinäluoma tietää tasan tarkkaan, miten valikoidusti ammattijärjestöt ja -osastot ovat ehdokkaita tukeneet vuosikymmenestä toiseen.
Tämä sama käytäntö toistui viime eduskuntavaaleissakin. Se paljastuu, jos vain viitsii tutkia vaalirahailmoituksia läpi. Jostain syystä toimittajat eivät ole penkoneet vasemmistopuolueiden kansanedustajien tukijoita esiin. Kannattaisi, sillä siellä ne suuret kalat kutevat. Ja rahat.
Heinäluoma pitää epäterveenä, että vaaleissa suuri määrä rahaa kootaan yhteen paikkaan ja jaetaan se sieltä valikoidulta tietyille ehdokkaille.
Aivan oikein. On epätervettä, että ammattiosasto tai -liitto tukee vain muutamaa ehdokasta, eikä anna muille mitään, vaikka kuuluisivat liitoon. Metalliliitolle on syytä antaa kiitokset, kun se paljasti tukeneensa kaikkia liittoon kuuluvia ehdokkaita.
Vielä suurempi synti on se, että samaan rahamassiin on kerätty rahaa myös niiltä liiton jäseniltä, jotka taatusti eivät tue sen enempää demareita kuin kommunistejakaan. Onko siinä laitaa, että oikeistoa kannattavan jäsenen rahoilla tuetaan vastapuolen ehdokasta?
Katsotaanpa hieman tarkemmin hra Heinäluoman vaalirahoitusilmoitusta. Ei ole mainintaa siitä, että hän sai Kehittyvien Maakuntien Suomelta tukirahaa 10 000 euroa. Se muka meni puolueen kassaan.
Ainuttakaan tukisummaa ei ole yksilöity. Kuinka monelta yritykseltä, etujärjestöltä, säätiöiltä ja vastaavilta tuli seminaarituloja? Jos samasta yrityksestä tai yhdistyksestä osallistui seminaariin useampia niin että 1.700 euron ilmoitusraja ylittyi, tuki olisi pitänyt ilmoittaa. Eero Heinäluoma ei ole vaivautunut kertomaan edes tukijoiden lukumäärää.
Vilunkia.
Yllättävää oli myös se, että Heinäluomaa tuki Helsingin Kirjatyöntekijöiden liitto. Onko Heinäluoma ollut joskus kirjaltaja? Oulussa moni kirjaltaja aikanaan kiroili reippaasti, kun ay-osasto antoi rahaa vasemmiston ehdokkaille - valikoidusti. Mutta nämähän kuuluivat ay-liiton paarialuokkaan, kun eivät tukeneet vasemmistoa, vaan ajattelivat ihan itse.
Vasemmistopuolueiden työväenosastot tukevat pääehdokkaita sellaisilla summilla, että silmiä häikäisee. Pappi Ilkka Kantola sai Naantalin työväenyhdistyksestä 20.500 euroa, kun kokonaiskulut olivat 23.800 euroa. Pauliina Viitamiehen kampanjan 57.300 euroa maksoi kokonaan Mikkelin työväenyhdistys.
Oulussa Liisa Jaakonsaaren tukijoissa ei työväenyhdistyksiä tai ay-osastoja ollut. Liki puolet 29.000 euron kampanjasta tuli omasta pussista. Ahteen yksittäiset tukijat ja summat eivät ilmoituksesta selviä, paitsi että omaa rahaa tarvitsi käyttää vain 1.500 euroa.
Oulun työväenyhdistys on kuitenkin ökyrikas. Rahaa tulee vuokrista ja muista liiketoimista. Nyt jää pimentoon, ketä työväenyhdistys rahoillaan tuki. Ja kuinka paljon.
On surkuhupaisaa, että entinen ay-jyrä alkaa osoitella sormella yritystukia. Katsoisi nyt peiliin. Kuka tahansa saa tässä maassa tukea ketä tahansa. Kunhan tuki vain on avointa ja kunhan saajat ilmoittavat rehellisesti tuen määrän. .
Kun katson Heinäluoman vaalirahoitusilmoitusta, esitän, että hän todella kertoo, keitä ovat ne yritykset, etujärjestöt, säätiöt ja vastaavat, jotka ovat tukeneet seminaarimaksuilla liukasta Pikku Eeroa yli 50 000 eurolla.
Heinäluoma hymyili kuin Naantalin aurinko sen jälkeen, kun onnistui puristamaan yritysten tukikaton 3.000 euroon kunnallisvaaleissa. Tämähän ei koske työväenyhdistyksiä, ammattiosastoja eikä puoluejärjestöjä. Eikä tietenkään aatteellisia yhdistyksiä ja säätiöitä.
Heinäluoma on palvellut SAK:ta pari vuosikymmentä (1983-2002). Tosin tästä ajasta ei ole mitään mainintaa eduskunnan nettisivuilla. Joka tapauksessa Heinäluoma tietää tasan tarkkaan, miten valikoidusti ammattijärjestöt ja -osastot ovat ehdokkaita tukeneet vuosikymmenestä toiseen.
Tämä sama käytäntö toistui viime eduskuntavaaleissakin. Se paljastuu, jos vain viitsii tutkia vaalirahailmoituksia läpi. Jostain syystä toimittajat eivät ole penkoneet vasemmistopuolueiden kansanedustajien tukijoita esiin. Kannattaisi, sillä siellä ne suuret kalat kutevat. Ja rahat.
Heinäluoma pitää epäterveenä, että vaaleissa suuri määrä rahaa kootaan yhteen paikkaan ja jaetaan se sieltä valikoidulta tietyille ehdokkaille.
Aivan oikein. On epätervettä, että ammattiosasto tai -liitto tukee vain muutamaa ehdokasta, eikä anna muille mitään, vaikka kuuluisivat liitoon. Metalliliitolle on syytä antaa kiitokset, kun se paljasti tukeneensa kaikkia liittoon kuuluvia ehdokkaita.
Vielä suurempi synti on se, että samaan rahamassiin on kerätty rahaa myös niiltä liiton jäseniltä, jotka taatusti eivät tue sen enempää demareita kuin kommunistejakaan. Onko siinä laitaa, että oikeistoa kannattavan jäsenen rahoilla tuetaan vastapuolen ehdokasta?
Katsotaanpa hieman tarkemmin hra Heinäluoman vaalirahoitusilmoitusta. Ei ole mainintaa siitä, että hän sai Kehittyvien Maakuntien Suomelta tukirahaa 10 000 euroa. Se muka meni puolueen kassaan.
Ainuttakaan tukisummaa ei ole yksilöity. Kuinka monelta yritykseltä, etujärjestöltä, säätiöiltä ja vastaavilta tuli seminaarituloja? Jos samasta yrityksestä tai yhdistyksestä osallistui seminaariin useampia niin että 1.700 euron ilmoitusraja ylittyi, tuki olisi pitänyt ilmoittaa. Eero Heinäluoma ei ole vaivautunut kertomaan edes tukijoiden lukumäärää.
Vilunkia.
Yllättävää oli myös se, että Heinäluomaa tuki Helsingin Kirjatyöntekijöiden liitto. Onko Heinäluoma ollut joskus kirjaltaja? Oulussa moni kirjaltaja aikanaan kiroili reippaasti, kun ay-osasto antoi rahaa vasemmiston ehdokkaille - valikoidusti. Mutta nämähän kuuluivat ay-liiton paarialuokkaan, kun eivät tukeneet vasemmistoa, vaan ajattelivat ihan itse.
Vasemmistopuolueiden työväenosastot tukevat pääehdokkaita sellaisilla summilla, että silmiä häikäisee. Pappi Ilkka Kantola sai Naantalin työväenyhdistyksestä 20.500 euroa, kun kokonaiskulut olivat 23.800 euroa. Pauliina Viitamiehen kampanjan 57.300 euroa maksoi kokonaan Mikkelin työväenyhdistys.
Oulussa Liisa Jaakonsaaren tukijoissa ei työväenyhdistyksiä tai ay-osastoja ollut. Liki puolet 29.000 euron kampanjasta tuli omasta pussista. Ahteen yksittäiset tukijat ja summat eivät ilmoituksesta selviä, paitsi että omaa rahaa tarvitsi käyttää vain 1.500 euroa.
Oulun työväenyhdistys on kuitenkin ökyrikas. Rahaa tulee vuokrista ja muista liiketoimista. Nyt jää pimentoon, ketä työväenyhdistys rahoillaan tuki. Ja kuinka paljon.
On surkuhupaisaa, että entinen ay-jyrä alkaa osoitella sormella yritystukia. Katsoisi nyt peiliin. Kuka tahansa saa tässä maassa tukea ketä tahansa. Kunhan tuki vain on avointa ja kunhan saajat ilmoittavat rehellisesti tuen määrän. .
Kun katson Heinäluoman vaalirahoitusilmoitusta, esitän, että hän todella kertoo, keitä ovat ne yritykset, etujärjestöt, säätiöt ja vastaavat, jotka ovat tukeneet seminaarimaksuilla liukasta Pikku Eeroa yli 50 000 eurolla.
Heinäluoma hymyili kuin Naantalin aurinko sen jälkeen, kun onnistui puristamaan yritysten tukikaton 3.000 euroon kunnallisvaaleissa. Tämähän ei koske työväenyhdistyksiä, ammattiosastoja eikä puoluejärjestöjä. Eikä tietenkään aatteellisia yhdistyksiä ja säätiöitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.vaalit.fi/uploads/d2fuu4.pdf
http://www.vaalit.fi/uploads/vuyagmferuxqga.pdf
viinaan ja naisiin. Loput turhuuksiin.