siis viikkolla 33 ollaan ja töissä. Yöt alkavat olla aika kiusallisia kun pitää rampata vessassa eikä sen jälkeen tahdo unesta saada enää kiinni. Aamulla tuntuu, ettei olisi edes nukkunut ja tätä on jo jatkunut jokusen viikon. Töissä keskittyminen alkaa herpaantua ja hermot kiristyä perheen kanssa. 9 arkipäivää olisi töitä vielä jäljellä ennen kuin lomalaidun kutsuisi ja mietin tässä, että olenko heikko ja laiska, kun en enää sinne saakka jaksaisi. Kehtaanko jäädä pois töistä? Miten muut olette jaksaneet?
Töissä vai saikulla
33. vko meneillään
8905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen vasta raskauden alkumetreillä viikolla 8 mutta nyt jo tuntuu, ettei huvita olla töissä yhtään, jos on koskaan hirveästi huvittanutkaan.
Itse aion jäädä sairaslomalle, jos en jaksa töissä olla. Suosittelen sinullekin lämpimästi! Ei se sinusta huonoa työntekijää tee. Et tarvitse mitään sen kummempaa syytä olla pois, saat varmasti sairaslomaa väsymykseen vedoten.
Mulla on nyt menossa rv33 5 ja mä oon ollu kotona jo pari kuukautta. Sairaslomalla en oo raskauden takia ollu päivääkään, mutta oon pitäny kaikki lomat pois ennen ens viikolla alkavaa äitiyslomaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos lomia ei olis ollu olisin varmasti joutunut jäämään saikulle jossain vaiheessa, työ on kuitenkin sen verran fyysistä (Lastentarhanopettaja alle 3-vuotiailla). Työn fyysisyydestä riippumatta ymmärrän kyllä hyvin jos et enää jaksa, kyllä nuo katkonaiset yöt ja kasvava maha sen verran voimia verottaa. Reippaasti vaan lääkäriin ja saikulle, jos vähänkin siltä tuntuu. Kovasti tsemppiä loppuraskauteen!
Joo kyllä noilla viikoilla jo ainakin raskaasta hoitotyöstä pois. Mutta en ymmärrä niitä, jotka täälläkin kehottaa saikulla, jos ei jaksa, siis ei oo mitään syytä jäädä pois töistä - on kevyt työ ja raskausviikkoja vähän. Raskaus ei oo mikään sairaus eikä syy töistä poisjääntiin itsestään. Ymmärrän hyvin jos töissä paljon nosteluja ja jos supistelee tms. Itse olen lähemmäs rv 30 asti ollut hoitotyössä ja mielummin olen töissä jaksanut ollakin, koska muuten sitä vain mätristyy kotona ollessa, aika käy pitkäksi vaikka kai sitä nyt kesää kohti tekemistä löytää ja jos on jo muuta perhettä. No, jokainen tavallaan. Enkä ymmärrä sitäkään, että lomia pidetään...Mulla ois lomat olleet nyt lähempänä la aikaa enkä todellakaan pitänyt niitä koska ne ois tavallaan menneet sairasloman piikkiin, kun yleesnä tiedän joka raskaudessa jääväni saikulle vajaa kk ennnen varsinaista äippälomaa. Neuvolassakin sanoivat, että moni äiti ihan lihoo sen takia, kun jää kotin makaileen saikulle ja toisiahan määrätään vuodelepoon, ei semmoinenkaan ole kivaa. Mielummin näin, että töissä sinne asti kun tosiaan jaksaa ja voi eikä jää pikkusyistä kotiin. Supparit yms. erikseen.
Moi, itse sain parin viikon saikut puhtaan väsymyksen vuoksi. Vaikka työni oli siistiä sisätyötä toimistoympäristössä, ei se poistanut sitä faktaa että esim. työmatkaa oli ajettavana päivittäin n.70km Suomen pahimmalla ruuhkaväylällä. Kun olin lopulta nukahtamassa rattiin ja jysäyttämässä pahan peräänajon sen vuoksi, ajoin siltä pelästykseltä suoraan työterveyslääkäriin ja sanoin että nyt en pysty jaksamaan edes hereilläoloa.
Asiaan suhtauduttiin ymmärtäväisesti, sain heti sairauslomaa ja passituksen verikokeisiin eli tarkistettiin onko kaikki arvot kunnossa.
Väsyminen vaikutti minulla kaikkeen. Olin pinna todella kireänä, vihainen, ärtynyt, keskittymis- ja suoriutumuskyvytön töihini ja ihan kaikkeen. Koitin tehdä kaikkeni ja väsyttää itseäni fyysisesti niin että unet riittäisi yöajaksi, ja lopulta aamuöisin herätessä itkin vaan sitä että olen taas hereillä ja väsyn vaikka pitäis nukkua. Eipä siis auttanut, seuraus oli vaan entistä pahempi väsymys. Lisäksi alkoi sitten supistella aamuöisin asioita hätäillessäni. Ensimmäinen saikkuviikko auttoi jo hyvin unen saantiin, ja toisella tokenin jo takaisin työkuntoon.
Jäin äitiyslomalle jokunen viikko sitten ja se oli minulle erittäin suuri helpotus. Aloin olla umpiväsynyt työpäivien päälle, ja illat meni viimeisen kolmen viikon ajan torkkumiseen. Mulla ole paino noussut mitenkään erityisesti kotona ollessa, 100g viikkovauhdilla mennään ja sehän riippuu siitä mitä suuhunsa tunkee.
Päiväunia kuitenkin tarvitsen nyt jaksaakseni pysyä tolpillani. Koiran kanssa ulkoilen ja pihan ja kodin hommia hoidan jaksamisen mukaan, pelargoniat odottaa istutusta nytkin. Aika nautittavaa, kun saa rauhassa tehdä asioita omaa tahtia eikä mikään työaikataulu purista. Ulkoilu on mulle erityisen tärkeää, ja vaikka fyysinen liikkuminen on muuttunut paljonkin, niin pelkkä hapensaanti ja ulkonaolo on superihana asia.
Tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle, hae ihmeessä saikkua jos alkaa jaksaminen hyytyä töissä! Kyse ei ole pelkästä olotilan mukavuudesta, vaan jossain tapauksessa myös perusturvallisuudesta.
Hei,
itselläni on 5 työpäivää jäljellä vielä ennen kuin äitiysloma alkaa ja olen ennemmin huolissani siitä että miten saan hommat tehtyä siinä ajassa kuin todellakaan ehtisin saikulle tästä. Viime yönä nukuin 5 tuntia ja kyllähän lyhyet yöunet väsyttävät mutta kyllä sitä ennen raskauttakin löytyi krapula-aamuja ja muuten vaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen piti töihin mennä, joten väsymys ei omalla työmoraalillani kyllä riitä syyksi saikkuun.
Mielestäni tässä asiassa naisten kannattaisi miettiä noin oman etunsa kannalta ihan kollektiivisestikin ettei ihan pelkän väsymyksen takia saikulle ainakaan sankoin joukoin raskausaikana siirryttäisi nimittäin juurikin se taipumus on yksi syy siihen miksi työnantaja miettii kahdesti ennen kuin palkkaa lisääntymisikäisen naisen ennen kuin miehen. Työt pitää tehdä kun siitä palkkansa saa ja äitiysloma alkaa joka tapauksessa kk ennen laskettua aikaa.
raskaana olisikaan. Nythän ei puhuta mistään tavallisesta pienestä väsymyksestä, vaan väsymyksestä joka vaarantaa niin työn kuin äidin ja lapsenkin turvallisuutta. Lyhytkin sairasloma voi saada ihmeitä aikaan.
Itse kärsin muutama vuosi sitten unettomuudesta (ja taas puhun ihan vakavasta unettomuudesta, parhaimmillaan katkonaista unta 3h yössä, monesti valvoin päiviäkin putkeen) ja näin kokemuksesta voin sanoa etten mihinkään työhön olisi kyennyt tuon väsymyksen takia. Oksetti kun oli niin väsynyt, huimasi hyvä kun pystyssä pysyin, kaikki tuntui epätodelliselta, mikään ei kiinnostanut..jne.. Olin tällöin opiskelija että lintsailin vain ahkerasti.. ja opinnot kärsivät. En tiedä miten olisin tuon kestänyt jos vielä raskaana olisin ollut! Väsymyksen ollessa pahimmillaan jo ihan oleminen käy työstä.
Älkää tunteko huonoa omaatuntoa vaikkette töissä jaksaisikaan loppuunasti.. :)
pitkään töissä kuin suinkin jaksan. Neuvolassa juttelin ja neuvoi vain ottamaan päikkäreitä ja napostelemaan pitkin päivää hedelmiä yms. Töissä on kuitenkin siitä "kummallista", etten täällä ehdi nukkua, enkä muista oikein napostellakkaan. Kotona on kuitenkin lapsia, elukoita ja muitakin hommia tehtävänä, ettei sielläkään niin vain torkuille käydä. Viime yönä nukuin paljon, varmaankin 5 tuntia ihanaa unta. Olo ollut siis tänään inhimillisempi. Päivä kerrallaan..
Joo, heh, jos on niin hyvät unenlahjat että töissä pystyy ottamaan päikkäreitä niin varmaan sitten yölläkin nukahtaisi niiden vessakäyntien lomassa tai vaikka nukkuisi ihan vessanpöntöllä niin ei tarvisi sitten edes nousta vessaan. Olipa hyvä vinkki tosiaan odottajalle joka käy töissä. Niin ja tosiaan, töissä yleensä tehdään töitä eikä nukuta.
Asian vierestä: neuvolan vinkit on joskus hauskoja muutenkin: kaverillani oli hirveä suklaanhimo odotusaikana ja se näkyi ilmeisesti painnonnousunakin. Neuvolan täti oli valistanut että jos tekee mieli makeaa niin kannattaa syödä hedelmiä eikä suklaata! Tietysti, ellei 30 vuoden ikään mennessä ole kuullut että hedelmät ovat terveellisempiä kuin suklaa niin hyvähän se siinä vaiheessa on tietysti viimeistään kertoa.