Olen pitkään (koko ikäni) kärsinyt ongelmasta, että ihmisten seurassa ollessa alkaa ikäänkuin henkekä ahdistamaan ja hermostuttamaan.
Nykyään olen oppinut elämään ongelman kanssa melko hyvin. Vieläkin ääneni muuttuu välillä ja tuntuu, että ajatus ei kulje.
Jos joku katsoo tekemisiäni, alkaa käteni täristä ja tuntuu, että ei ajatus kulje ollenkaan ja puhetta ei tule oikein ollenkaan..
Onkohan minulla paniikkihäiriö tms? Mistähän uskaltaisi kysyä apua? Olen töissä ja pääsy on työterveyslääkärille.
Nykyään olen oppinut elämään ongelman kanssa melko hyvin. Vieläkin ääneni muuttuu välillä ja tuntuu, että ajatus ei kulje.
Jos joku katsoo tekemisiäni, alkaa käteni täristä ja tuntuu, että ei ajatus kulje ollenkaan ja puhetta ei tule oikein ollenkaan..
Onkohan minulla paniikkihäiriö tms? Mistähän uskaltaisi kysyä apua? Olen töissä ja pääsy on työterveyslääkärille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen itse kärsinyt samanlaisista ongelmista. Vasta hiljattain olen tajunnut, että muilla ihmisillä on omissa ongelmissaan aivan tarpeeksi tekemistä, etteivät he todellisuudessa "seuraa" omaa käyttäytymistäni niin kuin ajattelen. Olen "poisoppinut" ahdistuksestani antamalla kahvikupin täristä ja jatkaa kuin se olisi ihan normaalia. Oletko muuten kokeillut, että yrität olla väkisin paniikkihäiriöinen? Yrität hikoilla lattian märäksi, puhua väkisin mitä sattuu? Kun olet todella varmistunut, ettet työpaikallasi tule toimeen myönteisellä tavalla ja tulet siihen tulokseen, että käynti työterveyslääkärillä on hyväksi, käy toki hänen vastaanotollaan. On ihan hyvä saada lääkäriltä kuulla, että kaikki on hyvin.
Eli kun on ihmisten seurassa niin on ahdistunut ja hermostunut. Mutta yksin ei mitään tuollaista ole. Kyllä tämä jotakin paniikkia on. Miksi ihmisellä on tällainen vaiva. Aika kiusaava ongelma.
Se ei ole paniikkihäiriötä. Se on vain kahvikuppineuroosi eli sosiaalistentilanteiden pelko! :)