Olen lähtöisin perheestä, jossa isäni sairasti skitsofreniaa. Minua kiusattiin isän sairauden takia koulussa ala-asteella, ylä-asteella minua kiusattiin pukeutumiseni takia ja sen takia, että en sulautunut massaan, ainahan erlaisia ihmisiä ja yksilöitä kiustaan. Koulun jälkeen minua on kiusattu työpaikoissa ja jatko-opiskelupaikoissa sekä oppilaiden, että opettajien taholta. Ex-kihlattuni laittoi välit poikki ja hyvä niin, koska ei hän minua oikeasti koskaan rakastanutkaan, luuli vain olevansa minua parempi. Milloin saan palkintoni? Ei elämässä jaeta palkintoja, olenko halunnut joskus tappaa itseni? Lukuisia kertoja, mutta en ole koskaan pystynyt. Menetin hyvän ystäväni viime kesänä, en jaksa enää toivoa parannusta elämääni, otan kaiken sellaisena, kuin se tulee ja elän päivän kerrallani. Onneksi saan voimaa jumalalta, muuten en enää tässä olisikaan, kaikkea en jaksa, enkä halua kertoa. Katkera olen osittain, mutta toisaalta, kenenkään elämä ei ole helppoa. Jos näkisit minut jossain, tuskin uskoisit mitä kaikkea pahaa minulle on elämäni aikana tapahtunut, en näytä katkeruuttani, ehkä se on osa selvitymistäni.
Pitäisikö olla
katkera?
4632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Loppujen lopuksi sulla on asiat aika hyvin! Tiedät, mistä tuut ja kuka oot. Tulevaisuus on seikkailu, joka onneksi on edessäpäin! Palkinto on matka, jolla oot päässyt :) Nauti nyt hyvä ihminen iloisista ja hauskoista elämän pikkuasioista, ne on sitä rikkautta. Ja vielä: mitäs me niistä menneistä, ei nekään meistä, shit happens :)
Turvaudu Jumalaan kaikessa,mitä tahansa elämässäsi onkin ollut tai tulee olemaan.
Minä olen myös monenlaisten vaikeuksien kanssa joutunut elämään koko elämäni.Jumalassa turvani minullakin.
Anna anteeksi,pyydä Jumalalta voimaa siihen.Se on itsellesikin helpompaa niin.Olen huomannut omalla kohdallani.
näin tehdään.