Mulle on nyt tullut ihan täytenä yllätyksenä tälläinen asia, että nykysin taitaa olla ihan normaalia pitää isompaa lasta hoidossa kun perheeseen syntyy vauva ja äiti jää äitiyslomalle?!
Meille on tulossa vauva ja esikoinen (1v 8kk) on ollut perhepäivähoidossa viimeiset puoli vuotta. Hoitajalle ilmoitin vähän aikaa sitten tästä perheenlisäyksestä ja tulevasta äitiyslomasta ja hän siihen että "Laurahan jää silti ainakin osa-aikahoitoon?" Vastasin että ei jää, vaan irtisanon hoitopaikan T I E T E N K I N kun jään itse kotiin. Minulle tämä on ihan itsestään selvää että hoidan itse omat lapseni.
Samalla kävi ilmi että hoitopaikan parille muullekin lapselle on syntymässä pikkusisaruksia ja äiti jää kotiin, mutta he jatkavat silti hoidossa niin kuin tähänkin asti...olin ihan huuli pyöreänä!
Kuinka yleistä tämä on ja miksi? Miksei vanhemmat/äiti hoida molempia/kaikkia lapsia kotona jos kerran ovat kotona? Ymmärrän mielenterveysongelmat ja synnytyksen jälkeisen masennuksen mutta kun eivät kaikki äidit voi sentään olla masentuneita...
Meille on tulossa vauva ja esikoinen (1v 8kk) on ollut perhepäivähoidossa viimeiset puoli vuotta. Hoitajalle ilmoitin vähän aikaa sitten tästä perheenlisäyksestä ja tulevasta äitiyslomasta ja hän siihen että "Laurahan jää silti ainakin osa-aikahoitoon?" Vastasin että ei jää, vaan irtisanon hoitopaikan T I E T E N K I N kun jään itse kotiin. Minulle tämä on ihan itsestään selvää että hoidan itse omat lapseni.
Samalla kävi ilmi että hoitopaikan parille muullekin lapselle on syntymässä pikkusisaruksia ja äiti jää kotiin, mutta he jatkavat silti hoidossa niin kuin tähänkin asti...olin ihan huuli pyöreänä!
Kuinka yleistä tämä on ja miksi? Miksei vanhemmat/äiti hoida molempia/kaikkia lapsia kotona jos kerran ovat kotona? Ymmärrän mielenterveysongelmat ja synnytyksen jälkeisen masennuksen mutta kun eivät kaikki äidit voi sentään olla masentuneita...
Vastaukset 61
Vanhimmat
Olen ihmetellyt samaa asiaa. Nämä äidit, jotka laittavat edelleen esikoisensa hoitoon vaikka itse jäävät kotiin, vetoavat siihen, että lapsi saa virikkeitä hoidossa. Mitä virikkeitä pieni lapsi kaipaa muuta kuin oman kodin ja oman perheen?? Ei ihme, että nykypenskat ovat jo pieninä kaikenlaisia ADHD-potilaita, kun päivät ollaan päiväkotirumbassa ja äiti vauvan kanssa kotona. Ja nämä äidit hyvin itsekkäitä. Toki kahdesta pienestä on enemmän sitä vaivaa, mutta miksi sitten ylipäätänsä tekee lapsia?
Minä en ole missään nimessä mikään kotiäitityyppi. Silti olin kotona molempien lasten kanssa; poika oli 2 kun tyttö syntyi. Lapselle riitti oma hiekkalaatikko ja kerran viikossa kerho. Kiireettömät aamut ja selkeä rytmi on jäänyt noista vuosista mieleen.
rahoittaa sen, että äidit hoitavat kotona vauvaa ja tunkevat isomman lapsen päivähoitoon niin ihmisethän käyttävät tätä hyväkseen. Laki pitäisi muuttua, koska monet nykyvanhemmat ovat niin superitsekkäitä etteivät viitsi enää omia lapsiaan kotona hoitaa.
Päivähoito ei tietenkään ole lapselle paras paikka vaan oma koti, jos asiat ovat kotona kunnossa ja jos eivät ole niin ei silloin lisää lapsiakaan pitäisi tehdä.
Olen ihan samaa mieltä ja kuvitella että, tämä meidän perhepäivähoitaja oli itsekin sitä mieltä että "pitäähän isomman lapsen saada virikkeitä ja oppii ajoissa kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja" (ehkä asiaan vaikutti se että hänen oma 1-vuotias lapsenlapsensa oli myöskin hoidossa vaikka perheessä vauva ja äiti kotona).
Kyllä pitää miettiä kaks kertaa että mitä virikettä alle 2-vuotias tai 2-vuotiaskin tarvii (omalle tytölle tuntuu ihan hyvin riittävän kun saa paukuttaa kattiloita ja leikkiä vispilällä tai olla hiekkalaatikolla, ei tämän ikäinen vielä ns. leikkikaveria kaipaa) ja mikä kiire on oppia ajoissa puhumaan/syömään/pukemaan jne. Jokainen varmasti oppii ajallaan!!
myöskään ymmärrä miksi tuetaan päivähoitoa mutta ei kotihoitoa vaikka tutkimuksiakin löytyy jos minkälaista että lapselle paras paikka on oma koti .
Ihmiset ovat ihmeen epävarmoja .Uusavuttomia.
Sehän olisi perhepäivähoitajalle mukavaa, jos pitäisitte esikoisenne puolipäivähoidossa ja maksaisitte parhaassa tapauksessa koko hinnan. Kun me etsimme puolipäiväpaikkaa perhepäivähoidosta, niin päivähoidon aluejohtaja ilmoitti, että pph:lle pitää kuitenkin maksaa koko hinta.
Ja helpompaa se on hoitajalle pitää tuttu lapsi hoidossa ja varsinkin osa-aikaisena kuin aloittaa kokopäiväinen hoitosuhde uuden skidin kanssa.
Tuskin pph:n ehdotuksen motiivina oli siis teidän perheen etu. Omaa hyvää se ajatteli!
..kyllä kaksivuotias kaipaa jo muutakin seuraa kuin äitinsä. Mun tyttöni, joka 1v9kk:tta rakastaa leikkiä muiden lasten seurassa. Pikkuhiljaa alkaa ottaa sitä kontaktia muihinkin kuin kotiväkeen. Hyvää harjoitusta syksyä varten kun lähtee hoitoon.
Ja sitten tästä verorahojen "tuhlauksesta"..Minä ainakin olen maksanut elämäni aikana sen verran veroja, että veisin hyvillä mielin lapseni osapäivähoitoon jos olisi perheenlisäystä tulossa. Nyt menen töihin, joten tyttäreni hoitoonmeno on "oikeutettu".. :D
Ajattelin ajoittaa sen toisen lapsen siihen, kun ensimmäinen on 6-7vuotias. Sen ikäinen myös ymmärtää paremmin, ettei se pikkusisko tai -veli vie hänen paikkaansa perheessä. Mutta jokainen omalla tavallaan! :)
Varmasti tällaisia kuvailemiasi perhepäivähoitajiakin on, itse olen kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä että jos äiti/isä on kotona niin silloin lastakaan ei vietäisi hoitoon. Itselläni on hoidossa tällä hetkellä kahden perheen lapset joiden äidit ovat kotona erinäisistä syistä. Silti lapset "raahataan" hoitoon jo aamukuuden aikaan ja haetaan illalla viimeisenä. Joskus säälittää, kun lapset aamulla tulevat "silmät kierossa" väsymyksestä hoitoon, vapaapäiviä heillä ei ole ja lomallakin vain silloin kun pidän itse lomaa... Joskus tuntuu että järjen käyttö olisi sallittua.
Teksistäsi pompaasi ikävästi esiin:"kaikenlaisia ADHD-potilaita".
Adhd:hen EI "sairastuta" vaikka lapsi päiväkodissa olisikin.Meilläkin lapsi oli kotihoidossa 5-vuotiaaksi kun sisaria syntyi sopivalla tahdilla.Ja silti hänellä on adhd.Että voi tollaset kommentit ärsyttää!!
Moi! En tarkoittanut sitä, että pph:t ajattelisivat yleensä ottaen mainitsemallani tavalla. Useimmat puistoissamme pyörivät pph:t, joiden kanssa tykkään jutella lasta "ulkoiluttaessani", vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta. Mutta tuon alkuperäisen tapauksessa haiskahti vähän siltä, että perhepäivähoitaja haluaisi pitää puolipäiväisen lapsen ja saada kuitenkin siitä hyödyt itselleen. Uskon, että perhepäivähoitajat ovat sen verran tiedostavaa väkeä kasvatuksen suhteen, etteivät he kyseenalaista äidin ja lapsen välisen siteen ensisijaisuutta.
osa-aikaisesti, kun pienempi syntyi.
Isompi täytti juuri 5v, kun pienempi syntyi. Isompi oli ollut päivähoidossa pari vuotta siihen mennessä ja pidimme osa-aikapaikan varmistaaksemme esiopetuspaikan samassa päiväkodissa seuraavana vuonna. Pk:n johtaja kun sanoi suoraan, että jos paikka irtisanotaan, niin eskaripaikka ei tod.näk. seuraavana vuonna tarjota heiltä, vaan toisesta päiväkodista. Halusimme lapsen eskariin tuttujen kavereiden kanssa ja siksi pidimme paikan. Maksoimme silloin 10 päivästä kuukaudessa ja kyllähän poika aina joskus päiväkodissa kävikin. Joinain kuukausina ehkä jopa 10 päivänäkin.
5-vuotiaan osapäivähoito on mielestäni ihan ymmärrettävää. Varsinkin kun kyseessä on tutut kaverit ja eskaripaikan takaaminen.
Multakin on kysytty leikkikentillä, että eikö teidän tytöllä ole todellakaan mitään hoitopaikkaa, kun kakkonen syntyy. No ei ole!
Miksi ihmeessä savustaisin esikoiseni ulos talosta, kun hän kaipaa vielä alle 2-vuotiaana paljon enemmän äitiään kuin hoitokavereitaan ja hoitopaikan tuomia virikkeitä. Ja miten perustelisin sen lapselleni, että äiti ja vauva ovat kaksin kotona, ja sinä saat mennä päiviksi muualle.
Sanotaan, että sisaruksen tulo lapselle tarkoittaa samaa kuin että mies toisi vieraan naisen kotiin. Ei sisarus ole pikkulapselle "kaveri" vaan kilpailija! En minäkään tykkäisi, jos joku päivä mieheni toisi tyttöystävän näytille, ja samalla löisi kouraani satasen ja käskisi mennä ostoksille. Ja sitten mies vielä perustelisi toimintaansa minun hyväkseni: tarvitseehan vaimo jotakin omia juttuja ja kivoja tavaroita! (vrt. 2-vuotias tarvitsee leikkiseuraa)
Toki jos masennus tai joku muu yllättävä asia tulisi kohdalle, niin pakkohan sitä hoitopaikkaa olisi hakea. Jos toinen lapsemme tarvitsisi vaikkapa jatkuvaa sairaalassaoloa yms. niin hoitopaikan haku olisi väistämätön.
Ennen kuin luovuimme ehkäisystä, keskustelimme mieheni kanssa, jaksanko hoitaa molemmat lapset täysipäiväisesti ja hyvin, heidän ansaitsemallaan tavalla. Esikoinen on yhtä oikeutettu saamaan kotona olevan äitinsä huomion kuin vauvakin. Lähtökohtana ei ole siis "mitä jos tulee toinen koliikkivauva ja pää hajoaa". Päinvastoin lähdemme siitä, että pienten lasten kanssa väsyttää aina ja se on elämää. Ja on sitä koliikkia ollut ennen subjektiivista päivähoito-oikeuttakin. Valintakysymys!
Jos tyttöni olisi vanhempi, niin toki järjestäisimme hänelle jotakin ryhmätoimintaa. Toisaalta tarvitaanko siihen päivähoitopaikkaa? Onhan seurakunnilla ja muilla järjestöillä kerhotoimintaa jne. Ja ensi syksynä tyttömmekin jatkaa kerran viikossa muskarissa minun kanssani ja kerran viikossa uimassa isänsä kanssa. Sillä takaamme hänelle pienen privaattihuomion!
Kerkesit kaivella verta nenästäsi ensimmäisenä, joten yhdynpä vain allekirjoittamaan tekstisi :)
Tulevan kuopuksen aion hoitaa kotona sinne 3v tienoille ja esikoinen on tuolloin 5v vanha. Toki aletaan käydä sitten koko porukka kerhoissa yms että saa viikottain jotain leikkiseuraa mutta tätä nykyistä "lapsen virikkeet ovat parempia päivähoidossa" asennetta ihmettelen. Ihan varmasti äidin syli on lapselle tärkeämpää, kuin isoissa ryhmissä joukkoon hukkuminen.
Tosin jos mies on vuorotyössä vielä jatkossakin, hoidon saattaisin aloittaa tovi ennen kuopuksen 3v synttäreitä koska tuolloin hoitopäiviä tulisi max 16pv kuussa ja välillä jopa vain 10.. riippuu vähän, miten omat työ- ja opiskelukuviot etenee. Nyt lähti jo vähän OT x)
et olisi voinut asiaa paremmin sanoa. Meillä lasten ikäero n 3 v. muistan kun vauva syntyi niin kyllä ne känkkäränkät useinmiten johtui siitä, että vanhempi vaati myös huomiota. Eikä huomio aina suinkaan ole sitä ikätoverin kaipuuta niinkuin äidit usein kuvittelevat. Oma paikka äidin sydämessä siinä lapsen mielestä on uhattuna. Sitä pelkoako nämä hoitoon lapsensa laittavat äidit haluavat ruokkia? Meillä ainakin vauvan nukkumaaika oli isomman lpasen yksityisaikaa äidin kanssa. Kerhot ja harrastusjutut riittävät ihan hyvin leikki-ikäiselle. Yhtä hyvin äitikin voi askarrella ja opetella uusia taitoja lapsensa kanssa. Ei siihen tarvita mitään päivähoitoa. esikouluikäisenä ehtii ihan hyvin.
Tiedän joitain äitejä, jotka ovat äitiyslomalla kotona pienen vauvan kanssa ja esikoinen hoidossa. Ja täytyy sanoa, että en kyllä ymmärrä. Se, että esikoista viedään satunnaisesti kerhoon tms on asia erikseen, mutta jos joka päivä hoidossa... Sitten kun meille joskus tulee toinen lapsi (ainakin toivottavasti), aion pitää esikoisen kotihoidossa itselläni :)
Äidiltäni olen jopa kuullut että 80-luvun alkupuolella ei edes ollut mahdollista saada hoitopaikkaa lapselle, jos äiti oli äitiyslomalla. Tai ylipäätään vaikka äitiysloma oli jo päättynyt ja jompikumpi vanhemmista oli kotona, piti lapsi hoitaa kotona.
taas te "täydelliset äidit" täällä ylistätte itseänne tietämättä toisten elämäntilanteesta mitään. aina tämä sama "meillä" ja "minä". menkää itseenne siitä. olette varmaan sitä mieltä ettei ansaitse lapsia jos niitä vie hoitoon. tajutkaa jo ettei kaikilla mee samalla tavalla kun teidän super perheissä!!!!!
Minä en ole ainakaan täydellinen äiti, vaan se paskamutsi, joka ei tykkää raskaana olosta, imettelystä ja minussa roikkumisesta. Enkä täten osaa arvostaa myöskään äitiyttäni vaan lapset, jotka minulle tulee, pitäisi lähettää parempiin perheisiin.
Kukin tehköön valintansa, mutta minun on vaikea puhua kuin omasta puolestani. En ole ylistänyt itseäni, miksi tekisin niin koska en ole täydellinen äiti (siihen voi aina pyrkiä). Sinä voit ehkä kertoa elämäntilanteestasi josko me sitten voisimme vähän paremmin ymmärtää kantaasi? Veikkaanpa kyllä että haukkuja vaan tulee taas, tyypilliseen tapaan (olisi kyllä kiva jos yllättäisit vaihteeksi).
No kerroppa mikä tilanne on sinun perheessäsi? Ymmärrän kyllä jos äitillä on sitä masennusta tai joku muu tilapäinen sairaus että lapsen on parempi hoidossa. Mutta jos tilanne on ihan normaali ja pystyisi kotona hoitamaan niin miksei hoida? Minäkään en ole täydellinen äiti, en todellakaan, mutta minusta on normaalia, ja itsestäänselvyys, jos äiti on kotona niin siellä ovat myös pienet lapset.
Joku kirjoittikin että 5-vuotias oli osa-aikahoidossa kun äiti oli vauvan kans kotona. Tämä vielä menettelee, 5-vuotias tarviikin jo leikkiseuraa silloin tällöin (ei tällöinkään kahdeksaa tuntia päivässä). Mutta sitä en ymmärrä että alta kolmivuotias oisi hoidossa jos mahdollisuus ois olla kotonakin!!
Kertokaa nyt joku omakohtainen kokemus miksi laitatte alle 3 vuotiaanne hoitoon jos olette itse lapsen kans kotona?
No on tuo masennusjuttukin mielestäni hieman vajaa selitys, kun tarkemmin ajattelee. Jos ongelmia on aivojen välittäjäaineissa, niin kyllä pitäisi saada hieman syväluotaavampaa apua kuin satunnainen hoitopaikka.
Eikö masentuneen mutsin pitäisi viedän vauvakin hoitoon, jos tässä oikein aletaan pohtimaan äidin mielenterveyttä ja parasta.
Eli, minulla on vanhimmat kaksi lasta olleet päivähoidossa, vasta kolmanne lapsen jälkeen saimme asiat järjestymään toisin. Toki oli hiukan pakkotilannekkin.
Vanhin lapsista oli hoidossa myöskin toisen lapsen synnyttyä osa-aikaisesti, 13 pv/kk. Syynä siihen oli lapsen ongelmat ja tutkimukset, jotka jostain kumman syystä katsotaan paranevan ylisuurissa ryhmissä päiväkodissa. Todellista kuntoutumista hänellä tapahtui vasta eskarivuonna, jolloin sai paikan erityiseskarista, jossa oli oikeasti ammattitaitoa ja halua tehdä asioille jotakin, eikä vaan syytellä vanhempia kaikesta. Toki tuolla oli resurssejakin enemmän kuin ns. normaalissa päiväkodissa, jossa lapsi oli kahden paikalla. Näissä tilanteissa ei ole hirveästi vanhemmilla edes varaa sanoa, että haluamme lapsen saavan olla kotihoidossa, silloin leimautuu vain hankalaksi ihmiseksi, joka ei halua lapsensa parasta.
No, tavallaan tuo oli alussa helpotuskin, koska neljävuotiaana tuo esikoinen oli mahdoton menijä, ja silmät piti olla selässäkin jatkuvasti, eikä ollut kerta eikä toinenkaan, kun lapsi pääsi livahtamaan pois silmistä. Toinen lapsemme kärsi synnytyksessä hapenpuutteesta, eikä todellakaan ollut helppoa hänenkään kanssaan nuo ensimmäiset ajat. Meidän perheemme oli todella hajoamispisteessä, mutta onneksi noista ajoista selvittiin ihanilla naapureilla ja sukulaisten avun turvin. Saimme myöskin siinä vaiheessa arvovaltaisempia tukijoita erikoissairaanhoidon puolelta lastemme ongelmien ratkaisuun, eikä oltu enää ihan kunnan työntekijöiden armoilla. Eli silloin oli tilanne erilainen, ja esikoinen oli hoidossa "kuntoutuksessa". Esikoisen eskarivuoden olin kotona, osan aikaa lääkärinmääräyksestä lapset hoidossa molemmat, itse en saanut tehdä oikeastaan mitään, että viimeisin lapsi pääsi syntymään turvallisesti tarpeeksi kehittyneenä.
Kun kolmas syntyi, pystyi keskimmäinen jäämään kotiin, Vanhin oli silloin eskarissa, ja käytännön syistä kokonaiset päivät, tosin keskimäärin kaksi päivää viikossa oli kotona, koska oli terapiapäivät, joihin kuljetin itse hänet. Muulloin siis täydet päivät, jolloin isä pystyi hoitamaan kuljetukset, eikä kunta joutunut taksilla niitä järjestämään.
Nyt siis vanhin on jo koulussa, kaksi nuorinta kotihoidossa siten, että teen itse töitä vain iltaisin ja viikonloppuisin jolloin mieheni pystyy hoitamaan heidät. Ja väitän, että lapsemme eivät kärsi virikkeiden puutteesta, vaikkakin ne virikkeet ovatkin sangen erilaisia kuin päiväkodissa. Näin saamme tuon vanhimman koululaisen iltapäivät turvatuiksi, häntä kun ei voi jättää vielä ilman valvontaa yksin, ja toisaalta hän tarvitsee myöskin tukea mm. läksyissä vielä paljon. Toisaalta, vuodet ovat kartuttaneet kokemusta itsellenikin, ja asioita on oppinut näkemään myöskin hiukan eri vinkkeleistä. Nautin siitä, etten joudu raahaamaan väsyneitä lapsia aamulla hoitoon, voimme elää suhteellisen kiireetöntä ja rauhallista arkea, ja ennenkaikkea saan olla lasteni kanssa enemmän. Päivätyössä ollessani nuo yhteiset ajat jäivät arkisin tosi vähälle, sitäkin on kokeiltu.
Mutta en väitä, että tämä olisi kaikille toimiva ratkaisu, en todellakaan. Meille se vaan on paras kaikista, vaikkakin aika pitkälti me aikuiset "joudummekin" luopumaan omista menoistamme. Sosiaalisia kontakteja pidämme yllä paljolti puhelimitse, lapsille on kavereita kyllä naapurustossa ja sukulaisista. Samalla pystyn auttamaan myöskin muita äitejä, meille voi tulla päivisin muitakin lapsia hoitoon, jos äideillä on jotain muita menoja. Ylimääräisenä helpotuksena järjestely tuo myös sen, että lasten sairastuessa ei tarvitse tehdä yleensä mitään järjestelyjä, eli työnantajatkin voittavat tässä tilanteessa. Toisaalta, tällä on myös suuri taloudellinen merkitys, päivähoito kun ei ole mikään halpa ratkaisu sekään niin kunnalle kuin meille vanhemmillekaan. Varsinkin tuon koululaisen hoito olisi kallista, kun ei siihen ole mittän valmista järjestelmää iltapäivähoidon ollessa riittämätön. Omasta pussista pitäisi maksaa todella paljon.
Olen joutunut selittelemään ratkaisujani, ja jotenkin tuntuu, että eniten järjestelyä kritisoivat päivähoidossa työtään tekevät. Toki taustalla on hyvä tarkoitus, he miettivät meidän vanhempien jaksamista, mutta toisaalta koin elämän paljon raskaammaksi ja kiireisemmäksi silloin, kun elin ns. tavallista työläisen arkea, eli aikaa, jolloin lapset olivat päivähoidossa. Silloin ei oikeasti tahtonut energia ja aika riittää yhtään mihinkään. Lapset olivat kiukkuisempia, levottomampia ja sairastelivat myös enemmän. Jatkuvasti tuntui olevan tekemistä enemmän kuin aikaa. Nykyään myös parisuhde voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin, olemme miehen kanssa erittäin tyytyväisiä. Kotitöistä ei tarvitse kiistellä, se tekee joka ehtii ja pystyy, ja jos ei ehdi, niin sitten tehdään vain välttämätön. Nykyään voi onneksi käydä ruokakaupassakin vaikka yöllä, sekin on suuri elämää helpottava tekijä, ja mahdollisuus, jota käytämme usein. Ja jos joskus tuntuu arki uuvuttavan, niin sukulaiset jeesaavat.
Itse kannustaisin kaikkia miettimään avoimin silmin sitä, mikä milloinkin heille itselleen sopii, kannattaa funtsia ennakkoluulottomasti erilaisia tapoja yhdistää työ ja perhe, tai huolehtia perheen hyvinvoinnista. Myöskin kunnat ovat tärkeässä asemassa mahdollistamassa lasten kotihoidon lisäämistä. Esimerkiksi päivähoidon kerhotoimintaa ei ole edes tarjolla kaikissa kunnissa, avoimia päiväkoteja ei ole, ja monilta paikoin puuttuu leikkipuistotkin, eikä taida esim. Mll:n toimintaakaan olla aina. Perheiden pakottaminen ja painostaminen ei ole oikea keino, vaan vaihtoehtojen luominen ja ihmisten kannustaminen miettimään sitä heille parasta ratkaisua. Toisaalta, itse koen myöskin täysin maksuttoman päivähoidon hiukan vääräksi tavaksi, samoin kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamistakin, joiltakin osin. Nykymenolla ei seuraa mitään hyvää, eikä lasten päivähoidon laatu tule ainakaan nousemaan. Kaipaisin myöskin keskustelua siitä, minkälaisen lapsuuden haluamme lapsillemme antaa, ja minkälaiset mahdollisuudet täällä siihen nykyään on. Meidän lapsemme eivät voi hyvin tässä yhteiskunnassa, mutta miten yhteiskunnastamme saataisiin luotua kaikille hyvä paikka olla ja elää.
Esimerkiksi työttömän kohdalla on kohtuutonta, että monin paikoin on käytännössä pakko pitää lapsia päivähoidossa, että voisi sitten tarvittaessa aloittaa työt niitä saatuaan. Eikö kunnan kannattaisi ennemmin niissä tilanteissa järjestää hoito vaikka kotiin siksi aikaa, kun lapsille järjestyy kunnallinen paikka? Tai eikö kannattaisi perustaa jokin yksikkö, josta voisi varata hoidon vain tarvitsemalleen ajalle, vaikkapa siksi, että pääsisi käymään siellä työhaastattelussa. Tai, että voisi käydä lääkärissä ilman lapsia tms... Maksu voisi olla vaikka tuntiperusteinen. Olisi hiukan niin kuin omaishoidon lomittajia, niin "kotiäidin lomittajiakin", pelkkä lastensuojelun perhetyöntekijä kun ei riitä, eikä ole edes kaikkien saatavillakaan.
Tulipas pitkä vuodatus, mutta pointtini oli kai se, että meidän kaikkien pitää yhdessä yrittää luoda joustava järjestelmä, koska ei meidän päättäjämme useinkaan tiedä, millaista perheiden elämä nykyään on. Pitäisi oikeasti kuunnella, mihin kansalaiset haluaisivat muutosta, ja miettiä parempia tapoja toteuttaa asiat. Ihan varmasti nykytilanteeseenkin olisi saatavilla jokin muutos.
Periaatteessa olen sitä mieltä että lapsella on paikka kotona jos vanhempi siellä on, mutta..
No, rehellisesti en viitsisi lähteä kiikuttamaan lasta hoitoon aamulla kun olen puoli yötä valvonut vauvan kanssa! Ja meillä on saanut valvoa pitkään ja hartaasti eli äippäloman lopussakaan ei yöuni ole vielä taattu ollenkaan..
Mutta taas tuttavani esitti asialle varsin järkevän perustelun johon voin kyllä yhtyä ja saattaisin toimia samalla syyllä itsekin niin. Eli kun esikoinen on ollut tarhassa reilun vuoden aj käynyt tautikierteen läpi kunnialla, tutustunut ihmisiin jne niin kun tietää että hoitoon palataan taas äippäloman jälkeen niin kaiken saisi aloittaa alusta. Näin kun lapsi käy parina kolmena päivänä viikossa edelleen hoidossa saa kummastakin systeemistä parhaat puolet. Hoitorutiini siis säästyy, mutta samalla lapsi saa olla enemmän kotona. Heillä vielä isä vie hoitoon ja hakee jolloin lapsi saa iskän aikaakin varsinkin paluumatkan kauppareissuilla, mutta on kovin pollea kun lähtee iskän mukaan "töihin", normaalisti hoitokuskaus onkin ollut äidin hommaa yleensä.
Vielä lisäpointtina se, että täällä päiväkerhot on vasta kolmivuotiaasta eteenpäin eli lapsella ei olisi kuin leikkikenttäkaverit tarjolla lapsikontaktina kotoa käsin...
Täysiaikaiseen hoitoon ei edes pitäisi olla mahdollisuutta, se on resurssien ja varojen haaskausta!
Esikoinen on ollu hoidossa jo muutaman vuoden (4v)ja nyt odotellaan toista. Aioin ottaa hänet pois sit hoidosta kun tää seuraava tulee. En lähde kyllä raahaamaan hoitoon pieni vauva kainalossa. Esikoinen haluaa kamalasti olla isosisko, joten sit saa katsella läheltä mitä se toiminta on.
Onhan se totta että kiire tulee sit olemaan, mutta aion ottaa sen riskin :D. Onneks toi tyttö ei ole niin vaativaa sorttia, joten luulen et tulee menemään ihan hyvin.
Hoidossa se on oppinut jo tosi paljon, joten aion yrittää kotiopettaa mitä pystyn: aakkosia, kirjoittamista jne lisää. Hoitopaikka ei tuu menee ohi suun, joten kun meidän "loma" on ohi, niin pääsee takaisin opetukseen.
Sellaiset ovat suunnitelmat, mutta kaikki tekee niin kuin haluaa. Monet todellakin pitävät isommat hoidossa.
Edelleen vänkään, että pieni lapsi ei päiväkodin virikkeitä tarvitse. Ja kyllä sitä leikkiseuraa löytyy varmasti naapurustosta ja kerhoista. Alle kolmevuotiaalle on kova sana pullan leipominen ja keinussa keinuminen.
Ja hoidosta kantaa lapsi kotiin flunssat ja pöpöt vauvankin kärsittäviksi.
Tiedän pariskunnan, jotka ovat ihan selväpäisiä mutta työttömiä ja vievät pienen tyttönsä joka päivä päiväkotiin yhdeksäksi tunniksi, koska se on ilmaista.
minulla ei edes käynyt mielessä sellainen vaihtoehto, että laittaisin isomman hoitoon kun olen itse kotona. Oppiihan hoidossa kaikenlaista yms mutta voihan sit opettaa kotonakin. Minä ainakin haluan olla se ihminen, joka ensimmäisenä näkee lapseni kehittyvän ja haluan lapseni kasvattaa. Nuo ääritapaukset, maataan työttömänä kotona ja laps hoidossa on ällöttäviä. Mutta täytyy ajatella se niin, että on varmaan lapsellekkin parempi olla hoidossa kun omat vanhemmat on sellaisia luusereita. Ja turha kenenkään herkkähipiän tuohon äskeiseen kommenttiin on tarttua. Mitä muutakaan he ovat jos kaksi aikuista ihmistä makaa toimettomana kotona ja vie lapsensa hoitoon??!!
teille viisaat äidit, jotka nautitte lapsistanne kotona! Hoitajana tiedän ettei alle 3-vuotias tarvi mitään niin ihmeellisiä virikkeitä mitä kotioloissa ei voisi antaa. Tärkeintä pienille on omien vanhempien läsnäolo,lämpö ja läheisyys. Nuo lapset kun ovat pieniä vain hetken!
helpotukseksi. Lapsi kärsii jokaisesta muutoksesta kuitenkin, miksi niitä tieten tahtoen lapselle tehdään? Kun lapsi on tottunut hoitotätiin ja lapsiin siellä, miksi hänet sieltä pois otetaan? Lapsen kehityksen sosiaalisen kehityksenkin kannalta hoito on hyvä asia. Kyllä varmasti äiti voisi hoitaa molemmat/kaikki lapsensa, mutta ajattelitko lastasi lainkaan? Mitä vähemmän sompailua ja muutoksia, sen parempi. Siinä sinulle melkoisen selvä syy.
Sellaista elämä on! Muutoksia tulee ja niistä selvitään. Miksi ollenkaan viedä lasta hoitoon, jos mikään ei saa muuttua?
Kyllä meilläkin on ollut ihan raha se syy ja miehen sairasloma, miksi olen ollut töissä välillä, siinä ei mitään lapsen parasta mietitä, vaan sitä millä laskut maksetaan. Sattumoisin iski tänä keväänä paljon enemmän maksettavaa.
Olen miettinyt tässä, kun raskaus on viikolla 38, että miten pärjään kahden kanssa kotona, tuntuu minustakin, että olen jotenkin poikkeus, kun otan lapsen pois hoidosta, aivan kuin se olisi jotenkin väärin... Tietenkin lapsi jää kotiin!
Ei jatkuvaa flunssakierrettä, ei heräämisiä viideltä aamulla ja 9 tunnin hoitopäiviä, ihanaa, että voi olla vaan kotona omaan tahtiin. Yksi asia on myös mikä vaikutti päätökseeni on se, ettei meidän kunnassa riitä hoitopaikat kaikille halukkaille, miksi siis pitäisin lapsellani paikkaa, jonka joku muu oikeasti tarvitsee?
Itse olin todella kiitollinen, kun saimme paikan kahden kuukauden varoitusajalla, vaikka 4 kuukautta aikaisemmin pitäisi hakea... Keväällä hoitopaikkaa hakevia oli täällä 50 ja paikkoja 12...
Lapsi ei voi asua kohdussa koko ikäänsä, muutoksia tulee, halusi tai ei ;)
eikös äidin velvollisuus ole turvata lapsen elämä ja estää turhat muutokset? Totta kai, jos raha on tiukalla yms. puhutaan ihan eri asiasta, kuin siitä, että lasta ei saisi pitää hoidossa, jos itse on kotona. Jos lapsella on hyvä hoitopaikka, ystäviä ja suhde hoitotätiin, miksi riistää se häneltä tietentahtoen?
Eihän ne lapset kesälomastakaan "järkyty" vaikka ei nää kuukauteen hoitajiaan tai tarhakavereita. Kyllä taaperoikäisen paikka on kotona jos äiti/isä on kotona. Leikki-ikäinen ( 4-5ylöspäin) saattaa jo hyötyä vaikka puolipäivä hoidosta jos äiti/isä ei jaksa kauheesti keksiä virikkeitä ja kuljetella kerhoihin jms.
Jos vanhemmat katsoo että lapselle on parempi hoidossa kuin kotona niin täytyy olla kotona jotain ongelmia. Pienelle lapselle on AINA parhaaksi omat läheiset ihmiset, vanhemmat tai isovanhemmat hoitamaan kuin vieras ihminen. Näin normaalioloissa. Jos kotona kovin vaikea tilanne lapsella niin silloin tietysti mieluummin sieltä poissa.
Onko joku puhunut siitä, että lapsi olisi koko ajan hoidossa ja poissa kotoa? Yritääkää ymmärtää sitä faktaa mitä teille puhutaan. Miksiköhän päiväkotikin ehdottaa puolipäiväpaikkaa? Eiköhän heillä ole vähän enemmän kokemusta lapsen hyvästä kehityksestä?
"Pienelle lapselle on AINA parhaaksi omat läheiset ihmiset, vanhemmat tai isovanhemmat hoitamaan kuin vieras ihminen." Joo, kyllä kyllä, miksi lapsi on sitten laitettu hoitoon muualle alunperinkään? Nyt puhuttiin siitä, että kannattaako lapsi ottaa hoidosta pois kun hän on siellä jo ollut, ei siitä laitetaanko se vanhempi "jaloista pois", kun vauva syntyy. Oletteko lukeneet yhtäkään tutkimusta asiasta vai ajatteletteko vain sitä miltä jokin asia näyttää ulospäin?
Minä olen miettinyt itse ihan samaa. Tyttäreni päiväkoti ryhmässä on monta lasta joilla on pienempi sisar ja äiti sen kanssa kotona, mutta silti nämä "isot" on joka päivä hoidossa.
Yksi asia joka minua erityisesti ihmetyttää on se, että miten ja milloin näiden lasten sisar suhde pääsee kehittymään? Ei varmastikaan ole ihme, että tällaisessa tilanteessa isompi on mustis sille pienelle ja häiriökäyttäytyy. Kyllähän isokin tarvitsee vanhempiensa jakamatonta huomiota. Ja voihan siitä lapsesta tuntua aika hylätyltä, kun tietää että äiti on vauvan kanssa kotona, mutta hänen täytyy mennä päiväkotiin.
Meillä ei tulis kysymykseenkään puolipäivähoito, koska hoitopaikkaan on matkaa toistakymmentä kilometriä ja on miehen työmatkan varrella, pitäis ostaa toinen auto, millä kuskata lasta ja tuntuis sekin aika kummalliselta, vaikka auto oliskin, viedä toinen hoitoon ja palata kotiin...
Ja jos lapsi olis hoidossa, niin tuskin olis joka päivä sen takia, että on maksettu... on jotenkin nurinkurista tuokin ajatus mun päähän, että kun on maksettu, niin pitää viedä. Meillä on vietetty lomapäiviä useampiakin, hoidon aikana, rahasta viis... Mä koen nimenomaan sen tärkeenä, että lapset on paljon keskenään tekemisissä ja olis aika rankkaa, jos toinen olis 9 tuntia hoidossa ja sit kotona on vauva, joka vie äidin ja isän huomiota, kun isompikin lapsi sitä tarttee, kun on ollut erossa koko päivän... Mut jokainen tilanteensa mukaan, mä kerron vain omasta tilanteesta ja omia ajatuksiani aiheesta...
miksi aina keskustelut viedään ääripäähän? On melkoisen epätavallista, että lapsi on kokopäivähoidossa ja joka päivä, jos äiti on pienemmän kanssa kotona. Kerropas muuten miten sen jakamattoman huomion antaa kahdelle, jakamatta sitä päivän aikana? Jos asioista ei tehdä kotona suurta numeroa ja vahvisteta lapsen ahdistusta, päivähoitohan on isomman lapsen yksinoikeus ja illat ollaan äidin sylissä. Kyllä ne on ne vanhemmat, jotka asiasta tekevät elämää suuremman.
Olin kotona lasten kanssa 80-luvun alussa ja vielä nuorempien lasten kanssa 90-luvun alussa.Täällä ei ainakaan silloin ollut tapana viedä isompaa hoitoon,jos oli kerran kotona.Silloin alkoi hoitoon vienti,kun alkoi työt tai opiskelu.Tiedän äidin,joka vie vuoden vanhan lapsen hoitoon ja on kuitenkin itse kotona.Ja vielä surkuttelee,että on niin sääli,kun se jää lähtiessä itkemään.Siis tätä en voi ymmärtää!Eri asia on sitten tapaukset,joissa on jotain ongelmia jaksamisen,terveyden ym. kanssa.Mutta jos on ihan perustilanne,niin luulisi,että olisi luonnollista hoitaa kotona kaikki lapset,eikä kiikuttaa isompia pois,varsinkaan jos ovat vielä pikkuisia hekin.
En ihan koko viestiketjua lukenut, mutta täytyy sanoa että minusta on ihanaa huomata, että on ihmisiä jotka kuitenkin osaavat ajatella että ei ihan kaikki "huvikseen" vie isompaa lasta hoitoon. =)
Meillä haettiin osa-aika hoitoa päälle 2,5-vuotiaalle kun nuorempi oli n. 5kk vanha. Pienemmällä oli vaikea koliikki ja hirveitä ongelmia nukkua kunnon unia. Jotenkin sitä jaksoi sinnitellä kun ajatteli että "pari kuukautta niin sitten helpottaa" Sitten kun tosiaan alkoi täyttyä tuo 5 kuukautta yötäpäivää valvomista, niin uupumus alkoi viedä voittoa minusta. Päivät alkoivat olla yhtä sumua, puhtaasti unenpuutteesta ja tietysti henkisestä väsymisestä.
Tunsin huonoa omaatuntoa pojan päiväkotiin viemisestä, mutta tiesin että samalla tavallakaan ei voinut jatkua. Ihan jo lasten takia.
Päiväkotiajasta oli TODELLA iso apu. Sain päivisin nukuttua pienemmän kanssa, ja löytyi sitten myös energiaa käydä unikoulua öisin. Yhteinen lasten kanssa vietetty aika muuttui paljon laadukkaammaksi ja tilanne saatiin ainakin jotenkin tasapainoon.
Vaikka kyse on ollut vain parin kuukauden hoitojaksosta, niin ikävä kyllä olemme kohdanneet ikävää arvostelua tästä asiasta, sekä suoranaista että rivien välistä luettavaa. Yritän olla välittämättä, mutta vaikeaa on. Päiväkodissa on hoitajia joihin en ole saanut luotua minkäänlaista yhteyttä. Pitkiä katseita, kireää tekohymyä ja kommentteja "niin joo, sähän olet kotona"
Vaikka esikoinen on viihtynyt suhteellisen hyvin hoidossa niin,
en tiedä kuvittelenko vain, mutta nähdäkseni myöskään suhtautuminen esikoiseen ei ole ollut kovinkaan lämmintä, vaan hieman väkinäisen oloista. (Yhtä hoitajaa lukuunottamatta). Olen huomaavinani ettei lapsi ole löytänyt hoitajista sellaista turvallista aikuista jonka puoleen kääntyä pahan mielen tms. sattuessa.
Yritän silti muistuttaa itseäni että tämä oli kuitenkin kahdesta pahasta, se parempi vaihtoehto. Uupuneen, hysteerisen ja torkahtelevan äidin katselu ei varmasti olisi mielestäni ollut terveempää.
Nykypäivän perheiden tukiverkostot eivät usein ole samaa luokkaa kuin "ennenvanhaa" että isovanhemmat ovat tiiviisti mukana lastenhoidossa, ja auttamassa äitejä. Meidänkin "nykyaikaiset" isovanhemmat ovat kaikki töissäkäyviä, matkustelevia ja harrastavia ihmisiä, eivätkä asu ihan samoilla nurkilla. =)
Olisin kaikkein vähiten tarvinnut arvostelua muutenkin vaikeassa tilanteessa, mutta niin kai se nykyään helposti menee että luetaan kirjasta takakannen teksti ja sen perusteella tuomitaan joko hyväksi tai huonoksi.
Itselleni on tullut täytenä yllätyksenä kaikenlainen vainoaminen, arvostelu, pahanpuhuminen ja toisten asioiden vatvominen joka tuntuu linkittyvän ikävällä tavalla äitien elämään.
Mutta, niinkuin sanottu, kiitos että täältä löytyy monilta myös se ajatus ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin miltä ne meille päällepäin näyttävät. Koska mustavalkoisesti ulkopuolisten silmin meidän elämässämme ei ole ollut ihmeempiä vaikeuksia, vain äiti joka ei osaa ottaa vastuuta molemmista lapsistaan.
Rakastan ja jumaloin lapsiani enemmän kuin mitään muuta, ja haluan tarjota heille mahdollisimman tasapainoisen ja turvallisen alustan josta ponnistaa elämään hyvien henkisten valmiuksien kera.
Joskus elämä yllättää, ja silloin ei auta kuin selviytyä parhaalla mahdollisela tavalla, käyttää apukeinoja joita on tarjolla, ja rakentaa tasapaino uudelleen...
Hyvää kesää kaikille! Lähden tästä unohtamaan kaikki ympärillä olevat negatiiviset asiat, ja kirmaan lapsineni kohti kesää ja parempaa mieltä!! =)
Tilanteessasi 2,5-vuotiaan hoitoon vienti oli varmasti oikea ratkaisu! Olet hyvä äiti koska tunnistit väsymyksesi ja halusit ettei 2,5 vuotias kärsi tilanteestasi. Mukavaa kesää teille ja jaksamista=)
No voi jessus sentään kun tätä ketjua lukee niin ei paljon puhuta kuinka paljon lapsen ikä pitäisi vaikuttaa kyseiseen seikkaan!!!
On aivan eri kuskataanko sinne virikkeitä ja kavereita saamaan joku alle kaksi vuotias isosisko tai veli tai esim. joku viisivuotias joka sitä ehdottomasti kaipaa ja tarvitsee ainakin puolipäiväisesti ja sitä kukaan ei voi kieltää.
Mitä nuorempaa lasta kuskataan (esim. alle 3-vuotias) sitä enemmän voisi sanoa että kyseisestä hoidosta on hyötyä vain ja ainoastaan äidin omalle jaksamiselle (ja joskus varmaan tulee sekin tarpeeseen) mutta mitä vanhemmasta lapsesta puhutaan niin silloin se päiväkoti ja ohjattu toiminta kaverit tulee lapsen omaan tarpeeseen!
Kuinka osaatte ulkopuolisina ihmisinä (esim. toisten hoitolasten vanhempina) osoittaa sormella ja erottaa "sen äidin joka oikeasti tarvitsee sen hoitopaikan lapselleen" (esim kuten muutamissa kirjoituksissa ilmennyt).
Ja sen äidin joka tuo lapsensa hoitoon lähteäkseen shoppailemaan vauva kainalossa!?!? Lukeeko se otsassa vai mitä!?!?
Pistipä tässä vaan miettimään, että eikö teitä ollenkaan hävettäisi omat ajatuksenne jos kävisi ilmi että ihminen, jolle olette silmiänne pyöritelleet ja niin mielellänne hänen tilannettaan IHMETELLEET ja TAIVASTELLEET, onkin vain joku joka yrittää parhaansa mukaa selvitä.
Jospa perheeseen on tullut terveysongelmia, puoliso on menehtynyt, äiti on synnyttänyt kaksos-vauvat joista toinen menehtynyt, Tai pienokaisella on rankka koliikki joka imee mehut parhaimmistakin meistä.
No joo, onpas minulla vilkas mielikuvitus. Ja ihan taatusti yleisimmät syyt hoitoon viemiseen eivät ole näitä. Mutta jottet vahingossa loukkaisi ketään joka sitä ei ansaitse, niin kun kohtaat tällaisen tilanteen, eikö olisi parempi spekuloida vaikkapa tällaisilla ajatuksilla että "mitä jos" kuin ensimmäisenä ajatella että siinä tulee taas yksi laiskapaska tapaus?
Eikö olisi mukavampi olla tuomatta enempää syyllisyyttä ja pahaa oloa sille jolla sitä on jo tarpeeksi. Katsokaas ihmisellä on kyky huomata milloin hänestä ajatellaan tai puhutaan pahaa. Jo pelkkä katse tai äänensävy voi sen paljastaa.
Tää nyt on tällasta IHMETTELEMISTÄ!?!? Kertokaa vain ihmeessä miten osaatte tietää toisten elämäntilanteen pärstäkertoimen mukaan? Hittovie, olen kai vähän vajaa, mutta minä en osaa sellaista hienoa taitoa...
Niin tosiaan olen samaa mieltä ja vaikka olen se joka kirjoitti tuossa äsken että on ero minkäikäistä lasta sinne viedään kavereita ja virikkeitä saamaan niin samalla en tarkoita että voi kylmästi vetää viivan lapsen iän mukaan ja sanoa että pitää hyväksyä esim. yli 3-vuotiaan viemisen hoitoon mutta ei alle 3-vuotiaan.
Täytyy sanoa että olin mielestäni hyvässä asemassa siinä mielessä että jos esikoiseni olisi ollut alle eskari-iässä olisin todennäköisesti kuitenkin vienyt hänet hoitoon mutta ai kun inhottavaa kun silloin sitä vasta olisi saanutkin ympäristön ihmettelyt niskaan.
Yleensä jos lapsi viedään hoitoon "kummallisessa" tilanteessa eli siinä että äiti tai isä on kuitenkin kotona esim. työtön tai äitiyslomalla niin syitä voi olla vaikka mitä. On tosi kapea-alaista ajatella että juuri se joka on kotona ja vie lapsensa hoitoon nauttii suunnattomasti tästä ylellisyydestä ja viettää hulppean hauskaa elämää shoppaillen ja laiskotellen. Asit voivat olla ihan toisin. Voi olla masennusta ja esim. äitiyslomalaisella pahaa väsymystä.
Kun olin itse äitiyslomalla vein vanhemman lapseni hoitoon. Tilanne oli silloin "onneksi" se että hän oli eskari-ikäinen ja kukaan ei nyt sitä kyseenalaistanut miksi veisin eskariin vaikka olen kotona. Tosin ehti hän vähän aikaa olla päiväkodissa ennen eskariakin vaikka olin kotona äitiyslomalla. Se tuli todella tarpeeseen. Yöunet jäivät vauvan kanssa niin vähille (ehkä n. 4h yössä) että tunsin tarvetta paikkailla niitä päivällä esim. parin tunnin unille. En tiedä miten olisin jaksanut ilman niitä! Olisko lapsellani todella ollut parempi olla kotona yliväsyneen äidin kanssa. Olisin tuntenut että lapsi on vain taakkana estämässä nukkua univelkaa pois ja miten olisn voinut järjestää hänelle samalla riittävät ulkoilut, kaverit sun muut. Vauvan kanssahan riittää ihan kotona oleilukin ja pikainen ulkona käynti mutta 5-vuotiaalle sellainen elämänmeno ei oikein riitä.
Te muut jotka jaksatte hienosti vain parin tunnin yönilla ja silti järjestätte vanhemmille sisaruksille riittävät leikit ja ulkoilut niin onnea että olette niin jaksavia. Itse voin kyllä rohkeasti sanoa että en ole noin jaksava ja ihanaa että maksamistani verorahoista on joskus todellista apua ja hyötyä esim. silloin kun äitiyslomalla sain kuitenkin hoitoa vanhemmalle lapselle!
Olen se "toisen hoitolapsen vanhempi" ja asumme pikku kylässä jossa toisten asiat "tiedetään". Pystyn osoittamaan äidin joka työttömänä ja 7. raskauskuukaudella vei 1,5 vuotiaan hoitoon 8 tunniksi päivässä shoppaillakseen tulevalle vauvalle vaatteita. Omaani vein klo 7.30 jolloin tämäkin lapsi tuotiin ja omani hain klo 15 jolloin tämä lapsi jäi vielä hoitoon. Sattuipa äiti tulemaan yhtä aikaa silloin tällöin hakemaankin lasta niin tällättynä Stockan muovikassit mukanaan!
Tiedän, vaikea sitä on erottaa OIKEASTI sairasta ja sitä shoppailijaa mutta tälläisiakin tapauksia on joista voidaan varmalla todeta että lapsi on "huvin vuoksi" laitettu hoitoon...
Kun joka päivä jaksoi shoppailla 8h vaatteita. Ja vielä Helsingissä! Käsittääkseni ainut Stockmann on siellä..niinpienellä paikkakunnalla..
Hah, vai ainoa stocka helsingissä... on niitä kuule muuallakin jos aletaan menemään näin pikkumaisuuksiin. Ja voihan siellä Hesan ympäristössä olla niitä pieniä paikkakuntia joista autolla pääsee sinne stockmannille. Tämä tapaus ei kuitenkaan ole läheltäkään Helsinkiä, on sitä elämää katsos muuallakin kuin Helsingissä.
Tässä perheessä isä oli menestyvän firman hyväpalkkainen työntekijä jonka rahoilla lapsen hoito ja äidin ostokset maksettiin. Ja tuskin äiti nyt 8 tuntia päivässä shoppaili, tämä nyt oli vain yksi esimerkki jos et ymmärtänyt!
Oot vaan kateellinen. Jos pikkumaisuuksiin mennään. `:)
haluttu lapsi laitetaan hoitoon 1 vuotiaana kun äiti odottaa toista. Mieluummin olen kotona viimeiset hetket kaksistaan 1 vuotiaani kanssa ennen kuin toinen syntyy. En tod ymmärrä että äiti on YKSIN (hei haloo!) kotona ja 1 vuotias hoidossa 8 tuntia päivässä. Ja mitä järkeä on tehdä toista kun ei ensimmäistäkään jaksa hoitaa. Mutta kukin tyylillään... Sinä taidatkin kuulua niihin jotka laittavat lapsensa hoitoon vaikka ovat itse kotosalla;) Ja taidat vielä tuntea siitä pientä syyllisyyttä;)
Eikö todellakaan löydy niin aikuista ihmistä, että nyt pystyisi nousemaan oman päänsä yläpuolelle, ja myöntämään olleensa ehkä hieman kapeakatseinen tuomitessaan suoralta kädeltä "näitä äitejä"?
Eikö ole ketään joka olisi nyt herännyt ajattelemaan edes vähääkään pitemmälle, ja pystyisi kyseenalaistamaan omia tulkintojaan. Eli ns. mennyt itseensä ja oppinut elämäänsä uusia näkökulmia tulkita asioita?
Vai onko tärkeämpää elämässä pitää kiinni niistä ikävistä ja negatiivisista ajatuksista? (kunhan kynsin ja hampain saa pitää kiinni omasta oikeudestaan "olla oikeassa")
Ette te kaikki kuitenkaan ole pikkupaikkakuntalaisia jotka "aivan varmana" tietävät kaikkien asioista kaiken, ja varsinkin sen "oikean totuuden"...?
Mikä ihmeessä on mennyt pieleen kun vapaaehtoisesti ajattelee mielummin pahaa toisista?
En ole kait tarpeeksi lapsirakas kun voin käsi sydämellä sanoa ettei minua juuri muitten kakaroiden kotiasiat kiinnosta. Ja kenen äiti tekee mitä ja milloinkin. Jos joku toimii lapsensa suhteen tavalla, jota en itse käyttäisi, niin ei, en mene kotiin siunailemaan ja kummastelemaan.
Tässä nyt ei kuitenkaan puhuta lapsen pahoinpitelystä, hyväksikäytöstä tai alistamisesta henkisen väkivallan alle...
itsestään selvää, etten vie isompia lapsiani hoitoon kun vauva syntyi. Ensinnäkin siksi, että he eivät tarvitse sitä hoitoa ja toiseksi siksi, että olen aivan totaalisesti liian laiska viemään ja hakemaan lapset joka päivä. Helpommalla pääsen kun pidän ne kotona. Ja onhan se hoito kallistakin.
En sitten tiedä, kuinka yleistä sellainen on, mutta en itse tunne ketään, joka veisi osan lapsista hoitoon, vaikka on vauvan kanssa (tai yksin kotona). Jaa joo, itse tein niin edellisen vauvan syntyessä, mutta minulla oli opiskelut vähän vaille valmistumista ja tarvitsin aikaa lukea tentteihin ja tehdä harjoitustöitä. Se onnistui vauva kanssa, mutta ei olisi onnistunut isompien. Valmistuin kun vauva oli kaksi kuukautta ja silloin tietysti otin isommat pois hoidosta.
Ketjua lukiessani huomaan että taas, niinkuin palstalla yleensä, on poikettu aiheesta ja pahasti. Ruettu väittelemään turhista pikkujutuista jotka eivät itse asiaan liity.
Aloituksella en kaivannut verta nenästä vaan halusin kysyä teiltä äidit miksi niitä "isoja" (1-3v) lapsia sinne hoitoon viedään vaikka olette itse kotona vauvan kans tai yksin. Ihan tuiki tavallisia esimerkkejä siis!
Sainkin muutaman oikeen hyvän esimerkin, kiitos niistä! Edelleen haluaisin kuulla äideiltä joilla ei mitään terveydellistä syytä ole lapsen hoitoon viemiseksi että miksi viette? Teitäkin kun on ihan takuulla!
Jos nyt lopetettaisi aikuiset ihmiset turha p***** jauhanta ja väittely onko Stockaa muualla kuin Helsingissä ja keskityttäisi itse asiaan tai sitten lopetetaan aiheesta keskustelu kokonaan, eikös juu?=)
esimerkkejä odotit saavasi? hyvin pieni osa jättää vanhemman, mutta vielä pienen lapsen hoitoon kun on itse kotona.
kyseessä on joskus siitä että äiti on yksinhuoltaja. joskus siitä että vaikka olisi mies talossa niin äidin vastuulle jää koko koti. sekä lastenhoito ja siivoukset, pyykinpesut, yövalvomiset jne. uskon että näissäkin tapauksissa äiti ajatttelee lasten parasta. väsynyt äiti ei enään jaksa olla se äiti lapsille mitä lapset tarvitsee.
jotkut ihmiset tarvitsevat tosi paljon unta. unenpuute tekevät heidät toimintakyvyttömiksi.
joillekkin on kodin puhtaus ja siisteys niin tärkeää että joka paikka pitää kiiltää ja olla desifioitu. (kysymyksessä silloin on neuroosi, sairaus, mikä ei näy ulospäin) Äidillä on pakkomielteinen tarve pitää kaikki paikat tiptop.
on myös äitejä jotka ei koskaan kehitä minkäänlaista tunnesidettä lapsiinsa. hoitaminen on pakonomaista ja tehdään vaan velvollisuudesta.
silloinkin kyse on psyykkisistä ongelmista/sairaudesta.
hyvin harvoin (jos tuskin koskaan) on kysymys äidin mukavuudenhalusta. vai olitko sitä syytä etsimässä? hyvin useilla ihmisillä on tarve näyttää että ovat jotenkin parempia kuin jotkut toiset. voivat sitten itse paremmin kun voivat sanoa että : "olen ainakin parempi äiti kun hän ja hän". sekin on kylläkin jonkun näköistä psyykkistä ongelmaa tai henkistä vajaavaisuutta.
Olen kyllä sitä mieltä että monet naiset ovat niin mukavuudenhaluisia että kun kerran pääsevät vauvan kanssa helpommalla niin vanhempi viedään hoitoon.Vauvan kanssa voi kiertää ja reissata päivisin huomattavasti helpommin,kun jos on vaikka parivuotias mukana matkassa.Johan sen ikäsellä on syönti- ja unirytmikin jo olemassa.Mä väitän että monet juuri mukavuudenhaluiset ja ehkä jopa laiskatkin naiset vievät lapsensa joko muualle hoitoon tai ottavat kotiin hoitajan tosi herkästi.Heh,ja elävät sitä "omaa elämää" johon lapset eivät kuulu.......
myöskin..miksi toista lasta hoitoon jos äiti kuitenkin kotona vauvan kanssa. siis haloo.. ..ymmärrän kyllä sen että isompi lapsi on esim. osaaika hoidossa esim kahtena päivänä viikossa niin a. pysyy se hoitopaikka
b. on muitakin kontakteja kuin oma koti (niitä kyl periaattees on puistoissakin)
c. on se yksi asia missä saa olla ilman sitä pienempää sisarusta
mutta se että isompi lapsi on kokopäivä hoidossa viikon jokainen arkipäivä on mun mielestä ihan turhaa.
Meillä puistoss käy perhe jossa 3 lasta joista 1 on down poika. Perheen äiti kertoi kuinka heidän erityis lapsi tarvii sen hoidon ihan vaan sillä perusteella että siellä on aikuinen joka kerkiää ja jaksaa täysipainoitteisesti keskittyä tämän lapsen tarpeisiin. Kaksi nuorempaa kuitenkin vie sitä aikaa ja energiaa niin paljon ettei äiti millään pysty olemaan täysipainoitteisesti down lapsensa kanssa. Vaikka haluaisikin olla, mutta niin se vaan on ettei voimavarat riitä 24h7.
Niinpä niin! Siinäpä syy pitää vanhempi lapsi päivähoidossa, että "a. pysyy se hoitopaikka"!!! Tosi reilua! Itse olen menossa syksyllä töihin ja HOITOPAIKKAA EI OLE, kun kaikenmaailman epäsikiöt, joiden äidit ei pysty enempää kuin yhtä lasta kerralla hoitamaan, vie meidän lapsilta paikat!!!
ps. Itse olen molemmat lapset (alle vuoden ikäerolla) hoitanut kotona nyt siihen asti, että palaan töihin!
Kukin tehköön mukuloita sen verran että jaksaa ne itse hoitaa kun on mahdollisuus!!Toki kun töihin tai esim.kouluun menee niin hoitopaikat on pop.Mutta jos toinen vanhemmista on kotona niin mikä idea on edes antaa tälläsessä tilanteessa hoitopaikkaa?!?Ei lapset niin paljoa virikkeitä tarvi.Ei minkäänikäset!!!!Ihan taviselämää vaan....
Nimim.viiden kanssa kotona,ja lapset hyvin kasvatettuja
Itse olisin todella huolissani kaikista lapsista jotka ovat 4-5- puhumattakaan 6-vuotiaina vain ja ainoastaan kotihoidossa. Siinä sitä sitten koulun alku sujuu varmaan loistavasti.
En yhtään epäile tutkimusta jossa seurattiin kotihoidossa olevia ja päiväkotilapsia ja myöhemmässä elämässä kyllä pärjäsivät ne jotka olivat olleet päiväkodissa kuin ne jotka olivat olleet pelkästään kotihoidossa.
Mitäköhän ammatti-ihmiset sanovat tuohon. Vaatii ainakin vanhemmalta paljon että voi järjestää lapselleen riittävät virikkeet ja kaverit tuossa iässä. Se kodin pieni piiri ei riitä eikä pelkästään kontaksi omaan perheeseen tai sisaruksiin ja monellahan lapsella niitä sisaruksia ei ole tai on tosi suuri ikäero ja eri sukupuolta joten kaveriseuraa ei edes löydy kotona.
Säälin niitä lapsia jotka joutuvat olemaan vain kotihoidossa ja tarkoitan tällä yli 3-vuotiaita!
Kertokaas kaikki jotka olette kotona esim. viisivuotiaan kanssa miten vietätte päivänne?
Mitä kontakteja lapselle on, kavereita tai ylipäätänsä jotain ohjattua toimintaa siis muuta kun äidin helmoissa olemista?
on seurakunnan kerho 2 kertaa viikossa, kerran viikossa avoin päiväkoti äidin ja sisaruksen kanssa ja sitten ihan normaalia ulkoilua puistossa jossa käy muitakin lapsia, kaupassa käyntiä ja muita arjen askareita, illalla kouluikäisen sisaruksen kanssa touhuamista, vauvan kanssa leikkimistä ym. Kyllä ne päivät siinä menee ja innolla odottaa eskaria ensi vuonna ja menee sinne sekä kerhoon reippaasti kun on saanut itse päättää koska haluaa mennä eikä ole väkisin jätetty liian pienenä hoitoon, kaikilla ei toki ole mahdollisuutta samaan mutta kerroin vaan että kyllä se voi ihan onnistua näinkin...
toiminta yleensä pitää olla ohjattua, eihän ennenkään ollut varmaan juuri kellään ohjattua toimintaa, lapsikontakteja kylläkin ja silti on ihan täysipäisiä aikuisia olemassa joilla on koulun alkukin onnistunut.
ja vielä vastauksia niiltä perheiltä joilla on esim. 5-vuotias eikä sisaruksia.... hieman yksinäisempää varmaan on kuitenkin lapsen kannalta. Ja niinhän se on että sitä ei kaipaa mitä ei ole ollut eli lapsi joka on tottunut kaveriseuraan esim. päiväkodissa varmaan kaipaa sitä ja hän ei varmaankaan hyppisi onnesta jos kuulisi että ei ikinää enää pääsisi päiväkotiin tuttujen kavereiden luokse.
Kyseinen tutkimus oli muistaakseni ruotsalainen ja erittäin luotettava sellainen. Oli tutkittu lapsia usean vuoden ajan. Ja muistettakoon että kaikki vanhemmat eivät vain ole sen luonteisia että viitsisivät tai jaksaisivat tai ehkä ovat sen verran ujoja että eivät tykkää tunkea eri kerhoihin tai avoimiin päiväkoteihin tai puistossa sitä ei sitten tutustuttasi oikeastaan kehenkään. Näille lapsille se kotonaolo todellakin merkitsisi vain kotonaoloa.
Huom! monessa muussa maassa on todella normaalia että aloitetaan koulu joka on kylläkin vähän niinkuin päiväkoti esim. jo 4- 5-vuotiaana ja sitä pidetään kasvatuksellisesti ihan hyvänä eikä heti ensimmäisenä taivastella kuinka äiti on laiska kun hoitoon laittaa.