Mihin mies kasvaa

siitä, mihin ainakin aikaisemmin kasvattaminen vei...

Eihän nyt missään nimessä mies saa tunteitaan näyttää ja sillä lähtökohdalla varmasti kestää jonkin aikaa, että löytää itsestään sen tunteiden palon. Ehkäpä nykyisin tuo on sallivampaa... :)

Antaa sydän lyöntinsä,
polte rinnassa heijastuu,
hikeentyvät kourat

Ja ihmetys mielen pienen,
outoutta sisimpänsä katsoo,
heittäytyy vietäväkseen

Ymmärtää syyn,
silmät häneen katsovat,
sanat hellät kuulee,
niiden kertoman tuntee

Ja huomaa olevansa,
tunteva ihminen

Kiitos sinulle Hil-la. :)

että sain aikaiseksi tuon kirjoitukseni, koska tällaista palautetta halusinkin. Erittäin hyvää ja asiaa täynnä olevaa tekstiä sinulta, Dolan.

Tässä lähdinkin siitä vanhasta mieskuvasta ja siitä, mitä opetukset olivat.

Entisajan kuva saa kyllä jäädä historiaan ja myös miehille annettava ne itsensä tunteiden kautta ilmaisemisen lahjat, jotka on aikaisemmin patoutettu. Ne padot kyllä joskus purkautuvat ja se tapahan on ollut enemmän tai vähemmän keholla tuotettua.Jos ne tuntemukset puretaan sitä mukaa, kuin niitä tulee eteen, ehkäpä purkaukset olisivat myös laimeampia.

Kun sydän aloittaa tunteiden palon, näyttää sen, eikä puristaudu omien muuriensa sisään, jossa voimattomuudessaan rakkaus muuttuukin katkeruudeksi tai muuksi vastaavaksi.

Toivon, että vanhat padot murretaan ja annetaan kaikkien rakastaa.

Jotain hyvääkin vanhoissa opeissa on, kohteliaisuus ja huomaavaisuus...

Saako rakastaa? kirjoitti:

että sain aikaiseksi tuon kirjoitukseni, koska tällaista palautetta halusinkin. Erittäin hyvää ja asiaa täynnä olevaa tekstiä sinulta, Dolan.

Tässä lähdinkin siitä vanhasta mieskuvasta ja siitä, mitä opetukset olivat.

Entisajan kuva saa kyllä jäädä historiaan ja myös miehille annettava ne itsensä tunteiden kautta ilmaisemisen lahjat, jotka on aikaisemmin patoutettu. Ne padot kyllä joskus purkautuvat ja se tapahan on ollut enemmän tai vähemmän keholla tuotettua.Jos ne tuntemukset puretaan sitä mukaa, kuin niitä tulee eteen, ehkäpä purkaukset olisivat myös laimeampia.

Kun sydän aloittaa tunteiden palon, näyttää sen, eikä puristaudu omien muuriensa sisään, jossa voimattomuudessaan rakkaus muuttuukin katkeruudeksi tai muuksi vastaavaksi.

Toivon, että vanhat padot murretaan ja annetaan kaikkien rakastaa.

Jotain hyvääkin vanhoissa opeissa on, kohteliaisuus ja huomaavaisuus...

Lue lisää

Meinasin hukata vastauksesi,mutta
onneksi ei niin kuitenkaan käynyt.

Hyvä,että sisäistit sanomani
todellisen tarkoituksen,
tarkoittamallani tavalla.

Ei me miehet olla tunne puolella
mitään kummajaisia naisiin
verrattuna.
Sitä kuulee ja näkee,että Suomalainen
mies ei puhu eikä pussaa.
Luulen,että myös osassa naisissakin
saattaa olla tiettyä samankaltaisuutta.
Mutta ei voi aina kaikkea yleistää
- tätäkään.

Esim.nykyään naiset kiroilevat,
tupakoivat ja ryyppäävät siinä
kuin miehetkin...-syrjä hyppäävät.

Kaikki on niin yksilöllistä eri
elämän olosuhteiden/-tapojen,
seuraamuksien luomaavia ihmisiä.

Me ollaan varmaan ihan samalla
aalto pituuksilla tekstisi
perusteella ainakin.
Tuo viimeinen lauseesi kruunaa
kaiken Sinusta - Hyvässä.

Hyviä kesäpäiviä Sinulle...ja
rupatellaan toiste lisää,jos
haluat.

pohdinnallinen kirjoitukseni etsiikin sitä, mihin on totuttu mies asettamaan. Itsekin tietenkin vanhan kansan kasvatuksella voin vain omista ajatuksista sanat kerätä...

Eivät kauniit sanat tee rakkautta, ei ele, ei katse. Vaan kokonaisuus, jonka rakkaallemme esitämme. Siinä on säröjä, siinä on loistetta, tunnetta.

Minulle ei ole sanojen luominen ollut ongelma, ainakaan muutamaan vuoteen, kun näitä runon tapaisia tekstejäni olen kirjoitellut... Tuo oli aikoinaan itsellenikin ihmetyksen aihe. Joskus saan ne esiin huonommin, joskus vähän paremmin. Ehkä seuraava on taas pinnallisempi, kukapa sen tietää, mistä inspiraationsa taas saa.

Kyllä mies voi sisimpänsä näyttää, mutta sitähän pohdinkin, mitä yhteiskunta odottaa mieheltä, eikä vain kotiseinien sisällä :)

Kiitos Padme, tuota minä halusinkin lukea :)

keskittyä omaan historiaansa, niin pystyy näkemään nykyisyyden. Sinne tekniikan pariin ohjattiin ja tunteet jätettiin enemmän taka-alalle, mutta kyllä sieltä se jyvä jäi, joka hiljaisuudessa itäen on vähän ainakin oraalla :)

Ne tunteet, jotka mies sitten pystyy näyttämään, ovat ilmeisesti naisille riittäviä? Siis ei edes odotetakaan suurempia ja syvempiä? Jospa joskus vielä voitaisiin olla siinä tilanteessa, että marsilaiset puhuisivatkin venusta :)

Jokaista naista pitää kohdella, en nyt sanoisi silkkihansikkain, mutta kunnioittavasti. Riippuu niin ihmisestä itsestään. Sen etsiminen onkin aina vähän haastavaa, kun salaperäisiähän nämä kauniimmat eliölajimme edustajat ovat :)

Ne hetket, ne ajatukset, ne tunteet... Yrittää saada sanoihinsa, pyrkii nostamaan katseeseensa, mutta antaa ne sydämestänsä...

Kiitos itsellesi, näinhän se on tehtävä :)

Saako rakastaa? kirjoitti:

keskittyä omaan historiaansa, niin pystyy näkemään nykyisyyden. Sinne tekniikan pariin ohjattiin ja tunteet jätettiin enemmän taka-alalle, mutta kyllä sieltä se jyvä jäi, joka hiljaisuudessa itäen on vähän ainakin oraalla :)

Ne tunteet, jotka mies sitten pystyy näyttämään, ovat ilmeisesti naisille riittäviä? Siis ei edes odotetakaan suurempia ja syvempiä? Jospa joskus vielä voitaisiin olla siinä tilanteessa, että marsilaiset puhuisivatkin venusta :)

Jokaista naista pitää kohdella, en nyt sanoisi silkkihansikkain, mutta kunnioittavasti. Riippuu niin ihmisestä itsestään. Sen etsiminen onkin aina vähän haastavaa, kun salaperäisiähän nämä kauniimmat eliölajimme edustajat ovat :)

Ne hetket, ne ajatukset, ne tunteet... Yrittää saada sanoihinsa, pyrkii nostamaan katseeseensa, mutta antaa ne sydämestänsä...

Kiitos itsellesi, näinhän se on tehtävä :)

Lue lisää

tuohon vastauksiisi tuoden naisnäkökulmaa miesnäkökulmaasi miehen ja naisen suhteesta, kuinka suhtautua/käyttäytyä. ;)

Olet fiksu mies ja olettaisin (?), että tunteittesi kohde olisi myös fiksu nainen. Jos nyt hän ei ole/olisi kovin epävarma tapaus perusluonteeltaan, vaan suhteellisen itsevarma, tuskin silkkihansikkain lähestymistapa on se täysin oikea. Kunnioittava suhtautuminen kyllä on tosi tärkeää.

Naisethan eivät oleta, että miehet eivät kykenisi niitä tunteitaan osoittamaan, tai vain kykenisi siihen rajoitetusti. Mutta nyt päästään siihen mitä ajan takaa: eli miehen pitää älytä oikeilla hetkillä/ajoittain niitä tunteita pystyä osoittamaan, jotta suhde syntyy, pysyy elossa. Toinen tarttee sitä varmistusta. Ei tarvitse sitä venusta puhua, mutta ei nyt ihan pelkkä pökkelöpää marsistakaan olla.

Kyllä miehen pitää mies naiselle olla, mutta herkkyyskin on sallittua ja tunteiden osoittaminen.

Eivät ne naiset nyt niin hauraita tai salaperäisiä ole, että noin varovaista lähestymistapaa tarvitaan tai mitään rubikin kuutioita nekään. Eikä ajatustenlukijoitakaan!

Suorempi lähestymistapa parempi, kiertely ja kaartelu ei kovin hyvä. Ja plussaa tuosta lähestymistavasta, mitä sinulle vihjasin. Mies osoittaa olevansa mielestäni mies, jos uskaltaa rohkeasti lähestyä ja ne tunteensa ilmaista! Puolimatkaa siinä on jo, kun kykenee ne tunnustamaan itselleen, maalissa on kun pystyy tunnustamaan ne toiselle. Siinä ei mitään hävettävää. Tilannettahan voi tehdä itselleen ja kummallekin suotuisemmaksi...

Tarkoitin, että tätä ainakin fiksuna, itsevarmana ja vaikeammin :/ lähestyttävänä naisena odottaisin mieheltä. Koko naissukupolven tai edes sen murto-osan puolesta en voi puhua.

tekevän, ajatuksia nostattaa, mietteitä herättää.

Tunteiden näyttäminen, esittäminen suojaamattomana, on välillä vaikeaa. Siihen on jokaisella omat kanavointinsa. Tässä hain sitä yleistä linjaa, joka on mieliimme iskostettu, vaikka nykyisin ehkä vähenevässä määrin.

Naiset kyllä kertovat miehille, kuinka on hienoa, että voivat näyttää tunteensa, kuinka voivat tuntea ja rakastaa. Mutta kukapa sen meille yksinkertaisesti ajatteleville miehille mieliin iskostaisi, se kun ei varmasti parilla(kaan) kerralla sinne mene :)

Kyllä kummallakin puolella on omat vaikeutensa, ihan varmasti :)

Kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi