Kuulin ohimennen keskustelun, jossa purjeveneen omistaja kehui hänen veneensä saaneen useita pohjakosketuksia, mutta huolta ei sinänsä olisi. Hänen mielestään köli kyllä kestää, sillä onhan veneen painokin telakoituna kokonaan kölin päällä.
Kestääkö perusmatkapurren köli todella osumia esim. hiljaisella vauhdilla (3 solmua), jos oletetaan että köli lähinnä raapii muutaman kerran kivipohjaa eikä vauhti hidastu? Pohjakosketus mutaan ei luonnollisesti ole niin paha juttu.
Vai sattuuko pohjakosketuksia yhdelle jos toiselle ja minä vain pidän niitä turhan vakavina asioina?
Kestääkö perusmatkapurren köli todella osumia esim. hiljaisella vauhdilla (3 solmua), jos oletetaan että köli lähinnä raapii muutaman kerran kivipohjaa eikä vauhti hidastu? Pohjakosketus mutaan ei luonnollisesti ole niin paha juttu.
Vai sattuuko pohjakosketuksia yhdelle jos toiselle ja minä vain pidän niitä turhan vakavina asioina?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kerran hölmöyksissäni ajanut noin 6 solmun vauhdilla kiveen niin että vene pysähtyi siihen. Kun vene sittemmin nostettiin ylös, näkyi ulkopuolisessa lyijykölissä pienehkö painuma, jota ei tarvinnut edes korjata. Ei muita vaurioita. (Vene on kotimainen laatutuote.)
Olen keskustellut useampienkin kivillä käyneiden kanssa, ja myös niissä veneissä, joissa kölipaino on lujitemuovin sisällä, on useimmiten selvitty vähäisellä paikkauksella.
Siitä huolimatta pidän jokaista pohjakosketusta vakavana asiana.
Ostin pari kesää takaperin purkkarin. Kiertelin myytäviä veneitä katsastamassa useammassakin satamassa. Veneissä missä oli kölin etupinnassa törmäysjälkiä, oli myös lähes aina vaurioita itse veneen rungossa. Vauriokohdat olivat joko pohjassa kölin etureunassa tai takareunassa, myös sisällä saattoi havaita hiushalkeamia pohjassa tai kölitukkien kiinityskohdassa.
Mitä suurempi on veneen paino sitä enemmän on liikettä jatkavaa voimaa äkkipysähdyksessä.
Itse en osta venettä jonka kölin etureuna on törmäysjälkien kirjoma.
jotkut pellet veneiden suunnitelijat ovat väittäneet veneidensä kestävän törmäyksen viiden solmun vauhdista.vene voi kestää äkkipysäksen tuosta vauhdista ilman,että se alkaa vuotamaan.kuitenkin törmäys aiheuttaa delaminaatiota.kaikki vauriot eivät ole silmin nähtävissä.delaminoitunut muovi muuttuu valkoiseksi väriltään.vahvuus kärsii ja voi syntyä veden imeytymiselle otollisia reittejä.yleensä vaurioita ei näe ellei pintaa aukaise kölin etupuolelta ja takapuolelta.esittämäsi kolme solmua raapien pitäisi veneen kuin veneen kestää vahingoittumatta.ja kyllä kolmen solmun vauhdissa pitäisi äkkipysäyskin vielä kestää.pohjakosketuksia sinällään ei pitäisi sattua kuin rantautuessa,jolloin vauhti on 0,1-1,5 solmua eikä vaurioita synny.
Kun Hailla purjehdin tuossa kymmenisen vuotta, niin pohjakosketukset sillä oli jokapäiväisiä. Puuveneessä ei tapahdu delaminoitumista ja Hain n.s. "turvaköli" kestää sen hienosti. Osin syynä oli tietysti se, että sillä purjehditaan. Vaikka on kapea rako ja vastatuuli niin siitä vaan mennään purjeilla. Silloin tulee helposti ahnehdittua ja ajettua ihan rantoja pitkin, kun siellä rannassa se kulkee niin hyvin ylös tuleen... Ja kosketukset oli välillä koviakin: 5-6 solmuna vauhdissa kiveen ja sen yli. KOskaan tuon mallisella kölillä ei tule "stoppia" vaan se liukuu kolisten yli.
Nykyisellä eväkölisellä on sitten ollut lähinnä kevyitä rantautumiskosketuksia solmun, parin vauhdissa. Mutta niitäkin siis joka reissulla.
Näin käy, kun purjehtii pääasiassa väylien ulkopuolella ja ei käytä vierasvenesatamia...
Väitän, että mikään eväkölinen lasikuituvene ei kestä karilleajoa 5 solmua ja yli nopeudesta lainkaan vaurioitumatta ja kaikki eivät kestä pienemmässäkään nopeudessa.
Jonnekin tulee aivan varmasti vaurioita.
Eri asia on veneet jotka on asiallisesti korjattu karilleajojen jälkeen. kun työ tehdään asiantuntemuksella ja hyvin - vene on ihan alkuperäisessä kunnossaan ja kestää.
Toisin ovat ne veneet joita ei ole vahinkotarkastettu koska vuotoja tulee vain harvoihin veneisiin - runkorakenne on silti vaurioitunut. Eli omistajat "säästävät", omavastuut on aika monesti suuria ja vahinko kallis vaikka menisi suurimmaksi osaksi vak.yhtiön piikkiin.
Niitä sitten "vain fiksaillaan" ja myydään eteenpäin - veneilijöitä on niin moneen lähtöön ja suurin osa ei ymmärrä pohja- ja runkorakenteiden tarkastuksesta yhtään mitään...
Vanhan veneen tyyppiviat ovat erittäin moninaiset eikä kaikkea voi kukaan tietää - kokemusta on myös omalta kohdaltani ensimmäisen veneen osalta.
Kölin etureunan ja minkä tahansa muun reunan, pintanaarmun jne kitillä fiksaaminen käytetyn veneen ostajan iloksi on maailman helpoin juttu!!
Pienikin karilleajovaurio jossa köli otetaan irti ja rakenteita avataan ja laminoidaan uudelleen on luokkaa 7000-8000 eur vähintään ja siitä alkaen ylöspäin.
Kalleimpia korjattavia ovat modulirakenteiset halpaveneet - vakuutusmaksumme tulevat jatkossa nousemaan koska uudet veneet pääsääntöisesti ovat juuri tällaisia.
Sellaista venettä jolla oikeasti ei koskaan ole ajettu kivelle - jaa-a en usko, että edes on!
Kuten purjehdusopeni sanoi, kaikki ajavat jossain vaiheessa karille ja ainakin kerran elämässään, useat useampaan kertaan.
Aikanaan kun omaa venettä korjattiin vak.yhtiön omaankin piikkiin purjeveneitä oli pelkästään tällä yhdellä suurella telakalla korjattavana 15-20kpl talven aikana... vastaavia telakoita on useampia tässä valtakunnassa ja kaikilla oli silloin kun asiaa kyselin kädet täynnä töitä ja jonotuslista korjaamoon.
Nyrkkisääntönä sanoisin, että välttäkää fiksailtuja veneitä "joilla ei koskaan ole käyty kivellä" ...tämä on tod.näk. paskapuhetta - jos omistaja kertoo rehdisti käyneensä kivillä ja vahinkojen korjauksen tapahtuneen tunnetulla telakalla tai veistämöllä, asiat ovat silloin hyvin. vak.yhtiöltä ja korjaustelakalta voi kysellä tietoja myöskin.
Minun mielestäni on paras satsata pitkäköliseen veneeseen jos aikoo veneilla suomen aluevesillä. Sääli että niitä ei enään rakenneta niin paljon, jos ollenkaan.
On pitkäkölisiä veneitä jotka luovivat aivan hyvin ja pitävät kurssin. On kokemusta.
anna mennä kiville vaan kunnolla että rusahtaa,
ilmeisesti uusi vene tulee kuin tuutista ym...
toista se on toisilla kun pitää osata
kamppeistaan pitää huolta???
En oikein ymmärrä mitä edellinen kirjoittaja tarkoittaa.
Suomen kivikkoisella rannikolla ei ehkä eväköliset veneet sovellu niin hyvin, kuin jotkut Bavariat keski-ja eteläeuroopassa. Itse en vaihtaisi eväköliseen vaikka saisin kaksi metriä venettä lisää.
Veneessä kun on eteenpäin näyttävä kaiku. Niin silloin voi purjehtia kohtuullisen hyvin käyttäen tervettä harkintaa.
Monen kuolema. Meressä voi kellua kontaineja, joista ei kukaan tiedä, mutta yleesä kapteeni tietää missä ollaan, siis yleensä.