Kuka kumma on keksinyt yleistää, että "kaikki nuoret äidit ovat huonoja äitejä, ja raskaus on varmasti vahinko??"
Olen itse 22 vuotias. Meillä on vuoden vanha ihana neito ja uusi tulokas kellii masussa!! =) Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Perheen perustamisesta keskusteltiin jo koulu aikoina. Molemmille perhe ja omat lapset ovat olleet tärkeintä maailmassa. Mieheni on minua 3 vuotta vanhempi, ja kun itse valmistuin ammattikoulusta aloimme "tekemään" esikoista. Sain heti valmistuttuani vakituisen työpaikan, ja niin myös avokkini. Omakotitalokin löytyi jo hyvissä ajoin, eikä mielestämme ollut mitään järkeä maksaa vuokraa.
Esikoista ei alkanutkaan kuulua. En tosin odottanutkaan, että se olisi niin yksinkertaista, mutta epätoivo alkoi iskeä kun vuoden jälkeen ei mitään... Ravattiin lääkärillä levittelemässä jalkoja ym... Gyne määräsi minulle hormooneja ja kun olin niitä syönyt puolisen vuotta, tapahtui meidän pieni ihme. Olin raskaana!! Seuraavassa kuussa olisi ollut aika lapsettomuuspolille... Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata, kun testi näytti viimein plussaa!! Olin esikoisen yritysaikana todella masentunut. Kun kuukutiset aina tulivat, uudelleen ja uudelleen, ei sitä tuskaa voi sanoin kuvata. Itkin, ruoka ei maistunut ja olin henkisesti aivan puhki. En ole koskaan toivonut elämältä mitään muuta kun omia lapsia, enkä tuntunut niitä saavan...
Rakastamme mieheni kanssa lapsiamme enemmän kuin mitään muuta!! Ja olisimme valmiit antamaan vaikka oman henkemme heidän vuokseen!! Luonnollisesti!! Lähes päivittäin mietimme miten onnekkaita pian kahden ihanan lapsen vanhemipia olemme!! Arki on ihanaa ja niin antoisaa, vaikka välillä vähän raskasta onkin. Mutta tämä on juuri sitä mitä olemme aina elämältä halunneetkin!! =)
Jo odotus aikana törmäsin jatkuvasti kommentteihin; "olettekohan ajatelleet ihan loppuun asti?", "teidän nuoruutenne on ihan pilalla" ym.. Ja itselleni pahinta kaikesta oli "nuoret TEKEVÄT vaan lapsia ajattelematta sen enempää"!! Siis niitähän voikin vaan TEHDÄ!!! Kummamkaan läheisille ei ollut mikään yllätys perheen perustaminen. Olin jo peruskoulussa kavereiden mielestä "pikku äiti", koska huolehdin heistä kovasti. Mutta kukapa ei rakkaistaan huolehtisi. =) Myös puheet, että vanhempamme ovat auttaneet talon ostossa raivostuttavat!! Vaikka ne ovat vain vieraiden ihmisten puheita, välillä ne osaavat satuttaakin. Ja kun niitä levitellään ympäri pitäjää...
Raivoni sai nyt pintaan, kun puolituttu ihminen sanoin ihan vakavissaan minulle kaupassa, että nytpähän lapsi tiedät, ettei imetys toimi ehkäsynä!! Hän oli todella pahoillaan, että olin taas raskaana. Yritin kyllä korjata asiaa, mutta turhaan. Hän oli jo päättänyt omassa päässään miten asia on..
Koska olemme nuoria, emmekä vielä "aikuisia", olemme siis huonoja vanhempia!!
Tiedän olevani maailman paras äiti omille lapsilleni, ja teen kaikkeni, että he joskus myös sanovat sen minulle!! En usko, että kaikki 35 vuotiaat ensi synnyttäjät ovat täydellisiä äitejä, koska ovat jo sen ikäisiä. Millonkohan sitä ihminen sitten muuttuu "virallisesti aikuiseksi"??
Mielestäni 20 vuotias voi olla ihan yhtä kypsä äidiksi kun joku toinen 30 vuotiaana. Se on niin kiinni ihmisestä. Eivät kaikki ole samanlaisia!! En usko, että olisin itse kymmenen vuoden päästä ollut millään lailla "parempi" äiti, kun mitä nyt olen...
Tulipas sepustus.. =)
Onko teille muille nuorille äideille tullut vastaan saman kaltaista yleistystä?? Ja kuinka ihmiset voivat mitään sanoa, kun eivät kuitenkaan tiedä toisten asioista mitään. Tosin me asumme aika pienellä paikkakunnalla, ja täällä on jokunen 16-17 vuotias "vahinko äiti", joiden omat äidit hoitavat heidän lapsiaan, että he pääsevät juomaan ym.. Mutta kun eivät kaikki ole sellaisia..!!
Minä olen ainakin hyvä äiti, joka rakastaa PALJON lapsiaan, jotka ovat tarkoin harkittuja...
Yleensä jätän muiden ihmisten kommentit ihan omaan arvoonsa, mutta nyt taitaa nämä raskaus hormoonit tehdä mielestä herkemmän.. ;)
Oikein hyvää kesän alkua kaikkille mammoille, niin nuorille, kuin vähän vanhemmillekin!! =)
Olen itse 22 vuotias. Meillä on vuoden vanha ihana neito ja uusi tulokas kellii masussa!! =) Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Perheen perustamisesta keskusteltiin jo koulu aikoina. Molemmille perhe ja omat lapset ovat olleet tärkeintä maailmassa. Mieheni on minua 3 vuotta vanhempi, ja kun itse valmistuin ammattikoulusta aloimme "tekemään" esikoista. Sain heti valmistuttuani vakituisen työpaikan, ja niin myös avokkini. Omakotitalokin löytyi jo hyvissä ajoin, eikä mielestämme ollut mitään järkeä maksaa vuokraa.
Esikoista ei alkanutkaan kuulua. En tosin odottanutkaan, että se olisi niin yksinkertaista, mutta epätoivo alkoi iskeä kun vuoden jälkeen ei mitään... Ravattiin lääkärillä levittelemässä jalkoja ym... Gyne määräsi minulle hormooneja ja kun olin niitä syönyt puolisen vuotta, tapahtui meidän pieni ihme. Olin raskaana!! Seuraavassa kuussa olisi ollut aika lapsettomuuspolille... Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata, kun testi näytti viimein plussaa!! Olin esikoisen yritysaikana todella masentunut. Kun kuukutiset aina tulivat, uudelleen ja uudelleen, ei sitä tuskaa voi sanoin kuvata. Itkin, ruoka ei maistunut ja olin henkisesti aivan puhki. En ole koskaan toivonut elämältä mitään muuta kun omia lapsia, enkä tuntunut niitä saavan...
Rakastamme mieheni kanssa lapsiamme enemmän kuin mitään muuta!! Ja olisimme valmiit antamaan vaikka oman henkemme heidän vuokseen!! Luonnollisesti!! Lähes päivittäin mietimme miten onnekkaita pian kahden ihanan lapsen vanhemipia olemme!! Arki on ihanaa ja niin antoisaa, vaikka välillä vähän raskasta onkin. Mutta tämä on juuri sitä mitä olemme aina elämältä halunneetkin!! =)
Jo odotus aikana törmäsin jatkuvasti kommentteihin; "olettekohan ajatelleet ihan loppuun asti?", "teidän nuoruutenne on ihan pilalla" ym.. Ja itselleni pahinta kaikesta oli "nuoret TEKEVÄT vaan lapsia ajattelematta sen enempää"!! Siis niitähän voikin vaan TEHDÄ!!! Kummamkaan läheisille ei ollut mikään yllätys perheen perustaminen. Olin jo peruskoulussa kavereiden mielestä "pikku äiti", koska huolehdin heistä kovasti. Mutta kukapa ei rakkaistaan huolehtisi. =) Myös puheet, että vanhempamme ovat auttaneet talon ostossa raivostuttavat!! Vaikka ne ovat vain vieraiden ihmisten puheita, välillä ne osaavat satuttaakin. Ja kun niitä levitellään ympäri pitäjää...
Raivoni sai nyt pintaan, kun puolituttu ihminen sanoin ihan vakavissaan minulle kaupassa, että nytpähän lapsi tiedät, ettei imetys toimi ehkäsynä!! Hän oli todella pahoillaan, että olin taas raskaana. Yritin kyllä korjata asiaa, mutta turhaan. Hän oli jo päättänyt omassa päässään miten asia on..
Koska olemme nuoria, emmekä vielä "aikuisia", olemme siis huonoja vanhempia!!
Tiedän olevani maailman paras äiti omille lapsilleni, ja teen kaikkeni, että he joskus myös sanovat sen minulle!! En usko, että kaikki 35 vuotiaat ensi synnyttäjät ovat täydellisiä äitejä, koska ovat jo sen ikäisiä. Millonkohan sitä ihminen sitten muuttuu "virallisesti aikuiseksi"??
Mielestäni 20 vuotias voi olla ihan yhtä kypsä äidiksi kun joku toinen 30 vuotiaana. Se on niin kiinni ihmisestä. Eivät kaikki ole samanlaisia!! En usko, että olisin itse kymmenen vuoden päästä ollut millään lailla "parempi" äiti, kun mitä nyt olen...
Tulipas sepustus.. =)
Onko teille muille nuorille äideille tullut vastaan saman kaltaista yleistystä?? Ja kuinka ihmiset voivat mitään sanoa, kun eivät kuitenkaan tiedä toisten asioista mitään. Tosin me asumme aika pienellä paikkakunnalla, ja täällä on jokunen 16-17 vuotias "vahinko äiti", joiden omat äidit hoitavat heidän lapsiaan, että he pääsevät juomaan ym.. Mutta kun eivät kaikki ole sellaisia..!!
Minä olen ainakin hyvä äiti, joka rakastaa PALJON lapsiaan, jotka ovat tarkoin harkittuja...
Yleensä jätän muiden ihmisten kommentit ihan omaan arvoonsa, mutta nyt taitaa nämä raskaus hormoonit tehdä mielestä herkemmän.. ;)
Oikein hyvää kesän alkua kaikkille mammoille, niin nuorille, kuin vähän vanhemmillekin!! =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt minäkin, että miksi kaikki nuoret äidit ovat muka huonoja!? Ihan sama, kun me nuoret äidit väittäisimme, että nuoremmat ovat ehkäpä parempia, koska jaksavat varmasti enemmän touhuta lapsiensa kanssa! Itse olen 22-vuotias ja odotan esikoistani. En usko, että nuoret ja vanhat äidit eroavat juurikaan toisistaan. Äideiksi kasvetaan ja varmasti ikään katsomatta kaikki äidit rakastavat lapsiaan yli kaiken! Kaikki eivät vain usko nuoriin äiteihin, mitä suuresti ihmettelen, koska esim. mummuni on saanut esikoisensa 19 vuotiaana, eikä sitä ole pidetty mitenkään ihmeellisenä! Johtuuko sitten siitä, että on ollut jo naimisissa vai mistä?! En tiedä... Toivon vain, että asenteet muuttuisivat meitä nuorempiakin äitejä kohtaan!
Aurinkoista kesän alkua kaikille äideille! :)
sukumme tai ketkään muutkaan eivät ihmetelleet vaikka saan nyt esikoisen ollessani 19v, olemmehan jo kumminkin seurustellut heinäkuussa 5v.
Sen törkeyden muistan kun minulle sanottiin, kun menin lääkäriin, niin heti vastaanottovirkailija ehottaa aborttia ja katsoo säälivästi..! jumalauta sen kurpan kanssa!Minusta tulee ainakin hyvä äiti! Kaikki sukumme naiset ovat saaneet lapsensa nuorina. äitini 19v. ja mummoni 17 vuotiaina.
Meillä yritystä ollu takana 4 vuotta ja siis käyty niissä lapsettomuushoidoissa (hiukan yli vuoden)! Ikää on 22, pian 23, eli nuorena mekin alettiin yrittämään. Kukaan töissä ei varmaan ajattele, että yritetään ihan todella saada omaa kääröä, kun ikääkin vielä näin vähän. Mutta tosiaan kun ihmiset ovat niin erilaisia! Ei me tykätä hillua baareissa tms. ja siitä syystä monet entiset kaverimme ovat jääneet, kun heillä ei muuta mielenkiintoa tuntunut olevankaan! Nyt vihdoin siis odotan, rv 5 5, mutta pelkään kyllä että joudumme pettymään. Neuvolakin on vasta juhannusviikolla!!!
Lämpimät onnittelut pienestä tulokkaasta!! En voi edes kuvitella kuinka ihanalta teistä tuntuu neljän vuoden jälkeen, kun se on rankkaa lyhyemmälläkin ajalla!!
Kaikki menee varmasi hyvin!! Nauti vaan täysin rinnoin raskaudestasi!! =)
Voi tätä maailmaa.. Itse taas kuulen vihjailuita, että lapset pitää hommata alta 3-kymppisenä, vanhat vanhemmat on huonoja ja hössäävät turhasta, eivät ole samalla aaltopituudella, jne...
Meillä lähestytään 4-kymppiä, hoidoissa juostu, joten lapsi olisi ollut tervetullut jo 100 vuotta sitten!!
Mikähän se oikea ikä äidille on, kun lapsen pitäisi syntyä? 27,5 v..?
Koitetaan purra hammasta!
Tuo 20 vuottahan on biologisesti ajateltuna oikein optimi ikä lapsen saantiin. Kroppa vielä nuori, mutta järkikin jo hiukan kasvanut. Älä välitä toisten sanomisista. Ja muutama vuosikymmen sitten 20 vuotiasta ei todellakaan pidetty mitenkään nuorena. Kyllä itse tietää, koska on valmis lapsen saantiin.
on kyllä niin että nuoret ajattelee että kun lapset tekee nuorena niin sitten vanhana voi mennä...mihin mennä??Minä ainakin kannustan lapsiani ensin hankkimaan ammatin,käymään töissä,seurustelemaan ja katsemaan mitä elämä tuo tullessaan enkä hankkimaan lapsia lapsena.
Niin mennä mihin???? Eipä kyllä ole moinen käynytkään mielessä, että pitäisi johonkin päästä!! Mutta kun on se ammatti, vakituinen työ, jossa on kyllä jo muutama vuosi tullut oltua, on seurusteltu - PITKÄÄN, niin mitä siltä elämälttä pitäisi oikein odotella?? sittenhän se elämä vasta alkaa, kun on oma perhe koossa. Ainakin omalla kohdallani. Eivätkä kaikki ole sellaisia, että täytyy päästä menemään. Itse olen ainakin ns. "kotihiiri" ja tulen varmasti aina olemaan.
Ja harmi jos pidät esim. 22-23 vuotiasta vielä LAPSENA...?? Onneksi oma äitini on koko ajan kannustanut ja ollut aidosti onnellinen, että meillä on jo lapsia. Itse sai minut "vasta" 30 vuotiaana, ja on sanonut, että jos aikaa saisi käännettyä, tekisi lapsensa nuorempana... Ja edelleenkin, niitä lapsia EI TEHDÄ, NIITÄ SAADAAN, JOS SAADAA, OVAT LAHJA!!!
Mutta, jokaisellahan on oikeus omaan mielipiteeseensä... =)
Kaikki kun eivät ole. En minä ainakaan ollut ennen kuin rupesin rauhoittumaan kun lähestyin kolmee kymppiä. Sen takia eivät monet ymmärrä, koska minun tapaisia on paljon. Sun täytyy se niille anteeksi antaa. Yritä vaan sanoa et oot valmis jne, ja jos eivät ymmärrä niin anna ne olla.
Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Olen iloinen sinulle et nuorena olet jo valmis äitiyteen. Minä olen onnellinen et vanhempana tein sen. Olen nähnyt ja kokenut. Asunut ulkomailla vuosia,käynyt yliopiston jne. Täytyy elää niin kuin haluaa, oli se oma tapa sit millainen tahansa.
Onnea odotukseen!
ongelma tuntuu olevan se, että oma tapa tehdä asiat on se ainoa oikea tapa! Siksi kummastellaan muiden erilaisia valintoja.
Itse olen ekan lapseni saanut 25-vuotiaana, jolloin minusta koko ajan puhuttiin NUORENA ensisynnyttäjänä, mikä tuntui hassulta, kun kaveripiirissä samanikäisillä oli jo melkein kouluikäisiä muksuja.
Nyt reippaasti yli kolmekymppisenä en koe olevani yhtään sen valmiimpi äidiksi, kuin reilu 10 vuotta aiemminkaan, mutta kukaan ei enää suhtaudu tähän (vahingossa alkaneeseen...) raskauteeni säälivästi tai pahoitellen, niinkuin silloin nuorena. Kaikki pitävät itsestään selvyytenä, että emme nykyisen aviomieheni kanssa ole saaneet lapsia aiemmin, kellekään ei tule mieleen, että ehkä emme ole niitä lisää edes halunneet!
Itse olemme opiskelleet, luoneet uraa ja asuneet ulkomailla olemassa olevista lapsista huolimatta! En tajua, miksi lapset estäisivät kokemusten hankkimista? Ei kai lapsen hoitoon vieminen mummolaan ole vain teiniäitien oikeus? Eikö keski-ikäisillä vanhemmillakin ole oikeus juhlia ja viettää "parisuhdeaikaa?"
Niin kyllä tietenkin vanhempana voi mennä ja kokea jos haluaa. Se on selvä. Jos vaan on kykeneviä isovanhempia tai lastenhoitajia. Tai sit lastenkin kanssa pääsee, mutta täytyy reissunsa paremmin suunnitella.
Asian ydin oli mulla ainakin et olin nuorena levoton. Nyt en oo enään, eli ei mua haittaa et istun kotona lasten kanssa. Eli minustakin on tullut kotihiiri. Mieluummin pistän energiani lapsiin ja uraan, kuin kiertelen maapalloa...
Niin ja meidän vanhemmat ovat ainakin sen verran vanhoja, ettei ne jaksa paljoo lapsenlapsiaan hoitaa. Ne ovat omansa kasvattaneet, en minä niitä sinne pukkaa. Vain silloin kun ne haluaa ja jaksaa.
Täällä 20-vuotias tyttönen joka niin odottaa yrityksen alkua.. Perheen perustamista olemme suunnitelleet kauan, ja viimeinen vuosi on ollut aivan tuskaista kuumeilua. Suunnitelmista ei olla muille puhuttu, mutta välillä kyllä tuntuu pahalta tämän ympäristön suhtautuminen nuoriin vanhempiin :( Täälläkin keskustelupalstoilla saanut kaikenlaista lukea.. Sitä alkaa väkisinkin miettiä että onkohan minussa nyt jotain vikaa kun haaveilen yhteisestä perheestä ja siitä että saa nauttia lasten kanssa puuhastelusta. Kaikki vanhempinakaan äideiksi tulleet eivät ole välttämättä upeita roolimalleja, kokemusta näistäkin on.. Eihän se ikää katso, vaan luonnetta ja kärsivällisyyttä!
Onnea teille, yrittäkää olla välittämättä tuntemattomien kommenteista (vaikka se vaikeaa onkin)! Ehkä minäkin kahden vuoden kuluttua... :)