Harrastin seksiä kahden eri miehen kanssa sinä ajanjaksona, jona olen hedelmöittynyt.
Ensimmäisen kanssa ehkäisyä ei kerta kaikkiaan ollut, seksiä vaihtelevasti ehkä parin-kolmen päivän välein.
Toisen kanssa yhdyntä keskeytettiin usein, ja spermaa meni emättimeen vain joskus ja vähän. Hänen kanssa seksiä oli enemmän kerralla, mutta harvemmin ja epäsäännöllisesti.
Vaikka tiedän sen olevan niin paljon epätodennäköisempää, haluaisin hartaasti - tietysti tuon epätodennäköisemmän vaihtoehdon - olevan tulevan lapseni isä. Olen miettinyt pääni puhki päivämäärillä: milloin olen ollut yhdynnässä toivotun isän kanssa? milloin minulla on todennäköisimmin ollut ovulaatio? Ja AHDISTAA, kun jokainen järki ja todennäköisyys kertoo, miten asia on, mutta haluaisin niin paljon muuttaa tätä todellisuutta.
Tiedän että käytökseni on ollut ajattelematonta. Tunnen valtavasti katumusta ja surua siitä, että lapseni isä on kamala mies, jonka kanssa olin luoja tietää mistä syystä ja jonka luota lähdin hänen pahoinpideltyään minua ensimmäisen ja viimeisen kerran (hänen jo tietäessään raskaudestani). Ja sitten tunnen syyllisyyttä, sillä eihän mikään tästä ole lapseni vika. Kuitenkin toivon, että lapseni ei muistuttaisi isäänsä, ja pelkään vihaavani ja vieroksuvani häntä, jos hän muistuttaa.
Tämän toisen miehen kanssa minulla sen sijaan on pitkä, mutkainen mutta särkymätön suhde. Hän on ollut ainoa rakkauteni, jonka kanssa olisin aina halunnut lapsen mieluummin kuin kenenkään toisen. Mutta hän ei ole lapseni isä, ei vaan ole vaikka haluaisin, paitsi jos ihmeitä joskus tapahtuu... Olen tavallaan vihainen, että olen jo raskaana, sillä nythän hän ei edes voisi hedelmöittää minua. Haluaisin mennä taaksepäin ja tehdä asiat paljon, niin paljon viisaammin.
Uskon, että että tulen rakastamaan lastani ja pitämään hänestä huolta, ja että meillä tulee olemaan edessä ehkä vaikeitakin, mutta myös mahtavia hetkiä - tulemmehan olemaan paljon yhdessä pitkän aikaa. Kuitenkin kadehdin heitä, jotka ovat tehneet kaiken "oikein" ja päässeet lisääntymään rakastamansa tai muuten vain oikean ja hyvän ihmisen kanssa. Ja pelkään, että itselleni jää vastenmielisyys/kumma asenne lastani kohtaan. (Miten sitäpaitsi ikinä kerron hänelle, ettei hän ole alkujaan "rakkauden hedelmä" vaan jotain melko lailla vastakohtaista?) Sitten toisaalta, eihän hän olisi se mikä hän on, ellei kaikki olisi käynyt juuri näin?
Kirjoitin ehkä siksi, että näitä asioita ei tule usein vuodatettua kovin monelle. Kaipaisin ehkä jonkun jonkunlaista näkemystä...
Kaikenlaiset kommentit ovat hyviä. Sen ymmärrän, että oma toimintani ei ole ollut esimerkillistä. 21. raskausviikolla on turha enää katua... Tästä lähtien voin enää vain tehdä parhaani siinä tilanteessa, missä nyt olen.
Ensimmäisen kanssa ehkäisyä ei kerta kaikkiaan ollut, seksiä vaihtelevasti ehkä parin-kolmen päivän välein.
Toisen kanssa yhdyntä keskeytettiin usein, ja spermaa meni emättimeen vain joskus ja vähän. Hänen kanssa seksiä oli enemmän kerralla, mutta harvemmin ja epäsäännöllisesti.
Vaikka tiedän sen olevan niin paljon epätodennäköisempää, haluaisin hartaasti - tietysti tuon epätodennäköisemmän vaihtoehdon - olevan tulevan lapseni isä. Olen miettinyt pääni puhki päivämäärillä: milloin olen ollut yhdynnässä toivotun isän kanssa? milloin minulla on todennäköisimmin ollut ovulaatio? Ja AHDISTAA, kun jokainen järki ja todennäköisyys kertoo, miten asia on, mutta haluaisin niin paljon muuttaa tätä todellisuutta.
Tiedän että käytökseni on ollut ajattelematonta. Tunnen valtavasti katumusta ja surua siitä, että lapseni isä on kamala mies, jonka kanssa olin luoja tietää mistä syystä ja jonka luota lähdin hänen pahoinpideltyään minua ensimmäisen ja viimeisen kerran (hänen jo tietäessään raskaudestani). Ja sitten tunnen syyllisyyttä, sillä eihän mikään tästä ole lapseni vika. Kuitenkin toivon, että lapseni ei muistuttaisi isäänsä, ja pelkään vihaavani ja vieroksuvani häntä, jos hän muistuttaa.
Tämän toisen miehen kanssa minulla sen sijaan on pitkä, mutkainen mutta särkymätön suhde. Hän on ollut ainoa rakkauteni, jonka kanssa olisin aina halunnut lapsen mieluummin kuin kenenkään toisen. Mutta hän ei ole lapseni isä, ei vaan ole vaikka haluaisin, paitsi jos ihmeitä joskus tapahtuu... Olen tavallaan vihainen, että olen jo raskaana, sillä nythän hän ei edes voisi hedelmöittää minua. Haluaisin mennä taaksepäin ja tehdä asiat paljon, niin paljon viisaammin.
Uskon, että että tulen rakastamaan lastani ja pitämään hänestä huolta, ja että meillä tulee olemaan edessä ehkä vaikeitakin, mutta myös mahtavia hetkiä - tulemmehan olemaan paljon yhdessä pitkän aikaa. Kuitenkin kadehdin heitä, jotka ovat tehneet kaiken "oikein" ja päässeet lisääntymään rakastamansa tai muuten vain oikean ja hyvän ihmisen kanssa. Ja pelkään, että itselleni jää vastenmielisyys/kumma asenne lastani kohtaan. (Miten sitäpaitsi ikinä kerron hänelle, ettei hän ole alkujaan "rakkauden hedelmä" vaan jotain melko lailla vastakohtaista?) Sitten toisaalta, eihän hän olisi se mikä hän on, ellei kaikki olisi käynyt juuri näin?
Kirjoitin ehkä siksi, että näitä asioita ei tule usein vuodatettua kovin monelle. Kaipaisin ehkä jonkun jonkunlaista näkemystä...
Kaikenlaiset kommentit ovat hyviä. Sen ymmärrän, että oma toimintani ei ole ollut esimerkillistä. 21. raskausviikolla on turha enää katua... Tästä lähtien voin enää vain tehdä parhaani siinä tilanteessa, missä nyt olen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
en usko että siinä vaiheessa kun saat sulosen käärön syliis,niin enään mietit että oliko se nyt sen "väärän" miehen lapsi.
tiiän niiiin monia naisia jotka on tullut raskaaksi tavalla tai toisella,eronneet miehestään,löytänyt uuden kumppanin raskaana ollessaan ja sitten yhdessä rakastaneet lasta kun se olis niiden yhteinen :) ei se biologisuus loppupeleissä merkkaa niinkään.elä huolehdi...se lapsi on ainakin sun(:
Ai kelpaako raskaana oleva nainen joillekin miehille? Mukava kuulla, kun olen raskaana ja yksin ja niin toivoisin löytäväni kunnollisen miehen.
Voi tsiisus mistä täällä taas keskustellaan. Enpä voi kun kauhistella koko asiaa. Kyllähän jokainen toimii tavallaan mutta ei voi kun pyöritellä päätä moiselle touhulle. Pitäkää housunne jalassa tai huolehtikaa ehkäisystä!
Niin, kiva kuulla noin valoisia esimerkkejä! Itselleni voisin kuvitella, että olisi vaikea rakastaa jonkun toisen lasta kuin omaa.
Tosiaan siitä on kiva olla nainen, että tietää että se lapsi on aina varmasti oma. 50% geenit multa tuntuu kuitenkin pelottavan vähältä, kun aattelee mistä se toinen puolet tulee... mutta taidat olla oikeessa että mietin liikaa noita biologiajuttuja.
kiitti :)
kun on raskaana niin luulisi karsiutuvan ne paskiaiset pois niitä miehistä joiden kanssa voisi olla jotain:)
kun tuusaasi oot jakanu useemmallekin!!!???hirviö olet sinä eikä se mies..säälin häntä kyllä enemmin tässä.
tosin en ollut kenellekään antanut mitään uskollisuuslupauksia. Sinänsä epäloogista odottaa, että välttämättä en ..tuusaani jakaisi :p
suhteessa on ne säännöt voimassa, mitkä on puhuttu. sen sijaan väkivalta on väärin, niin ajattelen ja niin minut on kasvatettu.
vastuusi lapsesta. Miksi et puhu tälle miehelle ketä rakastat suoraan niin kuin asiat ovat ja kysy mitä mieltä hän on asiasta. Ota joku hyvä ystäväsi tueksesi tässä raskaudessa jonka kanssa voit puhua kaikesta, ja ota hänet esim synnytykseen mukaan. Entä vanhempasi, saatko heiltä tukea? Se lapsi kasvaa pian ja sinulla on aikaa etsiä elämääsi kunnon mies joka toimisi myös lapsellesi miehen mallina.
Voisin kyllä kerätä ajatukseni ja rohkeuteni ja puhua sille miehelle. vihdoin...
Kyllä mun vanhemmat on tukena. Äiti olisi halunnut tulla ultraankin mukaan,..muutenkin meidän suku on ehkä aika yhtenäinen, ja jostain syystä suvussa on paljon sairaanhoitajia ja kätilöitä, jotka ovat kiinnostuneita vauvasta ja osaavat auttaa! Kaverit vähän mietityttää, kun ei kovin monella ole vielä lapsia, toisaalta ovat kovin kiinnostuneita kun tämä on niin uutta, mutta ovatko sitten paikalla kun tarvitsisin...
Joka tapauksessa, eiköhän meistä hyvä perhe vielä tule. Eikä millään miehen löytymisellä kiire ole, kun menee kaikki keskittyminen tuohon pieneen aluksi. Ja tavallaan, ehkä tulee vielä kiinteämpi suhde väkisinkin, kun olen vauvan kanssa kaksin!