ABBA: Kun kerran aakkosjärjestyksessä mennään, ennen ylevää, aloitetaan naurettavasta. Sanonpa suoraan että Björn ja Benny olivat melodiselta keksimiskyvyltään ylivoimaisia pop-lahjakkuuksia verrattuna Johniin ja Pauliin, vaikka Paul ylsikin välillä aika lähelle - etenkin eräissä Wingsin (!) kappaleissa. Pelkästään Dancing Queenissä ja Mamma Miassa on, sikäli kun kuulen, enemmän melodisia ideoita kuin kokonaisilla Beatles-lp:eillä yhteensä.
BEACH BOYS: Beatleskin panosti lauluharmonioihin, mutta Beach Boys oli tietysti siinä lajissa ehdoton kuningas. Lisäksi tulee muistaa, että Brian Wilson otti 8-raitaisen äänityksen käyttöön jo vuosia ennen Beatlesejä. Wilson oli oman bändinsä Lennon-McCartney ja George Martin yhtäaikaisesti, musiikillinen visionääri jolta vain valitettavasti paloivat sulakkeet 1967, ikävä kyllä osittain Beatlesien kilpailun takia, vaikka en käsitäkään miten Strawberry Fields tai Penny Lane olisivat parempia kuin Good Vibrations.
THE DOORS: The Doorsin synkkä mutta melodinen, raskas mutta tarttuva musiikki on vaikuttanut myöhempään rockiin noin kymmenen kertaa enemmän kuin edes Beatlesien parhaat sävellykset. Jim Morrisonin lavakarisma oli Iggy Popin tapaan Beatleseihin verrattuna tuhatkerainen. Ja Joy Divisionia ja sataa muuta yhtyettä ei voisi kuvitella ilman Doorsia. Sen sijaan melkein kaikki nykyään tehdystä musiikista olisi mahdollista, vaikka Beatles ei olisi koskaan ollut olemassa.
THE KINKS: On mielenkiintoista, että 50-luvun amerikkalaiset rockabillystä ja countrystä juurenja ammentaneet Beatlesit eivät luoneet leimallisesti brittiläisaiheista musiikkia kuin Sgt. Pepperin sessioiden aikana. Englantilaisen nostalgian tärkeimmäksi musiikilliseksi tulkiksi kohosi Kinksin Ray Davies. Waterloo Sunsetin veroista balladia Beatles ei koskaan saanut aikaiseksi - "sielu" puuttui, jos niin voi sanoa. Kinks myös keksi ohimennen heavy metallin jo 1964 biisissä You Really Got Me. Tietysti 70-luvulla Kinks romahti musiikillisesti, mutta niinhän Beatleseillekin kävi omilla soolourillaan samoihin aikoihin.
THE ROLLING STONES: Vaikka Stonesien musiikki alkoi kuoleentua 1970-luvun alusta saakka, ja koko spektaakkeli on nykyisin yhtä noloa kuin Paul McCartneyn hiipuva sooloura, Rolling Stones teki 60-luvulla Beatlesejä haastavampaa ja relevantimpaa musiikkia. Satisfactionin riffi hakkaa I Feel Finen ja Day Tripperin mennen tullen. Sosiaalisena kommentointina jokin Mother's Little Helper painii aivan eri sarjassa kuin Eleanor Rigby tai Taxman, ja Sympathy for the Devil on biisi johon Beatles ei olisi pystynyt vaikka aikaa olisi annettu miljoona vuotta. Jagger oli jopa Lennonia terävämpi, ja vasta stadion-rock-vaihe vaimensi Stonesien intellektuaalisuuden ja sai heidät vaikuttamaan junttimaisilta ja tylsiltä.
ROXY MUSIC: Vielä yksi bändi jonka vaikutus myöhempään musiikkiin on ollut valtavasti suurempi kuin Beatlesien. Ketkään eivät ole pystyneet yhdistämään retroa ja futurismia yhtä pätevällä tavalla ja ennakoimaan koko 80-luvun elektronista poppia ja uusromantiikkaa. Bryan Ferry ja Brian Eno kykenivät mahtumaan yhden vuoden ajan samaan yhtyeeseen, kuvitelkaa. Se on historiallisempaa yhteistyötä kuin koko Lennon-McCartney-saaga.
THE STOOGES: Mikään ei kuvasta Beatlesien musiikillista jälkeenjääneisyyttä 70-luvun vaihteessa paremmin kuin postuumisti julkaistun Let It Ben ja Stoogesin Fun House -albumin kuunteleminen peräjälkeen. Beatles hajosi, koska oli joutunut taiteelliseen ja psykologiseen umpikujaan. Tulevaisuus kuului Velvet Undergroundin, Doorsin ja Stoogesin musiikille. Sitä tosin ei moni vuonna 1970 vielä tajunnut, ja moni suri Beatlesien hajoamista, joka tosiasiassa oli valtava helpotus.
THE VELVET UNDERGROUND: Kun McCartney levytti Yesterdayn, Lou Reed lauloi samaan aikaan heroiinistä John Calen sähköviulun säestyksellä. Ehkä mikään bändi ei ole ollut yhtä paljon aikaansa edellä kuin VU oli 1965-1966, ennen kuin he olivat edes julkaisseet ensimmäistä, jo kesällä 1966 levytettyä albumiaan. Unohtamatta Andy Warholin ja hänen sekopäisen seurueensa varhaisen mediataiteen vaikutusta yhtyeen estetiikkaan.
FRANK ZAPPA & THE MOTHERS OF INVENTION: Jos joku pitää Sgt. Pepperiä "vallankumouksellisena", kannattaa kuunnella vuotta aiemmin ilmestynyt Zappan Freak Out! Samoin loistavasti Pepperiä ja koko hippitouhua (johon Beatlesit menivät mukaan vuoden tai pari myöhässä) parodioiva We're Only in It for the Money on klassikko ja äänikollaasina paljon kaikkia George Martinin hyväntahtoisuudessaan avittamia Beatles-kokeiluja kiinnostavampi.
Voisin kymmenentenä mainita vaikka King Crimsonin, Kraftwerkin, Canin, Pere Ubun, Aphex Twinin, The Residentsin tai Talking Headsin - tai jopa Depeche Moden (!), perkele. Beatlesejä musiikillisesti tärkeämpiä, vaikutukseltaan merkittävämpiä, jopa VIIHDYTTÄVÄMPIÄ yhtyeitä on historia täynnä. Mutta Fab Four -nostalgiaa tuotetaan yhäkin esiin joka tuutista. Dokumenttien, haastatteluohjelmien, uudelleenjulkaisujen ja muiden mainostemppujen tulva vaikuttaa loputtomalta. Ja rahasampo jauhaa väsymättä mammonaa Beatlesien perikunnalle, keneltähän kaikilta se on pois? Paremmilta musiikoilta, kolmannen maailman köyhiltä - tai minun taskustani, kun menin tyhmänä ostamaan Let It Be Nakedin kaiken hypen takia.
Ikävää vain, ettei Beatlesiä voi mitätöidä täysin - kyse ei kokonaan ollut huijauksesta, niin kuin ei Elviksen eikä Sex Pistolsinkaan kohdalla. Kyllähän niillä jotain oli Beatles-saappaiden ja ala-astekampauksen lisäksi, siis huumoria, itseironiaakin ja myös hyviä biisejä. Tosin Paul McCartneyn pelkkä olemassaolo nykyisin uhkaa mitätöidä tuon kaiken.
BEACH BOYS: Beatleskin panosti lauluharmonioihin, mutta Beach Boys oli tietysti siinä lajissa ehdoton kuningas. Lisäksi tulee muistaa, että Brian Wilson otti 8-raitaisen äänityksen käyttöön jo vuosia ennen Beatlesejä. Wilson oli oman bändinsä Lennon-McCartney ja George Martin yhtäaikaisesti, musiikillinen visionääri jolta vain valitettavasti paloivat sulakkeet 1967, ikävä kyllä osittain Beatlesien kilpailun takia, vaikka en käsitäkään miten Strawberry Fields tai Penny Lane olisivat parempia kuin Good Vibrations.
THE DOORS: The Doorsin synkkä mutta melodinen, raskas mutta tarttuva musiikki on vaikuttanut myöhempään rockiin noin kymmenen kertaa enemmän kuin edes Beatlesien parhaat sävellykset. Jim Morrisonin lavakarisma oli Iggy Popin tapaan Beatleseihin verrattuna tuhatkerainen. Ja Joy Divisionia ja sataa muuta yhtyettä ei voisi kuvitella ilman Doorsia. Sen sijaan melkein kaikki nykyään tehdystä musiikista olisi mahdollista, vaikka Beatles ei olisi koskaan ollut olemassa.
THE KINKS: On mielenkiintoista, että 50-luvun amerikkalaiset rockabillystä ja countrystä juurenja ammentaneet Beatlesit eivät luoneet leimallisesti brittiläisaiheista musiikkia kuin Sgt. Pepperin sessioiden aikana. Englantilaisen nostalgian tärkeimmäksi musiikilliseksi tulkiksi kohosi Kinksin Ray Davies. Waterloo Sunsetin veroista balladia Beatles ei koskaan saanut aikaiseksi - "sielu" puuttui, jos niin voi sanoa. Kinks myös keksi ohimennen heavy metallin jo 1964 biisissä You Really Got Me. Tietysti 70-luvulla Kinks romahti musiikillisesti, mutta niinhän Beatleseillekin kävi omilla soolourillaan samoihin aikoihin.
THE ROLLING STONES: Vaikka Stonesien musiikki alkoi kuoleentua 1970-luvun alusta saakka, ja koko spektaakkeli on nykyisin yhtä noloa kuin Paul McCartneyn hiipuva sooloura, Rolling Stones teki 60-luvulla Beatlesejä haastavampaa ja relevantimpaa musiikkia. Satisfactionin riffi hakkaa I Feel Finen ja Day Tripperin mennen tullen. Sosiaalisena kommentointina jokin Mother's Little Helper painii aivan eri sarjassa kuin Eleanor Rigby tai Taxman, ja Sympathy for the Devil on biisi johon Beatles ei olisi pystynyt vaikka aikaa olisi annettu miljoona vuotta. Jagger oli jopa Lennonia terävämpi, ja vasta stadion-rock-vaihe vaimensi Stonesien intellektuaalisuuden ja sai heidät vaikuttamaan junttimaisilta ja tylsiltä.
ROXY MUSIC: Vielä yksi bändi jonka vaikutus myöhempään musiikkiin on ollut valtavasti suurempi kuin Beatlesien. Ketkään eivät ole pystyneet yhdistämään retroa ja futurismia yhtä pätevällä tavalla ja ennakoimaan koko 80-luvun elektronista poppia ja uusromantiikkaa. Bryan Ferry ja Brian Eno kykenivät mahtumaan yhden vuoden ajan samaan yhtyeeseen, kuvitelkaa. Se on historiallisempaa yhteistyötä kuin koko Lennon-McCartney-saaga.
THE STOOGES: Mikään ei kuvasta Beatlesien musiikillista jälkeenjääneisyyttä 70-luvun vaihteessa paremmin kuin postuumisti julkaistun Let It Ben ja Stoogesin Fun House -albumin kuunteleminen peräjälkeen. Beatles hajosi, koska oli joutunut taiteelliseen ja psykologiseen umpikujaan. Tulevaisuus kuului Velvet Undergroundin, Doorsin ja Stoogesin musiikille. Sitä tosin ei moni vuonna 1970 vielä tajunnut, ja moni suri Beatlesien hajoamista, joka tosiasiassa oli valtava helpotus.
THE VELVET UNDERGROUND: Kun McCartney levytti Yesterdayn, Lou Reed lauloi samaan aikaan heroiinistä John Calen sähköviulun säestyksellä. Ehkä mikään bändi ei ole ollut yhtä paljon aikaansa edellä kuin VU oli 1965-1966, ennen kuin he olivat edes julkaisseet ensimmäistä, jo kesällä 1966 levytettyä albumiaan. Unohtamatta Andy Warholin ja hänen sekopäisen seurueensa varhaisen mediataiteen vaikutusta yhtyeen estetiikkaan.
FRANK ZAPPA & THE MOTHERS OF INVENTION: Jos joku pitää Sgt. Pepperiä "vallankumouksellisena", kannattaa kuunnella vuotta aiemmin ilmestynyt Zappan Freak Out! Samoin loistavasti Pepperiä ja koko hippitouhua (johon Beatlesit menivät mukaan vuoden tai pari myöhässä) parodioiva We're Only in It for the Money on klassikko ja äänikollaasina paljon kaikkia George Martinin hyväntahtoisuudessaan avittamia Beatles-kokeiluja kiinnostavampi.
Voisin kymmenentenä mainita vaikka King Crimsonin, Kraftwerkin, Canin, Pere Ubun, Aphex Twinin, The Residentsin tai Talking Headsin - tai jopa Depeche Moden (!), perkele. Beatlesejä musiikillisesti tärkeämpiä, vaikutukseltaan merkittävämpiä, jopa VIIHDYTTÄVÄMPIÄ yhtyeitä on historia täynnä. Mutta Fab Four -nostalgiaa tuotetaan yhäkin esiin joka tuutista. Dokumenttien, haastatteluohjelmien, uudelleenjulkaisujen ja muiden mainostemppujen tulva vaikuttaa loputtomalta. Ja rahasampo jauhaa väsymättä mammonaa Beatlesien perikunnalle, keneltähän kaikilta se on pois? Paremmilta musiikoilta, kolmannen maailman köyhiltä - tai minun taskustani, kun menin tyhmänä ostamaan Let It Be Nakedin kaiken hypen takia.
Ikävää vain, ettei Beatlesiä voi mitätöidä täysin - kyse ei kokonaan ollut huijauksesta, niin kuin ei Elviksen eikä Sex Pistolsinkaan kohdalla. Kyllähän niillä jotain oli Beatles-saappaiden ja ala-astekampauksen lisäksi, siis huumoria, itseironiaakin ja myös hyviä biisejä. Tosin Paul McCartneyn pelkkä olemassaolo nykyisin uhkaa mitätöidä tuon kaiken.
Vastaukset 13
Vanhimmat
-eiks ookin nyt parempi olo,kun sait paineitas purkaa? Muista sitten olla rauhassa,jos uskallat mennä ulos kaduille ja muualle,äläkä enää siellä raivoa sitten..ps.ota myös kuitenkin lääkkeesi,varmuuden vuoksi... :)
Tuossa oli vain kuorallinen Beatlesia musiikillisesti lukemattomista merkittävämmistä yhtyeistä ja artisteista. Esim. The Who -yhtyettä ei mainittu, jonka uraanuurtavat levytykset 60-luvulla ovat täysin eri tasoa kuin Beatles-lp:t. Yhtään vähättelemättä Beatlesia, niin itse en ottaisi sitä kymmenen tärkeimmän yhtyeen joukkoon. vaikka se omassa sarjassaan onkin.. tärkeä.
Mun 9 KOVAA
1.CREAM < HARRISON-CLAPTON-BRUCE
2.DEEP PURPLEN POJAT
3.MARK KNOPFLER.CHRIS REA
4.LED ZEPPELIN
5.DAVE EDMUNDS
6.ABBA < OMA IDOLINI AGNETA FÄLTSKOG
7.BEATLES
8.SEX PISTOLS
9.CLIFF RICHARD
ABBA, Beach Boys, Doors, Kinks, Rollarit, Velvet Underground ja Zappa & Keksintöjen äidit - nämä minäkin allekirjoitan. Samoin jonkun postaajan mainitseman The Who'n. Mutta Roxy Music ja Stoogies-yhtyeitä en osaa niin merkittävinä pitää, vaikka ovathan nekin oman alansa ja aikansa pioneereja. Ehkä joku Black Sabbath kuuluisi myös näihin hyvin merkittäviin? Tai Led Zeppelin, Sex Pistols (ei todellakaan mitään huijausta !;), Ramones, Dead Kennedys... mitä näitä onkaan?Pink Floyd? Ja nyt puhuttiin vain bändeistä, eikä laajennettu vielä ollenkaan artisteihin! Huh! ;)
Mun mielestä ainoa joka pääsi edes lähelle on abba
muilla ei mitään jakoa.
Ai ei Velvet Undergroundilla, Doorsilla, Beach Boysilla, Rollareilla ja Kinksillä ole muka "mitään jakoa"? Kaikki huomattavasti merkittävämpiä kuin Beatles. ABBA kuuluu myös niihin bändeihin. Ei se mistä sinä pidät, tarkoita samaa kuin 60-luvun merkittävimmät artistit/bändit; se on vain sinun makuasiasi
Kaikki mitä "voi jumankekka" sanoo on merkittävämpää kuin mikään mitä kukaan muu sanoo !!!
Kai te nyt ymmärsitte miten asiat on !!!
Se on totuus,ei toki hänen makuasiansa...
Asiahan on niin että ne artistit jotka myyvät
ovat ihmisten mielestä hyviä. beatles elvis abba
ja monet muut jopa se beachboys
ABBA on Beatlesin kanssa samassa sarjassa , muista en oo niinkään varma...
-nix!..kukaan ei ole Beatlesin kanssa samassa sarjassa,ei kukaan eikä mikään... :) ps.tästä olen aivan varma.
mutta se onkin täys makuasia ;)
Itse olen samaa mieltä keskustelun aloittajan ja nimimerkin "voi jumankekka" kanssa.
Eihän tällaisissa asioissa ole mitään totuutta,vaikka jotkut näköjään niin kuvittelevat vieläkin...äärimmäistä tyhmyyttä edustaa moinen.
On vain mielipiteitä,kaikki yhtä oikeita ja yhtä vääriä...minä en välitä paskaakaan teidän uskomuksistanne,minä päätän ihan itse... ;D Vituttaako ?? ;D
Ei ole maailman kaikkien aikojen parasta bändiä...on ihan päivästä kiinni mitä minä kuuntelen,ja se bändi ja musa on sinä päivänä maailman parhaita.
Anteeksi RÄIHIÖ,jätän teidät pojuset kinastelemaan... ;)
Jatkakaa maailman tappiin...hehe...
-ei vituta,koska en minäkään "välitä paskaakaan sun uskomuksista"...eiks se näin mee? :) ps.tähän mä taidan textata jonkun hienon,viisaan ajatuksen....noin.