Sain nyt sellaisen kohtauksen, että sydän alkoi muljahdella ihan pelottavan tiheästi ja pulssi kohosi vähän päälle sadan.
Lisääntynyttä muljahtelua oli jo joskus useita vuosia sitten lyhyellä jaksolla (jolloin otettiin myös Holter ja rasitustestikin on tehty) ja lievittyi Propralilla, mutta nyt en ole tarvinnut Betasalpaajia aikoihin.
Sen jälkeen on ollut tällaista tilapäisesti pienempimuotoisena, mutta on mennyt yleensä ohitse ilman noita lääkkeitä, omilla konsteillani.
Nyt en kuitenkaan saanut tuota menemään ohi yskimällä, enkä kylmää juomalla (&kaulaa ulkoapäin kylmäämällä).
Ihan kamalan tuntuista.
Lääkkeitäkään ei ollut siihen hätään.
Usein tuollaiset lisälyönnit ovat siis rauhoittuneet noilla konsteilla ja lisäksi, kun olen yrittänyt samalla rauhoittua ja hengittää levollisesti, mutta nyt ei näin tapahtunut. Tuntui tulevan nuo lyönnit huomattavasti tiheämmin kuin tuolloin ekalla kerralla aikoinaan, kun alkoi tulla rajumpana.
Olin siis maaseudulla hoitelemassa yhtä työasiaa "keskellä ei mitään" (en onneksi itse kuskina) ja Beta-salpaajia ei ollut mukana.
Kun tuota muljahtelua oli tullut jatkuvalla syötöllä n. kolme varttia, eikä se ollut rauhoittunut edes autossa rauhassa istumisen ja rentoutusyritysten yms. jälkeen soitin 112:een ja kysyin saisko paikalle ambulanssin ja otettua sydänfilmin.
Lähimpään lääkäriin oli hieman hankala ja pitkä matka, erinäisten käytännön seikkojen takia myös hankalalla suunnalla (paikallinen terveyskeskus kiinni, eikä siellä ole lääkäriäkään kuin vasta aikaisintaan syksyllä), joten lähettivät tuon ambulanssin.
Oireet tuntuivat tosi pelottavilta ja kovilta.
Nyt tuntui sydän muljahtelevan huomattavasti tiheämpään tahtiin kuin ennen, ikäänkuin olisi täydellisesti seonnut. Muljahtelun välitkin löi huolestuttavan tiheästi (en sitten tiedä johtuiko pelkästään pelästymisestä).
Ambulanssin tultua sydän oli ehkä kuitenkin sitten jo hieman rauhoittunut.
Tutkivat ja totesivat näitä (ilmeisesti sitten ns. harmittomia) lisälyöntejä, pulssi oli alkuun jotain lähellä 110:ntä, mutta alkoi laskea pikku hiljaa sekin.
Verenpaine ei liian korkealla (vaikkakin normaalista koholla), sokerit ok., happiarvot sadan pinnassa.
Totesivat rytmin olevan lopulta ihan ok.
Lääkäri ei todennut tarvetta lisätutkimuksiin.
Autoon takaisin päästyäni ei muljahduksia enää tuntunut, eikä sen jälkeen ole ollut mitään.
Mulla on ollut viimeaikoina hieman kiireinen elämäntahti ja kaikkea äkillistä on sattunut ja pari yötä olen nukkunut vain 6 tuntia.
Olen kuitenkin tuntenut itseni harvinaisen hyvinvoivaksi ja selviäväni kaikesta todella hyvin.
Eilen tuli sitten mieleen, että olisko vaikuttanut sekin, että olin juonut kupin kahvia n.tunti ennen tuota kohtausta.
Vilkaisin myös kalenteria ja totesin, että taas on myös se aika, kun kuukautisten alkamiseen pitäis olla enää vaan viikko ja jostain syystä en tunnu sietävän kahvia tänä aikana.
Normaalisti juon kahvia vain aamuisin ja silloinkin todella vähän, 1/2-1 kuppia.
Olikohan tuo yksi lisäkupillinen tuohon aikaan sitten jo liikaa?
Mitenhän nuo hormonitkin tuntuvat vaikuttavan noin voimakkaasti?
Ja paheneekohan vielä iän mukana (nyt olen 46)?
Tilanteessa oli kyllä myös lievää sosiaalista jännitettä ym., mutta ei mitenkään erityisen voimakasta sellaista.
En nyt yleensä ihan näin voimakkaasti reagoi, enkä ole noita lääkkeitäkään joutunut käyttämään enää aikoihin. Tämän vuoden puolella en ollenkaan.
Lisääntynyttä muljahtelua oli jo joskus useita vuosia sitten lyhyellä jaksolla (jolloin otettiin myös Holter ja rasitustestikin on tehty) ja lievittyi Propralilla, mutta nyt en ole tarvinnut Betasalpaajia aikoihin.
Sen jälkeen on ollut tällaista tilapäisesti pienempimuotoisena, mutta on mennyt yleensä ohitse ilman noita lääkkeitä, omilla konsteillani.
Nyt en kuitenkaan saanut tuota menemään ohi yskimällä, enkä kylmää juomalla (&kaulaa ulkoapäin kylmäämällä).
Ihan kamalan tuntuista.
Lääkkeitäkään ei ollut siihen hätään.
Usein tuollaiset lisälyönnit ovat siis rauhoittuneet noilla konsteilla ja lisäksi, kun olen yrittänyt samalla rauhoittua ja hengittää levollisesti, mutta nyt ei näin tapahtunut. Tuntui tulevan nuo lyönnit huomattavasti tiheämmin kuin tuolloin ekalla kerralla aikoinaan, kun alkoi tulla rajumpana.
Olin siis maaseudulla hoitelemassa yhtä työasiaa "keskellä ei mitään" (en onneksi itse kuskina) ja Beta-salpaajia ei ollut mukana.
Kun tuota muljahtelua oli tullut jatkuvalla syötöllä n. kolme varttia, eikä se ollut rauhoittunut edes autossa rauhassa istumisen ja rentoutusyritysten yms. jälkeen soitin 112:een ja kysyin saisko paikalle ambulanssin ja otettua sydänfilmin.
Lähimpään lääkäriin oli hieman hankala ja pitkä matka, erinäisten käytännön seikkojen takia myös hankalalla suunnalla (paikallinen terveyskeskus kiinni, eikä siellä ole lääkäriäkään kuin vasta aikaisintaan syksyllä), joten lähettivät tuon ambulanssin.
Oireet tuntuivat tosi pelottavilta ja kovilta.
Nyt tuntui sydän muljahtelevan huomattavasti tiheämpään tahtiin kuin ennen, ikäänkuin olisi täydellisesti seonnut. Muljahtelun välitkin löi huolestuttavan tiheästi (en sitten tiedä johtuiko pelkästään pelästymisestä).
Ambulanssin tultua sydän oli ehkä kuitenkin sitten jo hieman rauhoittunut.
Tutkivat ja totesivat näitä (ilmeisesti sitten ns. harmittomia) lisälyöntejä, pulssi oli alkuun jotain lähellä 110:ntä, mutta alkoi laskea pikku hiljaa sekin.
Verenpaine ei liian korkealla (vaikkakin normaalista koholla), sokerit ok., happiarvot sadan pinnassa.
Totesivat rytmin olevan lopulta ihan ok.
Lääkäri ei todennut tarvetta lisätutkimuksiin.
Autoon takaisin päästyäni ei muljahduksia enää tuntunut, eikä sen jälkeen ole ollut mitään.
Mulla on ollut viimeaikoina hieman kiireinen elämäntahti ja kaikkea äkillistä on sattunut ja pari yötä olen nukkunut vain 6 tuntia.
Olen kuitenkin tuntenut itseni harvinaisen hyvinvoivaksi ja selviäväni kaikesta todella hyvin.
Eilen tuli sitten mieleen, että olisko vaikuttanut sekin, että olin juonut kupin kahvia n.tunti ennen tuota kohtausta.
Vilkaisin myös kalenteria ja totesin, että taas on myös se aika, kun kuukautisten alkamiseen pitäis olla enää vaan viikko ja jostain syystä en tunnu sietävän kahvia tänä aikana.
Normaalisti juon kahvia vain aamuisin ja silloinkin todella vähän, 1/2-1 kuppia.
Olikohan tuo yksi lisäkupillinen tuohon aikaan sitten jo liikaa?
Mitenhän nuo hormonitkin tuntuvat vaikuttavan noin voimakkaasti?
Ja paheneekohan vielä iän mukana (nyt olen 46)?
Tilanteessa oli kyllä myös lievää sosiaalista jännitettä ym., mutta ei mitenkään erityisen voimakasta sellaista.
En nyt yleensä ihan näin voimakkaasti reagoi, enkä ole noita lääkkeitäkään joutunut käyttämään enää aikoihin. Tämän vuoden puolella en ollenkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
stressioireina noita lisälyöntejä. Saattoivat kestää joskus tuntitolkulla. Nykyisin ei juuri ole, mutta vielä ikävämpi oire on tilalla joka ei liity sydämeen. Ottaisin mieluummin ne lisälyönnit...
En voi kyylä muuta lohduketta sanoa kuin sama täällä sattui viime syksynä minullekin. Olin olevinani elämäni kunnnossa ja painoin töitä pitkiä päiviä. Söin mitä sattuu ja milloin sattuu ja nukuin vain noin 5-6 tuntia yössä. Luulin kestäväni kaiken ja olo oli mitä mainioin. Mutta se olikin vain silmänlumetta.
Yhtenä yönä heräsin närästysoireisiin. Karvasta vettä tuli suuhun ja vatsaan koski. Olin jo pari päivää tuntenut karvaan makua suussani. Aamulla töihin ajaessani se iski ihan yllättäen. Rytmihäiriö. Muljahteli ja tykytti ja tuntui että sydän oli ihan sekaisin. Sitä kesti koko päivän. Kävin illalla sairaalassa otattamassa sydänfilmin. Ei muuta kuin niitä lisälyöntejä.
Siitä alkoi monta viikkoa kestävä muljahtelujen summa. Niitä tuli päivittäin, joskus jopa koko päivän kestäviä. Sarjatulena ja yksitellen. Päivällä ja yöllä, ihan missä vain. Kävin monta kertaa lääkärissä. Ei mitään vikaa. Ainoastaan ne tdella runsaat lisälyönnit ja närästys joka sekin oli pahana koko ajan.
Sitten tajusin että minulla on liian kiire ollut viime aikoina ja elimistöni oireilee ja antaa varoitusmerkkejä.
Rauhoitin työni normaaliin työpäivään. Rupesin syömään terveellisesti ja säännöllisesti. Nukuin enemmän ja lisäsin liikuntaa. Kas kummaa lisälyöntejä tuli päivä päivältä vähemmän. Kunnes tuli päivä ettei muljahtanut kertaakaan. Sitten viikko ja kuukausi. Nyt on mennyt siitä puoli vuotta ja sydän on rauhoittunut entiselleen.Ja aion myös pitääkin sen tulevaisuudessa tyytyväisenä :)
Siinä se olikin, melkein kun oman juttunsa olis lukenut. Mulla alko rytmihäiriöt lapsen syntymän jälkeen muutama vuosi sitten. Pitkän aikaa ollut pois, mut nyt taas tullut stressistä, ja närästää tuskalla. Yritetään ottaa rennommin