Olen yli kolmekymppinen kotiäiti, eikä minulla ole juuri mitään työkokemusta. Ainoa mainitsemisen arvoinen, josta on todistuskin, on työharjoittelupätkä 10 vuoden takaa. Entinen ammatti on ns. kuollut ammatti, eli sitä työtä ei enää tehdä. Yliopistotutkinnon kulttuurialalta suoritin tänä keväänä. Sairastuin opiskellessani toista alaa n. 9 vuotta sitten, ja tämä on suurin syy siihen ettei työkokemusta ole. Sitä ennen olin siis jo yhden "turhan ammatin" ja lukion opiskellut.
Sairauteni haittaa edelleen liikuntakykyäni jonkin verran, enkä kykene raskaaseen työhön. Mutta työtä haluaisin tehdä! On aivan epätoivoista ja masentavaa lähettää työhakemuksia toisensa perään satamäärin pääsemättä edes haastatteluun... Sellaisia suhteita ei ole, jotka auttaisivat työpaikan saannissa, enkä enää keksi mitään keinoa, millä saada itseni näyttämään houkuttelevalta työmarkkinoilla. Mitä oikein pitäisi hakemukseenkin kirjoittaa, kun jo etukäteen tiedän että pahalta tulee näyttämään?!
Miten kroonisesti sairas, ilman työkokemusta oleva kolmenkympin ylittänyt kotiäiti voi ylipäätään saada töitä? Vai eikö voi?
Sairauteni haittaa edelleen liikuntakykyäni jonkin verran, enkä kykene raskaaseen työhön. Mutta työtä haluaisin tehdä! On aivan epätoivoista ja masentavaa lähettää työhakemuksia toisensa perään satamäärin pääsemättä edes haastatteluun... Sellaisia suhteita ei ole, jotka auttaisivat työpaikan saannissa, enkä enää keksi mitään keinoa, millä saada itseni näyttämään houkuttelevalta työmarkkinoilla. Mitä oikein pitäisi hakemukseenkin kirjoittaa, kun jo etukäteen tiedän että pahalta tulee näyttämään?!
Miten kroonisesti sairas, ilman työkokemusta oleva kolmenkympin ylittänyt kotiäiti voi ylipäätään saada töitä? Vai eikö voi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olin lasten kanssa kotona vuosikausia, ja suoritin opinnot loppuun vajaa 2 vuotta sitten työpätkän ohessa. Olen FM, jolla työkokemusta vuoden verran edes hiukkasen lähelle liippaavasta työstä, sen lisäksi toista vuotta siivoustyöstä. Jota en siis voisi jaksaa loppuelämääni;-o! Koulutusta vastaavaa työtä ei ole tarjolla. Sinne päin olevaa en ole saanut. Ihan muuhun mua ei kelpuuteta, koska olen liian koulutettu. Siivoamaan pääsisi aina, mutta kuka **tana sitä jaksaa, jos tuntuu että muutakin voisi itsestään antaa:-(!?
Minun sairauteni on henkistä, mutta en sitä tietenkään hakemukseen kirjoita. Olen osannut olla yllättävänkin reipas ja itseäni korostava hakemuksissani,-D. Kielenkäyttö on siis hallussa, opiskeltu kirjoittamista ja kirjallisuutta. Eipä se auta, olen epäilyttävä...
Mulla olisi syksyksi opiskelupaikka ammattikorkeaan sh-linjalle. Osaisinpa päättää onko siinä alani (psyk. sh) vai meneekö taas metsään!?
Ja kohta sitä ollaankin jo eläkeiässä;-(.
Sori...sulla on tosiaan "kynä hallussa"...oli meinaan pakko nauraa joillekin kohdille sun viestissäsi.;)
Kuten: "Ja kohta sitä ollaankin jo eläkeiässä;-(."
SIIS...mielestäni se psyk.sh-linja kuulostaa ihan hyvältä sinulle! (Pitäisi käsittääkseni ainakin työllistää...?)
Muuten - mitäs jos kirjoittaisit vaikka KIRJAN...kun sinulla on tuo "kynä hallussa"...?
ja vielä saada painettavaksi;-D. Kunpa tietäisinkin onko psykiatrian sh mulle sopiva ammatti - siis olisiko minusta siinä ammatissa apua ja hyötyä! Olen malttamaton, haluaisin mennä suoraan asiaan. Ahistaa ne pakolliset alkuopinnot ja kaikki sellainen mihin en ole pyrkimässä;-o. En kestä aloittaa alusta! Pitää olla heti valmista!
keskustelemassa tilanteestasi?
Käsittääkseni on olemassa monenlaisia tukimuotoja, joilla pitkään työelämästä poissa olleita autetaan alkuun.
Nyt on tärkeää, että sinulle alkaisi kertyä työkokemusta. Aluksi tuskin saat koulutustasi vastaavaa työtä, joten ole ennakkoluuloton. Mahdollisesti joudut aloittamaan työharjoittelulla.
Olet vielä nuori ja sinulla on tutkinto. Siinä kaksi kullan arvoista asiaa. Uskon, että työllistyt, mutta tarvitset apua alkuun pääsemisessä. Sitä pitäisi löytyä työvoimatoimistosta.
Ja mistäpäin?
Mutta se työhalu tulee näyttää toteen, ja voisitkin esim ehdoitella tulevasi töihin ensimäiseksi kuukaudeksi ilmaiseksi.
Ja senkään jälkeen ei kannata hinnoitella itseään korkealle.
Alkupalkat ovat tuota 5e tunti luokkaa. Sillä mennään.
Mutta jotain palkkaa pitäisi saada, että saisi ruokaa lapsille ja päivähoitomaksut ja vuokran maksettua... Taloudellisestihan en hyödy yhtään, jos menen esim. työmarkkinatuella työharjoitteluun, päinvastoin (matkakulut ym.) Silti olisin siihen kyllä valmis, jos mielekästä työtä löytyisi, ja minut johonkin töihin otettaisiin!
Olen tosiaan hakenut oman alan lisäksi esim. huoltoaseman kassalle, tehtaan liukuhihnalle, call centeriin ja vastaaviin paikkoihin, joihin ei koulutusta paljon vaadita. Niihin lienen ylikoulutettu, koska en päässyt haastatteluunkaan. Harmittaa vaan että tuli näin pitkälle opiskeltua, ja opintolainaa nostettua, kun ei työnsaanti ole yhtään helpottunut sen myötä, päinvastoin!
Kyllä nykyisin ihmisillä on niitä tutkintoja monelle alalle, eivätkä voi tehdä kuitenkaan kuin yhtä työtä kerrallaan.
Sanoittaisiinko vain että työkokemuksesi on nolla. Siksi joudut lähtemään siitä nollasta, tai samasta liksasta jonka nuoret kesätyötekijät saavat. (näin yrittäjänä mielipiteeni) Jos sinut sitten havaitaan yrityksen sisällä hyväksi työntekijäksi sitä palkaakin voi nostaa kohdilleen.
Työhistorian puute on se vakava juttu. Parempi olisi jos vaikka olisit ollut siivoojana tuon ajan. Et ole ennenkään viihtynyt töissä, miksi nytkään? Minäkin taipuisin ottamaan nuoren töihin sijaasi tuossa kohtaa.
Sinulla ei nyt ole varaa ajatella sitä taloudellista "hyötyä" sillä sen "hyödyn" olet jo saanut siinä kotona makoillessasi, lapsillesi. Maksat nyt siitä.
Tyvestä puuhun on kiivettävä, ei latvasta. Niin se vain menee. Jos vaadit palkkaa, ja sinulla ei ole esittää mitään aikaisempaa työskentelyä, niin aina joku muu on houkuttelevampi vaihtoehto.
Tee itsestäsi houkutteleva. Aluksi palkaton.
Tiedän kyllä, että työkokemuksen puute on tosi paha juttu, mutta enhän itse valinnut sitä että aikanaan sairastuin ja olin pitkään työkyvytön. Eli makoilin kotona, ihan konkreettisesti! Nytkään ei kunto ole sataprosenttinen, mikä tietenkin potentiaalisesta työnantajasta tuntuu riskiltä.
Taloudellista hyötyä en siis työltä juuri odota, niinkuin sanoin, työmarkkinatuellakin lähtisin töihin. Mutta aivan ilman tuloja en voi olla, ruokaa on pöytään saatava ja vuokra maksettava, eihän perhe voi kumminkaan nälissään kadulla olla!
Niin, sinun kannattaisi nyt jotenkin kuitenkin yrittää hyödyntää sitä Kultuurialan osaamista...tulee tosiaan mieleen jokin museo/kulttuurikohdeopas...
Jotain sellaista, missä TIETÄMYS, eikä niinkään fyysinen kunto merkkaa enemmän!
Kärsivällisyyttä se vaatii.
Kotiäitiys ei ainakaan mun näkökulmasta ole mikään houkutin, kun ihmisiä haastatteluun valitsen. Työkokemus, vaikka toiseltakin alalta, on usein parempi. Koulutus on tietysti hyvä, jopa silloinkin kun se on toiselta alalta. Sairaus on tietysti työnantajan kannalta riski, mutta toisaalta, kuka tahansa voi sairastua ja kyllä työhönottajat sen tajuavat.
Pelkän kirjallisen hakemuksen lisäksi kannattaa ehkä soittaa sille, joka mainitaan lisätietojen antajana. Pari viikkoa sitten mulle soitti 10v kotona ollut äiti. Hänellä oli kyllä vaadittu koulutus, muttei yhtään työkokemusta... Kirjallisen hakemuksen perusteella olisin tuskin pyytänyt häntä haastatteluun, mutta hän loi itsestään niin hyvän vaikutelman puhelimessa, että hänet kutsuttiin haastatteluun ja hän sai sen työn.
Sanoitko että sinulla on joku kulttuurialan tutkinto...?
Mitäs jos rupeaisit yrittäjäksi...esim. matkailualan yrittäjäksi...?
Mitä luulet, kykenisitkö toimimaan matkaoppaana/museo-oppaana/kulttuurikohteiden oppaana...?
Siis yritän vain tässä jotenkin "hyödyntää" tuota kulttuurialan tutkintoasi...