Teetin sterilisaation 4kk sitten.
Olen tiennyt lapsesta asti, etten ikinä halua itselleni lapsia. Partnerimme kanssa olemme samoilla linjoilla. Emme ole lapsi-ihmisiä, emmekä koskaan tule lasta haluamaan tai tekemään. Sukulaistenkin lapsia jaksamme sietää sen vartin kerrallaan ja sitten riittää.
Verikokeet sen nyt varmistivat: Olen raskaana.
Eipä voi sanoa kuin että jo nyt on prkle!
Onko muita, joilla sterilisaatio pettänyt ja miten on lääkärit reagoineet asiaan?
Olen tiennyt lapsesta asti, etten ikinä halua itselleni lapsia. Partnerimme kanssa olemme samoilla linjoilla. Emme ole lapsi-ihmisiä, emmekä koskaan tule lasta haluamaan tai tekemään. Sukulaistenkin lapsia jaksamme sietää sen vartin kerrallaan ja sitten riittää.
Verikokeet sen nyt varmistivat: Olen raskaana.
Eipä voi sanoa kuin että jo nyt on prkle!
Onko muita, joilla sterilisaatio pettänyt ja miten on lääkärit reagoineet asiaan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Harvinainen poikkeus osui sitten sinulle. Pidättäydyn toki onnittelemasta. En ole vastaavaa kokenut ,mutta palstalla on vieraillut parikin naista joiden kohdalla sterilisaatio oli pettänyt. Ei mikään hieno yllätys.
Valitan että vertaistukea tässä en voi antaa, mutta ymmärrän järkytyksen. Lääkärin reaktiosta uskallan sanoa vain että luulen hänen olevan kanssanne keskeytyksestä samaa mieltä.
***
Kylläpä olit kerkeä määrittelemään lääkärin mielipiteen ja senkin, lähdetäänkö sitä edes kysymään.
Mistä luulet että aloittaja olisi niin heikko astia, ettei kykenisi miehineen lastaan hoitamaan? Ei aloittajan tarvitse olla luuseri ja tyrkätä lastaan jätteisiin. Hän hyvinkin pitää lapsensa ja saattaa arvioida myöhemmin tämän parhaaksi asiaksi, mitä elämässä kohdalle sattui.
Satuin paikalle. Kuten näet jos tongit, kirjoitin juuri vastauksen toisaalle. Ruoka on hellalla ja lapset leikkivät.
Määrittelinkö lääkärin mielipiteen? Mielenkiintoista. Mikä se mielipide oli? Kerroinko senkin?
"Mistä luulet että aloittaja olisi niin heikko astia, ettei kykenisi miehineen lastaan hoitamaan?"
Jos nyt vakavasti keskustellaan niin oletan että jos sanotaan että lapsesta asti on ollut selvää ettei lapsia halua, ja sterilisaatiokin on jo saatu (eli ikää lyi 30) pidän aika varmana että mieli ei ihan yhtäkkiä vain muutu.
***
yhdeltä huonolta provolta, mutta tälläsessä tilanteessa voisi olla kiitollinen ylenpalttisesta hedelmällisyydestään ja muistaa, että moni yrittää lasta hoitojenkin kanssa vuosikaudet - saamatta sittenkään..
En ymmärrä miten taas lapsettomuudesta kärsivät liittyvät tähän asiaan... Tuskin aloittaja on kiitollinen hedelmällisyydestään, jos ei raskaaksi koskaan halunnutkaan!
Sanon kyllä, että minä uskon sen verran kohtaloon, että jos näin kerran on käynyt niin eiköhän se ole ihan tarkoitettu tapahtuvaksi että teille lapsi tulee!
En ole itse koskaan sen koommin välittänyt muiden lapsista, en ole ollut koskaan mikään lapsirakas enkä paljon perustanut koko lapsi-asiasta. Mutta kun se oma vauva masussa kasvaa, on se jotain niin ihmeellistä ja ihanaa... kuten sen oman vauvan syliin saaminen ensimmäistä kertaa, että siinä moni muu asia siihen asti eletyssä elämässä menettää merkityksensä täysin! Sehän on kyllä tosiasia, että suurin osa sterilisaatio-raskauksista on kohdun ulkopuolisia. Onko tämä asia tutkittu sinun kohdalla?
Nyt sitten kirjoitit juuri sitä höttöä mitä eniten maailmassa inhoan ja välttelen :D
Ei ole valitettavasti kohdun ulkopuolinen raskaus.
Ja raskautta ei jatketa, joten se siitä.
Niitä kokemuksia toivoisin, eli eikö löydy ketään muuta jolle käynyt samoin? Ja jos on, miten on lääkärit suhtautuneet. Myös onnistuneet sterilisaatiotarinat voisivat hiukan lohduttaa.. :D
Jos susta ei kerran vanhemmaksi ole?Löytyy varmasti lapselle häntä rakastava ja hänet haluava perhe.
Eipä sun elämäs siitä lapsesta pilalle menisi, usko pois.
Ja miks ne lääkärit nyt sitten siihen kummemmin suhtautuis?Ei kai sterilisaatiokaan ole 100% varma keino, on näitä ennenkin tapahtunut.
että en kykene/halua tulla äidiksi tai että en halua lasta.
En halua enkä aio jatkaa raskautta. Siihen ei adoptiot auta.
Olisi kiva tietää minkä ikäinen olet?
Et voi kuitenkaan olla 100% varma, etteikö se hetki joskus tulisi kun mieleen tuleekin se vaihtoehto, että perheeseen kuuluisikin lapsi.
Lapsihan se on vain ohikiitävän hetken, aikuinenhan siitä tulee. (Mielestäni nopeammin mitä oikeastaan haluaisikaan.)
Omissa tuttavissani on usempikin näitä - ei ikinä lasta meille - tapauksia. Mutta kun vuosia on mennyt ja aikaa kulunut, on se mieli näkynyt monella muuttuvan ja sitten on tullut kuultua sitä että harmi kun alkaa jo olla liian vanha eikä enää taida onnistua...
Älä tee hätiköityä päätöstä. Mieti tarkkaan mitä teet.
et halua äidiksi etkä halua lasta???Et kai olisi sterilisaatiota tehnyt ja nyt sitten sen epäonnistuttua aborttiin menossa!??
Sinuna ottaisin asian niin että lapsesi on tarkoitus syntyä...
Ja aivan 100% varmasti et sitä katuisi.
aika paljon enemmän olla niitä joille ei lasta tule vaikka vuoskaudet ronkitaan jos milläkin värkeillä.. juuri sellasessa kodissa sunkin kohdussa kasvavaa pikku ihmettä odotettais ja otettas riemusta kiljuen vastaan.
Tulet kyllä rakastamaan omaa lastasi ihan varmasti. Ellet ole mikään mielenvikainen tai psyykkisesti häiriintynyt.
Pidä lapsi. Sterilisaatio tehty ja silti olet raskaana. Mieti nyt, tämän lapsen on tarkoitus syntyä.
syntyä eikä tule syntymään.
kyllä vain olisi tarkotus, mutta sinä puutut (mitä törkeimmin) siihen ettei tarkoitus täyty.
siihen aiemmin ehkäisemällä, sittemmin ottamalla sterilisoinnin ja aivan takuulla puutun siihen myös abortilla.
Missä lukee että alkion kuuluu syntyä? Lähettikö hän sinulle kohdustani tekstarin?
Lähettiköhän faksia että aikoo varmasti syntyä eikä esim mene kesken tai kuole sitä ennen?
Oi, oraakkeli, koita nyt vaan niellä se että tämä alkio ei tule syntymään koskaan.
sille että alkio tosiaan on jo olemassa ja tulee syntymään tavalla tai toisella. Sinä vain haluat hänen syntyvän mieluummin surmattuna kuin elossa.
Nii'iinh, kerta, aatella,,voivoi
joka saa alkunsa ja elämänsä, olisi, mutta jotkut ei anna sen tarkotuksen täyttyä.
omaa lastasi...
Lapsesi on tulossa, Hänen on selvästi tarkoitus syntyä...
Myös minun äitini teki sterilisaation ja tuli siitäkin huolimatta raskaaksi.
Ja päätti (onneksi) pitää lapsen, sillä pikkuinen on ihaninta, mitä meidän perheelle on ikinä sattunut.
Kukaan ei ole päivääkään katunut, vanhempani kaikkein vähiten, päinvastoin....
haluaisi sitten sitä pientä sieltä pois jolla sydän jo sykkii!!! sitten jos tekee senkin jälkeen abortin on mielestäni sydämetön ihminen joka ei perillisiä tarvitsekaan
niin tosiaan, käsittääkseni jokainen abortin läpikäyvä käy myös ultrassa.
Mutta ulkonäkö (joka ei tosiaan vielä ultrassa siinä vaiheessa kovin kummoinen edes ole) ei tosiaan ole aborttitilanteessa se tärkein asia.
On varmasti vaikea tajuta, että ihmiset ovat erilaisia. Että aborttiin menevät todella tietävät, mitä sisältään ovat poistamassa ja millainen se ihan oikeasti on.
ovat nuo pienet....