Olen jo aikuinen nainen, lapsiakin on. Olen aina ollut kovin hoikka, ja kärsinytkin siitä aina kovasti. Elämässäni on ollut nyt muutama vuosi todella vaikeaa, ja huomaan, että olen alkanut jollain lailla vihaamaan koko syömistä ja ruokaa. Minun pitäisi lihoa, haluaisin lihoa, haluaisin olla naisellinen, pehmeä, haluttava ja kaunis. Mutta olen kamalan näköinen luuranko enkä kestä enää itseäni! Tiedän että pitäisi syödä, pitäisi pitäisi pitäisi, mutta inhoan sitä, inhoan ruokaa. Siitä tulee paha olo, en kuitenkaan oksenna, ei tulisi mieleenikään.
Onko tämä jotain syömishäiriötä vai mikä minulla on?
Kertokaa myös vinkkejä miten teitä anorektikoita on lihotettu ja miten olette saaneet painoa paljon lisää? Kaikki mahdolliset vinkit kehiin nyt, sillä mä todella HALUAN olla paremman näköinen enkä tälläinen luukasa.
Kiitos, ja suuret tsempit teille kaikille ruoan kanssa kamppaileville.
Onko tämä jotain syömishäiriötä vai mikä minulla on?
Kertokaa myös vinkkejä miten teitä anorektikoita on lihotettu ja miten olette saaneet painoa paljon lisää? Kaikki mahdolliset vinkit kehiin nyt, sillä mä todella HALUAN olla paremman näköinen enkä tälläinen luukasa.
Kiitos, ja suuret tsempit teille kaikille ruoan kanssa kamppaileville.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka syömisesi lieneekin riittämätöntä. Tunteet joita kuvailet omasta ulkomuodostasi ovat hyvin vastakkaisia syömishäiriöiselle - mutta olet oikeassa, saattaisit hyvinkin hyötyä syömishäiriöisille tarkoitetuista ruokasuunnitelmista. Katso täältä:
http://www.syomishairioliitto.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=1084
Kirjoittelin tuonne anorexiapuolelle juuri anorexian määritelmää, jonka laitan tähän sinullekin, että huomaat omien ajatustesi erilaisuuden, vaikka pelkkien mittojesi perusteella voisitkin olla anorektikko, mutta mitat ja fyysinen ruokahaluttomuus eivät ole merkki psyykkisestä sairaudesta:
Anorexia ei ole ruokahaluttomuutta tai nälän puutetta. Anorexiassa ruokahalu ei katoa mihinkään. Anorexia on sairaus, jossa ihminen ei kuuntele ruokahaluaan tai kiljuvaa tarvettaan syödä, koska lihomisen tai lihavana olemisen pelko ylittää syömisen tarpeen luoman fyysisen ja henkisen tuskan. Nälkä ei katoa, lihavuuden pelko (eli anorexia) vain on niin valtava ettei henkilö syö nälästään ja ruuantarpeestaan huolimatta.
Suuret kiitokset vastauksistasi, molemmista. Menenkin kohta lukemaan laittamaasi linkkiä ja toivon löytäväni sieltä vinkkejä. Voi miten onnellinen olisinkaan jos saisin painoni sinne viiteenkymmeneen edes...ja jännä juttu, että vaikka olen näin jumalattoman laiha, niin menkatkin tulee silti aina ja ihan säännöllisesti! Mikä luonnonoikku!
Toivotaan, että liha ryhtyisi pysymään luiden ympärillä : ) Toisaalta, jos hormonitoimintasi pelaa, niin ei sinun terveydellisistä syistä tarvitse painostasi huolissasi olla - eli huolet pois, ei energiankulutusta stressaamiseen, vaan rentoa esteettisistä syistä lihomista. Kyllä sinä onnistut!
mutta painaisin mieluusti yhtä vähän kuin sinä. Nykyään painan 48-49 kiloa, mutta oon 163cm. Painaisinpa edes viisi kiloa vähemmän...
Kehtaisin mennä vaikka uimaan tai käyttää taas farkkuja.
Inhoan ruhoani todella paljon, ja toivoisin kuolevani. Olen kauhea läski...
Minä taas toivoisin että painaisin EDES tuon verran kuin sinä!! Voi miten paljon antaisinkaan, että saisin painoni lähemmäs viittäkymmentä. Tiedätkö, sinä olet taatusti kaunis juuri nyt. Saisit lihoa varmasti vielä monta monta kiloa ja olisit silti lumoavan kaunis. Olen varma, että moni kun katsoo sinua, näkee kauniin hoikan naisen ja miettii samalla "älä vaan enää laihdu grammaakaan". Ihan totta, älä laihduta. Tämä tälläinen luurankokroppa on nimittäin ruminta mitä maa päällään kantaa. Silloin on kaikkea muuta kuin kaunis. On kalpea, huonokuntoinen, väsynyt..tulee rytmihäiriöitä, ei jaksa mitään..luut kolisee vaan ja mikään vaate ei näytä enää hyvälle. Ja kun on aliravittu, aivot eivät saa tarpeeksi ravintoa, ja tulee masennusta, itsetuhoisuutta, kroppa ei toimi, mieli ei toimi..aivot ei yksinkertaisesti toimi!
Älä laihduta, minä pyydän..sinä olet juuri nyt niin painosi alarajoilla että älä anna sen pudota yhtään, please! NYT olet kaunis, jos se viisi kiloa lähtee, olet kaikkea muuta kuin kaunis. Usko pois.
Musta vaan tuntuu että oon liian paksu... Toivoisin että joku päivä näkisin itseni hoikkana, enkä murehtisis joka suupalaa.
Toivottavasti onnistut nostamaan painoasi, ja säilyt ennen kaikkea terveenä. Vaikka oma painoni on jo normin tuntumassa, niin voimat on vieläkin aivan tiessään, en jaksa käydä lenkillä, tai tehdä mitään liian raskasta ilman että huimaisi ja sydän muljahtelisi ja hakkais kahtasataa...
Yritän saada syödyksi riitävästi, mutta vaikeinta on löytää tasapaino jotta paino pysyis suht samana. Tulee varmuudeksi syötyä usein pikemminkin alakanttiin, jotta en lihois kauheasti...
Tänään oon onnistunut jopa herkuttelemaan ilman kauheita omantunnon tuskia, tällaisia päiviä lisää, kiitos!