tässä yksi tarina !! olen 37v/n avopuoliso 28v.ollaan oltu yhdessä 2 1/2 vuotta.sairastan psykoottista depressiota.ja mun suhteet ei ikinä olleet ruususia kenenkään kanssa,helvettiä suoraan sanoen.rakastan&raivoon&epäilen toista vaihdellen,epävakaa persoonnallisuus.myös insesti on ollut kuvioissa.
rakastuttiin hurjasti toisiimme 2v sitten takana mulla oli 6v avioliitto joka oli juuri päättynyt.päätin kertoa millanen henkilö olen,ja ettei suhteesta tule helppoa.aattelin että se auttaa kun olen suora,ettei tule mustasukkasuus helvettiä.mutta se tuli ja molemmin puolisesti,kaameet riidat huudot lyötiin toisiamme ja vastaavasti rakastettiin yhtä täysillä.sitten meille tuli tasanen kausi muutettiin toiselle paikkakunnalle,eikä mitään riitoja ja kyttäilyjä melkeen vuoteen "aah" !!! mutta nyt on taas yhtä painajaista mun puolelta.pää sekoo sit kun vielä ise uskoo niihin luuloihin mitä aivot syöttää tajuntaan,siis ihan sairasta ku vaan näkeekin toisen ni maailma romahtaa ja hyppii seinille,missä taas olit kenen kanssa taas pettämäsä,sulla on duunissa joku toinen,miks sun kaveri on niin outo mitä te salaatte multa.ja ei usko vaikka kuinka toinen vakuuttelee et ei mitään,mä rakastan sua.aivot ei usko HITTO !!! nyt tein päätöksen että muutan pois kun saan asiat kuntoon asunnon ym..ym.. siis mä en enää jaksa,en haluu enää vihata raivota huutaa,epäillä kun haluan vaan rakastaa toista,ja rakastan yli kaiken mutta kun ei edes oma järkipuhe auta itelle niin mitä voi ?? tää on kauheeta,sattuu ihan sairaasti :(
kultani olisi valmis vielä jaksamaan ja yrittämään mutta kun en enää haluu satuttaa,en haluu..mutta minkä voin niit luuloja tulee kun salama kirkkaalta taivaalta,ja sit se on menoo.
mulla on huono itsetunto tiedän sen vaikka ei aihetta olisi,en ole ruma mutta kun tuntuu etten riitä,ja vaadin itteltäni liikaa.
voisiko olla toi ikä ero sekin mua painaa joskus,pakko myöntää vaikka kultaani se ikä ei paina kuulemma yhtään.
kaikki mun suhteet on ollu samanlaisia ihan sama kaava siitä lähtien kun aloin seurustelemaan ja sinkkuna en oo ollu sen jälkeen kuukauttakaan.ja suhteet aina pitkiä vuosia,onko siinä syy ??
vai onko se sairaus joka mulla on vai insesti ??
välillä haluis kuolla pois oikeesti, oon joskus yrittäny mut ei onnistunu..
sen ainakin oon oppinu että en voi enää seurustella koskaan !!
T:surumielinen :(
rakastuttiin hurjasti toisiimme 2v sitten takana mulla oli 6v avioliitto joka oli juuri päättynyt.päätin kertoa millanen henkilö olen,ja ettei suhteesta tule helppoa.aattelin että se auttaa kun olen suora,ettei tule mustasukkasuus helvettiä.mutta se tuli ja molemmin puolisesti,kaameet riidat huudot lyötiin toisiamme ja vastaavasti rakastettiin yhtä täysillä.sitten meille tuli tasanen kausi muutettiin toiselle paikkakunnalle,eikä mitään riitoja ja kyttäilyjä melkeen vuoteen "aah" !!! mutta nyt on taas yhtä painajaista mun puolelta.pää sekoo sit kun vielä ise uskoo niihin luuloihin mitä aivot syöttää tajuntaan,siis ihan sairasta ku vaan näkeekin toisen ni maailma romahtaa ja hyppii seinille,missä taas olit kenen kanssa taas pettämäsä,sulla on duunissa joku toinen,miks sun kaveri on niin outo mitä te salaatte multa.ja ei usko vaikka kuinka toinen vakuuttelee et ei mitään,mä rakastan sua.aivot ei usko HITTO !!! nyt tein päätöksen että muutan pois kun saan asiat kuntoon asunnon ym..ym.. siis mä en enää jaksa,en haluu enää vihata raivota huutaa,epäillä kun haluan vaan rakastaa toista,ja rakastan yli kaiken mutta kun ei edes oma järkipuhe auta itelle niin mitä voi ?? tää on kauheeta,sattuu ihan sairaasti :(
kultani olisi valmis vielä jaksamaan ja yrittämään mutta kun en enää haluu satuttaa,en haluu..mutta minkä voin niit luuloja tulee kun salama kirkkaalta taivaalta,ja sit se on menoo.
mulla on huono itsetunto tiedän sen vaikka ei aihetta olisi,en ole ruma mutta kun tuntuu etten riitä,ja vaadin itteltäni liikaa.
voisiko olla toi ikä ero sekin mua painaa joskus,pakko myöntää vaikka kultaani se ikä ei paina kuulemma yhtään.
kaikki mun suhteet on ollu samanlaisia ihan sama kaava siitä lähtien kun aloin seurustelemaan ja sinkkuna en oo ollu sen jälkeen kuukauttakaan.ja suhteet aina pitkiä vuosia,onko siinä syy ??
vai onko se sairaus joka mulla on vai insesti ??
välillä haluis kuolla pois oikeesti, oon joskus yrittäny mut ei onnistunu..
sen ainakin oon oppinu että en voi enää seurustella koskaan !!
T:surumielinen :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
miltä susta tuntuu!
Käyppä lukee kanssa täältä pornoleffat yms otsikosta!
Naiset puhuvat juuri tuosta asiasta.
Teidän pitäisi käydä pari-psykiatrilla juttelemassa suhteestanne!tsemppiä kyllä se siitä!
sun kommentista :) tuntuu vaan niin tyhmältä et menis johki terapiaan,kun aattelen et oikeen suhteen pitäis toimia ilman niitä :( !!!!!!
oon käyny terapiassa 3vuotta joskus ja en ole tullu hullua hurskaamaksi !!! kattoo ny miten meidän käy.....
sit ku on aina huonoomatunto kaikesta epäilystä :(
ja sanomisista....
"HUH;HUH" voispa vaihtaa pään :) tai oikeestaan aivot...!!!!!!!!!!!!!!
joskus pari saa asiansa niin solmuun ettei itse saa niitä selvitettyä. ja jos epäilet terapiaa niin mieti haluatko parantaa suhteen ja kokeilla KAIKKIA keinoja ennen eroa. Riskihän se on ja vaatii uskallusta, mitä tuo epäily oikeasti on. Se nimittäin saattaa tulla vastaan.
Samaa mieltä! Kannattaa kokeilla terapiaa. Ja kun kaikki keinot käytetty sitten vasta ratkaisuja..
Hei!
Luin tarinasi ja tuli mieleeni aviopuolisoni josta olen nyt eroamassa, onneksi.
Olimme yhdessä noin kaksi vuotta ja mekin rakastuttiin hurjasti.Mieheni oli juuri eronnut noin 7 vuoden avioliitostaan ja kaikki asiat olivat hänellä sekaisin niin minä hänet pelastin ja autoin kuiville, selville vesille koska minä rakastin häntä paljon. Sitten se alkoi eräänä päivänä se mustasukkaisuus, kyttääminen ja sairas mielikuvitus, luottamuspula minua kohtaan ja hän syytti minua aivan kaikesta.Minä itkin ja otin jokaisen henkisen lyönnin vastaan ja itkin lisää...Kunnes meni vajaa vuosi minä en jaksanut enää ja menin lääkäriin...Lääkärini sanoi minulle että mieheni ahdistaa minua ja minä en uskonut lääkäriä ollenkaan...Luulin sekoavani tästä kaikesta ja silti minä rakastin niin että tein syviä haavoja sydämeeni ja tunteisiini...
Niitä minä kadun.
Mieheni otti ja lähti Juhannuksena yhteisestä kodistamme ja takaisin hän ei ole tullut eikä tule. Olemme keskustelleet puhelimessa ja hän on niin sekaisin tunteistaan ja kaikesta ettei pahemmasta väliä.Hän on löytänyt uuden naisen jonka luona hän asuu.Hänen tavaransa ja asiansa ovat vielä minun luonani enkä tiedä koska hänestä pääsen lopullisesti eroon.
Olen yrittänyt kaikkeni ja laittanut likoon itseni joka ikistä pisaraa myöten, mutta mikään ei riittänyt hänelle.
Tälläistä on elämä, mutta eteenpäin on mentävä ja pää pystyyn. Älä mieti tai katso taaksesi vaan katso eteesi elämäsi on edessäsi ei takanasi.Koeta uskoa itseesi, mutta älä anna mielikuvituksellesi voimia vaan koeta rauhoittaa mielesi ja ajatuksesi jotenkin se voisi auttaa sinua. Koeta jaksaa...Minä jaksoin vajaan kaksi vuotta...
......ei voi täysin perustaa elämäänsä.
Rakkautta ei voi pakottaa. se ei kuulu rakkauden luonteeseen.
Konrolli kääntyy helposti rakkauden viholliseksi
Mustasukkaisuus kasvaa rukkimalla, ja pysyy aisoissa parhaiten kun sille ei anna ravintoa.
Mustasukkaisuus on turhinta ihmisen enegisn tuhlausta.
a) Koska jos rakkaasi rakastaa sinua, hän tekee sen vapaaehtoisesti. (Ei mustasukkaisuutesi tähden)
b) jos hän ei rakasta sinua, miten mustasukkaisuudella kuvittelet voittavasti ?
Olen kärsinyt ja kärsin edelleenkin ajoittain samanlaisita, mutta lievemmistä ongelmista. tässä muutamia ajatuksia, jotka ovat tukeneet tervettä ajattelua.Tällä hetkellä ei tauti minua vaivaa.
tässä on,hyviä ajatuksia jotka voisi vaikka teipata tauluksi seinälle,jotta ne aina muistaisi kun on hulluuden partaalla !!!!
kiitos !!!
Olet oikeassa että jos mustasukkaisuudelle antaa ns. ravintoa niin se kasvaa, mutta mitä jos se alkaa olla sairasta esim en saanut avioliittoni aikan edes vilkaista tai katsoa muihin miehiin?Minun puheluitani ja liikkeitäni seurattiin kokoajan mihinkään ei mieheni luottanut ja itse hän loppujen lopuksikin oli se joka juoksi vieraissa...Nyt tosiaan mieheni on asunut toisen naisen luona kuukauden ja hän kuulema luottaa tähän uuteensa täysillä...Minä vaihdoin puhelinnumeroni salaisiksi ja häneen en tosiaan pidä enää yhteyttä vaikka kaikki asiat ovat hänellä sekaisin...
kun otitte kantaa tähän juttuun...en ole montaa kertaa tänne tilittäny elämästäni,asioistani.mut nyt oli pakko,olen aika yksinäinen eikä oikeen oo ketään johon näitä vois purkaa...joten kommentit auttaa ja kun lukee näitä juttuja täältä huomaa etten ole ainoa "hölmö" tässä maassa.kultani sanoo että on hyvä että tiedostan täman mun ongelman niin sille voi tehä jotain,saati jos en edes tiedostaisi että mun mielikuvitus tekee kepposia olisi tilanne toinen.
mutta kai se vaan niin on että helppoo suhdetta ei oo olemassakaan :(
eikö olisi ihanaa jos suhde voisi jatkua sellasena kun se on yleensä ekan vuoden,tuodaan esiin vaan parhaita puolia toiselle ja kaikki on niin ihanaa (velat muuttuu saatavix
mutta ei kai sitä ole helpoksi luotukaan.
Mielipiteeni:
sinun kannattaisi ensin käydä elämäsi läpi
terapeutin kanssa kahden.Luulen että et ole
edellistä suhdetta käynyt loppuunsaakka,kun uusi
on jo alkanut.
Ja etenkin sen insestitapauksen takia suosittelen
terapeutin apua.Sitten kun olette saaneet asiat
selviksi,ota miehesi sinne mukaan keskusteluihin.
Uskon vakaasti siihen että vielä onnistutte.
Kokemuksesta tiedän että tie on pitkä ja kivinen,
mutta vaihtoehtoja ei ole.Muuten sama toistuu
elämäsi loppuun saakka.
Ja puhun nyt kokemuksesta.
Kirjoitti:41v.mies
Ps.heti kun aloitat terapeutilla käynnit,itseluottamuksesi palautuu ja jaksat.
Ne käynnit ovat sitten tosi raskaita,mutta elä luovuta.
Jaksamisia sinulle.