Kirjoittanut: Pekka Ervasti 14.3.2008 11:40:01
Työstä ja taistelusta
Eduskunnan kabinetissa A116 näkee heti, että kyseessä on Suomen ykköspopulistin kirjanjulkkari. Istumapaikat loppuvat jo vartti ennen tilaisuuden alkua ja happi vartti ennen tilaisuuden loppua.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on pistänyt elämänsä kansiin. Kustantajan mukaan kyseessä taistelukuvaus nuoren smp-kaaderin noususta puolueen johtoon. Kirjan nimi voisi siis olla Taisteluni, jos se ei olisi jo varattu erään toisen populistin teokselle.
Maisterisjätkä (Tammi) on kiinnostava kurkistus Soinin elämään ja sieluun. Lukuun ottamatta puuduttavia propagandapätkiä teksti on parhaimmillaan vetävää ja ytimekästä. Soini hallitsee räväkän kirjallisen ilmaisun miltei yhtä hyvin kuin suullisen kansankiihotuksen.
Kirja osoittaa, että Soinin ja perussuomalaisten juuret ovat syvällä vennamolaisuuden mustassa mullassa. Vennamo on Soinin jumala. Suhdetta Führeriin leimaa täydellinen lojaliteetti. Soini taitaa edelleenkin toimia kuten arvelee Vennamon käskevän.
Toisaalta Soini pyrkii, tietoisesti ja ehkä myös tiedostamattaan, uudeksi vennamoksi. Hänellä on siihen edellytyksiä. Maailma on myös hänelle yksinkertaisen kaksijakoinen ja mustavalkoinen. Siinä taistelevat hyvät ja pahat – me ja he.
Pahoja ovat tai olivat Urho Kekkonen, EU, moraalittomat poliitikot ja tunteettomat kapitalistit, rötösherrat ja seteliselkärankaiset. Alinta kastia ovat poliitikot, jotka ovat joskus hylänneet Smp:n tai perussuomalaiset. Lahkon pettureille ei armoa anneta.
Hyviä ovat pienet, tavalliset ihmiset ja erityisesti pyyteetön perussuomalaisten kenttäväki. Lukija ihmettelee, miten niin viaton puolue on voinut kasvattaa niin monta kelmipoliitikkoa, jotka Soini kirjassaan teilaa.
Timo SoiniSoini ei pidä kynttiläänsä vakan alla. Itsekehussa on teinimäista brassailua. Hän ylvästelee, kuinka ei ole hävinnyt yhtään vaalia puolueensa sisällä. Kaikkien poliitikkojen tavoin hän hivelee useaan kertaan kunnallis-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa saamiaan äänimääriä. Presidentinvaali ei jätä ikuista vammaa vain kakkoskierrokselle päässeisiin ehdokkaisiin.
Espoon kunnallispolitiikassa Soini on omien sanojensa mukaan ahkera ja aloitteellinen. Toisinajattelijana hän vertaa itseään Tuntemattoman sotilaan sankariin alikersantti Rokkaan jne... jne...
Halme töppäsi,
puolue floppasi
Soinin hehkutus olisi uskottavampaa, jos perussuomalaiset eivät olisi niin surkeasti epäonnistuneet ensimmäisessä kriisissään, Tony Halme -skandaalissa. Sitä ei vieläkään pystytä puolueessa, siis Soinin korvien välissä, käsittelemään rehellisesti.
Show-nyrkkeilijä Halme värvättiin perussuomalaisten ääniharavaksi eduskuntavaaleissa 2003 huolimatta tiukan nationalistisista ja rasistista painotuksista. Soinin mielestä Tonylla vain oli ”reippaita mielipiteitä”.
Eduskuntaan tultuaan Halme ei ymmärtänyt ärräntötöä parlamentin toiminnasta. Soinin mielestä tämä oli lähinnä hellyttävää.
Kun Halme riehui huumehöyryissä pistoolin kanssa kotonaan ja poliisin huumekoirat ratsasivat ensimmäisen kerran parlamenttihistoriassa kansanedustajan työhuoneen Arkadianmäellä ja kun Halme aikanaan sai tuomionsa, Soinin mielestä iso mies vain hölmöili.
Maisterisjätkä vahvistaa sen ikävän tosiasian, että perussuomalaisten suhtautuminen rikollisuuteen riippuu siitä, tuoko rikollinen puolueelle puoluetukea vai ei. Seteliselkärankaisia?
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.suomenkuvalehti.fi/files/library/images/Soini Timo.JPG&imgrefurl=http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/tyosta-ja-taistelusta.aspx&h=314&w=170&sz=13&hl=fi&start=42&um=1&tbnid=XlTy8QtqmbA_fM:&tbnh=117&tbnw=63&prev=/images?q=Timo Soini&start=21&ndsp=21&um=1&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=N
Työstä ja taistelusta
Eduskunnan kabinetissa A116 näkee heti, että kyseessä on Suomen ykköspopulistin kirjanjulkkari. Istumapaikat loppuvat jo vartti ennen tilaisuuden alkua ja happi vartti ennen tilaisuuden loppua.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on pistänyt elämänsä kansiin. Kustantajan mukaan kyseessä taistelukuvaus nuoren smp-kaaderin noususta puolueen johtoon. Kirjan nimi voisi siis olla Taisteluni, jos se ei olisi jo varattu erään toisen populistin teokselle.
Maisterisjätkä (Tammi) on kiinnostava kurkistus Soinin elämään ja sieluun. Lukuun ottamatta puuduttavia propagandapätkiä teksti on parhaimmillaan vetävää ja ytimekästä. Soini hallitsee räväkän kirjallisen ilmaisun miltei yhtä hyvin kuin suullisen kansankiihotuksen.
Kirja osoittaa, että Soinin ja perussuomalaisten juuret ovat syvällä vennamolaisuuden mustassa mullassa. Vennamo on Soinin jumala. Suhdetta Führeriin leimaa täydellinen lojaliteetti. Soini taitaa edelleenkin toimia kuten arvelee Vennamon käskevän.
Toisaalta Soini pyrkii, tietoisesti ja ehkä myös tiedostamattaan, uudeksi vennamoksi. Hänellä on siihen edellytyksiä. Maailma on myös hänelle yksinkertaisen kaksijakoinen ja mustavalkoinen. Siinä taistelevat hyvät ja pahat – me ja he.
Pahoja ovat tai olivat Urho Kekkonen, EU, moraalittomat poliitikot ja tunteettomat kapitalistit, rötösherrat ja seteliselkärankaiset. Alinta kastia ovat poliitikot, jotka ovat joskus hylänneet Smp:n tai perussuomalaiset. Lahkon pettureille ei armoa anneta.
Hyviä ovat pienet, tavalliset ihmiset ja erityisesti pyyteetön perussuomalaisten kenttäväki. Lukija ihmettelee, miten niin viaton puolue on voinut kasvattaa niin monta kelmipoliitikkoa, jotka Soini kirjassaan teilaa.
Timo SoiniSoini ei pidä kynttiläänsä vakan alla. Itsekehussa on teinimäista brassailua. Hän ylvästelee, kuinka ei ole hävinnyt yhtään vaalia puolueensa sisällä. Kaikkien poliitikkojen tavoin hän hivelee useaan kertaan kunnallis-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa saamiaan äänimääriä. Presidentinvaali ei jätä ikuista vammaa vain kakkoskierrokselle päässeisiin ehdokkaisiin.
Espoon kunnallispolitiikassa Soini on omien sanojensa mukaan ahkera ja aloitteellinen. Toisinajattelijana hän vertaa itseään Tuntemattoman sotilaan sankariin alikersantti Rokkaan jne... jne...
Halme töppäsi,
puolue floppasi
Soinin hehkutus olisi uskottavampaa, jos perussuomalaiset eivät olisi niin surkeasti epäonnistuneet ensimmäisessä kriisissään, Tony Halme -skandaalissa. Sitä ei vieläkään pystytä puolueessa, siis Soinin korvien välissä, käsittelemään rehellisesti.
Show-nyrkkeilijä Halme värvättiin perussuomalaisten ääniharavaksi eduskuntavaaleissa 2003 huolimatta tiukan nationalistisista ja rasistista painotuksista. Soinin mielestä Tonylla vain oli ”reippaita mielipiteitä”.
Eduskuntaan tultuaan Halme ei ymmärtänyt ärräntötöä parlamentin toiminnasta. Soinin mielestä tämä oli lähinnä hellyttävää.
Kun Halme riehui huumehöyryissä pistoolin kanssa kotonaan ja poliisin huumekoirat ratsasivat ensimmäisen kerran parlamenttihistoriassa kansanedustajan työhuoneen Arkadianmäellä ja kun Halme aikanaan sai tuomionsa, Soinin mielestä iso mies vain hölmöili.
Maisterisjätkä vahvistaa sen ikävän tosiasian, että perussuomalaisten suhtautuminen rikollisuuteen riippuu siitä, tuoko rikollinen puolueelle puoluetukea vai ei. Seteliselkärankaisia?
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.suomenkuvalehti.fi/files/library/images/Soini Timo.JPG&imgrefurl=http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/tyosta-ja-taistelusta.aspx&h=314&w=170&sz=13&hl=fi&start=42&um=1&tbnid=XlTy8QtqmbA_fM:&tbnh=117&tbnw=63&prev=/images?q=Timo Soini&start=21&ndsp=21&um=1&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=N
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja se on sentään pääasia, moraalista viis? Tyypillistä timppailua. Huh huh!
erilaisten tukiaisten muodossa. puoluetukea,kansliamäärärahoja,jne...
Kylmä fakta on, ettei Tony Halme kuluttanut senttiäkään näistä varoista....
Sellaisessa v...lu myrskyssä olisi murtunut kuka tahansa. Sääli sinällään. Mutta ihmisethän ovatkin Timpalle vain käyttöhiivaa.