60% - Ihmisiä jolla on kumppani tai siihen mahdollisuus sekä kavereita, mutta voivottelevat kun elämä ei ole täynnä elämyksiä.
20% - Eronneita keski-ikäisiä naisia.
15% - Parisuhteessa eläviä "yksinäisiä".
5% - Miehiä (välillä 18-50), joilla ei kumppania tai kavereita.
20% - Eronneita keski-ikäisiä naisia.
15% - Parisuhteessa eläviä "yksinäisiä".
5% - Miehiä (välillä 18-50), joilla ei kumppania tai kavereita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
yksi (?) nainen (välillä 18-50), jolla ei ole kavereita eikä kumppania.
nainen (ikä 18 - 50), ei kumppania eikä tosiystäviä joille voi vaikka yöllä soittaa. Kavereita ja työkavereita on mutta syvimpiä huoliani en heille kerro. Työ pitää kyllä sen verran kiireisenä että vapaa-aika menee levätessä, ensimmäinen lomaviikkokin varmaan ihan levätessä. Nukun pitkään, luen hitaasti lehteä, menen vaikka päivätorkuille ja jos illalla huvittaa katsoa myöhään televisiota niin sitten katson, ei ole aamulla kiire töihin.
Voishan sitä elämässä kumppanikin olla, MUTTA pitäis olla samanhenkinen, todellakaan kuka vaan ei kelpaa.
"60% - Ihmisiä jolla on kumppani tai siihen mahdollisuus sekä kavereita, mutta voivottelevat kun elämä ei ole täynnä elämyksiä."
Minulla siis ei ole kumppania, mutta joitakin kavereita kylläkin. En sinänsä kaipaa elämääni mitään elämyksiä.
En tiedä, onko minulla mahdollisuutta kumppaniin. En koe olevan, koska en tunne juuri ketään vapaata naista, jonka kanssa haluaisin seurustella. Ehkä minulla voi olla mahdollisuus saada kumppani, mutten osaa toimia sen saavuttamiseksi. Tai sitten sellaista tilannetta ei ole vielä tullut eteen.
mitä pahaa siinä on jos kaipaa ystäviä??tarviiko sitä prosenteissa mittailla? eikö voi vain antaa olla?
Pitää nuo lukemat aika hyvin paikkaansa... Muutama prossa on tietysti "ulkopuolisia". Eronneista keski-ikäisistä naisista voisi ottaa pari prossaa muille erityisryhmille... Parisuhdeyksinäisten määrää pitäisi kai jonkin verran myös nostaa...
Mikäs tämän tutkimuksen tarkoitus oikein oli? :) Juu, tällä palstalla käy erilaisia ihmisiä, joita yhdistää yksinäisyyden tunne, ja joillakin se on vahvempi kuin toisilla.
Tarkottaako toi, että ne 60% ei sais voivotella? Höpö höpö!
Vau, minä kuulun viiden prosentin vähemmistöön, voi jummi jammi, tunnen itseni kerrankin erityiseksi.
Mielestäni on oikeastaan hauskaa kun harrastelijayksinäiset tulevat tänne kitisemään kun ei saanut nähdä kavereita kahteen päivään, ou nou! Olkaa saatana kokeeksi seuraava talvi vaikka puhumatta muille kuin kaupan kassalle ja kelakonttorin vittunaamalle niin sen jälkeen voitte jo sanoa itseänne yksinäiseksi.
Poistaa yksinäisyyden ? Niinkö luulet. Itselläni on mies, mutta silti olen yksin, ei ole kavereita ja mies on rekkaa ajamassa, lapsiakin on mutta olen heidän äiti ja heillä on omat menonsa. Yhtään ystävää ei ole, työkavereita oli kun olin töissä, mutta pätkätyöläinen kun olen, niin eipä siitä sen enempää.
Kyllähän se tietysti harmittaa paljon kun joutuu käymään töissä ja olemaan monta tuntia erossa tyttöystävästä, jonka läheisyyttä kaipaa ja ikävöi joka hetki.
On sentään viikonloppu vapaata. Itse olen viikonlopunkin yksin, että ei hyvin mene. Edes autoa ei ole käytössä, että pääsisin edes äitini luona käymään.