Syksyllä hoitoon =/

Tämä palsta on tunnettu siitä, että p...aa saa niskaan kirjoitti sitten ihan mitä tahansa. No, minä otan silti riskin ja kirjoitan, tuli mitä tuli. Ehkä tänne eksyy joku keltä saa "asianmukaista "palautetta"

Juttu on se, että tyttöni aloittaa syksyllä päiväkodissa, ikää silloin 1v 3kk. Itse menen töihin, 8 tuntista päivää. Olen koko tämän kevään harmitellut tulevaa ja yrittänyt ajatella sitä positiivisesti, mutta ei onnistu. Vähän väliä mieltä kaivertaa syksyllä tuleva "ero". Olemme kuitenkin olleet niin tiiviisti syntymästä asti yhdessä. Pelkään että käy niinkuin eräälle tutulle, joka ekana työpäivänään vaan itki ja itki. Murehti niitä hetkiä jolloin ei omasta mielestään ollut hyvä äiti, oli tiuskinut lapselle, antanut itkeä ymv.

Niinpä toivoisin jonkunlaista tsemppiä ja kannustavia sanoja. Ehkä te saman kokeneet osaatte löytää asiasta paljon valoisiakin puolia :)
5356
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

sama tilanne on edessä minullakin. Tyttö menee elokuussa ryhmäperhepäivähoitoon. Ikää neidillä on silloin 1v 4kk.

Samaa mietin kuin sinäkin, miten ero onnistuu, kun tähän saakka ollaan neidin kanssa oltu käytännöllisesti katsoen yhdessä kokoajan. Vieraan hoidossa ei tyttö ole ollut koskaan. Tyttö on kulkenut aina mukanani.

Ensi viikolla mennään tutustumaan ensimmäisen kerran tulevaan hoitopaikkaan ja täytyy sanoa, että äitiä jännittää. Muutaman kerran olisi tarkoitus käydä etukäteen katsomassa paikkoja ja tutustua henkilökuntaan. Ja kokeilla jopa mitä neiti tuumaa kun jää vähäksi aikaa hoitoon ilman äitiä.

Minun ei onneksi heti alkuun tarvitse jättää lastani koko päiväksi hoitopaikkaan, kun mies on lomalla ja voi käydä hakemassa tytön kotiin "kesken" päivän. Ajattelimme, että ehkä tällainen pehmeä lasku hoitoon menoon on ihan hyvä ratkaisu.

Yritän lohduttautua hoitoon meno asiaan sillä, että tyttärelleni on varmaan ihan hyväksi saada uusia leikkikavereita. Ja yleensähän se äiti taitaa olla se joka itkee ensimmäisenä hoitopäivänä enemmän kuin lapsi =)

Nautitaan nyt jokaisesta hetkestä jonka lasten kanssa vietämme, ihan kesä on kuitenkin edessä.

Äänestä

POika oli silloin kun hoitoon meni niin 9kk vanha. KÄytiin tutustumassa muistaakseni 3 kertaa ennen kuin hoitoon meni. Paikka on sellainen mukava pieni ryhmäperhepäivähoito.
Ensimmäinen päivä hiukan jännitti että kuinka pärjää siellä, ekan viikon nukkui vähän huonosti hoidossa, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.
Ei ole huutamaan jäänyt kuin muutaman kerran tässä 1v kieppeillä, mutta ei kuulemma ole kovin pitkään huutanut.
Nykyään tahtoo mennä ennemmin silleen että ei malttaisi lähteä pois hoidosta, kun on niin mukavaa, kun on leikkikavereita. Hoidossa viihtyy muiden mukana pari tuntia pihalla, mutta kotona ei äidin kanssa jaksa kovin kauaa olla ulkoilemassa. Äiti ei ole niin hyvä leikki kaveri, kuin nämä suunnilleen saman ikäiset.
Kotiin tultuakaan ei ole normaalia enemmän kiukunnut, ainut on vaan että kun kotiin asti selvitään niin on kauhe nälkä, ei millään malttaisi ootta ruokaa. Mutta syönnin jälkeen on taas yhtä hymyä :)

Itse en keksi mitään pahaa sanottavaa siitä että poika meni hoitoon, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin

Äänestä

Meillä tyttö aloitti perhepäivähoidon saman ikäisenä, 1v 3kk, eli viime tammikuussa. Olimme myöskin olleet todella tiiviisti yhdessä koko tytön pienen iän ja tuntui aivan järkyttävän, sanoinkuvaamattoman, pahalta viedä tyttö hoitoon. Vaan pakko oli.

Tutustumassa käytiin pari kertaa, ja toisen niistä kerroista tyttö jäi sinne pariksi tuntia leikkimään. Oli kuulemma itkenytkin..

Eka kuukausi oli hankala, varmaan hankalampi äidille=) Itkien ajelin töihin ekoina päivinä, tyttökin oli jäänyt itkemään mutta lopettanut samantien kun lähdin näkyvistä. Parina ekana päivänä päiväunille meno oli ollut hankalaa (tyttö oli tottunut että nukutan) mutta hoitaja oli kiikkutuolissa tyttö sylissä tuudittanut hänet uneen=) Heti ekan viikon aikana tottuikin siihen että itse nukahtaa omaan sänkyyn!

Noin kuukauden jälkeen alkoi sujua, meillä molemmilla=) Tyttö selvästi nautti ikätovereiden seurasta ja tottui uuteen rytmiin. "Kertoi" kotona juttuja leikeistä ja kavereista=) Itsekin sai huokaista kun huomasin että hyvin siellä menee. Aina oli hymyileväinen tyttö vastassa ja hoitoon jäi iloisesti huiskuttava tyttö. (Toki on välillä vieläkin huonoja aamuja ja itkettää mutta sen jo tietää että ne menee ohi!)

Nyt meille odotellaankin jo vauvaa joten syksyllä saa tyttökin jäädä taas kotiin, ihanaa!

Todennäköisesti sinulle tulee käymään niinkuin tutullesi, ja minullekin, että itket ekoina päivinä töissä mutta se on normaalia ja kuuluu äitiyteen. Pian huomaat että voi sinne hoitopaikkaan soittaakin ja kysyä, niin ei tarvi murehtia, ja kohta ei enää ole mitään murehdittavaakaan kun teillä alkaa hyvin sujumaan hoidossa/töissä käynti=)

Kannustan vain, vaikka tiedän että hankalaa se aluksi on. Te kyllä molemmat varmasti totutte uuteen elämäntyyliin ja huomaat että paljon hyvääkin se hoidossa olo tuo, oppii lapsi uusia juttuja, leikkejä, lauluja yms.

Tsemppiä, mukavaa kesää, ja nauttikaahan vielä kun saatte hetken olla kotosalla!

Äänestä

uutta vauvaa kehiin, siihenhän meidät naiset on tarkoitettu; äideiksi!

Äänestä

Meillä poika menee kanssa syksyllä elokuussa hoitoon koska jatkan opiskeluja. Poika kerkiää täyttää 10kk ennen hoitoon vientiä.

Jos ei pojalla niin minulla tulee varmasti ensimmäisenä päivänä itku ja varmasti seuraavanakin.
Lohduttaa ajatus siitä että olen saanut vapautuksia niin ei pitkiä päiviä tule kuitenkaan olemaan hoidossa.

Monet ovat päivitelleet että kuinka voin noin pienen viedä hoitoon jne. mutta olen sulkenut korvani päivittelyiltä.

Kyllä ne lapsen varmasti sopeutuvat tilanteeseen aika äkkiä:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


siis lapsi eikä äiti =D kirjoitti:

Tämä palsta on tunnettu siitä, että p...aa saa niskaan kirjoitti sitten ihan mitä tahansa. No, minä otan silti riskin ja kirjoitan, tuli mitä tuli. Ehkä tänne eksyy joku keltä saa "asianmukaista "palautetta"

Juttu on se, että tyttöni aloittaa syksyllä päiväkodissa, ikää silloin 1v 3kk. Itse menen töihin, 8 tuntista päivää. Olen koko tämän kevään harmitellut tulevaa ja yrittänyt ajatella sitä positiivisesti, mutta ei onnistu. Vähän väliä mieltä kaivertaa syksyllä tuleva "ero". Olemme kuitenkin olleet niin tiiviisti syntymästä asti yhdessä. Pelkään että käy niinkuin eräälle tutulle, joka ekana työpäivänään vaan itki ja itki. Murehti niitä hetkiä jolloin ei omasta mielestään ollut hyvä äiti, oli tiuskinut lapselle, antanut itkeä ymv.

Niinpä toivoisin jonkunlaista tsemppiä ja kannustavia sanoja. Ehkä te saman kokeneet osaatte löytää asiasta paljon valoisiakin puolia :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu