Etelä-Suomen Sanomissa kulttuurisivulla tänään levyarvostelut :
" HITUSEN YHTENÄISEMPI KUIN EDELLINEN
Ari Koivunen luottaa yhä kasarityyliseen sukkahousuheviin
Myönnetään, Suomi on hevimaa. Lordi voitti Euroviisut ja Ari Koivunen Idolsin. Kirkossa järjestetään metallimessuja ja puberteetti-ikäiset vaasalaiset humppatukat myyjät levyjä kuin Alepa leipää. Kaikki on niin kivaa ja yleisesti hyväksyttyä, että raskaan rockmusiikin turmelevasta vaikutuksesta tuskin jaksaa huolestua enää hartain helluntailainenkaan.
Ari Koivunen tunnetaan värikkäästä kielenkäytöstään vähintään yhtä hyvin kuin musiikillisista saavutuksistaan. Lokaa ovat saaneet niskaansa niin Remun kaltaiset veteraanit kuin rasittavat Idols-kaverit Anna Abreusta Ilkka Jääskeläiseen.
Pata kattilaa soimaa: Koivusen vuoden takaiden Fuel For The Fire -debyytti oli tasan yhtä tekemällä tehtyä ja ylituotettua kuraa kuin kahden viimeksi mainitun hengentuotteet.
[b]Kovaa ja korkealta
Pään aukominen ei ole vieläkään jäänyt, mutta kakkoslevy Becoming ponnistaa ainakin näennäisesti esikoista terveemmältä pohjalta. Tällä kertaa ulkopuolisiin biisintekijöihin ei ole turvauduttu kuin "vain" puolessa levyn kappaleissa.
Voicelle tehosoittoon räätälöityjä hittejä on debyyttiä vähemmän, mutta Koivusen bändeineen tekemät kappaleet saavat kokonaisuuden kuulostamaan sentään hitusen yhtenäisemmältä.
Kansantyylisellä sukkahousuhevillähän tässä mennään. Koivunen huutaa kovaa ja korkealta, kitaristien tiluttaessa kuin viimeistä päivää. Koivunen on kertonut fanittavansa Iron Maidenin Bruce Dickinsonin kaltaisia klassisia metallitenoreita, mutta kovin pojuosastolle miehen omat tulkinnat vielä jäävät.
Siloisuus ei toisaalta ainakaan säikäytä ketään, ja Becoming sopiikin kaikille päiväkoti-ikäisestä mummoon ja vaariin. Tuska-festarin kävijät tosin kiertänevät Hevi-Arin yhtä kaukaa kuin tähänkin asti.
Becoming-levyn ensimmäinen sinkku Give Me a Reason on kuin tehty Saksan ja Japanin markkinoille, missä kikkelihevi ei koskaan mennyt muodista. Skaalaa riittää Hero's Gold -kappaleen semirankasta jyräyksestä Fatherin äklöön siirappiballadiin.
Nino Laurennon ja Pasi Heikkilän tuotanto on tasaista jälkeä, muttaa myös turhan särmätöntä ja yllätyksetöntä. Toisaalta ihan kiva, että metalliakin on saatavilla kevyttuotteena.
Popkoukkuja ja tarttuvia kertosäkeitä riittää, mutta albumin kuuntelemisessa yhdeltä istumalta on tekemistä. Koivunen ja bändi ovat niin pirun tosissaan, että hermo meinaa mennä useampaan kertaan. 80-luvun saksalaisilla liuhuleteillä tyyliin Helloween oli sentään kohkaamisessaan vähän huumoriakin. Hevi-Arilla ja kumppaneilla se on korkeintaan tahatonta.
Saanut kaksi tähteä viidestä
Levyn arvostelijana toiminut Jarno Hynninen"
" HITUSEN YHTENÄISEMPI KUIN EDELLINEN
Ari Koivunen luottaa yhä kasarityyliseen sukkahousuheviin
Myönnetään, Suomi on hevimaa. Lordi voitti Euroviisut ja Ari Koivunen Idolsin. Kirkossa järjestetään metallimessuja ja puberteetti-ikäiset vaasalaiset humppatukat myyjät levyjä kuin Alepa leipää. Kaikki on niin kivaa ja yleisesti hyväksyttyä, että raskaan rockmusiikin turmelevasta vaikutuksesta tuskin jaksaa huolestua enää hartain helluntailainenkaan.
Ari Koivunen tunnetaan värikkäästä kielenkäytöstään vähintään yhtä hyvin kuin musiikillisista saavutuksistaan. Lokaa ovat saaneet niskaansa niin Remun kaltaiset veteraanit kuin rasittavat Idols-kaverit Anna Abreusta Ilkka Jääskeläiseen.
Pata kattilaa soimaa: Koivusen vuoden takaiden Fuel For The Fire -debyytti oli tasan yhtä tekemällä tehtyä ja ylituotettua kuraa kuin kahden viimeksi mainitun hengentuotteet.
[b]Kovaa ja korkealta
Pään aukominen ei ole vieläkään jäänyt, mutta kakkoslevy Becoming ponnistaa ainakin näennäisesti esikoista terveemmältä pohjalta. Tällä kertaa ulkopuolisiin biisintekijöihin ei ole turvauduttu kuin "vain" puolessa levyn kappaleissa.
Voicelle tehosoittoon räätälöityjä hittejä on debyyttiä vähemmän, mutta Koivusen bändeineen tekemät kappaleet saavat kokonaisuuden kuulostamaan sentään hitusen yhtenäisemmältä.
Kansantyylisellä sukkahousuhevillähän tässä mennään. Koivunen huutaa kovaa ja korkealta, kitaristien tiluttaessa kuin viimeistä päivää. Koivunen on kertonut fanittavansa Iron Maidenin Bruce Dickinsonin kaltaisia klassisia metallitenoreita, mutta kovin pojuosastolle miehen omat tulkinnat vielä jäävät.
Siloisuus ei toisaalta ainakaan säikäytä ketään, ja Becoming sopiikin kaikille päiväkoti-ikäisestä mummoon ja vaariin. Tuska-festarin kävijät tosin kiertänevät Hevi-Arin yhtä kaukaa kuin tähänkin asti.
Becoming-levyn ensimmäinen sinkku Give Me a Reason on kuin tehty Saksan ja Japanin markkinoille, missä kikkelihevi ei koskaan mennyt muodista. Skaalaa riittää Hero's Gold -kappaleen semirankasta jyräyksestä Fatherin äklöön siirappiballadiin.
Nino Laurennon ja Pasi Heikkilän tuotanto on tasaista jälkeä, muttaa myös turhan särmätöntä ja yllätyksetöntä. Toisaalta ihan kiva, että metalliakin on saatavilla kevyttuotteena.
Popkoukkuja ja tarttuvia kertosäkeitä riittää, mutta albumin kuuntelemisessa yhdeltä istumalta on tekemistä. Koivunen ja bändi ovat niin pirun tosissaan, että hermo meinaa mennä useampaan kertaan. 80-luvun saksalaisilla liuhuleteillä tyyliin Helloween oli sentään kohkaamisessaan vähän huumoriakin. Hevi-Arilla ja kumppaneilla se on korkeintaan tahatonta.
Saanut kaksi tähteä viidestä
Levyn arvostelijana toiminut Jarno Hynninen"
Vastaukset 59
Vanhimmat
ku kerran korkeintaan tai sit imago ei anna periks minkäänlaisiin muihin kuin wakiokommentteihin ettei waan menis se "uskottawuus" itelt tai jotain sellast minkä luulee omaawans.
kowaa ja korkeelt osastoohan on tolla lewyllä ekaan werrattuna suht wähän ja muu äänenkäyttö etusijal.
samaten aika yliolkast kuitata kaikki instrumenttiosuudet pelkäks tilutukseks. soittaminen kun on ollu selwäst pääosas ton lewyn teos ja jos ei aril ois tollast ääntä niin jalkoihin ois jääny. nyt nousi yhdeks instrumenteist niinku ideaali onkin.
tokihan saa ol mielipuolta mitä hywäns ja kritiikkiin tietty saa ja pitää antaa mut aika juosten kustu diagnoosi tää kyl oli.
hiukka kantsis paneutuu asiaan ennenku naputtelee.
palstalle ihkumaan. Sinnehän täältä muutkin "kriitikot" häädetään näemmä.
on tekemistä" sanoo, ja kyllähän tuon huomaa et niin se just on tehny. Liekkö loppuun asti kuunnellu.
taidat ol ainoo joka asiaa tääl ylläpitää.
mua ei suomirokki oo koskaan kiinnostanu wai mitä lie se sitten esittääkin. ei ainakaan sellast musaa jota kuuntelen.
krideäs ihkuta joka ketjuun. kyllä senkin aika vielä tulee. levyhän ilmestyy lähiaikoina. eriasia tietty noteraataanko sitä edes levyarvosteluissa.
eihän tuossa edes mainita sitä piilobiisiä, joka on ehdottomasti levyn parhaimmistoa..
sen siit saa ku alkaa kiirees kusemaan ennenku saa wehkeen ulos housuist.. housut kastuu ja tulee kotiin lähtö enneku edes ehtii kylil asti.
tässä aamun mittaan lueskelin kommentteja tuolta alempaa. Ei sitä poikkinaista sanaa Koivusen tuotoksesta joka ei olisi ollut aiheena Kriden sivuille passitukseen. Joten sanotaan näin että ikävästi tän palstan henki tarttuu kun tekee mieli pilailla vaikka joku taitaa ollakin asiallisesti tosissaan. Niin ja tää oli ensimäinen kerta kun MINÄ toin Kriden nimen esille. Kyllä ne muut sitten ilmaantuu tänne illemmalla ja sillon en oo minä.
Kaikissa kritiikeissä, niin ylistävissä kuin muissakin kannattaa muistaa, että kyse on aina yhden henkilön mielipiteestä. Kutakin työtä tulisi aina arvioida sen omassa kontekstissa, mikä , myönnettäköön, Koivusten tapauksessa on toisinaan vaikeaa. Lehtiin palkkatyönään kirjoittavilta edellytetään myös jonkin verran taustatyötä, mikä ei selvästikään aina ole tullut kunnolla tehtyä ( esim. eilisen iltapäivälehden naurettavat mokat). Sama tuli mieleen tämän Jarnon kirjoituksesta, "juosten kustu".
Jarno puhuu lainabiiseihin "turvautumisesta" vähän niinkuin kyseessä olisi ollut bändin idea. Ari kertoi jossain haastattelussa, että levy-yhtiössä tapahtuneiden muutosten johdosta aikataulua nopeutettiin parilla kuukaudella. Ilmeisesti tieto tuli melko myöhään sillä ainakin alkuvuodesta Koivusten fuel for the Fire-kiertueen piti kestää elokuun lopulle. Ilmeisesti biisejä ei yksinkertaisesti ehditty tehdä enempää enkä yhtään ihmettele sillä keikkatahdilla. Tätä taustaa vasten puheet "turvautumisesta lainabiiseihin" menevät vähän vyön alle.
Olen hesen kanssa samaa mieltä siitä, että levyllä nimenomaan tulee esille Koivusen äänenkäytön laveneminen ja myös kokeilunhalu. Kuittaaminen hevihuutamiseksi viittaa lähinnä siihen, ettei levyä ole kuunneltu. Sama koskee intrumentaaliosastoa, esim. Vili Ollilan kiipparit ovat mainioita.
Vielä kysyisin arvon leipäkriitikolta: millä hän kuvittelee muusikoitten hankkivan sen oman leipänsä ja ehkä vähän särvintä päälle, jos kaupallinen menestys on tabu.
ja tääl taas idolin fanit vaatimassa kaikkia tykkäämään idolinsa levystä, vaikka kuraa vain olisi tarjolla. Lyhyesti: yhdyn täysin Jarnon mielipiteeseen, sillä erolla, että minä olisin antanut koko totuuden, Jarnohan suorastaan kaunisteli.
Samaa mieltä sun kanssa monesta.
Hynninen on selvästi huolissaan omasta uskottavuudestaan eikä uskalla tai kykene arvioimaan musiikkia ilman ennakkoasenteita ja yleisen mielipiteen vaikutusta.
Diagnoosi on tosiaan juosten kustu. Joko musiikille ei ole haluttu antaa mahdollisuutta tai sitten ei ole uskallettu.
TIETENKÄÄN Becoming-albumista ei TARVITSE pitää. Ja sen voi musiikkillisesti arvioida huonoksi. Mutta mielestäni Hynnisen argumentit eivät kertoneet siitä.
Ja sähän olet siis kuunnellut levyä? - Hyvä.
Kaikki ei pidä kaikesta. Ei sun tarvi tykätä Arista. Eikä kukaan vaadi sulta tai muiltakaan sitä. Lepo vaan.
Mutta erikoisen kiinnostunut olet ei-pitämästäsi musiikista, kun jo levyn julkaisua seuraavana päivänä olet tutustunut siihen kunnolla ja lukenut siitä kritiikin, johon yhdyt innolla. Hieno juttu, että olet aktiivinen harrastaja. Ethän kuitenkaan harrasta vain negatiivisessa mielessä? Mitä ihminen sellaisesta saisi?
kyllähän tätä selittelyä on osattu odottaakin. Ari selittelee minkä kerkee, tai on koko vuoden jo selitellyt ja nyt sitten fanit selittelee. Eikös selittelyiden aika pitäisi olla jo ohitse ja antaa niistä paljon kehutuista taidoista näytettä. Sitä kun ei ole näkynyt.
olla ja ajatella? Kerro sen sijaan, mitä mieltä olet itse Arin musasta? Minä en oikein innostunut tällä kertaa vaikka viime vuonna oli pakko ostaa levy. Ja miksi sitten näin? Siksi että kumma kyllä korkealta ja kovaa laulamiseen kyllästyin tosi paljon ja noissa näytteissä ei sitten muuta ollutkaan.
mitään muuta kuin sen jonka jarno kuvittelee että joku haluaisi kuulla siitä sanottawan eli oletust oletuksen perään. kellekköhän ne näitä musa-arwosteluja tekeekään kun pääasiana ei olekkaan arwostelun kohde waan arwostelijan kohde???
kewyttuotetta todellakin löytyy sieltä arwostelun päästä.
saas nähdä tuleeko yhtään oikeesti HEWIÄ arwostelua. waikka haukuttais lyttyyn koko lätty niin jos on tehty asiaan perehtymäl ja asiantuntemuksel niin siitä waan.
ari selittelee???
ja mene kuuntele se LEVY, on ne näytteet vaan pätkiä biiseistä, mahtavista biiseistä siis, mutta kuuntele vaan ihmeessä koko levy, ei näytteet, saatat yllättyä
kurkku on niin kipee ja kauheella kiireellä kipeenä tehdään levyy ai jai ku sattuu... :DD
filmaa siellä kun jutuissas ei ole mitään tolkkua.
selittää muille kuin hidasjärkisille koska ne on nähty ja kuultu itse. Hyvä kun hitaallakin käyvät huomioidaan jotenkin eikö? Eipähän ainakaan ole ylimielistä.
Ei tuo kirjoittaja mun mielestä paljon ajattelustaan kertonut, kunhan nyt ilolla otti osaa Arin mollaamiseen.
Mutta omasta mielipiteestäni kysyttäessä sen verran, että pidän monista Arin uuden(kin) levyn biiseistä paljon. Laulu on usein korkeelta ja kovaa, mutta ei pelkästään, löytyy monipuolisuutta äänen käytössä. Ja löytyy tulkintaa.
Ari laulaa parhaimmillaan upeasti, komeasti ja erittäin kauniisti. Siksi olen jäänyt hänen ääneensä koukkuun.
Sitten vielä sellainen musiikin ulkopuolinen tekijä, että näen Arin rehellisenä ihmisenä, joka on poikkeuksellisen rohkealla tavalla oma itsensä. Mielestäni hän ei laskelmoi tekemisissään.
Ari on mielestäni aito ihminen, joka näkee metsän puilta ja antaa arvon todella tärkeille asioille.
Jaaha. Se oli siis Jarno Hynnisen mielipide.
Eipä siinä mitään.
Tätä arvostelua voisi kuitenkin syyttää populismista ja verrata sitä "ylituotettuun kuraan". Oli tarve vetää lööppien luoma julkisuuskuva päänaukomisista mukaan MUSIIKIN arvosteluun. - Matalaa.
asiat esiin ku biisinkuuntelu jäi hataraks eli sitä ei oikein woinu arwostella.
sama se waikka oisi antanut negatiiwista palautetta jos olisi nähnyt että biisit on oikeesti kuunneltu mut walitettawast noin ylimalkasest lausunnost ei sellast waikutelmaa saa. yhden tähden arwostelu sanoisin.
ja father muka siirappinen???? siinäkin ny näkee ettei mitään keskittymist ole ollu jos pikakelauksel on kerran wetäny läpi.
stormwind oli siirappinen. father ei waan pikemminkin pelkistetyn auki tulkinnoil.
nimenomaan tossa alkuosassa, mihin tätä helkkarin pitkää heviesittelyä ja päänaukomismuistutuksia tarvittiin??
eli yli siitä mistä se aita on matalin.
toistuvasti Hevi-Arista...??? Miks haluu ärsyttää?? Luulis et jos noin paljon Arista tietää, tietäis myös että Ari ei tykkää tosta nimestä.
sen takia, kun kaikesta paistaa läpi, että tyypillä on jotain ihme antipatioita Aria kohtaan.
Father nimenomaan EI ole siirappinen, vaan voimakas balladi. Angelsia voi siirappiseksi nimittääkin...
Fatherista ei todellakaan löydy mitään siirappista etsimälläkään. Kriitikko ois edes hetken voinut sanoja kuunnella tai yrittää ymmärtää;).
Itse asiassa aika ahdistava kipale, jos suoraan sanotaan. Ja vaikka onkin ahdistava niin silti me like. Angellsia ja Fatheria ei pysty edes vertailemaan. Ja jumankeka noita jousisydeemejä tuolla taustalla, wou!
siirapin tunnistanut. Eikä tämä sitä ollut. Tuo melodia on niin uskomattoman kaunis, että ehkä sellaisella joka ei ole kaunista usein kuullut, on vaikeuksia ymmärtää.. Mulla tökkäs levyn kuuntelu Fatheriin useampia kertoja kun piti aina alottaa alusta, että ei helkkari..mitä??..ihan mahtava tsipale!!
Olen kans samaa mieltä, Father on liian totta ja liian kipeä, sitä ei voi verrata esim. johonkin lajityypilliseen rakkaus-balladiin ( joita on myös hyviä niiden teennäisten äklösiirappiveisujen ohella). Kuittaamalla Fatherin "siirappiseksi balladiksi" perustelematta kantaansa millään lailla ( kun ei se kriitikonkaan sana ole "Jumalan sanaa" ) Jarno sortui omaan stereotypiaansa.
sama täällä, levyn kuuntelu pysähtyi aina Fatheriin, kun en voinut päästää fiiliksestä irti.
BTW. samoin käy muuten siinä evilissä....:D
rohkea ja mahtava veto Koivusilta liittyen vaikeampaan aiheeseen. Nimenomaan nuo lyriikat on tosi tärkeet kokonaisuuden kannalta. Arilta upea tulkinta. Uskalsittekin tehdä tämän!!!Kiitos!
auttoi, kun tekemässä oli sekin "bottle of red wine". Saakoon ansionsa levymenekistä sekin jos hyvin menee.
arvosteltua myös Anna ja Ilkka.. rasittavat Idolskaverit, tekemällä tehtyä ylituotettua kuraa.. jaa liekö Jarno heitä kuunnellut, tietääkö Anna voittaneensa Emma-patsaan laulamalla pelkkää kuraa?? ja onko KUKAAN oikeesti kuullut mitä Ilkka on voittonsa jälkeen laulanut? kova jätkä Jarno on, oikee TRUUhevari.
Eihän tuo JH muistanut mainita, että Ari on haukkunut myös Pikku-G:n ja the ARK:n!!!
..ennenkaikkea JOULUN!!!
ja suomalaisten käytöstavat!!! hmph....
topan idea analysoida tuon reppanan kirjoitusta ;DDD
näyttää ainakin siltä, että on kovasti anaalisoitu taas tääl ;DDD
todelliset kyntensä eli makunsa
http://www.ess.fi/?article=130946
:DDDDDDDDDDD
sen kuva?
ketä se esittää.
musiikkia eli tuon hehkuttamansa Matti Johannes Koivun
http://www.youtube.com/watch?v=QLOf6txWB3g
:DDDDDDD
kun fiksut arifanit googlettivat kaiken kriitikosta, että pääsevät irvailemaan.
KYLLÄ MENI SEN MIEHEN USKOTTAVUUS.
Tuolla miehellä olisi ollut tilaisuus parantaa sitä, jos olisi edes vaivautunut kuuntelemaan Arin levyn kokonaan huolella. Huomaa kyllä että ukkeli on pahasti ennakkoluulojen vietävissä.
toi laulaja...
toisenlaiset koivut ;)
jeellä. Kokonaan kuuntelussa on aina se vaara, että siellä voi tulla vastaan väärinpäin laulettuja piiloviestejä \,,/ :DDDDD
on toinenkin, joka on saanut piiloviestistä selkoa ?
terv. toinen kyylä
Ei mitään vikaa M.J.Koivussa. Mukavaa musiikkia omassa lajissaan.
Eikä se Hynnistäkään pahenna, jos tykkää monenlaisesta musiikista.
Mutta nyt ei ole kyse siitä, vaan Arin uuden levyn arvioinnista. Sen Hynninen olisi mielestäni voinut tehdä paremmallakin paneutumisella ja vähemmän asenteellisesti. Olen pettynyt Hynnisen työsuoritukseen. Väittämällä esim. Father-biisiä siirappiseksi hän paljasti, ettei ollut kuunnellut sitä kunnolla.
Siitä moittisin arvostelijaa, en siitä, jos hän sattuukin pitämään myös esim. folk-musiikista.
(Mutta sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, että voi väittää Fatheria siirappiseksi.)
"TÄLLÄ KERTAA ulkopuolisiin biisintekijöihin ei ole turvauduttu kuin "vain" puolessa levyn kappaleissa." Ikäänkuin kuin kukaan Idols voittaja missään päin maailmaa tekis omaa levyään siinä parissa kuukaudessa mitä siihen on varattu aikaa. Eihän se kuulu siihen formaattin mitenkään, kyseessähän on laulu-, eikä sävellyskilpailu..hheh.
Idols EI ole laulukilpailu! Kisan voittaa joku nätti tyttö (tai poika)
joka saa eniten ääniä riippumatta siitä onko hän paras laulaja vai ei.
Lihavat ja rumat ei pärjää!
kupillinen hyvää mokkaa maistuu becomingin seurassa suorastaan taivaalliselta.
pelasta mikään! Ei edes pekoni.
meni viimeistään tämän ammattitaidottoman arvostelun myötä. Ari-kateuden puuskassaan Hynninen asiattomuudellaan nolaa itsensä ja lyö naulan kriitikon uransa arkkuun. Minkään lehden ei kannata pilata mainettaan julkaisemalla tämän tasoista potaskaa. Päätoimittaja on varmasti kiitollinen palautteesta.
tää Hynninen on? Mitä se tekee noin niinkuin duunikseen, sillä eihän se voi tolla elää?
Täysin ammattitaidoton, yläasteen ainekirjoituksen "Mistä minä en tykkää", tasoista tekstiä.
Älykkään kriitikon sanansäilä saa viiltääkin, mutta tämä on paskan jauhamista.
ihan selvin päin tota sepustaessaan...
länkyttäminen.;D tää vasta on yläastetasoista, ellei jopa ala-astetasoista ainakkiin välillä. ;D paskanjaujaujaujaujauhamista.
saada palkkaa tästä paskanjauhamisesta.