Mieheni veljen vaimolla on tapana järjestää heidän lapsilleen yhteissynttärit. Anopin saadessa kutsu sinne, hän ilmoittaa meille miten ja milloin tulee meille, sillä hänellä on tapana tulla tuolloin meille yöksi. Hän ei koskaan kysy sopiiko se, hän vain tulee. Lapsemme ollessa ensimmäistä kertaa osallistumassa näihin synttäreihin 8 kk ikäisenä, hän tuli meille, mieheni joutui olemaan pitkään töissä hänen tullessaan joten viihdyttäminen jäi minulle. Yritin olla hänelle mieliksi, sillä hän osaa olla todella hankala persoona, en sanonut mistään mitään vastaan enkä mitenkään pahasti, vaikka hän tahallaan antoi lapsen repiä lehdet, syödä kirjojen pahvikannet, ja ilmoitti milloin hänen mielestään syötin lasta liikaa niin että lapsi antaa kohta ylen, milloin liian vähän, nukutin lasta liian vähän, milloin liikaa. Kuuntelin jopa suolen toiminnat siitä mitä mikäki päivä on tullut ja minkälainen koostumus, miten kiinteä ja miten löysä tuotos on tullut jne. Käytiin lapsemme kanssa ulkona ja anoppi tuntu viihtyvän ihan hienosti, minä kun en mistään sanonut mitään vastaan. Ei ollut mitään hätää mihinkään suuntaan eikä mikään ollut vialla. Kun myötäilin vain ja juttelin niitä näitä hänen kanssaan, hän näytti viihtyvän vallan mainiosti, vaikkei mieheni hänelle aikaansa antanutkaan edes seuraavana vapaapäivänään, vaan läksi mieluummin juoksemaan omille asioilleen sen sijaan että viettäisi aikaansa äitinsä kanssa. Kaikki meni hienosti, kunnes synttäreille lähtö alkoi hänen silmissään siintää. Totesin että lapsemme tulee vielä nukkua päiväunensa ja syödä ennen kuin voimme lähteä, lapsemme nukkuu vain 2 päiväunet ja nekään eivät kovin pitkät ole olleet, joten ne olivat todella tärkeitä unia lapselle. Anopille tämä ei sopinutkaan, vaan alkoi armoton vittuilu ”Ei näytä tulevan tämän päivän aikana lähdöstä mitään. Täytynee lähteä sitten bussilla kun ei muuten pääse juhliin.” Totesin miehelleni että hänen on varmaan lähdettävä viemään anoppi aikaisemmin juhliin, jotta pysyy mieli hyvänä. Mieheni lähti viemään anoppia juhliin, ja autossa anoppi käänsikin asiat aivan päälaelleen. Heittäytyi marttyyriksi, alkoi itkeä että minä olen ollut paha ja ilkeä ja hirveä häntä kohtaan, olen pilannut kaiken, olen pilannut juhlat jo etukäteen ja että meillä on ollut jokin suuri tappelu. Mitään tappelua ei kuitenkaan ollut ollut, hän vain valehteli saadakseen itkulleen mieheni jakamattoman huomion. Mieheni kaarsi takaisin, että nyt selvitätte välinne ja tappelunne. Totesin ettei meillä ole mielestäni ollut mitään tappelua, ainut mikä oli ollut oli se että anoppi tunsi tarvetta lähteä aikaisemmin. Mieheni totesi minulle, että jotain tappelua on hänen poissaollessaan kuulemma ollut, kun anoppi itkee. Kysyin suoraan anopilta, miksi hän itkee. Anoppi seisoi takki päällä ja kengät jalassa keittiössä ja teeskenteli vielä itkua. Anopin mukaan (ja tämä tuli siis huutamalla) hän itki koska me emme olleet valmiita lähtemään juhliin, kutsussa luki klo 15 ja NORMAALIT ihmiset noudattavat kutsun aikatauluja, oli siis pieniä lapsia tai ei ja että emme hänen mielestään olleet edes aikoneet lähteä juhliin. Totesin siihen että kyllä olimme mutta lapsen ehdoilla. Hän huusi minulle, että kun kutsussa lukee aikataulu, siinä pitää pysyä, että oli lapsia tai ei, sinne mennään silloin kun kutsun aikataulu on. Totesin hänelle että en lastani nukkumatta ja syömättä jätä aikuisten ehdoilla, vaan lapsen täytyy saada nukkua ja syödä, muuten hän ei jaksa. Anoppi huusi minulle että "NORMAALIT ihmiset kyllä osaa toimia niin että kun kutsussa lukee kellonaika, lapset hoidetaan niin että siihen kellonaikaan ollaan paikalla, minä nyt odotin että siihen aikaan mennään ja sillä siisti, niin kuin normaalit ihmiset tekisi" ja että meillä ei olis hänen mielestä ollut aikomustakaan olla ajoissa lähdössä, että on se kumma että ei osata ajoissa lähteä ja pitää nukuttaa lapsi väärään aikaan. Totesin että en minä lastani syömättä ja nukkumatta jätä, että meillä mennään lapsen aikatauluilla ja ehdoilla, ei aikuisten. Hän siihen että hänen mielestä kun kutsussa kellonaika on, silloin PITÄÄ mennä paikalle, oli pieniä lapsia tai ei. Minä totesin että no meillä toimitaan näin, meillä mennään lapsen ehdoilla, että en minä voi sitä jättää ilman unia ja ruokaa sen takia että joku aikuinen tahtoo, ja että kahden pienen lapsen isänä ja äitinä miehen veli ja hänen vaimonsa varmasti tietää sen. Sanoin kertoneeni tästä aikataulustamme miehelleni jo viikkoja sitten ja mieheni kertoneensa edelleen veljelleen. Sitten tuli että kun hänelle ei oltu aikataulun muutoksista kerrottu. Kun ei KUKAAN ollut kertonut HÄNELLE tällaista. Totesin että sanoin jo varmaa viikko sitten eka kerran miehelleni että minusta on parempi että lapsi nukkuu päikkärinsä ja syö ennenkö mennään ja jaksaa sitten seurustella. Mieheni totesi että ja hän soitti veljelleen ja ne tietävät ja siinä ei ollut sieltäkään mitään ongelmaa. Hän huutaa siihen että KUKAAN EI MINULLE TÄLLAISTA OLLUT SANONUT. Ja että kun kutsussa lukee kellonaika niin normaalit ihmiset menee siihen aikaan, on lapsia tai ei. Sitten heittäydyttiin totaaliselle marttyyrilinjalle, huusi minulle että hän ei enää ikinä tule meille, ei enää ikinä, ei tarvitse nähdä, ei tarvitse käydä, ei tarvitse soitella, parempi kun ei nähdä enää ikinä. Totesin että no se on sitten sinun ratkaisu jos näin on. Huuto herätti lapsen joten alettiin syödä, anoppi paineli kengät jalassa olkkariin istumaan, otti lehden ja alkoi tehdä ristikkoa. Autossa matkalla puhui vaan miehelleni, ja ensin yritti niiskuttaa, mutta sitten oli taas kun ei mitään. Juhlissa selkeästi yritti teeskennellä että joku kysyisi mikä hänen on, kukaan ei kuitenkaan tajunnut kysyä joten hän alkoi murjottaa, ja vielä enemmän häntä suorastaan vitutti ihan tajuttomasti, kun syntymäpäiväsankarilapset halusivat vaan minun tykö koko ajan, ja minun piti leikkiä niiden kanssa, eivätkä mummon syliin halunneet, se vitutti niin että anopin naamasta näki kun se mulkoili pahasti minua ja lapsia. Kaikesta tästä seurasi tietysti se että mieheni oli tämän jälkeen taas lähes mykkäkoulua (puhutaan siis vain lapsen kautta) ja julisti meidän kotiin päästyä että kun ei kerran hänen äitinsä tule meille enää ikinä, ei tule sinunkaan äitisi ja tämä asia on loppuun käsitelty. Soitin seuraavana päivänä anopille kun mieheni edelleen oli siinä uskossa, että meillä olisi jokin tappelu ollut, kun anoppi kerran niin hänelle väitti, että mikä tappelu meillä hänen mielestään oli ollut kun se minulta oli sitten ohi päässyt, Ei kuulemma ollut ollut muuta kuin että hän oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut ja loukattu tästä, että me emme hänen mielestään olleet riittävästi ja oikein valmistautuneet lähtemään syntymäpäiväjuhliin, eli lapsen ei olisi pitänyt nukkua ja syödä. Hänen mielestään minun käytöksessäni on aina ollut paljon korjattavaa, johon totesin ettei hänenkään käytös kovin korrektia ole ollut johon hän totesi että ”No ei varmaan mutta väärässä en ole koskaan ollut”. Hän ei mielestään sanonut mitään pahaa mistään, toistin hänelle hänen vittuilunsa, johon hän väitti että ei ollut tuollaista sanonut. Todettuani että kyllä sanoi, keittiössä, miehelleni vittuili ja minäkin sen kuulin, hän hetken mietti mitä valehtelisi ja totesi sitten että ei muista. Totesin että mielestäni tämä reissu meni ihan hienosti siihen asti, kunnes hänelle tuli kiire juhliin, ja että minun puolestani ei ole tappelua ollut, hän voi tulla kyllä käymään kuten on ennenkin tullut. Hän totesi että hän tuleekin heti parin kuukauden päästä uudelleen. Hän on kuulemma kuitenkin niin ylettömän anteeksiantavainen, että hänen luonaan saa tulla käymään mieheni ja lapsemme. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän lisäsi että myös minä voin tulla. Ihmettelen vain mielessäni, mitä anteeksiannettavaa hänellä on, koska mielestäni en anteeksi pyytänyt, mitään pyydettävää minulla ei ole, minä hoidan lastani tavallani, ja jos ei se hänelle sovi, sille en voi mitään.
Anopin vierailu meillä
Miten teillä?
15915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ole anoppia. Vaikka kuulemani mukaan hän oli eläessään ihan mukava...
Itse en varmaan vaivautuisi yrittämään välien pitämistä tuollaiseen.
Toistan:Onko kynnysmattona olo kivaa? -Koska sitähän sinä olet!! On sun mieheski aika vätys kun uskoo sairaan äitinsä huudot ja syytökset ennemmin kuin omaa vaimoaan. Laita seuraavalla kerralla miehesi viihdyyttää äitiään,vaikka taotaa ukkos tietää äitinsä luonteen niin pakenne töihin.Tai minne lie sit pakeneekin!
sitten ehkä jaksaisin lukea tekstisi.
Ihan totta, sepä tässä olennaisin asia onkin. Ratkaisee varmaan alkuperäisen kirjoittajan kaikki ongelmat.
kummasti lukemista.
Sitä paitsi aloittajalla ei mielestäni ole valtavia ongelmia.
Onko alkuperäisellä henkilöllä ongelma vai ei - miten pätevä olet arvioimaan sitä? Jos toinen sanoo, että se on ongelma, niin hänellä on ongelma.
Olen toisessa viestissä sanonut, että minun äitini on saman tyylinen ja itse olen joutunut käymään näiden rajanvetoasioiden takia psykologilla asti. Samoin sisareni. No, ongelma vai ei - siitä voidaan varmaankin olla montaa mieltä.
Minun äitini on tuollainen ja hänestä ei pääse siis eroon millään. Nyyhkinää kun uskaltaa olla yhtään eri mieltä ja kaikki ovat aina häntä vastaan. Ja mitään ei koskaan kerrota hänelle. Tosi raskasta, tsemppiä sinulle. Äitini osalta moni "oire" täsmää läheisriippuvuuteen. Googleta ja katso oireet. Täsmäisikö anoppiisi.
Jos kyseessä on läheisriippuvuus, sellaisen henkilön on vaikea ymmärtää, missä kulkee yksityisyyden raja. Eli aseta sinä (ja miehesi) ne rajat, joita sinun perheesi kohdalla ei kukaan saa ylittää.
No, tulihan tuo selväksi ainakin. Voi tsiisus mitä porukkaa!
Olise se väittely tullut yhdelläkin selvityksellä kaikille perille, ei sitä olisi ihan pakko viiteen kertaan kirjoittaa.
Ihan ensin on pakko todeta että kinasteluhan oli kuin hiekkalaatikola konsanaan ja jatkui ja jatkui vaan.. Olisi edes yksi aikuinen ollut paikalla?
Miehillä on usein tapana uskoa äitiään ja tulet sen aikanaan huomaamaan jos sinulla on poikia ja käytät tätä asetta väärin. Tai oikeastaan se on toisinpäin; miksi äiti valehtelisi?
Seuraavana olen kyllä ihan sitä samaa mieltä, että jos kutsussa on jokin aika niin silloin mennään ja lapsi hoidetaan sen mukaan. Tuon ikäisen pystyy ajoittamaan menon mukaan vain pyörittääkö teidän kelloa todellakin kaikessa joku alle vuotias?
Inhoan myöhästymistä ja haluan olla aina ajallaan joka paikassa. En siis etuajassa, mutta en varsinkaan myöhässä. Ymmärrän hyvin miksi joku hermostuu kun aikataulusta ei pidetä kiinni. Tekstistäsi ei käy ilmi oliko kukana todella sanonut anopille asian selvästi vai ei? Lopultahan kirves osui omaan nilkkaan ja myöhästyminen tapahtui omasta syystään autoitkuilun takia...
Kun lukee osaa joss akerrto juhlista on pakko tulla siihenkin tulokseen, että jokin kisahan teillä on menossa? Voitit anopin sata-yksi kun menitte juhliin sinun kasvatusperiaatteiden mukaan, sinä olit juhlien tähtiviers jne.
Elämä tulee opettamaan, että laihakin sopu on lihavaa riitaa parempi. Ja että mielistelyllä, jota harrastit alkuajan ei saavuta mitään ikinä. Vaikka vastaan vänkääminen ei ole hedelmällistä niin ei ole sekään, että ei sen vertaa huomioi toista, että rehellisesti olisi kanssakäymisessä toisena osapuolena. Myötäily ja kaiken nieleminen on varmaan ollut todella ärsyttävää jos varsinkin huomaa, että toinen tekee sen merttyyrinä kuten sinä.
Sukulaisiaan ei voi valita, mutta aikuisten ihmisten on tultava toimeen keskenään. Miehesi äiti on hänelle tärkeä ihminen joten parempi vain yrttää reilummalla pelillä jatkossa. Asia tulehduttaa välinne ihan yhtä varmasti kuin pilasi tuon yhden juhlapäivänkin. Anopin ikää et kerro, mutta vanhemmiten ihmisillä on taipumus kärjistyä eli tietyt piirteet saavat enemmän jalansijaa ja se ei taatusti tule helpottamaan yhteiseloa.
Käskekää sen veljen perheen seuraavaan kutsuun laittaa pyyntö, että etikettiä tulee noudattaa just prikulleen, tulla annettuna aikana tai ilmoittaa etukäteen myöhästymisestä jne. Ja anopille oma kutsu KIRJALLISENA ja 'vastausta pyydetään' -maininnalla. Vastaus määräaikaan mennessä.
Itsekin pienten lasten äitinä olen sitä mieltä, että jos kutsussa lukee, että kello kolme niin se on kolme!
Ärsyttää todella paljon kun itsekin pitänyt synttäreitä ja ties mitä kutsuja niin osa sit ilmoittelee, että me kyllä päästään tulemaan vasta silloin ja silloin ja meille ei sovi se ja se päivä niin voitaisko tulla sit sinä ja sinä päivänä.
Ensinnäkin kun ap on tullut myöhässä juhliin niin siellä on kaikki muut ajoissa tulleet sitten saaneet kohteliaisuudesta odotella näitä "matti myöhäisiä". Eli ymmärrän kyllä anopin pointin tässä tilanteessa.
Toisekseen riitanne on ollut todella typerä. Enkä kylläkään ymmärrä minkä takia "aikuisten ihmisten on tultava toimeen". Kyllä joo sen verran, että samoissa tiloissa voidaan juhlissa olla ja käyttäytyä fiksusti. Siten siis, että ulkopuoliset eivät kärsi.
Miksi ihmeessä sinun pitää mennä anopille? Anna miehesi ja lapsen mennä vaan ja anna koko anopin olla!
Eipä tästä minun kohdaltani mitään myrskyä noussut.
Otan opikseni ja otan tämän huomioon seuraavalla kerralla. Esim. esitän tarkemman pyynnön tuloajasta.
Meillä on takavuosina ollut juuri noita jotka tulee miten ja milloin sattuu. Tähän tavallaan liittyy sekin, että koska teen jaksotyötä niin mullahan on vapaat ja työt miten sattuu ja siksi olen toivonut että juhlista ilmoitellaan ajoissa tai ne edes olisi selvästi iltapäivällä jolloin edes aamuvuorosta ehtii jos ei vapaata saa järjestymään. Vaihtoehtona on se, että ei me mennä ollenkaan koska juhlat on kun on ja kyläily on eri juttu. Niin ja kun miehen saa muutenkin pakottaa noihin kaikkiin juhliin vaikka sitten niissä kyllä viihtyy ihan hyvin niin eihän se yksin tai lasten kanssa lähde! No, miehen siskohan temppuilee työttömänä lusmuna tällä jutulla eli milloin tulee etukäteen ja milloin jälkikäteen tai tuli...
Lopulta meni sitten hermot siihen että juhlat venyi ja paukkui pitkin päivää ja lopulta viikkoa. Ilmoitin siis näille "sopijoille", että juhlat on kun on ja ne tulee jotka pääsee ja muuten voi poikkeilla kyllä tahtoessaan ja sama käytäntöhän oli jo meiltäpäin ollut voimassa pitkään. Kummasti alkoi väki ehtimään ja pääsemään...
Varsinkin juuri lastenkutsuissa kun on sekin, että meillä ainakin on kaverit käyneet joko selvästi eri aikaan tai eri päivänä kuin suku koska yksinkertaisesti tila loppuu muuten kesken ja hermot menee kaikilla jne.
Joskus teki mieli laittaa kutsuun loppumisaika kuten lastenkutsuilla on tapana useimmiten kun muuten todellakaan noit ahyviä tapoja ei tunnu olevan. Onneksi ihmiset sentään ilmoittaa jos ei pääse se on kaikkien puolesta sanottava.
Hankaloittaahan tuollainen eri osissa tulo ja käyminen tarjottaviakin kun ei sitä huoneessa ollutta kakkua viitsi moneen kertaan rääpiä jne.
Ihan nousi kiukku kun asiasta edes kirjoittaa niin turkasen ärsyttäväksi sen koen.. Varsinkin kun todella itse on sellainen että asiat hoidetaan ajallaan.