Sienistä ja sienimyrkyistä lyhyesti

Sienestys kuin sienestys vai?

Sieniaika alkaa olla kohta taas Pohjolassa. Puoli vuosisataa sitten sieniä kerättiin tynnyreittäin talouteen. Sieniä liuotettiin sadevedessä päiviä tynnyreissään ja sitten säilöttiin ja oli riittoisaa yli talven. Vähemmän oli ongelmaa sienien ja homeitten suhteen. Yleensä myrkkysientä pidettiin myrkyllisenä ja syötävää syötävänä, kuten vanhaan aikaan kaikki oli sellaista klassista ja konservatiivista.Kummallista muuten. Sienetkin on avansoituneet.
Ruotsalainen on jollain tavalla luonnostaan epäilevämpi sienien syötävyyden suhteen kuin suomalainen. Moni Suomessa syötäväksi katsottu pidetään Ruotsissa todellakin syötäväksi kelpaamattomana tympösenä.

Sienikirjaan tutustuessa tulee ensin tehdä terminologia selväksi. Hieman yleismainintaa:
Kanttarellit ja trumpettisienet ( Canthqarellus, Craterellus);
piikkihelttaiset orakkaat,
tryffelisienet ( taggsvampar, Hydnum);
heltattomat ja piikittömät kääpäsienet ( tickor, Albahellus);
korvasienet ( murklor, Gyromitra) ( sis.GYROMITRIINIÄ, gyromitrin);
nuija-tai tappisienet ( klubbar,Clavariadelphus);
tatit (soppar, Boletus, Suillus ym; Myrkkytatteja on, Boletus omaa antabusvaikutusta.) ;
haarukkasienet ( fingersvampar, Ramaria);
savusienet, kuukuset ( röksvampar, Lycoperdon )
ja helttasienten SUURI joukko( Skivlingar, Agaricales)

Jos haluaa jonkin nyrkkisäännön sienten poimintaan, niin voi sanoa, että KANNATTAA VÄLTTÄÄ HELTTASIENIÄ. Tässä helttasienten joukossa onkin sitten kaikkein eniten löydettävissä myrkyllisiä tai syötäväksi kelpaamattomia lajeja (Mutta helttasienissä on tuttuja poimittavia ja syötäviä jokunen joukossa. Seuraavat sienisukujensa edustajat ovat helttasieniä. Perässä on mainittu jollekulle lajille tyypillisen myrkyn nimi.

Nokisienet ( bläcksvampar, Coprinus)( sis. KOPRIINIA, antabusvaikutusta)
Herkkusienet (Champinjoner, Agaricus)
Rouskut (riskor, Lactarius) (Myrkyllistä maitiaista: LACTARIUSOIREYHTYMÄ );
Hapero ( kremla, Russula)
Valmuska ( mussero, Tricholoma; ruskeissa valmuskoissa on HEMOLYSIINEJÄ)

Sitten on suuri suku myrkyllisiä heltallisia lajeja tai muuten tympeitä, kuten
Tympöset ( fränskivlingar, Hebeloma);
Nääpikät (guld & vit tofskivlingar, Pholiota) (Sis. HCN, LYOFYLLIINIÄ)
Myrkkynääpikät (gifthätting, strimmig tofsskivling, dadelbrun hjälmskivling, Galerina), AMATOKSIINIT; FALLOTOKSIINIT);
Rustokkaat ( broskskivlingar, Marasmus);
Malikat( trattskivlingar, Clitocybe)( Sis. MUSKARIINIA, myös antabusvaikutusta)
Pulkot (pluggskivlingar, Paxillus)( Sis. jotain toksiinia);
Risakkaat ( trådskivlingar, Inocybe)( Sis. MUSKARIINIA);
Lantasienet, madonlakit ( maskmössor, Psilocybe) ( Sis. PSILOCYBIINIÄ)
Lahokkaat ( slöjskivlingar, Hypholoma);
Kärpässienet ( flugsvampar, Amanita) AMATOKSIINIT, FALLOTOKSIINIT; IBOTEENIHAPPO; MUSKIMONI; MUSKATSONI);
Seitikät ( spindelskivlingar, Cortinarius) ( Sis. ORELLANIINIA, syklinen polypetidi).
Useita tunturien helttasieniä( fjällskivlingar, Lepiota).

Tässä on mainittu vain muutamia sienilajeja.
Jos ”sienestää” tietoja internetistä, siellä on osoitteessa Magic Mushrooms osa tympeitä syötäväksikelpaamattomia ja niistä käy kauppa hallusinogeeneinä globaalisti:
MUSKARIINIPITOISTEN sienten joukkoa on seuraavat:
Myrkkymalikka (Gifttrattskivling Clitocybe, dealbata / rivulosa); ja toinen malikka: ” lehtimalikka” ( Clitocybe phyllophila ( lövtrattskivling).
Inocybe-lajista ”silkkirisakas” ( sidentrådskivling Inocybe geophylla).
( topptrådskivling, Inocybe fastigiate);
myrkkyrisakas ( gifttrådskivling Inocybe patouillardi).
Näistä tulee muskariinireseptoreitten ärstytystila ja atropiini on myrkytyksen vastavaikuttaja.
PSILOKYBIINIPITOISIA sieniä ovat seuraavat 4 lajia.
Gymnofilus-laji: Eräänlaisia tahmeita kantosieniä: katkerohelttasienet ( bitterskivlingar, Gymnophilos);
Pluteus: 23 lajia nyppylakkisia pikkusieniä (Sköldskivling, Pluteus)
Psilocybe-suku ja Panaeolus-suku näitten edellisten lisäksi.
Molekyylistä näytetään esitettävän lähinnä kolme päämuotoa: psilocybin, psilocin ja baseocystin nimiset. Cystin nimestä huolimatta viimeisessä molekyylissä ei ole rikkiä.
Psilocybin käyttää myös nimeä ” indocybin.” Se on kemiallisesti ottaen Fosforyl-OH-DMT, fosforyylihydroksidimetyylitryptamiini tai toiselta nimeltä dimetyyliaiminoetyyli indololi dihydrofosfaattiesteri.
Psilocin( psilosiini, on pienempi. Siinä ei ole fosfaattiryhmää esteröitynenä.
Baseocystin on psilocybiinin näköinen fosforyl-OH- monometyylitryptamiini.

KOMMENTTI sieniluetteloon.

MAKRO-SIENTEN tekemät molekyylit mykotoksiinit (sienimyrkyt) ovat ihmiskeholle vaikeasti käsiteltäviä molekyylejä.
Sienten suhteen pitäisi olla erityisen tarkka. monessa niiden molekyylissä on esim -N=N- sidos, jotka on DNA:ta vahingoitava ja sen takia kanserogeeninen. tai muuten myrkyllinen esim munuaiselle ai nopeasti uusiutuvilel soluille.
Esim. http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Gyromitrin.svg
Gyromitriini.
Sitäpaitsi sienissä esiintyvät tryptamiinijohdokset ovat kognitiota haittaavia.

Tavallista yksinkertaista tryptamiinia kehittyy ihmiskehossa aminohaposta tryptofaani (Trp, W), ja se muodostaa valkuaisesta syötynä tärkeän hermonvälittäjäaineen serotoniinin, jonka hermojärjestelmää haittaa tryptamiinijohdannais-myrkyt, hallusinogeenit.

http://www.acc.umu.se/~saasha/giftsvam/gsvamp.htm

Se joka on varovainen, ei syö sieniä luonnosta.
Tässä ei ole edes otettu huomioon radioaktiivisuuden ym raskasmetallien vaikutusta.