Eli olen nyt laihduttanut raskaudenaikani kiloni mutta sepä ei enää riitäkkään minulle, käyn kuntosalilla joka päivä ja jos en sinne pääse jostain syystä niin ahdistun ,itken ja kiukkuan, olen päättänyt paastota 2 viikkoa siihen arkisin 8 kilometrin lenkki ja 40 minuutin treeni, viikonloppuna on sitten 40 minuutin treeni, sitten itken ja kiukkuan jos paino nousee, olen esim: räivässyt oven niin pahasti kiinni että taulut on tippunut seinistä, saan nykyään hyvää oloa liikunnasta ja syömättömyydesä, olen ollut kotiäi´tinä yhtä rautaa yli 3 vuotta ja mies ei paljon auta arjessa, ystäviä näen 2 kertaa vuodessa sukulaisia muutaman, lapset ovat 2 kertaa vuodessa hoidossa ja luulenkin että kun arki on alkanut ahdistamaan ja käymään päälle niin ainoa asia mitä nykyään hallitsen on syömättömyyteni ja oma kehoni.
alkava syömishäiriö
felicity
3497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitten pelkään kavereiden kutusa kaupunkille kun ajattelen että joudun syömään heidän kanssaan ja jos vaikka päädyn syömään jotain niin ajattelen että lihon kuin sika ja tunnen heti painon laskemisen tarvetta
ja puhu siellä ongelmistasi. hän osaa paremmin sanoa missä mennään ja mitä asian eteen voitaisiin tehdä.
ei tuo terveeltä kuulosta. mutta syömishäiriö? vaikea sanoa, kun ei ole lääkäri.
sh:ssa oma keho on vastenmielinen. sitä haluaa laihduttaa ja riuduttaa erilaisin keinoin (usein järjettömin ja yliammutuin) ja se kontrollin tarve. että hallitsee edes jotain elämässään.
kirjoitat noista kyllä viestissäsi joten luulisi että sinulla jonkinasteista sh-tyyppistä ajattelumallia olisi ja tarvisit siihen kyllä ehdottoasti apua. ethän halua olla tuossa ikuisessa kierteessä ja näyttää lapsille esimerkkiä siitä, miten äiti ei nyt juuri syö. tai nyt äiti lähtee taas lenkille. tai miten äiti taas raivoaa kun se on vähän (ehkä) lihonut.
sinun pitäisi kyllä ottaa ihan rohkeasti enemmän omaa aikaa. palkatkaa jokin innokas naapurintyttö hoitamaan lapsia siksi aikaa kun pääsisit tuulettumaan/tapaamaan ystäviäsi edes muutamaksi tunniksi viikoksi. yleensä nuo tytöt eivät paljoa vaivanpalkkaa vaadi edes :) ei kotiäitinä olo tarkoita sitä että olisit sidottu kotiin ja lapsiin 24/7. sinullakin on oikeus "omaan" elämään.
tsemppiä ;)
Samaa kuin äskeinen ihminen sanoo... Toisten on vaikea sanoa, joskin myös terveyskeskuslääkärit ei aina ihan osaa pureutua asioihin.
Kannattaa itse suoraan pyytää aikaa vaikka psykologille. Joskus on helpompi jutella asioista jonkin ulkopuolisen kanssa ja sitä kautta lähteä selvittämään asioita.
Minusta tuntuu, ja sh "selvinneenä" voin sanoa että sillä harvoin on tekemistä itse syömisen/laihduttamisen kanssa.
Varsinkin jos sinulla on lapset vielä pieniä syy voi olla jossain ihan muualla kun elämä koettelee (myös hyvät asiat voivat tuoda stressiä ihan huomaamatta!) sitä haluaa tuntea että pystyy kontrolloimaan edes jotakin tässä epävakaassa maailmassa.