Meidän perheessä herättiin vasta äsken, että suviseuroihin pitää kohta lähteä.
Itse kyllä olen ollut asiasta hyvinkin tietoinen, mutta olen joka vuosi ollut suviseuroihin lähtöä vastaan. Kovan painostuksen ja hiostamisen jälkeen olen sitten kerta toisensä jälkeen joutunut sinne lähtemään, vaikka en haluaisi.
Miksi et halua lähteä kuuntelemaan Jumalan sanaa, kyllä se hyvää tekis sullekkin?
- miksi minun pitäisi raahautua jonnekkin kenttäolosuhteisiin, kun nykytekniikan avulla voin kuulla sen Jumalan sanan ja osin nähdäkkin viestimien kautta.
Siellähän virkistyy, kun näkee muita Jumalan lapsia. Jos jäät tänne kotiin yksin kollottamaan, niin johan sinusta höperö kohta tulee.
- minusta ei tule sen parempaa, eikä huonompaa uskovaista, lähdin sinne tai en. Viihdyn oikein hyvin omassa rauhassani. En kaipaa muiden seuraa. Minusta ei ole mukavaa siellä katsella perheellisten ätinää. Siellä minä vain rasitun ja stressaannun ja olotila seurojen jälkeen on ryvettynyt ja uupunut.
Nuo samat litaniat olet lausunut joka kerta, kun suviseuroihin lähdön aika on tullut.
Et ole oikea uskovainen, jos et lähde. Miksi sinulla ei ole seurahaluja koskaan, sitä tässä on saatu pitemmän aikaa ihmetellä.
- Kun minä täällä kotona kuuntelen, niin pystyn keskittymään sanan äärelle, mutta siellä paikan päällä kaikki menee ohi korvien.
En kertakaikkijaan tykkää istua sangen epämukavassa asennossa penkissä seurateltassa.
- Se ravaaminen ympäriinsä ei huvita ollenkaan. Jonota joka paikkaan. Keksikääpä itse, mitä konkreettisesti mukavaa koette suviseuroissa?
Oikea uskovainen lähtee aina seuroihin ja sillä tulee halu lähteä. Siellä saa elämän vettä ja ravintoa, joka virkistää ja auttaa jaksamaan.
Siellä on mukava tavata muita matkaystäviä ja lapsetkin saa juurtua Jumalan valtakuntaan.
Siellä on niin lystiä, iloa ja rauhaa ja rakkaita matkaystäviä joka puolella.
- Tässä vaiheessa menen yleensä sanattomaksi ja heittäydyn tuppisuuksi. On turhaa jatkaa keskustelua. Realistista vastausta et lestadiolaisen suusta kuule, vaan nuo opitut liturgiat. On hankalaa olla perheen pää, kun muut ei tule toimeen ja on siis pakko joka kesä lähteä sinne raijaamaan, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Suviseuramatkat ovat niin vastenmielisiä, ettei paremmasta väliä.
Minua ei huvita ajaa autolla pitkiä matkoja. Kun tullaan lähelle seurapaikkaa, ajetaan ruuhkassa, joka sekään ei huvita. Suviseura-alueella jalankulkijat ovat kunkkuja ja autoilijat saavat kiltisti väistää poukkoilevia jalankulkijoita.
Vain yhden kerran olemme päässeet mielestäni hyvään paikkaan. Koska haluan mahdollisimman vähän aikaa tylsistyä seurapaikalla, sinne mennään vaasta sitten, kun kaikki paikat ovat täynnä ja hännänhuiput ohjataan takametsiköihin.
Kavereita nuoriso haluaa sinne mennä tapaamaan, Jumalan sana on ties millä sijalla.
Jumalan sanaa ei tarvitse mennä paikan päälle kuuntelemaan ja maksaa siitä vähintään 500 €, sillä sen kuulee kotonakin.
Maakunnalliset seurat ovat suviseurojen kaltaiset pienoiskoossa, mutta näyttää, että sisäinen pakkomielle ajaa monet lähtemään.
Kun jaksaisi odottaa sen ajan, että lapset pääsee itse suviseuroihin, voisi itse hyvällä omalla tunnolla jäädä pois. Kannattaa hankkia hotellimajoitus, sillä on mukavaa päästä pois kentältä yöksi rauhaan.
Tällä kertaa näin teemmekin, sillä en jaksa vyöräytyä kaluston kanssa, minulla on siitä niin paljon rasittavia kokemuksia.
Kentällä käveleskelyyn kyllästyy jo muutamassa tunnissa. Pian takaisin Ylivieskaan hotelliin ja puolenpäivän jälkeen vasta takaisin.
Kentällä on niin kurjat suihkutilat, ettei niiden varaan voi jättäytyä.
Muistan aikaisemmista kesistä, kuinka pitkän helteisen matkan jälkeen alat purkaa ja kasata sivutelttoja. Siinä tulee hiki ja muksut painelee kovaa kyytiä kavereitaan tapaamaan. Kasaa siinä sitten yksin ja hikoile. Ei ole suihkupaikkaa lähellä. Toista on oikeilla leirintäalueilla, joissa pääsee uimaan ja suihkuun milloin vain.
Moni kehuu ja kehuu, kuinka suviseuroissa on mahtavaa olla, mutta eivät osaa kertoa, mikä siellä on niin mukavaa.
Minä en ole koskaan tykännyt olostani siellä.
Karmein muisto on Kuusamon määttälänvaaran suviseurat v. 1985. Matkustin helsingistä asti linja-autossa, eikä minulla ollut edes makuupussia.
Makuupussia kun en silloin vielä edes omistanut ja menin kaverini pikkutelttaan yöksi.
Kuusamossa oli yöllä vain jokjunen lämpöaste ja minä veisasin viluvirttä koko yön.
Kukaan ei tosiaan muistele suviseuroja sillä tavalla kuin minä. Minä en vissiin ole oikea Jumalan lapsi, kun minua ei huvita.
Realistisilla silmillä ja korvilla seuraan suviseurameininkiä ja voin helposti aistia ihmisten tuntemuksia, jotka he kätkevät sisimpäänsä, eivätkä tuo kielteisiä puoliaan esiin tai kuulolle.
Mielellään sitä keskustelisi tiestä ja matkasta realistisin näkemyksin, mutta se menee vain näin:
Mukavaa nähdä teitäki täällä suviseuroissa. Eikö olekkin ihanaa olla täällä.
Jumalan sana ruokkii, neuvoo ja opastaa täällä elämän kaidalla teillä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin meidät kutsutaan täältä ajasta.
Siiten on aikaa lepoon ja rauhaan, nyt on työn ja vaivan aikaa.
Niin, Jeesuskin oli uskovainen ja näki paljon vaivaa ja kärsimyksiä.
Sellaistako se pitää uskovaisen elämänkin olla, vaivaa, hikeä, kärsimystä, harmia, pilkkaa.
Suviseurabudjetti ei tee hyvää monelle vähävaraiselle perheelle. Sitten tingitään jostain muusta.
Omassakin talousarviossa sitouduttiin säästöliekillä elämään, mutta kun suviseurat tulee, niissä ei haluta säästää.
Näillä bensan hinnoilla on täysin älytöntä lähteä ajamaan suviseuramatkoja, kun mitään pakkoa ei olisi lähteä. Sinne mennnään tavan vuoksi ja rahaa ei säästellä.
Itse kyllä olen ollut asiasta hyvinkin tietoinen, mutta olen joka vuosi ollut suviseuroihin lähtöä vastaan. Kovan painostuksen ja hiostamisen jälkeen olen sitten kerta toisensä jälkeen joutunut sinne lähtemään, vaikka en haluaisi.
Miksi et halua lähteä kuuntelemaan Jumalan sanaa, kyllä se hyvää tekis sullekkin?
- miksi minun pitäisi raahautua jonnekkin kenttäolosuhteisiin, kun nykytekniikan avulla voin kuulla sen Jumalan sanan ja osin nähdäkkin viestimien kautta.
Siellähän virkistyy, kun näkee muita Jumalan lapsia. Jos jäät tänne kotiin yksin kollottamaan, niin johan sinusta höperö kohta tulee.
- minusta ei tule sen parempaa, eikä huonompaa uskovaista, lähdin sinne tai en. Viihdyn oikein hyvin omassa rauhassani. En kaipaa muiden seuraa. Minusta ei ole mukavaa siellä katsella perheellisten ätinää. Siellä minä vain rasitun ja stressaannun ja olotila seurojen jälkeen on ryvettynyt ja uupunut.
Nuo samat litaniat olet lausunut joka kerta, kun suviseuroihin lähdön aika on tullut.
Et ole oikea uskovainen, jos et lähde. Miksi sinulla ei ole seurahaluja koskaan, sitä tässä on saatu pitemmän aikaa ihmetellä.
- Kun minä täällä kotona kuuntelen, niin pystyn keskittymään sanan äärelle, mutta siellä paikan päällä kaikki menee ohi korvien.
En kertakaikkijaan tykkää istua sangen epämukavassa asennossa penkissä seurateltassa.
- Se ravaaminen ympäriinsä ei huvita ollenkaan. Jonota joka paikkaan. Keksikääpä itse, mitä konkreettisesti mukavaa koette suviseuroissa?
Oikea uskovainen lähtee aina seuroihin ja sillä tulee halu lähteä. Siellä saa elämän vettä ja ravintoa, joka virkistää ja auttaa jaksamaan.
Siellä on mukava tavata muita matkaystäviä ja lapsetkin saa juurtua Jumalan valtakuntaan.
Siellä on niin lystiä, iloa ja rauhaa ja rakkaita matkaystäviä joka puolella.
- Tässä vaiheessa menen yleensä sanattomaksi ja heittäydyn tuppisuuksi. On turhaa jatkaa keskustelua. Realistista vastausta et lestadiolaisen suusta kuule, vaan nuo opitut liturgiat. On hankalaa olla perheen pää, kun muut ei tule toimeen ja on siis pakko joka kesä lähteä sinne raijaamaan, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Suviseuramatkat ovat niin vastenmielisiä, ettei paremmasta väliä.
Minua ei huvita ajaa autolla pitkiä matkoja. Kun tullaan lähelle seurapaikkaa, ajetaan ruuhkassa, joka sekään ei huvita. Suviseura-alueella jalankulkijat ovat kunkkuja ja autoilijat saavat kiltisti väistää poukkoilevia jalankulkijoita.
Vain yhden kerran olemme päässeet mielestäni hyvään paikkaan. Koska haluan mahdollisimman vähän aikaa tylsistyä seurapaikalla, sinne mennään vaasta sitten, kun kaikki paikat ovat täynnä ja hännänhuiput ohjataan takametsiköihin.
Kavereita nuoriso haluaa sinne mennä tapaamaan, Jumalan sana on ties millä sijalla.
Jumalan sanaa ei tarvitse mennä paikan päälle kuuntelemaan ja maksaa siitä vähintään 500 €, sillä sen kuulee kotonakin.
Maakunnalliset seurat ovat suviseurojen kaltaiset pienoiskoossa, mutta näyttää, että sisäinen pakkomielle ajaa monet lähtemään.
Kun jaksaisi odottaa sen ajan, että lapset pääsee itse suviseuroihin, voisi itse hyvällä omalla tunnolla jäädä pois. Kannattaa hankkia hotellimajoitus, sillä on mukavaa päästä pois kentältä yöksi rauhaan.
Tällä kertaa näin teemmekin, sillä en jaksa vyöräytyä kaluston kanssa, minulla on siitä niin paljon rasittavia kokemuksia.
Kentällä käveleskelyyn kyllästyy jo muutamassa tunnissa. Pian takaisin Ylivieskaan hotelliin ja puolenpäivän jälkeen vasta takaisin.
Kentällä on niin kurjat suihkutilat, ettei niiden varaan voi jättäytyä.
Muistan aikaisemmista kesistä, kuinka pitkän helteisen matkan jälkeen alat purkaa ja kasata sivutelttoja. Siinä tulee hiki ja muksut painelee kovaa kyytiä kavereitaan tapaamaan. Kasaa siinä sitten yksin ja hikoile. Ei ole suihkupaikkaa lähellä. Toista on oikeilla leirintäalueilla, joissa pääsee uimaan ja suihkuun milloin vain.
Moni kehuu ja kehuu, kuinka suviseuroissa on mahtavaa olla, mutta eivät osaa kertoa, mikä siellä on niin mukavaa.
Minä en ole koskaan tykännyt olostani siellä.
Karmein muisto on Kuusamon määttälänvaaran suviseurat v. 1985. Matkustin helsingistä asti linja-autossa, eikä minulla ollut edes makuupussia.
Makuupussia kun en silloin vielä edes omistanut ja menin kaverini pikkutelttaan yöksi.
Kuusamossa oli yöllä vain jokjunen lämpöaste ja minä veisasin viluvirttä koko yön.
Kukaan ei tosiaan muistele suviseuroja sillä tavalla kuin minä. Minä en vissiin ole oikea Jumalan lapsi, kun minua ei huvita.
Realistisilla silmillä ja korvilla seuraan suviseurameininkiä ja voin helposti aistia ihmisten tuntemuksia, jotka he kätkevät sisimpäänsä, eivätkä tuo kielteisiä puoliaan esiin tai kuulolle.
Mielellään sitä keskustelisi tiestä ja matkasta realistisin näkemyksin, mutta se menee vain näin:
Mukavaa nähdä teitäki täällä suviseuroissa. Eikö olekkin ihanaa olla täällä.
Jumalan sana ruokkii, neuvoo ja opastaa täällä elämän kaidalla teillä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin meidät kutsutaan täältä ajasta.
Siiten on aikaa lepoon ja rauhaan, nyt on työn ja vaivan aikaa.
Niin, Jeesuskin oli uskovainen ja näki paljon vaivaa ja kärsimyksiä.
Sellaistako se pitää uskovaisen elämänkin olla, vaivaa, hikeä, kärsimystä, harmia, pilkkaa.
Suviseurabudjetti ei tee hyvää monelle vähävaraiselle perheelle. Sitten tingitään jostain muusta.
Omassakin talousarviossa sitouduttiin säästöliekillä elämään, mutta kun suviseurat tulee, niissä ei haluta säästää.
Näillä bensan hinnoilla on täysin älytöntä lähteä ajamaan suviseuramatkoja, kun mitään pakkoa ei olisi lähteä. Sinne mennnään tavan vuoksi ja rahaa ei säästellä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Suviseuroihin kuuntelemaan Jumalan Sanaa? Saarnataanko siellä oikein Jumalan Sanaa?
Mitä itse olen kuunnellu vl-saarnoja ei se tee seurapuheesta Jumalan Sanan saarnaa että puheen alkuun luetaan raamatunpätkä jostain ja sitten hoetaan läpi pakolliset lestadiolaisfraasit ja väliin lainataan kuinka joku veli xx on sinä ja sinä vuonna saarnannut samasta asiasta tällä ja sillä tavavalla ja lopuksi vakuteetaan että näin ja näin me haluamme uskoa mutta se jää auki että millä tavalla sitä itse asiassa edes uskotaan.
Vl-saarna sisältää tv-kiellon, ehkäisy kiellon, korvakoru kiellon, väärän jumallisuuden varoituksen jne. ja ne asiat ei ole Jumalan Sanaa vaan ihmisensanaa.
Nykyisellä ympäristötietoudella on lähes rikollista pörrätä pitkiä matkoja yksien suviseurojen takia.
Huomasitko muuten, että palstalla on jo Suviseuroja koskevia avauksia, jpoista johonkin olisit mainiosti pistää kommenttisi jatkoksi?
...on suorastaan rikollista ajella työmatkoja tai kauppamatkoja, jos matkan pituus on kohtuullinen!! Ja on myös ympäristönäkökohdat huomioiden rikollista rakentaa mökkinsä niin takahikiälle, että joutuu jatkuvasti pörräämään autolla jokapaikkaan!!
Ethän vain itse sorru sellaiseen??
Myin auton pois, kun jäin eläkkeelle. Enää ei tarvitse roudata asiakkaille myytävää. Mopoa olen katsellut tilalle.
Takahikiällä on hyvä asua niin kauan kuin kauppa-auto kulkee.
Muistan, kuinka meitä pohjois-suomen seuraväkeä kuljetti nummelaan suviseuroihin juna, jossa sitten myös asuttiin ja yövyttiin seura-aikana.
Se oli sitä todellista ympäristö egolokiaa.
Siinä junassa asuttiin siis makuuvaunuissa ja porukkaa oli satakunta henkeä.
Se oli silloin vuonna 1988. Suviseurapaikalle oli linja-autokuljetus juna- asemalta.
"on suorastaan rikollista ajella työmatkoja tai kauppamatkoja, jos matkan pituus on kohtuullinen!!"
Olen aivan samaa mieltä. Tarjosivat työsuhdeautoa, mutta totesin voivani mainiosti kulkea matkat linja-autolla.
Takahikiällä asuvia kunnioitan, he pitävät maaseudun asuttuna.
...mutta aika proosallista legendaa!!
Rivien välistä oli luettavissa, että kuvitteellinen kirjoittaja oli perheenpää eli isä, joka kokee ainoiksi vastuikseen rahan hankkimisen ja autolla ajamisen...ainiin ja teltan pystyttämisen.
Kukas huolehtii pyykkäämisestä, pakkaamisesta, mahdollisesta eväspuolesta, lastenhoidosta jne. ???
Annas kun arvaan: se on se kotiäitiraukka, jonka kurjana osana on miehen ja lasten passaaminen!!
Onneksi meillä ei mene noin!!!!!!!!
niin pääset helpolla ja säästät luontoa. Jännä juttu, että 500€ riittää teille, kun yövytte hotellissa luulis, että hädin tuskin riittää siihen. Matkoihin, ruokaan, pakollisiin hankintoihin pitäis vielä jotain jäädä.
Meiddän suviseura budjetti on max. 200€, mutta yövytäänkin teltassa (5hlö).
Ja mikä parasta meille suviseurat on keän kohokohta.
Menee rahaa 7-henkisellä perheellä, se on totta...mutta voi silti paljonkin säästää, kun ei esim tarvii hifistellä jollain vuokra/omistusvaunulla tai matkailuautolla. Säästää heti vähintäänkin 200-300 egeä, jos nukkuu teltassa. Säätämistä on, mutta ei se säätämisen määrä juuri vähene vaunuillessakaan.
Meidän sakki lähtee telttameiningillä -niinkuin aina tähänkin asti- sillä asenteella, että jos esim kelit menee savivellitasolle, niin lähdemme aikaisemmin paluumatkalle ja kuuntelemme radiosta/netistä loput.
Litramyyntisapuskat onnistuu silti, kun vaan on kertsikkalautasia ja lusikoita (oli ekologista tai ei!) sekä muovipussirulla sopivankokoiseen ämpäriin...ja säästyvien setelien kahina kuuluu korvissa jo nyt ;)
Lapsille ja itellekin kelpaa entiset vermeet (kirpparilta ostettuja enimmäkseen), kun vaan ovat lähtötilanteessa suunnilleen puhtaita.
Ei siis tartte vaatetuspuolellakaan hirveesti panostaa, vaikka vuotuinen katsastus onkin edessä!!
Jne jne jne...
Me ei lähdetä autoruuhkiin. Astutaan helsingissä junaan ja jäädään ylivieskassa, jossa hotellimajoitus odottaa. Ollaan reppumatkalaisia. Ylivieskasta näyttäs kulkevan tunnin välein seurapaikalle seurakuljetuksia, joten mikäs sen mukavempaa, kuin istua aina valmiiseen kyytiin.
Ja tulee muuten halvemmaksikin junakyyti ja seurakentälle ei tarvitse jäädä värjöttelemään yön ajaksi, kun on rauhallinen majoitus ylivieskassa, jossa voi tutustua kaupunkiin, kun on saanut tarpeeksi ´muulloin talsia pölyisellä tai liejuisella seurakentällä.
Mutta nyt on kyllä jo kiire varata majoitus ylivieskasta. Kenties peruutuspaikkoja enää saa.
Kaikki herrasmiehet ja naiset majoittuu ylivieskaan.
No on teillä ankea kesä, jos tuo on kesän ainoa lomareissu!
Menkää joskus vaikka Välimerehen maihin pariksi viikoksi, näette iloisia ihmisiä, lämpöä ja aurinkoa.
Joskus rohkeus kannattaa:)
Joskus hieman enemmän suviseurat mietitytti. Kun asiat selkes, niitä jo odotti. Kuitenkaan asiat eivät välttämättä liittyneet uskon asioihin suoranaisesti.
Nyt ihan hyvällä mielellä lähdetään.
Siis onko teidän pakko osallistua seuviseuroihin jos ei jaksa? Tai siis onko joku ihminen huonompi uskovainen jos ei jaksa lähteä suviseuroihin ja kuuntelee mieluummin kotona radiosta seurat?
Sinun kommenttiisi vastatuista viesteistä saa sellaisen käsityksen. On nyt älytöntä jos ei tuollaistakaan saa itse päättä.
...tietenkin!!
Ja jos jää kerran pois, niin voikin jo seuraavan kerran tehdä mielikin lähteä paikan päälle!!
Ei kenenkään uskominen ole kiinni suvareihin lähdöstä, onhan seuroja muulloinkin ja eiväthän suviseurojen saarnat ole mitenkään sen kummempia kuin muuallakaan!!
"Ja jos jää kerran pois, niin voikin jo seuraavan kerran tehdä mielikin lähteä paikan päälle!!"
Kun ensikerran jää painostuksista huolimatta pois, sujuu se seuraavilla kerroilla jo paremmin. Suosittelen poisjääntiä.
Jää vaan rauhassa kotiin ja ihmetteleville sano jälkeenpäin, että "kaikki tarvittava löytyy webistä".:)
jos se on noin vaikeaa. Ei kai niitä juhlia hammastenkiristyksesksi ole tarkoitettu. Kuuntele netistä tai mene niihin maakunnallisiin tms. pienempiin seuroihin. Kuten todettu, samat seurat pienoiskoossa.
Olitkohan sinä, joka vuosi-kaksi -kolme takaperin kerroit jääneesi kotiin vaimon vastalauseista huolimatta? Tuntuu jotensakin samankaltaiselta jutustelulta. Jos se onnistui silloin ilman katastrofia, niin miksei nytkin.
Ei aikaihminen ole selitysvelvollinen juhannuksenviettonsa suhteen.
Suviseurat eivät ole ensi viikonloppuna vaan sitä seuraavana. Oisko ne juhannuksen jatkot?
Kaiken maailman porukoissa sinäkin liikut. :)
..tykkää herätä suviseura-alueella eikä sen takia lähde esim. lähellä asuvien tuttujen luokse yöksi. Ehkä se on vähän esimakua "ylösnousemuksen ihanasta aamusta".
Itse muistan ainakin sen suviseurareissuista, että sununtaina viimeistään jo halutti pois. Ja monesti myös lähdettiinkin.
Oletteko huomanneet, että joka suviseuroissa kaikuu perjantai aamuisin tämä tuttu laulu: Mutta katso aamusella, seisoo Jeesus rannalla, paistaa kalaa hiilloksella, taittaa leipää ilolla.
Ystäviään kutsuu maalle, tulemaahan ruualle..jne.
Tähän lauluun on mukava herätä ja laulu on varmasti kaikkien mieleen.
Silti toivoisin, että pantaisiin joskus nainen laulamaan mikrofoniin, kun se tähän asti on aina ollut joku vanha miesääni.
elä nyt mopolla mahottomiin.
Nainen vaijetkoon seurakunnassa. Kyllä minä tiedän tämän raamatunpaikan, mutta se ei silti tarkoita laulamista, mutta saarnaamista kylläkin.
Ja olenpahan nähnyt jossain rauhanyhdistyksessä naisen toimivan esilaulajana, mutta äärimmäisen harvinaista se kyllä on.
Kolehdin kannossakin vilahtelee silloin tällöin nainen, että ei se nyt naiseltakaan kaikki ole kiellettyä.
Kaikissa muissa uskonnoissa naiset höyryää täyttä päätä niin laulajina kuin puhujinakin.
Ei pidä yhteen raamatunpaikkaan tuijottaa.
Sanotaanhan siellä, ettei saa turmella jumalan pyhää temppeliä ruumista, mutta silti sitä tupakalla saastutetaan. Se on se tulkinta, joka panee julistamaan, mikä on oikein ja mikä väärin.
ja muissa suuremmissa seuroissa.
..siitä kärsisi??
Mies on muka jotenkin se parempi kuin nainen, joka asiassa...ainakin vl-piireissä!!!
Tuollainen miesten vallan pönkittäminen ilman mitään järkevää syytä...on vaan nähty hyväksi!!
Ei kuulosta oikein vakuuttavalta tuo selityksesi.
Nainen on alistetussa asemassa lestadiolaisuudessa aivan turhan takia. Raamatullista perustetta siihen ei ole.
miksi naisen pitäisi nousta niin julkiselle paikalle.
etkö sitä tiennyt, se on monta vietellyt, varsinkin naisia.
Vai ovat naiset heikkoja! Jos he pystyvät synnyttämään ja hoitamaan vaikkapa 14 lasta, niin kyllä se edellyttää valtavaa voimaa ja sisua. Miehet täällä heikkoja ovat. He pystyvät ehkä kaivamaan ojaa paremmin, mutta naisten venyminen ja järjestelykyky ovat ilmiömäisiä.
parempaa aamuherätystä oo kuin siellä.!
Siksi, että naiset ovat fiksumpia kuin miehet!
No meillä kyllä on , oman kullan kainalossa kotosalla:)
oootko reinhard
rinhardin tuntee tuosta tekstista hyvin.
asia, joka sai mut väsähtämään vl.tyyliin. Aina piti mennä joukon mukana ja olla isossa porukassa.
Alan ammattilaisena näen, että kärsit psyykkisestä väsymyksestä.
Uskonto voi olla rasite, jolloin on hyvä ottaa etäisyyttä.
Kannattaa sanoa lyhyesti ja suoraan lähimmäisilleen, että psyykkeeni ei kestä lähteä ja sillä hyvä.
Patoutuneet pakkopullat aiheuttaa joskus arvaamattomia purkauksia, tästä Ylitornion tuore tapaus oivallisena esimerkkinä
kun minun kokemuksiani,niin tutulta kuulosti!
Just samat on ajatukset. Ja voisi lisätä: Kun jää kotiin, ei silmät turhaan altistu tuhansien teinityttöjen silmiä raastavalle pukeutumiselle.
tarvitaan tässä yalostelussa. Kuitenkin sitä haluaa sanoa, että "Minä ja minun huonekuntani tahdomme palvella Herraa".
Kesä ainainen. Alituisesti talven keskelle. SOTKAMO 2006 ja Juholankylä. Se lato oli juhlaporttina. Olen uskomass`
Suviseurat ovat aina olleet minulle hämmentävä kokemus. Mukamas mennään Jumalan sanaa kuuntelemaan, vaikka parhaiten sitä tulisi kuunneltua kotona radion ääressä. Pitäisi rehellisesti tunnustaa, että tuttuja sinne mennään tapaamaan. Ei siinä mitään väärää tietysti ole.
Kummallisemmaksi vain menee se, että asenteena on, että "uskovainen haluaa aina kuin mahdollista mennä suviseuroihin". Siis hetkinen: uskovaisen velvollisuutena on pitää sosiaalista yhteyttä muihin meikäläisiin? Miksi sosiaalinen ryhmä on meille hengellinen velvoite?
Minusta suviseurat on selkein todiste siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa on vahvaa painotusta uskosta sosiaaliseen yhteisöön. Sen sijaan, että korostettaisiin henkilökohtaista uskoa Kristukseen.
"Minusta suviseurat on selkein todiste siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa on vahvaa painotusta uskosta sosiaaliseen yhteisöön. Sen sijaan, että korostettaisiin henkilökohtaista uskoa Kristukseen. "
Hyvin kirjoitettu.
miksi täällä selittelet
Olet ihan fiksu ja ennenkaikkea järkevä!
Miksi raahautua seuroihin muiden painostuksesta - mieti sitä.
Jumalan sana ei ole paikkaan sidottu, ehkä sinut kuitenkin halutaan syystä tai kolmannesta sitoa liikkeeseen. Mieti miksi.
Hyvää kesää sinulle ja perheellesi:)