Pidättekö yleisesti ottaen parempana, että tekniikoita on paljon ja hienostuneempia vai että niitä on vähän ja ne ovat yksinkertaistetun brutaalin tehokkaita?
Tekniikoiden määrä
Blää
121115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos tekniikoita on paljon ja ne ovat vaikeita oppia yksissä harjoituksissa, niin tarkoittaako se, että ne eivät ole brutaalin tehokkaita? Ovatko ne siis vängällä hienostuneita? Mikä on hienostunut tekniikka? Ojennetaan nenän murskauksen jälkeen kaverille nenäliina, jottei veri roisku vaatteille? Itse pidän siitä, että tekniikoita on paljon ja ne ovat brutaalin tehokkaita. On siistiä, että osa tekniikoista on helposti omaksuttavissa, mutta vielä mukavampaa, että on niin vaikeita, että ne saa toimimaan vasta kunnon treenillä pitkällä aikavälillä.
Voisit selittää, miksi runsaasti eri tekniikoita omaavat lajit olisivat aina hienostuneita ja päinvastoin.
Kyse ei ole koskaan yksittäisestä tekniikasta, vaan niiden ketjuttamisesta yhdistelmiksi ja soveltamisesta.
Otetaan esimerkki: Kiertopotku, eli mawashigeri.
Kyseinen potku voidaan tehdä säärellä, nilkalla tai päkiällä. Potku voi olla laajalla, massiivisella kaarella tai se voi olla nopea, piiskamaienn heitto. Jalka voi mennä vaakasuorassa, yläviistoon tai jopa alaviistoon. Potkun voi suunnata pohkeeseen, kuten myös päähän.
Onko kyseessä siis yksi tekniikka, vai monta erillistä tekniikkaa.
Esimerkki oli karatesta. Tekniikat ovat siis pohjia, joista edetään eteenpäin. Krav Maga (tehokasta) omaa yhden pohjan tekniikoissaan, satuttamisen. Tarkoitus on tappaa ja vammauttaa, minkä takia potkut nivusiin, niskaan, selkärankaan ja silmiin sorkkiminen ovat suositeltavia tekniikoita.
Tarkoitin hienostuneilla lähinnä monimutkaisempia eli teknisesti vaativampia, joiden hallitsemiseen menee pidempään, en mitenkään "mamerompia".
Eli eli... Oletetaan meillä on henkilöt A ja B, ensimmäisen lajissa on perkeleesti tekniikoita ja jälkimmäisen taas vähän ja pelkistettyjä.
Molemmat treenaavat vuoden ja sitten otetaan matsi: B on ehtinyt omaksua brutaalia lajiaan nopeammin vähäisemmän tekniikka-arsenaalin takia ja pistelee A:ta niin turpaan että tämä muistaa sen ikänsä.
Tai vaihtoehtoisesti A jollain ihmeen ilveellä saakin lennossa pysyvän lukon ja lannistaa B:n.
Molemmat treenaavat 20 vuotta ja sitten otetaan matsi: A pyyhkii B:llä lattioita, B:llä ei ole edes mahdollisuutta voittaa, koska hänellä ei ole kamalasti vastatekniikoita mihinkään mitä A tekee.
Tai vaihtoehtoisesti B:stä on vuosien varrella kehkeytynyt pelkistetyssä lajissaan siinä määrin kova luu että vetelee A:lta korvat rusetille silkalla vitutuksella ja veren maku suussa.
Eli ei tässä mitään sen kummempaa ollut takana, kunhan vain funtsin, onko hirveä tekniikka-arsenaali automaattisesti hyvä juttu.
Kummasti vain kaiken maailman kung fu -mestarit ovat suht heikoilla thainyrkkeilijöiden kanssa. Miksiköhän?
"Kummasti vain kaiken maailman kung fu-mestarit ovat suht heikoilla thainyrkkeilijöiden kanssa."
Just joo. Jeps. Et ole tainnut kung fu-mestaria nähnyt. Ei edes Bruce Lee ollut mikään mestari. Kaveri ei ollut edes kova luu idän taistelutyylin kung fu-tyyleissä. Okei, jos tulkitaan tosiaan, että on KAIKEN MAAILMAN kung fu-mestareita, niin ei tee tiukkaa kellekään pyyhkiä lattioita millään hippakung fun/wushun mestarilla. Mutta takaan ja alleviivaan, että ei kannata tässä kung fu-asiassa taas oikein yleistää ku on olemassa melko vihaisen tyylin kung fuakin olemassa, joten puntit ovat aika tasan tai ehkä toisinkin päin. Muun muassa Ling lom(Muay thain alkumuoto) on melkein ihan puhdasta taistelutyylin kung fua teknisesti ja omaa yhteyksiä siihen. Ja Ling lom-kavereiden tyyliin verrattuna Jomhod Kiatadisak on melko kevyt kaveri...
***Just joo. Jeps. Et ole tainnut kung fu-mestaria nähnyt***.
Enpä ole nähnyt minäkään!!! Minun mielestä on heikko puolustus sanoa ,että joku laji ja kaukainen mestari on kyllä aivan mieletön ja päihittää kaikki maailman kamppailijat.
Mutta missä on nämä maailman tehokkaimman lajin mestarit ja opettajat? Mikseivät he näytä taitojaan länsimaiselle maailmalle ja edistä lajin leviämistä? Tilaisuuksia kyllä löytyy ja haasteotteluita...Vai onko nämä niin salaisia tekniikoita ettei niitä voi näyttää maailmalle...?
Paperilla kuka tahansa voi näyttää kovalta...
"Kummasti vain kaiken maailman kung fu -mestarit ovat suht heikoilla thainyrkkeilijöiden kanssa. Miksiköhän?"
Montako tällaista matsia olet nähnyt?
Tekniikkaa opitaan kung fu -tyyleissä vaihtelevasti. Usein näin: Kun on edellinen hallussa niin siirrytään seuraavaan, ja välissä kertaillaan vanhoja. Samaa systeemiä ne taitaa krav magassakin/karatessa/aikidossa/pistätähänomalajisi käyttää.
On kyllä totta että joissakin kung fu -tyyleissä on erittäin laaja tekniikkavalikoima. Tosin, kuten kaikissa muissakin lajeissa, monen tyylit muodostavat itselleen periaatteita joilla jatkotekniikoita tehdään. Eli tekniikat sinällään ovat vain perusjuttuja sarjassa, ja tämän sarjan luominen on sitten se mikä erottelee tyylit (joissakin lajeissa tietysti myös perustekniikka eroaa jonkun verran).
Kung fu -mestari -termin käytöstä vielä sen verran, että mestarilla yleisesti tarkoitetaan opettajaa jolla on lupa muuttaa tyylinsä tekniikoita. Vastaava arvo japanilaisissa lajeissa taitaa olla Menkyo Kaiden.
Öö... Ensinnäkin sie et oo varmaan ikinä nähnyt oikeaa kung fu mestaria vaan semmosia wushu tyyppejä tai semmosia jotka ovat käyneet jonkun lajin alkeiskurssin ja perustanut oman lajin ja on sen mestari... Oikeat kung fu mestarit ei yleensä ottele sillä siitä seuraa oikeasti aika pahaa jälkeä...
The Crow jo esittikin, että hienostuneisuus ja tekniikoiden määrä ei aina korreloi. Yleisesti ottaen tekniikan hienostuneisuus ja pikkupiirteet lisääntyvät aina taidon karttuessa. Samalla lisääntyy tehokkuus ja sitä myötä pehmeyden/brutaalisuuden kontrolli. Voidaan siis valita ohjataanko kaveria pehmeästi, vai katkaistaanko nivel, säikytetäänkö hipaisulla vai murskataanko leuka.
Thaiboksarit voittaa wushuakrobaatteja juu. toisaalta shootfighterit voittaa thaiboksareita, eikä ainakaan vähäisemmän tekniikka-arsenaalin takia.
Minusta pitäisi olla yksi erikoisalue, jolla on hyvä, esim. pystyottelu lyönnein ja potkuin. Siinä pitäisi osata jonkinlainen määrä tekniikoita hyvin niin, että voidaan valita eri variaatioiden ja suoritustapojen välillä. Sen lisäksi pitäisi osata kohtuullisesti muita kamppailun osa-alueita, esim. mattopaini, heitot, asetekniikka. Näin ei olla aivan avuttomia oudossa tilanteessa ja voidaan päästä takaisin omalle suosikkityylille, jolla vastutaja voitetaan. Jos yrittää treenata kaikkea yhtä paljon, ei opi kunnolla mitään ja on parhaimmillaankin vain keskinkertainen.
Minun mielestä tekniikat ovat periaatteiden oppimista varten. Kun tietyt periaatteet oppii niin niitä voi sitten oppia soveltamaan tilanteen mukaan. Jos ei osaa periaatteita tarpeeksi hyvin, sanotaan että osaa vaikka vain 10 erilaista tekniikkaa, niin heikoilla on jos vastaan tulee tilanne johon ei mikään 10:Stä tekniikasta suoraan sovellu.
Jos lajissa on vaikka 3000 erilaista tekniikkaa niin sillä ei ole loppupelissä väliä jos kaikki käyttää samoja periaatteita toimiakseen ja ovat vain toistensa variaatioita.
Mitä taas tulee tuohon yksinkertaiseen tai vaikeampaan tekniikkaan niin voi olla, että yksinkertaisen tekniikan oppii nopeammin, mutta monimutkaisempi tekniikka voi opettaa enemmän ja paremmin niitä periaatteita. Joten vähän kaksipiippuinen juttu.
Tykkään siitä että perustekniikalla pärjää hyvin kuten thainyrkkeilyssä eli jo parilla peruspotkulla ja suorilla pärjää pitkälle mut sitten ku mestari nousee kehään niin se on nähtävä muutenki ku' luiden murtumisena peruspotkuilla ja suorilla
yksinkertaistetun brutaalin tehokkaita ehdottomasti, niitä tulet kuitenki käyttämään sitten ku tulee aika käyttää jotain.
kaikenmaailman kikkailut ja yrittämiset teknikoida paremmin ja paremmin. Ite ainakin olisin tyytyväinen siihen että jaksaisin suorittaa yksinkertaisen harjoituksen tehokkaasti ja tarpeellisen usein.