Olen 22 vuotias nainen. Olen asunut nykyisellä opiskelupaikkakunnalla 3 vuotta, saanut paljon ystäviä ja seurustellut reilun vuoden ajan. Kuitenkin tuntuu että jotain puuttuu, elämä ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Olen etsinyt apua psykologilta, mutta hän kuittasi tunteeni "koulustressillä". Entä mistä johtuu että joka päivä itken, haluan kuolla, leikittelen ajatuksella että jättäisin poikaystäväni vaikka kuitenkin "luulen" rakastavani häntä todella paljon. Pelkään jääväni yksin, saan paniikkikohtauksen kaltaisia tuntemuksia silloin tällöin, ahdistaa ja masentaa. Tuntuu etten mistään löydä apua. Liikunta ja terveelliset elämäntavat lievittävät ehkä hieman, mutta eivät tarpeeksi. Auttakaa!!!
Mistä elämälle tarkoitus?
Michelle
6759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerro poikaystävällesi tai jollekkin muulle läheiselle asiasta. He ovat yleensä parhaita auttamaan masennuksessa. Trust me.
voit myös tehdä itsellesi muistilista asioista ja ihmisistä joista välität. Aina kun alkaa masentaa katso listaa ja muista että elämä on välillä myös ihanaa.
Löytäisitkö kristillisestä seurakunnasta elämän tarkoituksen? Sieltä saa myös kaikenlaista keskusteluapua ja ystäviä. Itse olen löytänyt.
Kaikkea hyvää Sinulle ja halaus!
Jätä koulusi/työsi ja mene tekemään jotain mitä olet aina tahtonut tehdä, kuinka hullua tahansa se olisi, kuinka vaikeata tahansa se olisi, vaikka näyttäisi mahdottomalta sinulle, tee se. Et uskokkaan kuinka hyvältä sen jälkeen tuntuu.
Yritä kokeilla vaikka joogaa tai uimista. Itselläni uiminen toimii tosi hyvin. Tarkkaile seksielämääsi, kaipaatko jotain uutta. Yritä toteuttaa pienet haaveesi ja jatka eteenpäin toteuttaaksesi ne isommatkin. Rentoudu ja hae vaikka pillerit tai homeopaattista apua pahimpaan tilanteeseen!
Hyvää ja kaunista syksyä!
Hei,viestisi kosketti siinä määrin, että ajattelin oman masennuksen läpikäyneenä yrittää auttaa sinua.
Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä yli 10 vuotta ja oireesi mielestäni viittaavat kyllä alkavaan, ehkä pahenevaankin paniikihäiriöön.Suosittelisin sinua hakeutumaan paikkakuntasi lääkärille joka on erikoistunut nimenomaan paniikkihäiriöön,itse sain aikoinaan apuni ihanalta, asiantuntevalta lääkäriltä ja hänen avullaan olen selvinnyt. Lääkkeet on yksi vaihtoehto,myös terapiat, mutta tärkeintä että puhut jollekkin läheisellesi ongelmistasi myös joka kuuntelee sinua.Älä missään nimessä jää yksin ongelmiesi kanssa, se olisi pahin virhe,kun olet kuitenkin vielä noin nuorikin.
Itse luen myös paljon positiivisuuteen liittyvää kirjallisuutta, mm. Dale Carnegien kirja;Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa sekä erityisesti suosittelen lukemaan Norman Vincent Pealen kirjoja, mm.Myönteisen ajattelun voima yms..Näitä kirjoja löydät varmasti kirjastosta ja suosittelen lämpimästi sinua lukemaan niitä, itseäni ne ovat auttaneet hyväksymään ongelmia paremmin ja ajattelemaan positiivisesti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, koeta jaksaa, mutta muista, älä jää ongelmasi kanssa yksin.Tänä päivänä on niin hyvät mahdollisuudet saada apua jos sitä haluaa ja sinähän haluat, eikö.Kirjoita jossain vaiheessa minulle kuinka olet edennyt asiasi kanssa ja kuinka voit, voit kirjoittaa tälle palstalle viestin minulle,nimimerkkini on Kokenut.Voimia sinulle, kyllä sinä pärjäät,kun vaan jaksat uskoa niin.
Kiitos kaikille neuvoista. Aion kokeilla jotain jokaisesta, ja ensin aion mennä juttelemaan mielenterveystoimistoon asioistani. Välillä tulee sellainen olo että tekisi mieli vähätellä koko ongelmaa, mutta teidän avullanne tein ratkaisevan liikkeen ja hain apua. Parin tunnin päästä onkin jo tapaaminen... Kirjoittelen myöhemmin kuulumisia kun ensin katselen mitä jatkossa tehdään... Lämmin halaus kaikille!!! :')