Minä olen yli 40v nainen kahden ihanan pojan mamma ja pyöreä sellainen,en kovin pulska mut kiloja kuitenkin liikaa.
Olen tunne syöppö ja syön iloon ja suruun tunnustan sen,itse olen kiloni hommannut.
Laihdun aina silloin kun on paljon töitä ja elämässä on tietty rytmi ja se sopii minulle mainiosti.
Nyt kesällä on parisen kuukautta melkein lomaa,muutama vuoro kuukaudessa töitä.
Srlittelyäh'n tämä teitenkin on,syödä voi vähemmän ka kävelylle voi lähteä,itsestähän se kiinni on.
Minua huvittaa se kun joskus masentuneena puhisen esim työkaverille,etten kestä näitä makkaroita.
He toteavat sinulle nuo kilot ja pyöreys sopivat,hyvää tietenkin tarkoittavat.
Mutta kiehun raivosta ja katson peilistä,eivät sovi mutta kun onneton en saa itsestäni irti että todella aloittaisin laihduttamisen ja elämän tavat kokonaan uusikiksi.
Turhaahan se on tällä palstalla valittaa,mutta kyselisin onko toisilla samoja kokemuksia ja mikä on ollut se viimeinen sinetti et olette alkaneet laihduttaa ja olette saaneet painon pysymään alempana.
Minun puoliso ei pahemmin kilojani kommentoi mutta tiedän että ainakin kamari puolella tulisi enemmän vipinää jos sen 15kg pois saisin.
Totuus se on ja hävettääkin välillä nämä makkarat,mutta onko se niin ettei jossain vaiheessa enää välitä,vastatkaa kiitoksia jo etukäteen.
Olen tunne syöppö ja syön iloon ja suruun tunnustan sen,itse olen kiloni hommannut.
Laihdun aina silloin kun on paljon töitä ja elämässä on tietty rytmi ja se sopii minulle mainiosti.
Nyt kesällä on parisen kuukautta melkein lomaa,muutama vuoro kuukaudessa töitä.
Srlittelyäh'n tämä teitenkin on,syödä voi vähemmän ka kävelylle voi lähteä,itsestähän se kiinni on.
Minua huvittaa se kun joskus masentuneena puhisen esim työkaverille,etten kestä näitä makkaroita.
He toteavat sinulle nuo kilot ja pyöreys sopivat,hyvää tietenkin tarkoittavat.
Mutta kiehun raivosta ja katson peilistä,eivät sovi mutta kun onneton en saa itsestäni irti että todella aloittaisin laihduttamisen ja elämän tavat kokonaan uusikiksi.
Turhaahan se on tällä palstalla valittaa,mutta kyselisin onko toisilla samoja kokemuksia ja mikä on ollut se viimeinen sinetti et olette alkaneet laihduttaa ja olette saaneet painon pysymään alempana.
Minun puoliso ei pahemmin kilojani kommentoi mutta tiedän että ainakin kamari puolella tulisi enemmän vipinää jos sen 15kg pois saisin.
Totuus se on ja hävettääkin välillä nämä makkarat,mutta onko se niin ettei jossain vaiheessa enää välitä,vastatkaa kiitoksia jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se viimeinen pisara on monen kohdalla terveys. Ja varsinkin, kun terveys on jo osittain menetetty - se yleensä herättää.
Itselläni oli pari vuotta sitten todella paljon selkäongelmia. Aikaisemmin tilapäiset selkäkivut olivat tulleet ja lähteneet omia aikojaan. Nyt kuitenkin olin kärsinyt jo useamman kuukauden todella kivuliaasta selkävaivasta. Lääkäri sanoi lopulta, että kyllähän totuus on, että niin kauan kun ylipainoa on yli 20 kiloa ja liikuntaa ei yhtään, ei selän paranemisesta paljon toivoa ole. Kipuihin kyllästyneenä aloin kyttäämään ruokavaliotani ja käymään kävelylle. Selkäongelmat helpottivat paljon, vaikkei tosin kokonaan.
Äidilläni taasen "herätys" tuli sydänoireiden myötä. Myös hänelle lääkäri tokaisi kohtuullisen suoraan vyötärölihavuudesta ja sen vaarallisuudesta.
Nyt olemme molemmat huomattavasti kevyempiä - ja terveempiä. Harmittaa vain, ettei omaa parastaan tajunnut ENNEN, kuin alkoi oireilemaan.