Kuten otsikko sanoo en ahmi, mutta oksennan silti, tällä hetkellä 'vain' kerran päivässä. Syön muutenkin todella vähän, n.1000kcal ja liikun paljon. Se mitä syön on vielä pääasiassa vihanneksia ja proteiinia...
Onko minulla bulimiaa jos en syö paljoa? Saatan kyllä paastotakkin muutaman vuorokauden... En vain kestä ruokaa sisälläni, ehkä muuten voisin käyttää laksoja mutta pelkään että tulisin niistä riippuvaiseksi. Joo, minähän voin lopettaa oksentelun heti kun haluan...
Löytyykö muita jotka eivät ahmi? En ymmärrä miksi oksennan kun tiedän ettei se tee hyvää terveydelle, ja syön muutenkin liian vähän. Pelottaa missä kunnossa olen vähän ajan päästä...
Hampaat. Miten voin ehkäistä niiden lahoamista? Mitä kannattaa tehdä, harjata, lopettaa kahvin juonti? (lopettaa vessanpöntölle kumartaminen...)
Onko minulla bulimiaa jos en syö paljoa? Saatan kyllä paastotakkin muutaman vuorokauden... En vain kestä ruokaa sisälläni, ehkä muuten voisin käyttää laksoja mutta pelkään että tulisin niistä riippuvaiseksi. Joo, minähän voin lopettaa oksentelun heti kun haluan...
Löytyykö muita jotka eivät ahmi? En ymmärrä miksi oksennan kun tiedän ettei se tee hyvää terveydelle, ja syön muutenkin liian vähän. Pelottaa missä kunnossa olen vähän ajan päästä...
Hampaat. Miten voin ehkäistä niiden lahoamista? Mitä kannattaa tehdä, harjata, lopettaa kahvin juonti? (lopettaa vessanpöntölle kumartaminen...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mun mielestä ennemmin anoreksia kuin bulimia. tai bulimareksia.
itselläni on sama tilanne. :/
bulimareksiassa ihminen oksentaa syömänsä ruuan, vaikka se olisi normaalikokoinen annos. hän ei ahmi. myös paastoaminen kuuluu asiaan. todella lähellä anoreksiaa, kun en tiedä mittojasi, niin en osaa sanoa, joko olet anoreksian puolella.
laksoihin älä koskekaan! niistä ei ole kuin haittaa. itse olen ollut 3 vuotta koukussa ja kiloakaan en ole niiden avulla oikeasti laihtunut. lähinnä vain tuhonnut aineenvaihduntani.
hampaat. älä harjaa hampaita ikinä oksentamisen jälkeen! se kuluttaa kaksin kerroin kiillettä ja vaurioittaa hampaita. itse pesen hampaat pari kertaa viikossa (oikeasti) oksennan useasti päivän aikana, ja sillä tavalla hampaani ovat melko hyvässä kunnossa (sairastanut jo 8 vuotta) oksentamisen jälkeen olisi hyvä juoda/purskutella maitoa suussa. se kuulemma auttaa jotenkin, en nyt muista että miten...
kannattaa hankkia apua. mitä nopeammin sairaus saadaan kuriin sitä paremmat mahd. on parantua kokonaan. puhu. puhu kaverille, aikuiselle, jollekin johon luotat. ota apu vastaan ja hyväksy että olet sairas ja tarvitset apua. elimistö ei kauan kestä oksentamista. eikä psyyke. se on äärettömän vaarallinen koukku. (itse olen käynyt letkujen ja teho-osaston kautta mm.) katkaise se vielä kun voit! se vaatii hirveästi voimia mutta muista ettet ole yksin. ja yksin et voisikaan selvitä tästä sairaudesta.
tsemppä kovasti!
Joo, en edes tiedä miksi teen tätä. Minulla on harrastuksia, työ ja oma asunto. Ja silti vitutttaa ja masentaa. Lähinnä oma tilanne, kohta muutama vuosi on eletty sh kanssa, ortorektisesti ja urheillen. Nyt vain naksahti jokin päässä :(
Laksoja en ajattellutkaan koska olisin ajatellut niiden laihduttavan, kuulostaa ehkä oudolta mutten kestä ruokaa sisälläni. Tänään olen syönyt n.1300kcal, oksentanut kahdesti ja liikkunut 5h. Tuokin ruoka mitä olen syönyt on bodysafkaa ettei sitä pitäisi oksentaa. Yritin syödä vanhempien luona etten voi mennä vessaan ruuan jälkeen, mutten voi siellä koko päivää norkoilla ettei epäilykset herää:'Hei, mä oon nyt täällä pari päivää kun en voi syödä kotona kun laattaan ruuat ulos. Eihä haittaa'. Jeps, eli kotona joudun olemaan...
En halua kertoa kenellekkään. Hävettää niin paljon etten osaa hoitaa tätä itse. Tai että olen yleensä 'sairastunut'. Tutuilta kuulee muutenkin niin paljon vitsejä sh:sta ja teiniprinsessoista...
Pitää kai vain syödä vähemmän ja yrittää olla oksentamatta :/
hävettävää!! sinä olet sairas ja myöntämällä ja hyväksymällä sen asian, otat jo askeleen eteenpäin. toinen askel on puhuminen. ilman sitä et selviä. tai ainakin harva selviää, joka "oikeasti" sairastaa tätä sairautta. (ei niitä feikkiprinsessoja - iih, haluan olla anorektikko!) olet oireillut jo tarpeeksi kauan. minulta men 6 vuotta että puhuin asiasta ensi kertaa ja sain apua. (vaikken sitä silloin edes halunnut, olen silti kiitollinen, sen avusta olen nyt hengissä) mutta se oli liian kauan. takana on kaksii vuotta pakkohoitoa, kolme vuotta terapiaa, letkuruokintaa, teho-osastolla makaamista tajuttomana kolme päivää, monen monta amulanssikeikkaa, tikkejä jne. paljon paskaa. jos vain olisin puhunut aiemmin. mutta minäkin HÄPESIN. häpesin niin helvetisti. mutta nyt tajuan ettei minulla ole/eikä ollut mitään hävettävää. minä sairastuin. ja olen sairas. ja tulen olemaankin varmaan lopun elämääni jollain lailla sairas. minä puhun siitä avoimesti. haluan auttaa muita, joilla on vielä mahd. selviytyä. mie olen lääkärin mukaan kroonikko. mieltäylentävää. ole kiltti, ajattele itseäsi, tulevaisuuttasi: hae apua! pieni sana jollekin läheiselle; nyt ei kaikki ole hyvin. ei muuta tarvita. vähän kerrallaan. mutta niin ettet rämmi samassa suossa ikuisuuksiin vaan menet rohkeasti eteenpäin ja lakkaat häpeämästä. sillä sinulla ei ole hävettävää (toistan samaa varmaan sata kertaa :)
jos et ole käynyt SYLI:n sivuilla, kannattaa käydä katsomassa. se on parantumismyönteinen foorumi, jossa on tarkat säännöt. mutta siellä on ihmisiä kaikissa eri tilanteissa, mutta jokainen haluaa, yrittää, toivoo paranevansa. sieltä olen itse saanut paljon voimaa.
voimia
Moikka. Eli mulla on ihan sama ongelma. Mä en ahmi. Syön normaalisti ja joskus jopa ala kanttiin... Urheilen palopn. Käyn joka päivä lenkillä ja kuntosalilla ja joskus käyn noiden lisäksi vielä spinningissä tai/ja jumpassa. Mutta olen kyllä laihtunut eli siinä mielessä olen tyytyväinen j ahaluan laihtu alisää, mutten tällä tavalla. Haluaisin laihtua vaan liikkumalla ja syömällä tervellisesti. Mutta ku joka suu palasta tule paha mieli ja on pakko mennä oksentamaan, vaikka ei olisi edes mitään lihottava... En halua jatkaa näin...
Mä oon kärsinyt syömishäiriöstä n vuodesta 2000, tai se diagnosoitiin silloin. Väliin on mahtunut niin anoreksiaa kuin bulimiaakin. Nyt huomasinkin tuon kiinnostavan sanan-bulimareksia, en ole sitä ennen kuullutkaan. Voisikohan se tarkoittaa samaa kuin mun sairaus tällä hetkellä. Mä haluaisin olla laihempi, mä syön n. 1000 kcal päivässä, oksennan päivittäin-lounaan tai iltapalan jälkeen (kummalla nyt syön), eilen kaksi kertaa, kun mulle tuli eka "ahmimiskohtaus" moneen vuoteen, söin kilon viinirypäleitä.. En tiedä mitä tehdä itseni kanssa.. Olen ollut monet kerrat tipassa ja nenä-mahaletkussa, enkä jaksaisi tätä enää, mutta sairaudesta on vaan mahdoton päästä (tai päästää) irti. Mäkin olen jo lääkärien mukaan kroonikko. Ja ollut monet kerrat psykiatrisessa sairaalahoidossa häiriöni takia. Viimeksi ajattelin etten enää oksenna kun sairaalasta pois pääsen, mutta jo tokana päivänä huomasin pettäväni itseni..