Olen 23-vuotias tyttö. Tällähetkellä mittani ovat 154/74.5 Olen onnistunut pari kiloa tiputtamaan painoa, mutta painon pudotus ja elämäntapamuutos on vasta alussa ja opettelu pisteessä. Painoni on jojoillut ylös alas oikeastaan koko ikäni. Viime syksynä minulle puhkesi syömishäiriö (BED) Olen sitä koittanut sisäistää ja hallita. Kesäkuun alku on mennyt hyvin, että en ole sillälailla ahminut ollenkaan. Painoni nousi maaliskuun lopusta melkein 6 kiloa?!
Näen itseni todella lihavana. Reiteni ja käsivarteni ovat niin paksut, etten yksinkertaisesti voi käyttää esim. farkkuja, t-paitoja tai käsivarsiani paljastavia toppeja. Farkkuja en voi käyttää siitäkään syystä, että en löydä sopivia. Olen niin lyhyt, että pitäisi ottaa todella pitkän ihmisen farkut, että ne mahtuisi reisistä ja sitten niistä on malli mennyt kun ne lyhentää. Housujen ostaminen on todella haastavaa..
Nyt kun kesä on täynnä kaikenlaisia sukujuhlia, niin se on aina yhtä painajaista löytää sopivia vaatteita. Ja usein valitsenkin mustia tunikoita ja telttoja, koska omasta mielestäni näytän kamalalta. Mieheni sanoo minun kuvittelevan, mutta kun katson viimeaikaisia valokuvia minusta, niin aina tekisi mieli repiä ne kammotukset samantien.
Kesä on kamalaa aikaa, kun on kuuma ja aina joutuu riehumaan vaatteiden kanssa, että mitä kehtaisi laittaa päälle. Jos meidät kutsutaan esim. ystävien mökille, niin joudun aina miettimään kehtaanko lähteä, ketä sinne tulee, mennäänkö siellä saunaan, onko muut tytöt bikineissä, kehtaanko itse olla.. Ja usein sitten käykin niin, etten pitkän pohdinnan jälkeen haluakaan lähteä, mistä saa oivan perheriidan. Mies ihmettelee käytöstäni kun en halua tavata muita ihmisiä/viettää aikaa heidän kanssaan ja minulla on niin paha olo ja häpeä itseäni kohtaan, että alan mököttää kun en vain kehtaa sanoa miehelleni, että häpeän vartaloani niin paljon ja tulen pahalle mielelle muiden laiheliinien seurassa, jotka pystyvät kekkaloimaan pienen pienissä uikkareissa.
Pari viikkoa sitten äitini tuli kylään ja hän sanoi kolmeen otteeseen, että "sinun pitäisi tehdä jotain tuolle isolle mahalle. Mene vaikka lenkille" Ja ne sanat todella satuttivat. Äitini itse on pyöreä. Hänellä on keskivartalo lihavuus. En tiedä miksi hän käyttäytyy noin.
Näen itseni todella lihavana. Reiteni ja käsivarteni ovat niin paksut, etten yksinkertaisesti voi käyttää esim. farkkuja, t-paitoja tai käsivarsiani paljastavia toppeja. Farkkuja en voi käyttää siitäkään syystä, että en löydä sopivia. Olen niin lyhyt, että pitäisi ottaa todella pitkän ihmisen farkut, että ne mahtuisi reisistä ja sitten niistä on malli mennyt kun ne lyhentää. Housujen ostaminen on todella haastavaa..
Nyt kun kesä on täynnä kaikenlaisia sukujuhlia, niin se on aina yhtä painajaista löytää sopivia vaatteita. Ja usein valitsenkin mustia tunikoita ja telttoja, koska omasta mielestäni näytän kamalalta. Mieheni sanoo minun kuvittelevan, mutta kun katson viimeaikaisia valokuvia minusta, niin aina tekisi mieli repiä ne kammotukset samantien.
Kesä on kamalaa aikaa, kun on kuuma ja aina joutuu riehumaan vaatteiden kanssa, että mitä kehtaisi laittaa päälle. Jos meidät kutsutaan esim. ystävien mökille, niin joudun aina miettimään kehtaanko lähteä, ketä sinne tulee, mennäänkö siellä saunaan, onko muut tytöt bikineissä, kehtaanko itse olla.. Ja usein sitten käykin niin, etten pitkän pohdinnan jälkeen haluakaan lähteä, mistä saa oivan perheriidan. Mies ihmettelee käytöstäni kun en halua tavata muita ihmisiä/viettää aikaa heidän kanssaan ja minulla on niin paha olo ja häpeä itseäni kohtaan, että alan mököttää kun en vain kehtaa sanoa miehelleni, että häpeän vartaloani niin paljon ja tulen pahalle mielelle muiden laiheliinien seurassa, jotka pystyvät kekkaloimaan pienen pienissä uikkareissa.
Pari viikkoa sitten äitini tuli kylään ja hän sanoi kolmeen otteeseen, että "sinun pitäisi tehdä jotain tuolle isolle mahalle. Mene vaikka lenkille" Ja ne sanat todella satuttivat. Äitini itse on pyöreä. Hänellä on keskivartalo lihavuus. En tiedä miksi hän käyttäytyy noin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen sinua vähän pitempi ja painan 78kg joten lähtö kohdat meillä melkein samat ja ongelmat.
Mutta olen tullut siihen tulokseen että ainakaan minun kiloja ei saa hyssytellä,aloin kävellä kun puolisoni vei minut urheilukauppaan ja osti lenkkarit ja ulkohousut.
Tosin sekin innostus hyytyi mutta tänään koetan aloittaa uudestaan,ei ole vaihtoehtoja.
Minulla sama homma mökki kutsujen kanssa,en mielellään lähde ja sukulaisten tapaaminen vielä pahempaa.
En todellakaan ole sinut kilojeni kanssa,olen aloittanut laihduttamisen kymmeniä kertoja.
Muutaman viikon jaksan ja jos paino ei putoa,tulee olo olkoot.
Ei ole minulla ollut tarpeeksi pitkäjännitteisyyttä ja itsekuria et veisin dietin loppuun asti ja häpeän tätä asiaa suuresti.
Vaatteita löydän aika kivasti,koska tykkään pukeutua,tietty eri asia miltä ne päällä näyttää.
En tiedä mistä saan motivaatiota siihen että aloittaisin järkevän laihduttamisen.
Onko sinua masennus vaivannut tämän asian takia,minulla on aika pahastikkin välillä.
Puolisoni koettaa kannustaa minua ja ei sano pahasti,mutta olen huomannut et hänkin vilkuilee hoikkia naisia kun ollaan esim kaupassa.
En sano mitään mutta pahalta tuntuu ja olen myös huomannut etten enää mielelläni lähde minnekään jos ei ole pakko.
Töihin tietenkin menen mutta kyllä tämä asia on minua alas vienyt ja en tee sille mitään.
Minulla on eräs ystävä joka on todella lihava ja hän on melkein eristäytynyt kotiin,koetetaan toisia tsempata.
Mutta ei ehkä olla oikeita ihmisiä siihen jos motivaatiota ei riitä.
Hän soitti minulle ja joku nainen oli sanonut hänelle kaupassa,et kai osta pullaa kun olet taikina itse.
Tuollainen käytös on jo todella loukkavaa,ihan törkeää.
Olen kehottanut häntä lääkärin juttusille ja tietääkseni hän on ajan varannutkin.
Itse en tiedä miten pääsen laihdutuksen alkuun,täytyy toivoa et se onnistuu.
Kesä on laiheliinien aikaa, kun he saavat esitellä vartaloaan mielinmäärin. Mielestäni kuitenkin he ovat kaikki sairaita. Itse olen normnaalivartaloinen nainen (vaikkakin oma raskausmahalta näyttävä pömppis löytyy), ja mielestäni hieman pyöreämmät naiset ovat kauniita. Laiheliinit saavat minut oksentamaan. "Huoria kaikki" :D
Laihduttaminen on pitkäaikainen prosessi, kuten varmasti joku muukin on sinulle sen jo sanonut. Mutta näinhän se on: jos tahtoo pysyviä tuloksia, täytyy olla pitkäjänteisyyttä. Pitää kyllä ihan kokemuksesta sanoa, että miehen hankkiminen ei yleensä tee hyvää terveydelle: kun on hankkinut miehen, et enää viitsi välittää siitä, miltä näytät, kunnes päädyt sellaiseen pisteeseen, että sinun on pakko tehdä jotain :D ainakin itselläni oli näin.
Nyt kun on kesä, niin miksipä et käyttäisi hameita? Etenkin kellohameet, joissa kangasta riittää, näyttävät kauniilta, olipa maha millainen tahansa. Oman "raskausmahani" piilottelu on johtanut siihen, että käytän vain hameita, jotka alkavat vyötäröltä ja joissa on kangasta riittävästi. Myötäileviä hameita kannattaa siis välttää.
Lyhyyteen tepsii aina korkokengät (tai kengät, joissa on edes vähän korkoa). Ei kannata käyttää telttoja, sillä ne vain korostavat lihavuuttasi. Yritä rohkeasti käyttää myötäileviäkin vaatteita, kunhan katsot, etteivät ne ole liian piukeita. Sellaiset ovat hyvät, jotka istivat kauniisti. Ehkäpä omasta mielestäsi mikään paita ei istu kauniisti, mutta kokeile edes. Koska sinulla kuitenkin on muotoja, tuo ne oikein esiin! Esim tuskin laiheliineilta löytyy samanlaiset rinnat kuin sinulla? ;) Älä peitä sitä, älä häpeä sitä: olet nainen, ja sinun täytyy olla ylpeä siitä!
Toivotan sinulle hyvää kesää ja onnea laiduttamiseen! :) Kyllä se siitä pikkuhiljaa rutinoituu.
ihmetyttää kun "lihavat" ihmiset aina jaksavat mollata laihoja ja toisinpäin.
Miksi ihmeessä kaikki laihat ovat mielestäsi "huoria",meitä naisia on (onneksi) täällä monen kokoista ja näköistä,ja eiköhän kaikki saa olla sellaisia kuin ovat.Minua ei haittaa tipan tippaa onko joku luuviulu vaiko 150 kiloinen mänkki,jokainen iitse kantaa kilonsa ja minulle se on ykshailee.
itse olen suht normaalipainoinen,pikkuisen ehkä paino yläkanttiin..mutta en silti jaksa haukkua laihoja ihmisiä heidän painonsa vuoksi.
Kateudelta kuulostaa jos painon/ulkonäön vuoksi pitää toista haukkua.
ja varsinkin kun yleistetään että laihat on huoria,niin sehän kertoo vaan että kautetta on ilmassa.minä kun olen aina pitänyt pullukoita ihmisiä mukavina ja "ei kateellisena" kansana..=)
..en olekaan pullukka, joten älä rakenna käsityksiäsi minun varaani. ;) Sitä paitsi:
"Huoria kaikki" :D,
kirjoitin. Tämä tiivistää sen Mielikuvan, joka etenkin laihoista ihmisistä tulee heidän pitäessään minihameita ja pikkutoppeja. Sanon samaa vaikka pullukastakin, jos siltä näyttää, mutta pääasiassa laihat käyttävät kys. om. vaatteita. Mitä ylipäätänsäkin voi ajatella ihmisestä (painoon tai muotoihin katsomatta), joka paljastaa kaiken jo valmiiksi???? Tietysti tämä on vain oma mielipiteeni, mutta vakuutan, että moni muukin on samaa mieltä.
....tosin tämä teksti sopisi ehkä johonkin pukeutumisosioon. ^^ Jokaisellahan on kuitenkin oma maku, eikä makuasioista sovi kiistellä.
Mulla on sama juttu noiden fiiliksien kanssa, olen 18v tyttö ja tuntuu etten halua enää poistua kotoota koska häpeän itseäni. en voi pitää lempifarkkujani, ne puristavat ja hihatonta paitaa en ikinä kehtaisi pitää. mutta, oikeasti en ole ylipainoinen, mulla on syömishäiriö. oon 160 cm pitkä ja painoa on noin 50 kg. haluaisin painaa taas enintään sen 43 jonka painoin puolitoista vuotta sitten. oon ehkä sitten henkisesti ylipainoinen.
ymmärtää? Sulla tosiaan on häiriö!
että ymmärrän ton itsensä häpeämisen, aina jos joku katsoo mua, alan epäilemään että se kattoo mun läskejä. Tiedän kuitenkin tavallaan että olen sairas ja että terve ihminen näkee normaalipainoisen, mutta jos ite näkee peiliin kattoessaan järkyttävän mammutin niin..
Heissulivei! Itsetuntos on aikasen heikko. No lues tää! Oon ite 23vuotias 168lyhyt ja painoo (viimeks legurissa)109,3kiloo mut oon pulskistunu lisää ku ei housut meinaa mahtuu.Mua ei haittaa vaik ihmiset tuijottaa. Aivan sama sillä mä oon mä ja ihan tyytyväinen (paitsi kundikaveri puuttuu) eli anna mennä vaan sun pikku makkaroides kans! Niin minäkin pistän lyllertäen meneen ja aatteles että oon sua "pari kiloa" isompi! Eiku Hietsuun biitsille näyttään miten hylje nauttii auringosta :) Terv. Satu
Nyt kyllä olet tehnyt lihavuudestasi suuremman numeron kuin mitä se oikeasti on. 75 kg ei ole kauhean paljon, ei ainakaan niin paljon kuin miltä tekstisi perusteella kuulostaisi. Mikään ei estä sinua käyttämästä t-paitaa. Housuongelmia on muillakin.
Ja miten ihmeessä 75 kg voi estää ystävien mökille menon ja siellä saunomisen? Osta sellaiset vaatteet jotka eivät korosta läskimakkaroita ja käy uimassa vaikka nakuna jos uimapukusi on käynyt liian pieneksi. Ymmärrän hyvin miestäsi jos se hermostuu sinulle. Miksi et vain voi mennä pitämään hauskaa? Tietysti ilman grillimakkaraa ja saunaolutta.
En ole mikään läskimakkaroiden puolestapuhuja, mutta sinun on vain hyväksyttävä ulkonäkösi. Lihavuus on aina terveysriski, ja siksi on hyvä laihduttaa normaalipainoon. Itse olen ylipainoinen ja laihdutuskuurilla, mutta en silti jätä minnekään menemättä läskieni takia. Enhän minä niin nätiltä näytä kuin hoikat ihmiset, etenkään nakuna, mutta mitä sitä ihteään häpeämään ja elämäänsä rajoittamaan läskien takia. Kesä ja kesän ilot sitä tulee meille pullukoillekin.
Mieti miltä valituksesi kuulostaa niiden tosilihavien korvissa (silmissä) jotka tätä lukevat. Heillä se ongelma vasta onkin miten pukeutua kesällä. Mutta tokkopa hekään jäävät piileskelemään sisälle. Sinun ongelmasi on enemmän korvien välissä. Laihduta toki, mutta hoida myös pääsi kuntoon, sillä tuolla luonteella varustettu ei ole koskaan tyytyväinen kehoonsa. Sulla on vaarana, että laihdutuskuurisi venähtää ja muuttuu anoreksiaksi.
Moi! Minä olin puoli vuotta sitten (tammikuussa) samoissa mitoissa (153cm/74kg). Nyt olen sit sen puoli vuotta opetellut uudenlaisia elämäntapoja ja olen onnistunut siis jo 11kg laihtumaan. Ja voin vaan sanoa, että olo on jo nyt upean kevyt! Ja vielä aion noin 5kg laihduttaa, että bmi on alle 25 :D Alussa minä laihdutin lähes pelkästään ruokavalion avulla (=paljon kasviksia, pieniä aterioita kerrallaan, herkkuja vain kerran viikossa). Sitten kun paino lähti laskuun ja jaksoi enemmän liikkua niin rupesin kävelemää/sauvakävelemään ja lopulta juoksemaankin. Sanoisin sinulle ohjeeksi, että hiljaa hyvä tulee, muutokset eivät näy heti, muttsa sitäkin varmemmin; puoli kiloa viikossa on sopiva laihtumisvauhti. Nopeampaa ei kannata edes yrittää; se kostautuu. Itse sain laihduttamisen myötä kevyen ja terveellisen ruuan tekemisestä kivan harrastuksen :)