Kerrottaisko, mitkä asiat ovat auttaneet eteen päin ja ikään kuin vähentäneet synkkää oloa?
Ja niistäkin voi kertoa, että mitkä taas ovat pahentaneet oloa.
Ihan vapaasti molemmista, mitä nyt haluaa kertoa.
Itse voisin mainita tähän joitain ns. parantavia asioita. Sain poikakaverin, lääkkeiden suhteen löytyi tilanteeseeni suht sopiva lääke, hieman irrottautumista kämpiltä ja omista oloista matkailemalla muissa maisemissa... vietin mm. aika paljon aikaa ulkona ja sain aurinkoa. Lämpökin todennäköisesti hyväksi sekä valo. Se kun on saanu puhua ja siten purkaa oloaan ja toisen vastaukset eivät ole syöstäneet minua pahempiin syövereihin. Ruokahalu ja herkkujen syöminen, niistä nauttiminen.
Huono asia, minkä haluan kertoa on esim painajaiset. Ne voi ahdistaa.
Ja niistäkin voi kertoa, että mitkä taas ovat pahentaneet oloa.
Ihan vapaasti molemmista, mitä nyt haluaa kertoa.
Itse voisin mainita tähän joitain ns. parantavia asioita. Sain poikakaverin, lääkkeiden suhteen löytyi tilanteeseeni suht sopiva lääke, hieman irrottautumista kämpiltä ja omista oloista matkailemalla muissa maisemissa... vietin mm. aika paljon aikaa ulkona ja sain aurinkoa. Lämpökin todennäköisesti hyväksi sekä valo. Se kun on saanu puhua ja siten purkaa oloaan ja toisen vastaukset eivät ole syöstäneet minua pahempiin syövereihin. Ruokahalu ja herkkujen syöminen, niistä nauttiminen.
Huono asia, minkä haluan kertoa on esim painajaiset. Ne voi ahdistaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun teet, mitä on pakko
silloin kun on pakko,
saat vielä kerran tehdä
mitä haluat silloin kun haluat.
alkaneet, hei ! Toi oli hyvä ajatus myös tuo 2. vastaus. Tulkitsen niin, että kun saan tehdyksi jonkin pakkopullan, vaikka jonkin homman, niin se palkitsee monin verroin hyvänä olona se, että se on tehty. Jep.
Alkuperäisen ajatukset tosi hyviä ja kannustavia ja moneen niistä pystyn yhtymään kokemuksistani. Minua pahentaa se, että olisi kyllä asioita ja joskus ehkä ihmisten pariin menoakin, mutta kuitenkin antaudun pahalle ololle ja jään sisälle makaamaan! Se ainakin sen päivän oloa pahentaa; mutta joskus tulee yllätys, että seuraava päivä onkin hyvä. Herännyt joskus kysymys, että olenko sitten tarvinnut (lue: minun aivoni tarvinneet) tuon 'levon'. En ole mieltänyt sitä levoksi, vaan pahaksi lamaksi ja tuskaksi, mutta joskus sitten yöunen jälkeen päivä yllättää paremmuudellaan.
Kaikki nuo samat kyllä minuakin auttavat, joita ap mainitsee. Yleensä ottaen sanon sen niin, että kun olen tavalla tai toisella ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, minun on hyvä olo, masennus ja ahdistus eivät tunnu! Mitä läheisempi, esimerkiks ystävä, on kyseessä, sen parempi, mutta jotkin muutkin ihmiset, kuten sukulaiset tai vieraammat hushållit, joissa on käymässä tai jos liikenteessä on jossakin tilanteessa muiden seassa, niin ne auttaa. Jotenkin muista ihmisistä bruukaa heijastua terveyttä minuun, eheyttä minun rikkinäisyyteen; ihan kuin tulisi myös käsitys, että helpotus hei, ei tää niin kauheeta (tää elämä) olekaan, kun noikin tossa ihan vain noin... Herkällä ihmisellä se on joskus pienestä kiinni. Myös muka pienet asiat kaatavat, tiedätte. Tietysti on myös vaikeutta, kuten jännittäminen ja kompleksit, olla ihmisten keskuudessa, mutta kuitenkin vaihtoehdoista parempi on olla vain jotensakin ihmisten keskuudessa tai heidän kanssaan tai hänen yhden kanssa, kuin se, että antautuu omalle kompleksisuudelleen ja ihmissuhdepulmilleen; niitähän voi pitkälle peittää, kompensoida muulla, esimerkiksi hyvällä keskustelulla ja verbaalisilla kyvyillä, jos ne taas ovat kuitenkin vahvempia meissä. Näissä masennustuskakuvioissa meistä tulee syvällisiä keskustelijoita useinkin ja siksikin, huom, ihmiset pitävät meistä ja saavat meiltä ajatuksia ja ymmärrystä. Eipä siis turhenneta arvoamme. Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin: psyyken vaivat tekevät ihmisestä myös mielenkiintoisen keskustelijan ja hyvän kommentoijan toisen ihmisen asioihin ja yleisiin elämän asioihin. Eikö? Ymmärrän kyllä, että joillakin on ujous ja puheentuottovaikeuksia myös, se on sitten vaiva sinänsä.
Sellaisenkin asian olen tietenkin huomannut toimivan hyvin, että "antaessaan saa"! Siihen voi ainakin pyrkiä ja silloin tällöin onnistuu.
vähentää läheisten ihmisten seura, musiikki (se on henkinen ruoka), lämmin ja aurinkoinen ilma sekä työ sopivissa määrin, saa väkisin muuta ajateltavaa.
Myös lääkkeet auttoivat jonkun verran, mutta jouduin lopettamaan ne.
Ja tietysti nukkuminen, mutta kun herään, olo on todella äkäinen ja närkästynyt. Onneksi se menee nopeasti ohi kun nousee ylös ja alkaa tekemään jotain.