alan mielekkyydestä

Eiköhän ne parhaat juristit pääse kunnon töihin. Tuonne päätyvät juuri ne, jotka eivät ole olleet elämänsä aikana koskaan mitään varsinaisia uraohjuksia. Itsellä ainakin tavoitteena syyttäjän ura, siinä tehtävässä saisi ainakin tehdä jotain mielekästä. Tuollaiseen paperinpyörittelyyn päätyvät ne, joilla ei ole oikeasti mitään potentiaalia. Olisit vain mennyt sinne lääkikseen, jos niin paljon harmittaa. Jos ei kiinnosta, niin veit vain paikan joltain muulta, jota kiinnosti aidosti :(

Jos haluaa, että elämä on jatkuvaa säpinää, julkisuutta, jännitystä ja vaarallisia tilanteita, joskus jopa maailman pelastusta, kannattaa mennä teräsmieskoulutukseen. Muut ammatit ovat tosiasiassa aina pääosin rutiinien pyöritystä olipa tehtävä roskakuski tai aivan minkä alan tahansa huippu.

Lisäksi mistä tehtävästä tahansa himmenee hohto, jos sitä tekee vuosia. Lisäksi jos olet riittävän kunnianhimoinen, mikään ei koskaan riitä: ei työnteko eivätkä tulokset.

on se, että joka kuukausi lyödään eteen liikevaihto ja kannattavuus, kuka on saanut eniten asiakkaita ja kuka on tehokkain. Taputuksia ja kuohuviiniä parhaalle. Vaihtuvuus on kovaa, joten lienee se huonommin menestyvä sakki sitten lähtee.

Pitää miettiä ulkonäköä, pitää kaveerata oikeiden tyyppien kanssa, pitää olla jumalaton kielitaito ja "minä olen voittaja"-asenne. Ja aina on kiire. Jos joku mulkku asiakas soittaa jenkeistä perjantaina ja haluaa 20-sivuisen selvityksen maanantaiksi, niin sitä soitetaan isoäidille ja perutaan sukujuhliin osallistuminen.

Työtehtävät ovat mielenkiintoisia, jos tykkää kaupallisuudesta. Aina on ajateltava asiakkaan kannalta ja yritettävä pitää laskutus minimissä, koska muuten asiakas valittaa - oikeudellisia ongelmia ei teoretisoida vaan etsitään nopein ja toimivin ratkaisu. Virheistä tulee aivan jumalaton haloo, niihin ei silti ole varaa tai ne pitää peitellä hyvin.

Tykkään silti, vaikka välillä olen maitohapolla ja elämä kärsii. En usko, että jaksaisin virastoissa.

Kokemuksesi suorastaan hirvittää, mutta yhden työpaikan perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä koko alasta. Oikeustieteen tutkinto mahdollistaa monenlaiset työtehtävät ja on mielestäni hyvin paljon itsestä kiinni, miten mielekkääseen duuniin päätyy.

Itse olen opiskellut kolme vuotta ja työskentelen tällä hetkellä juridiikan parissa itse asiassa kahdessa eri paikassa - en rahan takia, vaan koska molemmista oppii todella paljon ja viihdyn uskomattoman hyvin. Toinen työpaikkani on pienehkö asianajotoimisto ja toinen taas suuryritys.

Ensin mainitussa on parasta työtehtävien vaihtelevuus ja asiakkaat elämäntarinoineen. Tuntuu, että olen ko. työpaikassa oppinut elämästä enemmän kuin näinä reiluna parinakymmenenä elinvuotenani tätä ennen. Pienessä firmassa tehdään kaikkea, ja usein jutut ovat paljon monitahoisempia ja -mutkaisempia kuin oppikirjojen esimerkkitilanteet, joten työssä saa todella käyttää päätään, eikä mikään oikeudenala pääse unohtumaan.

Tulevaisuutta silmällä pitäen työn huonoja puolia on tietysti se, että ensin asiakaskunta täytyy haalia jostain. Ja asianajajan hommassa täytyy osata olla tarvittaessa aika kovapintainen ja itsekäs, toki ällikin on ihan toivottavaa. Työ saattaa myös vieraannuttaa ihmisistä jossain mielessä, kun omassa työssä näkee niin paljon. Sama juttu koskee kyllä varmasti monia muitakin ammatteja, poliiseja, lääkäreitä, mielenterveysammattilaisia jne., että ei sillä. Isommassa toimistossa asiakkaiden hankinta on varmasti helpompaa ja puitteet antavat mahdollisuuden toimia jonkun alan spesialistina, mutta isoissa puljuissa on aina jokin nokkimisjärjestys, tulostavoitteet ja niin edelleen. Toisille se sopii, toiset arvostavat yrittäjän vapautta ja itsenäisyyttä enemmän.

Jälkimmäisessä työssäni työskentelen yritysjuridiikan parissa. Työn parasta antia on se, että pääsee käyttämään kieliä, lukemaan ja kirjoittamaan juridisia tekstejä, ja näkee touhua globaalista vinkkelistä. Tässä työssä työtehtäväni ovat kuitenkin aikalailla samoja koko ajan ja on vaikeampi arvioida, millaista olisi päästä tänne valmistumisen jälkeen oikeaksi lakimieheksi tai muihin johtotehtäviin. Työtunteja ei ainakaan lasketa, se on selvää.

Eräs tuntemani henkilö on Afrikan sota-alueilla ”kehittämässä” oikeusjärjestelmiä, perustavat tuomioistuimia ja tekevät lainsäädäntöä. Ei mielestäni ole ollenkaan sanottu, etteikö tässä ammatissa voisi tehdä jotain merkityksellistäkin, jos se valtava tilipussi ei ole se ykkösmotivaattori..