Hei!
Onko teitä muita inhottanut miehenne läheisyys raskauden aikana? Rakastan miestäni, mutta nyt raskauden aikana on tuntunut siltä, että en oikeen halua tulla halatuksi/pussatuksi, ainakaan usein. Tuntuu että haluan tilaa ympärilleni ja vähän ehkäpä jopa ahdistaa miehen liika läheisyys.. onko tämä normaalia?!? :O
Onko teitä muita inhottanut miehenne läheisyys raskauden aikana? Rakastan miestäni, mutta nyt raskauden aikana on tuntunut siltä, että en oikeen halua tulla halatuksi/pussatuksi, ainakaan usein. Tuntuu että haluan tilaa ympärilleni ja vähän ehkäpä jopa ahdistaa miehen liika läheisyys.. onko tämä normaalia?!? :O
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hormonien heittely voi aiheuttaa mitä oudoimpia oireita, mielialassa ja läheisyyden tarpeessa. Joillekin iskee siinä ensimmäisen kolmanneksen lopussa ihan jumalaton seksinnälkä, toiset eivät voi sietää kosketusta koko aikana. Hirveän useille tulee loppua kohden pelkoja siitä että mies pettää vaikka koko ajatus tuntuisi selväjärkisenä täysin oudolta.
Raskaus tekee kummia asioita naiselle.
***
että mulla sama juttu.
Ei epäilystäkään etten rakastaisi miestäni mutta luulen että mulla ainaki johtuu siitä että seksiä mun ei oo tehny mieli enää pitkään aikaan kun on jotenkin niin "valas" olo (rv 34 0) Seksiä on jotenkin inhottava harrastaa kun maha tiellä jne.. Ja muutenkin mua yhdyntä sattuu.
Mut siis aina ku mies tulee koskettelee ja pussailee tai jotain ni meen vähä lukkoon koska tiedän mitä se sitten haluaa! ja tulee sellanen inhottava olo koska en haluis että mies joutus pettymään... Ja siksi tuntuu että yritän koko ajan välttää miehen pussailuja ja ne tuntuu jotenki inhottavalta jne.
Ja sit taas ite en viitti hirveesti miehelle antaa läheisyyttä kun sitten se heti luulee että nyt mä vihdoin haluan seksiä vaikka haluan vaan läheisyyttä.
Oon tästä asiasta hänelle kyllä sanonu ja hän sanoo ymmärtävänsä mutta silti tuntuu että se ukko aina pettyy kun en halua..(seksiä on kuitenkin väh.3xvk, mutta mies haluis joka päivä!)
Ja siis tämän vuoksi aina inhottava olo kun vähänkin on jotain läheisyyttä :/ Jotenkin tuntuu ettei haluis olla sen lähellä kun "pelottaa" että taasko pitää alkaa hommiin.
Onneks ei oo montaa viikkoo nimittäin esikoisen kanssa halut palas heti synnytyksen jälkeen!
En nyt tiiä meninkö vähän aiheen vierestä mutta tällanen olo täällä :)
Eiköhän sullakin tunteet palaudu normaaleiks ainaki ihan viimeistään synnytyksen jälkeen! Ja muistathan kuitenkin sen että hormonit heittelee miten sattuu joten tuskin tuo olo kauaa jatkuu :)
miestäni raskauden ensimmäisen 3kuukauden aikana jopa, niin paljon, että olemme nukkuneet eri huoneissa.En ole kertakaikkiaan voinut sietää ajatustakaan, että hän lähestyisi minua.Vaiva on mennyt ohi raskauden edetessä , mutta onhan se vaatinut mieheltä kärsivällisyyttä.Neuvolassa sanottiin, että jotkut jopa oksentavat nähdessään miehensä, mutta ei minulla näin paha vaiva ole ollut.Selvitty kuitenkin on.Onko se sitten normaalia, vissiin on.
Kiitos vastauksista. Huojentavaa kuulla, että muillakin on ollu samoja tuntemuksia!
on koko ajan luuloja, että mieheni pettää ja saan kamalia raivokohtauksia, välillä en voi sietää kosketusta enkä muutakaan läheisyyttä ja välillä en kestä olla yksin.
Hormonitoiminta muuttuu niin hirveästi, että eihän noille mitään voi. Ja miehelle pitää siitä puhua ja selittää asiat ym jos niikseen tulee.
läheisyys ja pussailu alussa, ahdisti niin ettei henkeä saa ja sama jos tuli liian lähelle. Sitä ei kyllä välttis kannate mennä sanoon ääneen...:)
tämä on kamalaa aikaa hormoonien suhteen. Välillä haluan läheisyyttä/kosketusta ja välillä taas en. Meilläkin nukutaa eri huoneissa ( johtuu kyllä miehen kuorsaamisesta, nyt kun oma nukkumiseni on huonompaa en saa yhtään nukutuksi siinä metelissä, siksi tämä järjestely).
Minäkin pelkään pettämistä ihan hirveesti jo nyt, varsinkin jos haluni pysyy pitkään poissa synnytyksen jälkeen.
Meillä kinataan tosi paljon ja olen jopa lähtemässä koko suhteesta. ( tosi raskasta) tuntuu että tukehdun tähän. Ollaan kihloissa ja mies haluaisi kovasti naimisiin ennen synnytystä, mutta minä en missään nimessä.
Mies yrittää sanoa et kaikki muuttuu hyväksi kun lapsi syntyy, hänellä on jo lapsi edellisestä suhteesta ja minulle tämä on esikoinen.
Moni sanoo että hehkun onnillisuutta ja kuinka olen hyvänvoivan näköinen, mutta kukaan ei tiedä mikä myllerrys sisälläni käy. Toisaalta nautin raskaudesta ja nyt tuntuu ihanalta kun vauva liikkuu masussani.
Toisaalta mies ei ole yhtään kiinnostunut tulevasta lapsesta, ihan kuin vaivaantuisi kun yritän jotakin puhua olostani, tuntemuksistani tai vauvatavaroiden hankinnasta. Juuri mitään hankintoja ei kuulemma tarvita kun ottaa äitiyspakkauksen!!