ei vain enää jaksa...
väsyttää mutta en pysty nukkumaan. sisällä vain tyhjää, mielenkiinto kokonaan pois kaikesta. kaikki päin helvettiä. varmaan sekoan kohta...
kuolisimpa jo pois.
väsyttää mutta en pysty nukkumaan. sisällä vain tyhjää, mielenkiinto kokonaan pois kaikesta. kaikki päin helvettiä. varmaan sekoan kohta...
kuolisimpa jo pois.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oletko hankkinut itsellesi apua?
Käynyt terapiassa tai puhunut jollekin?
Toivon vain kovasti voimia sinulle...
Joskus uneen auttaa vaikeassa tilanteessa, kun haukkaa vähän raitista ilmaa, liikkuu vähän, jos suinkin mahdollista.
Samanlainen olotila itsellänikin usein. Kannattaisi varmaan hakea apua. Puhua jollekkin...
... Tyhjältä ja mielekiinnottomalta tuntuu niin, että ihan hirvittää minuakin. Miten tästä eteenpäin? Ajattelin niin, että yksi pieni asia kerrallaan ja yritän olla huolehtimatta jatkosta. Minulla on vain tämä hetki ja sen ratkaisut. Koeta sinäkin vaikka lukaista jostakin jotakin lohduttavaa, auttavaa, rakentavaa. Tai kuunnella, katsella tai ottaa jokin kontakti tai lähde liikenteeseen kävelemään. Siis kun nyt on jo aamu. Tekisikö sinulle tämä vuodenaika, voimakas kesän alku tuon olotilan pahemmaksi. Toivon, että jaksat tämänkin aamun yli. Koko päivää ei kai aurinko paista ja sepä ainakin jo minuakin auttaa, kun on pilvistä. Eikö ole hullua, ainakin jonkun mielestä, mutta kontrasti sisimpäni oloon ei ole niin suuri esimerkiksi pilvisellä säällä... Voimia kaikille ja hakekaa muutama hyvä ja kiitosaiheinen asia mieleen, jooko.
Ihan sama tunne.
Elämä romahti viikossa kahdelta suunnalta huhtikuussa. "Pahin" järkytys on poissa, pitäisi mennä valoa kohti, mutta kun valoa ei näy. Mikään ei tunnu miltään. Ahistaa että mätänen elävältä tänne loukkoon. Kaikki on tyhjää, kurjaa ja merkityksetöntä.
Välissä on ollut jo muutama melkein hyvä päivä, mutta uusi romahdus tulee aina. Viime yönä en pystynyt vaihteeksi nukkumaan, eikä se tätä oloa ainakaan paranna.
Kullalle pitäisi jaksaa olla äiti, mutta ei vaan jaksa ja huvita mikään.
tarkistaa mitä voisi tehdä muuta kun valittaa ja sääliä itseään, olen monesti ihmetellyt joidenkin ihmisten kohdalla kun ei nukuta, ensin valvotaan yö ja sitten nukutaan päivä...masentaa syödään lääkkeitä ja juodaan viinaa...ei puhettakaan töissä käymisessä tai harrastuksista...ollaan neljän seinän sisällä kesät-talvet...tuijotetaan telkkua tai istutaan koneella...pitäs ensin hankkia jonkinlainen elämä....ei missään nimessä käydä kävelemässä...ei tehdä mitään tavallisia ja puisevia asioita..kun masentaa...itse laitetaan ihmissuhteet sekaisin ...hankkiuudutaan seurustelemaan ihan vääränlaisten ihmisten kanssa...huokaus ei ole ihme jos masentaa
olipahan oikein rohkaiseva ja piristävä viesti sinulta, kiitoksia!
tiedoksesi voin kertoa että unettomuuteni on sitä luokkaa etten välillä saa nukuttua pariinkaan vuorokauteen. nytkin toinen vuorokausi menossa kun en ole nukkunut minuuttiakaan.
apua olen hakenut, ei vain tunnu mikään auttavan/ei osata täällä auttaa.
p.s. sulla ei ilmeisesti ole minkäänlaista käsitystä masennuksesta/unettomuudesta.
Olen ihan oikeasti omaishoitaja...mieheni on pyörätuoliin sidottu pahenevan sairautensa vuosi, valvoo yökaudet jatkuvien särkyjen kanssa, on välillä todella masentunut, kuten sanottu käyn päivät töissä ja illat ja yöt kiini hoitamisessa vaihtelevalla menestyksellä, vastoinkäymisiä riittää,syön mielialalääkettä kun voimat alko ehtyä...en kuitenkaan anna periksi koska mielestäni monta asiaa on hyvin, ja olen luvannut olla mieheni tukena niin myötä kuin vastamäessä. Vaikka nyt kiivetäänkin pelkkää vastamäkeä. Olen kokenut eron, konkurssin, hoitanut äitini hautaan ja pitänyt alkoholisti isääni kurissa, ollut yksinhuoltajana ja niin edelleen...totta en varmastikkaan tiedä mistä puhun..yhden asian kuitenkin tiedän en ole masentunut ainoastaan loppuun väsynyt aina välillä.
asia. Itse uniongelmista kärsineenä tiedän sen, miten ikävää, jos uni ei ala tulla. Oletko kokeillut Remeronia pienellä annoksella? On tärkeää ihmiselle nukkua. Hoida tuo uniasia kuntoon ja sitten pyri muitakin asioita saamaan elämässä mallilleen, niin että pääset elämästä kiinni. Kentis muutto muualle? Työn tai opiskelun yms. tekemisen perässä. Entä poika/tyttökaveri? Jaksaisitko vilkuilla toista sukupuolta sillä silmällä?
aloitukseen.. Minua häiritsee se, että kirosanoja käytetään täällä. Onko ne täällä sen sallitumpia kuin muuallakaan keskusteluissa. Voisiko kirosanan jättää pois ja todeta vain tilanne, että menee huonosti?
annettu lääkettä unettomuuteen... yrittävät vissiin ensin hoitaa vuosia kestäneen masennukseni pois tai jotain.
masennus sitä luokkaa ettei tässä tehdä mitään muuttoja/ en ole edes työkykyinen.
ja minusta on reilumpaa muille etten ala seurustelemaan ennenkuin pystyn itse antamaan jotain suhteeseen enkä vain viemään toisen voimia oman tilani takia.
ensin oma elämä kuntoon ja sit ehkä suhteeseen. niin ja toinen sukupuoli? ei kiinnosta minua.
Alkuun ohimennen mainitsit että miehesi on
pyörätuolissa pahenevan sairautensa vuoksi,
ja sitten tulikin ripeät 12-riviä tekstiä siitä että
mitä kaikkia ongelmia sinä olet selvittänyt
ja miltä sinusta nyt tuntuu ja että miten kaikesta
huolimatta olet vaan vähän väsynyt jne..
Mutta oletko koskaan oikein todella miettinyt sitä
että miltähän esim. siitä miehestäsi elämä tuntuu??
Anteeksi vain mutta tällaisessa tapauksessa kiroilusta valittaminen on kyllä paljon pahemmin tilanteeseen sopimatonta kuin itse kiroileminen.
On tärkeää voida ilmaista itseään. Jos joku pelkästä ketään solvaamattomasta purkauksesta pahastuu, niin eiköhän olisi parasta suunnata omat silmät ja korvat sitten vain muualle.
Että jo on perkele, jos ei kiroillakaan enää saa kun tekee kipeää! Mitä helvetin tukahduttamo tästä maailmasta pitäisi piipertäjien mielestä oikein rakentaa??
Jos menet puhumaan jollekin kunnon lääkärille tuosta vuorokausien nukkumattomuudesta niin eiköhän ala lääkkeitä löytymään.
Unettomuus on sellainen vaiva, että se kyllä tekee mahdottomaksi lähes kaiken normaalin toiminnan osuessaan pahasti päälle. On aivan ensisijaista saada apu siihen.
Lääkityksen osalta unilääkkeet tai rauhoittavat varmaan ainakin tulevat kysymykseen. Hyvä voisi toisaalta olla, jos saisit kiinni siitä, mikä silloin valvottaa, kun uni ei tule. Joskus asioiden käsittely voi auttaa.
Itsekin kärsin masennuksesta, johon joskus liittyy unettomuutta. Pahimmillaan on ollut tuollaista, mistä sinäkin kerrot, menee vuorokausia niin, ettei saa nukuttua yhtään. Itse olen unettomuuden kanssa tapellessani ottanut tarvittaessa lääkkeen, tai sitten vain odottanut, että pahin unettomuusjakso menee ohi. Monesti nuo tilanteet ovat ehkä olleet yhteydessä stressiin. Kaikki on kuitenkin tietenkin hyvin yksilöllistä ja omasta tilanteesta riippuvaista.
Tosiaan liikkuminen ja ulkoilma ovat kyllä ainakin omalla kohdallani joskus selvästi auttaneet, kun on ollut vaikea tilanne unettomuuden kanssa.
Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi tulet saarnaamaan tuollaista tähän ketjuun. Mitä sinä tiedät yksittäisten ihmisten taustoista ja olosuhteista? Mututuntumoistasi ei ole tässä nyt kenellekään varmaan mitään apua, vaikka niissä voisi yhteisöllisen elämänmenon arvioina jotain perää ollakin.
myös sitä asiaa miksi täällä kaikki valittaa ja valittaa... kuitenkin suurinosa porukasta ei halua edes yrittää mitään muuta kun valittaa, ei ihan oikeesti mikään asia muutu pelkästään valittamalla, asia on sitten erikseen ne joilla on todellinen masennus tai loppuunpalaminen tai muu hoitoa vaativa mielenterveydellinen sairaus, kyllä se niin on etten voi astua mieheni housuihin, koska minulta odotetaan sitä että olen se perheen "päivänpaiste"eli se tukipilari koko jengille, mitä siitä tulisi jos mun pää pettais ja sitte jäis poika ja isäntä ihan kahdestaan ilman turvaansa, sitä tarkoitin ja sitä miksi ymmärrän asioita eritavalla kun olen kokenut paljon melkein viiskymppisen elämäni aikana, en ole kyyninen ja osaan olla myötäeläjä ja olen sitä useimmalle ystävälleni, miehestäni puheenollen meillä perheessä puhutaan asiat yleensä niiden oikeilla nimillä, eikä yritetä esittää mitään, välillä itketään yhdessä ja välillä väännetään vitsiä. Helppoa ei ole ollut mieheni sopeutua pyörätuoliin ja siihen ettei jalat kanna, on kuitenkin todella älykäs ja persoonallinen ihminen, kuitenkin alkaa elämänhalu pikkuhiljaa hiipua, särkyjen kanssa on vaikeaa. Vaikea selittää koska minusta saa ihan väärän kuvan...kuitenkin olen luvannut miehelleni hoitaa hänet kotona loppuun asti ja sen lupaukseni pidän.
>kuitenkin suurinosa porukasta ei halua edes yrittää mitään muuta kun valittaa, ei ihan oikeesti mikään asia muutu pelkästään valittamalla >
Kyllähän sinulla on ihan hyvä pointti tuossa että mikään
ei muutu jollei itse tee jotain itsensä eteen.
>asia on sitten erikseen ne joilla on todellinen masennus tai loppuunpalaminen tai muu hoitoa vaativa mielenterveydellinen sairaus >
No sellasillehan tää palsta on vähän niinkun tarkoitettukin..
Voihan olla että osa kirjoittajista on vain tylsistynyt omaan elämäänsä ja masentunut
kun ei ole elämässään vielä saavuttanut kaikkea sitä mitä "pitäisi saavuttaa".
Mutta miten osaat sanoa parista lauseesta että
onko jollain todellinen masennus vai ei?
oletpa tainnut vittuuntua omaishoitajan hommaan.ei tarte olla katkera toisille jos vituttaa ja kokea olevansa joku tohtori ja saada sisältöä omaan hommaansa on niitä muitakin omaishoitajija eikä kaikki varmaan ole noin katkera kun itse joutuu duunaamaan omaisia.
Mulla on samanlainen tunne,en oikeasti jaksaisi enää.Kenellekään en vaan kertoa sitä,muuten joudun suljetulle osastolle ja kolme kertaa siellä riittää mulle.Asun kuntoutuskeskuksessa eikä täällä kukaan välitä musta.Lääkkeet naamaan ja hiljaa vaan.Kukaan ei puhu mun kanssa vaikka tarvitsisin keskusteluapua.Oon ihan yksin enkä pääse kotiin muuten kuin kuuden viikon välein.Mulla on niin ikävä perhettä mutta nekään ei voi mua auttaa nyt.Yritän päästä täältä pois jonnekin asuntolaan mutta kun kestää niin kauan.En tiedä jaksanko odottaa,en kestä enää.