Hyvät lääkkeet homekutinaan

HYV'ÄT LÄÄKKEET HOMEKUTINAAN


Tarinan hyvikset:    Ihmelääke boorivesiliuos ja terveyskeskuksen sairaanhoitajayökkö

Muut hyvikset:    Ketoconazol-shampoo, Terbinafin ratiofarm -tapletit, Lamisil-voide (vaikuttava aine terbinafiini), Varicex F -sinkkiliimaside

Tarinan pahikset:    kortisoni



TAUSTA

Neljä vuotta ovat homeiden ja sienien aiheuttamat iho-oireet olleet enemmän tai vähemmän vaivanani, loppua kohden kuitenkin yhä pahempia muotoja saaden. Viimeisen vuoden tai pari ajan sääriini pesiytynyttä ihottumaa on hoidettu säärihaavana.

No, säärihaavalta se on näyttänyt ja tuntunut. Tuskia on riittänyt. Turvotus on ollut ajoittain tolkutonta. Jonkinlaisen avun olen saanut 60-70 euroa pari maksavista kireistä tukisukista. ”Säärihaavan” syytä ei kuitenkaan ole löytynyt. Ei ole laskimoiden eikä valtimoidenkaan toiminnanpuutoksia. Ei ole myöskään allergiaa, joka sen voisi aiheuttaa. Diagnoosina on vain jokin ihottuma ja syy on ”tuntematon”.

Näyttää vakavasti siltä, että aina kun lääkärinlausuntojen mukaan syy oireisiin on ”tuntematon”, on aihetta epäillä, että todennäköisimmin kyseessä on kosteusvauriomikrobien aiheuttama vaiva. Tämän opin jo aikoja sitten, joten aloin etsimään itselleni diagnoosia perusoletuksella, että syy on kosteusvauriomikrobeissa ja niistä ennen kaikkea sienissä, homeissa ja hiivoissa, vaan ei bakteereissa.


PERUSTEET

Vähitellen perusoletukseeni alkoi löytyä vahvistusta. Kirjassa Lääketieteellinen Mikrobiologia (Mäkelä, Tiilikainen, Vaara, Vaheri, Valtonen; Duodecim, 1993, s 307) todetaan: ”…bakteerilääkkeet ovat usein tehottomia sieniä vastaan. Itse asiassa laajakirjoisten bakteerilääkkeiden käyttö edistää sieni-infektioiden syntyä ja leviämistä tuhoamalla normaaliflooran bakteereja.”

Paikallisen terveyskeskuksen reseptien mukaan ihottumaani hoidettiin A-vitamiinilla ja Kefex-antibiootilla. Jossakin vaiheessa kunnan lääkärin kanssa sovittiin, kun sitä vaadin, että poskionteloistani otetaan homeviljely ja tarvittaessa näytteenottaja konsultoi kansanterveyslaitoksen ympäristöterveydenosaston laboratoriojohtaja Aino Nevalaisen kanssa siitä, miten näyte pitää ottaa ja käsitellä.

Kuinkas kävikään. Kunnassa on kunnanhallituksen päätöksellä todettu, että täällä ei ole ”homesairaita”; kai siksi lääkäri oli laboratoriolähetteeseen kirjannut otettavaksi vain bakteeri- ja hiivaviljelyn, joiden osalta olimme sopineet, että niitä nimenomaan EI oteta. No, eipähän tule sitä riskiä, että joku kunnassa saisi todisteet homelöydöksestä hengitysteistään, kun tk ei suostu hometauteja tutkimaan, vaikka kuinka asian puolesta kättä väännetään.

”Laajakirjoisten bakteerilääkkeiden käyttö edistää sieni-infektioiden syntyä ja leviämistä tuhoamalla normaaliflooran bakteereja”, neuvoo lääkärien oppikirja. Tämän perusteella jäin miettimään, mikä olisi helposti saatavissa oleva lääke, joka tuhoaa ensisijaisesti sieniä ja homeita, mutta ei välttämättä vaikuta bakteerikantaan. Bakteeritulehdusta osoittava vereni CRP-arvo kun oli normaali. Bakteeritulehdusta ei siis ollut. Ei siis ollut mitään bakteeri-infektiota, mitä pitäisi hoitaa. Oli jokin muu infektio, ja vaihtoehdot ovat vähissä sen jälkeen, kun oli todettu, että verisuoniperäinen säärihaava ei ainakaan ollut kyseessä. Suonet toimivat niin kuin pitikin.

Aiemmista lääkärinlausunnoistani löysin parin vuoden takaisen laboratoriotuloksen. Löydöksen mukaan minulla oli tavallinen jalkasieni, Trichophyton rubrum. Sen hoitoa ei tk:ssa koskaan aloitettu, vaikka se todettiin, ja seurantaakaan sen kehittymisestä ei siten ollut. Silloin en ymmärtänyt, mitä kaikkea hoitamaton T- rubrum aiheuttaa.

Päättelin, että oli tarpeen hankkia kokeeksi jokin sienilääke. Kun sitä ei saanut tk:sta, se oli hommattava itse. Samahan se on kokeilla omilla opeilla jotain, kun neljän vuoden sairastelun ja yli kahden vuoden aktiivisen tk- ja poliklinikkahoidon jälkeen ei ollut vielä päästy minkäänlaiseen diagnoosiin saatikka perusteltuun ja tuloksia tuottavaan hoito-ohjelmaan. Kaikki vaatimukseni sieni- ja hometautieni tutkimiseksi torjuttiin tai oikeastaan niihin ei reagoitu pääosin lainkaan.

Olin myös vähitellen tullut vakuuttuneet siitä, että kotikuntani tk:ssa ei taatusti saa mitään hoitoa kosteusvauriomikrobien aiheuttamiin terveydenmenetyksiin, sillä kunta oli kunnostautunut 30 vuoden ajan sillä, että ihmisiä, oli sairastutettu tunnetusti homeisissa asuinnossa. Juuri niissä samoissa, joissa itsekin ehdin asua. Trichophyton rubrum on sekin kosteudessa leviävä sieni, vaikkei se mikään varsinainen kosteusvauriosieni olekaan.

Hyvän hoidon edellytys olisi ollut, että saan lääkitystä HOMEIDEN, HIIVOJEN JA SIENIEN AIHEUTTAMIIN SAIRAUKSIIN. mutta se oli osoittautunut mahdottomaksi saada. Jopa laboratoriolähete ”väärennettiin”, jottei vaan mahdollisista homesairauksista tulisi näyttöä


1 VAIHE: KETOKONATSOLIA

Päädyin oma-aloitteisesti kokeilemaan Ketoconatzol ratiopharm -hilseshampoota suoraan jalkojen iholle, jossa pahin ihottuma, kutina, turvotus ja ”säärihaavat” olivat. Oletin, että hilse on sen lajin sieni, siis jotain muuta kuin bakteerisairaus, että se muistuttaisi solurakenteeltaan edes jonkin verran myös muita iholla pesiviä ja reaktioita aiheuttavia sieniä ja homeita.

Vaahdotin Ketoconatzol-shampoon iholle ja jätin sen huuhtelematta. Aine on käsittämättömän riittoisaa. Pisaran puolikas riittää yhden säären vaahdottamiseen. Annoin vaahdon kuivua. Ihottuman ilkeimmät oireet rauhoittuivat parissakymmenessä minuutissa.

Myöhemmin käsiini saamani ”Lääketieteellinen mikrobiologia” -kirja vahvisti oletukseni olevan oikeansuuntainen. Ketoconatzol-shampoo on sieni-infektiolääke eli antimykootti, jonka vaikuttava aine on ketokonatsoli, josta kirjassa todetaan näin: ”Ketokonatsoli on osoittautunut tehokkaaksi myös kroonisessa mukokutaanisessa kandidoosissa [kirjoittajan lisäys: krooninen ihon ja limakalvojen hiivainfektio], joka on usein ollut varsin hoitoresistentti. Samoin mm. kynsimykooseissa ja vaikeimmissa gynegologisissa infektioissa siitä on merkittävää hyötyä.”

Vaikuttava aine ketokonatsoli on siis varsin laajakirjoinen antimykootti eli sieniä tappava tai niiden lisääntymistä ehkäisevä aine.

Ihottumaani oli hoidettu tk:ssa bakterisidisilla eli bakteereja tappavilla aineilla, antibiooteilla, A-vitamiinilla ja tietysti jokapaikanlääke kortisonilla. Mikrobiologian oppikirjan mukaan niillä ”bakteerintappajilla” ei kuitenkaan saavuteta homeita, hiivoja ja sieniä tuhoaavaa vaikutusta, koska bakteerien ja muiden mikrobien solurakenne on olennaisesti erilainen.

Ihotautilääkärini mielestä ketokonatsolin hyvä hoitovaste oli sattumaa. Ei voi vaikuttaa ihottumaani, väitti. Reseptiksi sain edelleen samoin kuin jo yli puolen vuoden ajan kortisonivoidetta joka päivälle. Suosituksena oli pitää tukisukkia pahimpia turvotuksen ja tulehduksen aiheuttamia tuskia hillitsemään.


2. VAIHE: TERBINAFIINIÄ JA LAMISIL-VOIDETTA

Jatkuvasti uusitut ja vaihdellut tk:n ja ihotautipolin bakteeritulehduslääkkeet eivät jääneet ilman vaikutusta. Alan oppikirja sanoo: ”laajakirjoisten bakteerilääkkeiden käyttö edistää sieni-infektioiden syntyä ja kehitystä”.

Minun bakteerittoman tulehdukseni hoito bakteerilääkkeillä aiheutti kauhistuttavan kivuliaat seuraamukset. Jossakin vaiheessa molemmat sääreni turposivat niin, että Nokian saappaat eivät enää mahtuneet jalkaan. Kortisoni sieni- ja homeihottumalla aiheuttaa ulkomaanoppikirjojen mukaan ”swelling to extremes” eli äärimmäistä turvotusta. Juuri niin minulle kävi. Lisäksi kipu ja kutina nousivat tuplaäärimmäiseksi. Kipu ja kutina varastivat koko ajattelukyvyn.

Tulehdusten hallintaan tarkoitettu kortisonisalva aiheuttaa eräiden lääketieteen luentomonisteiden mukaan rajusti leviävän laajan tulehduksen, jos taudin syynä on alun perin jalkasieni T. rubrum [tai muu sieni tai home].

Olin kaikissa hoidon vaiheissa esittänyt oletuksenani, että minulla on kosteusvauriomikrobien aiheuttama ihottuma. Sitä ei olisi pitänyt sanoa. Kokemusteni mukaan - ja tunnen todella paljon homesairaista ihmisiä eri puolilta Suomea - voin väittää, että terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa ihmisen kaikki hoito loppuu siihen, kun hän esittää epäilyksen homeista mahdollisena syynä sairauteensa. Ollaan kyllä hoitavinaan, mutta ei hoideta. Kalliita tutkimuksia tehdään, mutta eipä juuri sellaisia, joilla kosteusvauriomikrobien haitat tulisivat esille.

Mainintani kokeiluistani Ketoconazol-shampoolla ja sillä saaduista hyvistä tuloksista tyrmättiin ihotautipoliklinikalla heti ensi mainintaan. Homesairaan yritykset keskustelun aloittamiseksi sairauden syistä lääkärin kanssa loppuu paikassa jos toisessakin hiljaisuuden ja kommentoimattomuuden muuriin.
Joskus aikoinaan Vallilassa oli lääkäri, jonka mukaan melkein kaikki taudit johtuivat tupakasta. Miksikähän hometauteihin suhtaudutaan ihan päinvastoin, vaikka tilastollisesti jo on osoitettu, että kosteusvauriomikrobit aiheuttavat vielä lukuisampia sairauksia kuin tupakka. Potilaan maininta homeista panee lääkärin suun tiukasti suppuun, ja saa hänen katseensa kiertymään muutaman asteen verran sivuun tai maisemiin ulos, vaikka ilmeisesti tässä vaiheessa maassa on paljon enemmän homesairaita kuin tupakasta kärsiviä ihmisiä.

Ketokonatsoli auttoi minua jonkin verran, bakteerintappajista ei ollut mitään apua. Oli siis aihetta pitää kiinni oletuksesta, että homeet ja sienet ovat syypää kipuihini.

Valokuvasin turvonneita ja sinisenmustanpunaisiksi muuttuneita jalkojani. Etsin tietoa homeiden ja sienien aiheuttamista iho-oireista. Etsin kuvia Trichophyton rubrumin ja erityisesti kroonistuneen T. rubrum -ihottuman ilmenemismuodoista.

Bingo. Ulkomaisten yliopistojen lääketieteen opiskelijoille tarkoitettujen luentomonisteiden kuvat olisi voitu vaihtaa omiini, ja mikään ei olisi muuttunut. Lisäksi opin taudista paljon muuta. Hoitamattomana se voi pesiytyä hiuksiin tyypillisesti lähelle niskaa aiheuttaen ”paiseita” ja kraatereita. Ne minulla jo olivat. Niissä oli myös kestokipu. Hoitamattomuuden jatkuessa seurauksena voi olla kaljuuntuminen.

Hoitamaton T. rubrum -tauti eli tavallinen jalkasieni kroonistuu ja valtaa säären nilkasta polveen. Se saattaa alkaa renkaana nilkasta. Se voi asettua jalkapöydälle jonkin matkaa varpaista kohti nilkkaa. Sääressä ihottuma alkaa punaisina renkaina. Ja kutina on mahoton.

Hydrokortisoni on vaarallinen aine sieni- ja homepotilaille. Minulle jatkuva kortisonisalvatulva aiheutti sen, että ihottuma hyppäsi monta tuskanporrasta ylemmäksi ja tulehdutti koko säären. Jalka turposi entisestään. Väri siirtyi yhä tummemmaksi. Kipu oli pysyvää. Apua sai lähinnä hyvin tiukkaan sidotusta ideaalisiteestä. Tukisukkien voima ei tuntunut riittävän. Kortisonin aiheuttamat muutokset ihon pinnalla sotkevat oirekuvaa niin, että alkuperäinen tulehduksen syy hämärtyy. Sen seurauksena määrätään ”tulehduksen hallintaan” lisää kortisonia, ja tauti vain pahenee. Viime vaiheessa olo oli kuin sääreni olisi kokonaan palahaavan ympäröimä.

Lopulta myös etusormeni ja keskisormeni turposivat koukistamattomiksi. Kipu oli kuin sormet olisivat tiukassa peukaloruuvissa koko ajan. Sietämättömintä oli kuitenkin kutina, jota ei voinut verrata mihinkään aiemmin kokemaani.

Tähänkin oireeseen löytyi selitys niin koti- kuin ulkomaisistakin lähteistä. Kyseessä oli hoitamattomuuden vuoksi kroonistuneen T. rubrum -jalkasieni-ihottuman aiheuttama yliherkkyysreaktio. Siis ihottuma, joka johtui sitä ennen alkaneesta toisesta ihottumasta.

Samaisista tietolähteistä löytyi suositukset sopivista lääkkeistä tautiin. Paras hoitovaste, jopa yli 90-prosenttinen onnistuminen, oli voiteilla ja tableteilla, joiden vaikuttava aine on terbinafiini. Ilman pitkäkestoista sisäistä lääkitystä jalkasientä ei saa tuhotuksi.

Tein vaatimuskirjelmän, jonka vein terveyskeskukseen. Esitin siinä väitteinä puolenkymmentä asiaa, jotka olivat oma diagnoosini sairaudestani. Vaadin, että ellei minun voida osoittaa olevan väärässä, niin välittömästi on aloitettava terbinafiinihoito.

Tiesin, että saamani yleisinfektion hoito vaatii pitkäaikaista lääkitystä. Luulin, että terbinafiinilääkkeet ovat kovin kalliita. Nettimainosten mukaan Lamisil-tuotemerkillä myydyt tabletit maksoivat parin kymmenen tabletin erissä yli 100 dollaria laatikko. Onneksi olin väärässä ainakin osittain. Korvaava lääke Terbinafin ratiopharm maksoi 28 tabletin laatikossa vain 24 euroa. Niitä tarvitsee nauttia hoidon aikana vain kerran päivässä.

Reseptin sain, kun kirjallisesti sitä vaadin ja oman diagnoosini kirjallisesti perustelin. Olin juuri hakenut apteekista reseptilääkkeitäni, kun kauhistuttava kutinakohtaus oikean jalan sääressä iski taas. Pahimmin oireilevia pistemäisiä kohtia oli kolme. Pysäytin auton ja sivelin 1% Lamisil-voidetta (joka ei ole sama kuin ei Lamisil Solo -voide) ärsyttävimpiin paikkoihin. Se auttoi jokseenkin heti.


3. VAIHE: ”IHMEPARANTUMINEN” BOORIVESIHAUTEELLA

Paras lääke ihottumaani on niin halpa, että reseptiä sen saamiseksi lääkärit eivät kirjoita - ellei käy niin onnellinen vahinko kuin minulla.

Palkkapäivää odotellessa Terbinafin-tabletit olivat jääneet ostamatta. Parin gramman terbinafiini-voideputkilo riitti vain pahimpien kutina-alueiden lievittämiseen, mutta koko jalan jatkuvaan hoitoon siitä ei ollut.

Jostakin syystä oikea jalkani äityi kivuissa potenssiin x. Turpoamiselle ei tullut loppua. Säären väri alkoi olla sitä luokkaa, että kuvittelen seuraavan vaiheen olevan kuolio. Terveyskeskukseen en uskaltanut yrittääkään - jos vaikka siellä sattuisi olemaan vain se A-vitamiinitohtori.

Auton keula siis kohti keskussairaalan päivystystä. Tähtäsin paikalle heti kello 17 jälkeen. Näytin vastaanotolla kirjavaa palloa - siis jalkaani. Vastaanotolle pääsin jo kai alta tunnin. Saman tien minut siirrettiin odottamaan pääsyä suoraan osastolle ruusuepäilyn perusteella.

Alkuillasta osastolla sain tuskiini jonkun tolkuttoman vahvan kipulääkepillerin. Ei vaikutusta. Parin tunnin päästä toisen. Ei vaikutusta. Ennen puolta yötä kankkuuni pistettiin ruiskeena jokin morfiinijohdannainen kipulääke. Kolmen aikaan yöllä etsin pesuhuonetta huuhtoakseni jalkaani mahdollisimman kylmällä vedellä, koska kivut eivät olleet hellittäneet vieläkään.

Siinä vaiheessa paikalle tullut sairaanhoitaja ehdotti boorivesihauteen sitomista kipeään jalkaani. Saman tien hän vei minut toimenpidehuoneeseen ja haki tarpeet boorivesihauteen sitomiseksi.

Se oli siinä. Revityt lakanasuikaleet kasteltiin märäksi jääkaappikylmässä boorivedessä. Siteiden kasteluun kului boorivettä noin desilitran verran, ehkä hiukan enemmän. Niitä kierrettiin kaksi kerrosta säären ympäri, ja kolmanneksi kuivat lakanansuikaleet suojaksi. Kipu loppui jokseenkin saman tien. Jo ensimmäiset sekunnit, kun kylmä boorivesihaudeliina asettui iholle, tuntui taivaalliselta.

Menin osastolle sisään torstai-iltana. Jo sunnuntaina olo oli jokseenkin oireeton. Maanantaina oli jo kotiutuksen vuoro.

NELJÄN VUODEN KÄRSIMYS OLI OHI. NIISTÄ YLI KAKSI VUOTTA KIPUJANI OLI YLLÄPIDETTY LÄÄKÄREIDEN AKTIIVISESSA SUOJELUKSESSA, KAIKKIA HOME- JA SIENIHOITOJA VÄLTELLEN. KAIKEN AIKAA OLIN VAATINUT TUTKIMUSTA PERUSOLETUKSELLA, ETTÄ PODEN JOTAIN HOME- JA SIENITAUTIA. SITÄ HOITOA EI SUOSTUTTU ANTAMAAN MONEEN VUOTEEN.

Käsitykseni on, että home- ja sienitauteihin purevaa lääkitystä hometaloissa asuneille ai suostuta antamaan, koska se lääkitys itsessään todistaisi, että potilas on altistunut kosteusvauriohomeille tai -sienille, ja lääkärit välttelevät millä verukkeella tahansa joutumista todistajan asemaan. Potilas saa kärsiä miten epäinhimillisiä kipuja tahansa, mutta hometaloasukkaan homesairauksia tai edes mitään sinne päinkään ei lääkäri lähde toteennäyttämään. Uskon, että kun Lääkäriliitto varoitti lääkäreitä todistajan asemaan joutumisesta hometautidiagnoosien vuoksi, niin se tieto ainakin on mennyt porille. Muuten ei voi ymmärtää sitä aukotonta aktiivisuutta, jolla julkishallinnon yksiköissä toimivat lääkärit vastustavat, joskus suorastaan valheellisin keinoin (vrt. edellä kerrottu laboratorionäytteeseeni liittyvä menettely) kaikkea homeongelmista todisteita antavia toimia.

Boorivesihaude on nimenomaan home- ja sienilääke. Sitä ei voi siis käyttää, koska boorivesiresepti paljastaisi, että taudin syyksi ainakin epäillään homeita, ehkä sieniäkin.

Toinen syy boorivesihauteen tuntemattomuuteen lienee sen ”tuotantotaloudellinen tausta”. Aine ns. yleinen laboratoriokemikaali, eikä sen jakelu tuota millekään lääketehtaalle patenttiprovisioita.

Kolmas ja ehkä tärkein syy boorivesihauteen eksymiseen tietämättömyyden alhoon on sen halpa hinta: Sitä toimitetaan mm. Tamron laboratoriokemikaaliosastolta kilotavarana. Apteekin kautta tilattuna sen hinta on valmiina 1-prosenttisena liuoksena 15 euroa per litra, ja kilon vähimmäiserissä 100% boorikiteinä ostettuna 25 euroa per kilo.

Puukontekijät käyttävät booria apuaineena hitsauksessa. Posliinitaiteilijat käyttävät sitä lasitusaineena. Heillä on omat hankintakanavansa aineelle, ja hinta ei ole puoltakaan apteekkikauppatavaran hinnoista.

Minun hoitoni boorinkulutus keskussairaalassa oli apteekin kuluttajahinnoilla laskettuna alle 50 senttiä. Hauteena käytetty liuos on 1-prosenttista, joten yhden litran valmistamiseen tarvitaan 10 grammaa puhdasta booria. Itse tehtynä hoitoliuoksen hinta olisi siis vain 25 senttiä litra. Itse sain pahoin sairaan jalkani oireettomaksi boorivesihauteilla, joihin kului kolmen päivän aikana alle kaksi litraa 1-prosenttista booriliuosta.

Lääketehtaiden hyvin lobbaamat lääkärit eivät näin halpaa lääkettä aivan heti mainosta, olipa lääke sitten vaikka kuinka hoitava tahansa. Potilas on sivuseikka.


4. VAIHE: MUISTETTAVA ENSIAPU

Joskus vuosi- toista sitten sain apua keskussairaalassa kokeillusta Suomessa jo epätavalliseksi käyneestä hoidosta. Silloin molempia sääriä vaivanneet ihottumat peitettiin Varicex F -sinkkiliimasidoksella. Se on vain vähän joustavaa harsoa, jonka jäykkyys on hiukan tiukempi kuin tavallisella harsolla. Siteeseen on valmiiksi imeytetty paksu kerros parafiinin ja valkovaseliinin seosta, johon on lisätty 20 prosenttia sinkkioksidia.

Sinkkiliimasiteiden saatavuus on huonohko. Onneksi jokseenkin vastaavan hoitositeen voi tehdä itse: jalka voidellaan tavallisella vauvojen ”vaippavoiteella”, jonka nimessä on oltava maininta ”Sinkkivoide”. Näitä löytyy päivittäistavarakaupan vauvanhoitotarvikkeiden hyllyiltä puolenkymmentä eri merkkiä, esim. Natusan ja Daily ja Pirkka.

Sinkkiliimaside voi olla hyvä apu silloin, kun iho oireilee. Vaikutus voi perustua ehkä siihen, että iho-oireita aiheuttava sienimikrobi voi olla mikrobeille poikkeuksellisesti aerobinen eikä anaerobinen, kuten etenkin haitalliset bakteerit useimmiten ovat, ja tiukka rasvainen side estää mikrobin hapensaannin. Sinkki puolestaan on tunnetusti tärkeä ihon hyvinvoinnille.


KADONNUT SÄÄRIHAAVA

Säärihaavan ei pitäisi missään tapauksessa kadota kolmessa päivässä. Ei varsinkaan silloin, kun se on ärtynyt erityisen tuskalliseen ja kovasti turvotusta aiheuttavaan vaiheeseen. Minulta ne kivut, turvotukset ja jopa haavat lakkasivat torstai-illasta sunnuntai-iltaan mennessä.

Tahdon lähettää kiitokseni sille keskussairaalan ihotautiosaston sairaanhoitajalle, joka ensimmäisen kerran sitoi boorivesihauteet jaloilleni joskus yöllä kolmen aikaan. Vuosien kärsimysten jälkeen olo on nyt satumainen. Luulin jo jalkani ja asiallisen liikuntakyvyn menettäneeni.

Minulla oli siis vain ”säärihaava”, tai ”ruusu”, oikeasti kroonistunut sienitauti, jonka hoito on Suomen politisoituneelle lääketieteelle niin kivulias paikka.


Pistää suorastaan vihaksi, kuinka vähällä elämääni pahasti rajoittanut ja tuskilla häirinnyt hiiva-hometauti saatiin hallintaan - vajaa 50 sentin litkulla kolmessa päivässä. Kiukuksi sen vuoksi, kun lasken, minkä omaisuuden olen vuosien aikana kelvottomiin tk-kokeiluihin hukannut ja miten yksinkertaisella keinolla loppujen lopuksi tautini oli hoidettavissa.

No, olihan siinä ihotautiosaston boorivesihoidossa mukana muuta salvaa, ja kipulääkettä, Histec-tablettia kutinanlievittämiseen (vähiten väsyttävä antihistamiini) ja tietenkin kortisonia parissakin muodossa, kuinkas muuten, mutta vuosien mittaan mikään niistä yksin ei ollut aiemmin tehonnut. Vasta puoli-ilmainen boorivesi toi muutoksen. Tauti voitettiin.

Oli kulunut vain muutama viikko siitä, kun olin saanut reseptin Mepilex-nimisen ”keinoihon” ostamiseksi ja kokeilemiseksi säärihaavojeni hoitoon. Tarvittava määrä Mepilex-kokeiluliinoja olisi maksanut 280 euroa - kymmenen puolen servetin kokoista palasta vähän erikoisempaa laastaria! Nyt tiedän, ettei sekään olisi auttanut vaivaani.

Mihin kaikkeen meitä homesairaita höynätäänkään vain sen vuoksi, että home- ja sienilääkkeistä ei voi sairaanhoidon yksiköissä edes puhua, kun se on poliittisesti niin epäkorrektia lääkäreille.


MUISTETTAVAA HOMEIHOTTUMAPOTILAALLE

   Ensiapuun: sinkkiliimaside, Ketokonatzol-shampoo
   Hoitoon: Terbinafin-tabletit, Lamisil-voide
   Ihmelääke parantamiseen: Boorivesihaude

Varottavaa: kortisoni villiinnyttää homeiden ja sienien aiheuttaman ihottuman tai sairauden niin iholla kuin sisäelimissäkin. Kokemuksesta voin vakuuttaa, että joskus kortisoni muuntaa home- ja sienitaudin todella kauhistuttavan kipeään tilaan. Home- ja sieni-ihottumien hoitoon ei pidä käyttää bakteeritulehdusten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, sen sanoo sekä koti- että ulkomaiset lääketieteen oppikirjat. Ainakin ihotaudeissa käytettäessä kortisonia yhdessä boorivesihauteen kanssa tilanne voi olla toinen.

Esimerkkini pöyrii Trichophyton rubrum -jalkasienen ympärillä. Hoitokokeiluni aloitin kuitenkin tavallisella hilseshampoolla, joka sekin antoi varsin lupaavia hoitotuloksia. Sienet ja homeet ovatkin solurakenteeltaan kuitenkin niin lähellä toisiaan, että ehdottamani hoidot tuottavat tulosta myös muiden, kuten esim. varsinaisten kosteusvauriohomeiden aiheuttamien ihottumasairauksien hoitamisessa. Neuvot ovat varsin yleispäteviä. Tarkentavaa monipuolisempaa tietoa löytyy mm. ”Lääketieteellinen mikrobiologia” -kirjasta.

Ikävä on todeta, että Suomessa hometautinen ei saa auttavaa lääkitystä ennen kuin itse osaa sitä lääkeaineen tarkkuudella vaatia. Tämä sama kokemus on liian monilla homesairaalla ihmisellä. Syytökseni pätee erityisesti kuntien ja valtion hoitoyksiköihin.

Onneksi oli tämä yökköhoitaja, joka hoksi kokeilla kipujeni lievittämiseen boorivettä. Nyt näyttää tulevan paljon nätimpi kesä kuin vuosiin.



2008-06-09, Inhere