ennen kuin kaikki tuhoutui...
haluan takaisin sen kun molemmat vuoronperään ujostelimme toisiamme ja ne katseet joita aina salaa vaihdoimme ja sen kun tunsin katseesi ja nostin päätäni ja silmämme törmäsivät ja sen kun aina ilahduin niin suuresti aina kun näin sut jne
sellainen salarakastaminenkin on parempi kuin tämä nykyinen tyhjyys.
haluan takaisin sen kun molemmat vuoronperään ujostelimme toisiamme ja ne katseet joita aina salaa vaihdoimme ja sen kun tunsin katseesi ja nostin päätäni ja silmämme törmäsivät ja sen kun aina ilahduin niin suuresti aina kun näin sut jne
sellainen salarakastaminenkin on parempi kuin tämä nykyinen tyhjyys.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kauankos sinä olet tyhdyydessäsi rämpinyt?
Jaksathan odottaa muutaman kuukauden vielä? Itselleni se tekee tiukkaa, mutta muita vaihtoehtoja ei tähän hätään ole.
mutta miksi muutama kuukausi vielä?
muutama päivä, eikö se jo sovittu...
saisin eräälle esittää toiveen niin kutsuisin sunnuntaina saunomaan...
mitä sitten muutaman kuukauden kuluttua tapahtuu?
että kyse on nuorista, joten kesäloma loppuu?
voih ...jos satut tietämään,en tän uuden vamman takia saa saunoa ees,maku ja hajuaistikin tiessään,pää aivan sekaisin, kun tunteet tuleet pintaan,en tiedä mitä teen, vaikka saunoakin haluisin, kuin ennekin...nyyh mun terveys menny...
tunne aivan kun oisit lähössä pois....en tiedä miksi niin tunnen ?
T:musu
romanttista..:(
takasin sen ajan, kun tunsin niin lämpimiä tunteita sua kohtaan.. ja salaa toivon aina, että nähtäisiin :) ja kun nähtiin sait mut aina hymyilemään.. Oon varma, että oon nähnyt sun lävitses.
Ajattelen sua silti vieläkin. Tiedän mitä tarkoitat tuolla tyhjyyden tunteella.. Vaikeeta.
ihanaa kun ulos lompsi ja mahassa kutisi perhosia, jos jonkun kulman takaa vaikka törmättäiskin,
nyt mua pelottaa et niin kävis, en tiedä miks.
Kai se on vaan liian pitkä aika, jossa on ehtinyt väkistenkin käymään koko tunneskaalan läpi, vaikkei ei edes tunne toista.
Loppujen lopuksi jää vain se rakkaus jonka itsekseen on elänyt omissa kuvitelmissa ja lopulta turhautunut ,tukehduttanut ja painanut villasella, ei tiedä miten enään ois.
Viimeksi sen huomasin, sama suunta, hän hidasteli ja odotti että menen.. tuntui pitkiltä ne askeleet.
täydellinen kuvaus tuntemuksistani hänen kanssa. Varsinkin tuo odotus, perhoset ja pelko.
Tuliko sulle koskaan mieleen, että jos hänkin pelkäsi ja siksi hidasteli. Minullakin on pitkä aika, mutta tahtoisin vielä uskoa. Ensi kerralla, kun saan sen tuulesta temmatun uskon jostain, otan yhteyttä häneen. Meni miten meni.
olen jo pitkään pyöritellyt päässäni läpi jokaisesta eleestä mutta aina yhtä kysymysmerkkiä loppujen lopulta, sitähän tämä on kun ei vain tiedä.
Voi olla että pelkäsi tai sitten häntä ois ahdistanu kohdata minut, ja nykyään sitä kallistuu mielummin tuohon jälkimmäiseen ettei elättele turhia toiveita.
Ehkä se jälleen kohtaaminen sen takia pelottaakin, kun ei tiedä miten olisi kun kohtaa ja sitten pelkää minkä jälki järistyksen se taas saisi aikaan omassa maailmassa.
Loppuuko tämä koskaan? -loppuu varmasti..mutta on vaan niin surullista odottaa sitä päivää kun kaikki on ohi, kun se tuuli tempaisee kaiken vaan mukaan.
Sadut ovat satuja, mutta sitä jää varmasti vielä miettimään oisko todellisia satuja voinut olla olemassa kun niiden henkilötkin olivat.
kuin ajatuksiani. Sadut on tosiaan satuja, mutta olisiko tämä voinut olla totta. Hyvä kysymys omassa sadussanikin. Itse elättelen aika paljon toiveita vielä hänestä. Olen koukussa häneen. Ja loppuu varmasti joskus mullakin, ja surettaa jo valmiiksi :( Sinulle hyvää yötä.
ja minullekkin tulee mahdollisuus kohdata vielä hänet todellisuudessa, ja sattuisi oikea hetki, niikuin saduissakin kaikki alkaa pienestä hetkestä oikeassa paikassa oikeaan aikaan jos siitä satu syntyy.
Välillä tuntuu niin karulta ajatella että se voi olla vaikkapa kaikki vaan yhdestä otollisesta hetkestä kiinni.
En tiedä mistä on vai onko mistään.
Hyviä öitä sullekkin ja voimia kohdata se todellisuus..
voimia, tällä hetkellä minulla ei niitä ole, valitettavasti. En muuten ole tuo aloittaja, joten ehkä hämäsin. Kirjoitit niin mukavasti, että piti sinulle vastata. Vain nuo sinulle kirjoitetut oli minulta. Mutta onkos sillä väliä. Nyt tarvitsen lomaa...täältä netistä. Ja kyllä olet oikeassa, joskus paljon on kiinni yhdestä otollisesta hetkestä. Hän osui kai tielleni juuri oikeana hetkenä.
Uuh, ihan tulee mieleen eräs pitkänhuiskea ylinätti mustahiuksinen neito, johon silmäni kiinnittyivät aivan liian usein. Näitä tarinoita riittää, hetkiä joita ei koskaan ollut tarkoitettu tapahtumaan. Kauniita muistoja, jotka vain sellaisiksi vaikuttavat jäävänkin. Silti, sydämeni pyrähtää varpusennopeasti vieläkin kun eksyn ajattelemaan hänen uniikkia olemustaan, johon en koskaan osannut yhteyttä luoda. Nauran kuitenkin hersyvän lämmintä nauruani omalle kyvyttömyydelleni.