Oon 21v mies joka vaan makaa kotonaan eikä oo töitä eikä kavereita..katon vaan teevetää sohvalta röhnöttäen tai oon netissä. Oon saanu niin monesta ihmisestä elämän aikana negatiivisen kuvan ettei oikein edes huvita tutusta keheenkään..alkoholiin voi sentään luottaa hah joten se on kaverina joskus. Olen ihan hyvän näköinen tälleen ulkoopäin ja yrittäny käydä esim baarissa mut ku kaikki on siellä ryhmässä niin tulee vaan ihan ihme olo itelleni ja lähen äkkiä pois..ehkäpä tää vielä kääntyy paremmaks..
ryen itsesäälissä
vaan..
7916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen saman ikäinen, mutta vastakkaista sukupuolta. Vähän sama tilanne on lukuun ottamatta sitä alkoholia. Joka päivä katson työpaikkoja mutta itsetunto on niin alhaalla että kuvittelen etten pärjää melkein missään tai että nolaan itseni jollain lailla. Ollut niin paljon negatiivisia kokemuksia ihmisistä (ja itsestäni) että itsetunto on lähes kuollut tähän mennessä. En uskalla edes soittaa ja kysellä töitä kun häpeän itseäni niin. Jotain pitää tehdä ennen kuin menee asunto alta.
Vaikeuksien kautta voittoon, vai mites sitä sanotaan ;)
No, ainakin olet yrittänyt tutustua ihmisiin yöelämässä, joten et voi moittia itseäsi siitä että olisit ennakkoluuloinen ja tuomitsisit baari-ihmiset etukäteen. Kokemuksen kautta olen itsekin saanut heistä varsin negatiivisen kuvan. Tällaisia asioita ei voi vakuuttuneesti tietää, jos ei ole kokenut vastaavanlaista.. Kiusaamista "kaveri"porukalta vieraiden ihmisten silmien edessä öisessä ravintolassa. Jep, baarit on tultu kokeiltua ja niistä en enää oikein innostu. Ei sillä, että olisin arka tai ujo, vaan sillä että ihmiset osaavat olla kännissä ihan HELVETIN ilkeitä.
Minäkin aika paljon makoilen kodissa ja välillä tuntuu siltä kuin olisin laiskin mahdollinen ihminen. Ei se mitään, lepoa tarvitaan varastoon jotta jaksaisi myöhemmin tsempata :)
"katon vaan teevetää sohvalta röhnöttäen tai oon netissä. "
jos mä olisin sun kaveri, kiroisin et nyt ulos sohvaperuna! vetäisin antennijohdon tvstä.ja heittäsin lenkkarit sun päälle.
ja tietokoneest vetäisin pihaut myös ja sanoisin et elämä odottaa..
Elämä odottaa... No juu. Voihan se odottaa mutta aika vaikeaa sitä on yksin mennä mihinkään tai tehdä mitään... Ystävien saaminenkin kun erittäin vaikeaa ja kukaan ei oikein halua kommunikoidakkaan kanssasi kuten olen omalla kohdallani huomannut... Et siinä ei paljon ne lenkkarit auta vaikka toki se liikunta voi vähän ajan piristää...
Mene vaikka opiskelemaan jotain alaa joka voisi kiinnostaa.. voisit myös ryhdistäytyä ja marssia työnvalitykseen etsimään työssaharjoittelupaikkaa. Siinä ei tarvitse ajatella ettei kelpaa minnekään, koska palkan maksaa työkkäri ja kukapa ei ottaisi ilmaista työvoimaa kun työpaikka saa vielä tukia. Ei tarvitse osata mitään, sinut opetetaan työtehtäviin kädestä pitäen. Voisithan vaikka alkaa lenkkeiläkin? kävellessä purkautuu paineita eikä koskaan tiedä jos vastaan sattuu tulemaan joku kiintoisa henkilö.
Ja se vastaan kävelijä kävelee ensin kohti ja sitten loittonee, aivan niin kuin se itsekkin. Ei lenkillä luoda paljoa suhteita ei.
Työharjottelussa on se nihkeä puoli, että ne paikat jotka ihan hakee työkkärin kautta itselleen harjoittelijoita ovat päiväkoti ja kenties joku kirpputori. Tai näin täällä.
Joten sitä kään ei valitettavasti saa välttämättä juuri sitä mieluisinta hommaa ellei sitten ole niin tarmokas että soittelee läpi paikkoja ja kyselee.
Mutta jos on sellainen soittelija niin sitten tuskin kannattaa palkattomaan työhön tyytyä.
Mutta totta että se työharjoittelu ei ole huono vaihtoehto.
Laittoi vähän hymyilemään tuo kommentti, että lenkkipolulla voi tulla vastaan joku mielenkiintoinen henkilö. Itse käyn lenkkipolulla. Siellä mennään eikä meinata, ei siellä pysähdytä jos joku hölkkää vastaan. :)