Moi!
Oisin halunnut tietää, milloin masennuksesta kärsivät ovat hakeneet apua ja terveyskeskuksestako sitä ensiksi haetaan? Tämä siksi, että olen itse kamppaillut syksystä asti pitäisikö hakea apua vai ei? Onko tilanteeni normaalia vai ei?
Mä olen nykyään melkein koko ajan alakuloinen, surullinen ja mieli on ihan maassa. Mutta sitten toisaalta saattaa tulla päiviä jolloin olo on kuitenkin kutakuinkin normaali. Ja sitten tulee jaksoja, jolloin olo on todella kurja ja silloin kyllä on tullut mieleen jo itsemurha-ajatuksia, mutta en kuitenkaan sellaista tekisi.Tuntuu, että mikään asia ei oikein enää kiinnosta ja ei pysty keskittymään enää mihinkään. Kaikki asiat ovat alkaneet pyöriä mielessä ahdistavina (päättötyön tekeminen, valmistuminen, tunne, että koko oma elämä on epäonnistunut, yksinäisyys.)Nukuttua saan hyvin, ehkä liikaakin, mutta silti olen jatkuvasti väsynyt. Aikoina jolloin masentunut mieli valtaa minut oon koko ajan itkuinen, vaikka ei ole mitään syytä. Välillä tuntuu, ettei voi edes musiikkia kuunnella, kun se saa aikaan itkunpuuskan. Olen kavereiden kanssa jutellut, mutta mulla ei oo oikein ketään sellaista sydänystävää, jolle voisi puhua.
Oisin halunnut tietää, milloin masennuksesta kärsivät ovat hakeneet apua ja terveyskeskuksestako sitä ensiksi haetaan? Tämä siksi, että olen itse kamppaillut syksystä asti pitäisikö hakea apua vai ei? Onko tilanteeni normaalia vai ei?
Mä olen nykyään melkein koko ajan alakuloinen, surullinen ja mieli on ihan maassa. Mutta sitten toisaalta saattaa tulla päiviä jolloin olo on kuitenkin kutakuinkin normaali. Ja sitten tulee jaksoja, jolloin olo on todella kurja ja silloin kyllä on tullut mieleen jo itsemurha-ajatuksia, mutta en kuitenkaan sellaista tekisi.Tuntuu, että mikään asia ei oikein enää kiinnosta ja ei pysty keskittymään enää mihinkään. Kaikki asiat ovat alkaneet pyöriä mielessä ahdistavina (päättötyön tekeminen, valmistuminen, tunne, että koko oma elämä on epäonnistunut, yksinäisyys.)Nukuttua saan hyvin, ehkä liikaakin, mutta silti olen jatkuvasti väsynyt. Aikoina jolloin masentunut mieli valtaa minut oon koko ajan itkuinen, vaikka ei ole mitään syytä. Välillä tuntuu, ettei voi edes musiikkia kuunnella, kun se saa aikaan itkunpuuskan. Olen kavereiden kanssa jutellut, mutta mulla ei oo oikein ketään sellaista sydänystävää, jolle voisi puhua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jään herkästi koukkuun kaikkeen.
Uniongelmista meinasi tulla helvettiä kun lääkkeet alkoi koukuttaa. Jännittyineisyyteen ja ahdistukseen söin betasalpaajia. Henkisesti koukkutti nekin.
Lisäksi on vielä ollut juomisongelmaa, seksiriippuvuutta ja työnarkomaniaa.
Perheen taustalla on sairautta ja paljon ikäviä asioita.
Nyt on loppu tullut kaikille pillereille ja napeille. Yli vuoteen en ole popsinut mitään enkä popsi.
Lisäksi jo valmiiksi koetut epäonnistumiset ja pettymykset ovat nakertaneet elämän itseluottamusta.
Olen muuttanut elämän ajattelua täysin. Itsekeskeisyydestä empatiaan. Pikkuhiljaa tunne-elämä ja olotila paranee...
Kun oikein ahistaa niin mulle liikunta on se paras huume. Juoksen pitkiä lenkkejä käyn saunassa ja hyppään järveen. Sen jälkeinen olo parasta mitä kokea voi.
Pikkuhiljaa olen alkanut saamaan onnnistumisia ja hyvänsyntää.
Koko elämän ajattelu pitää laittaa uusiksi. Olen alkanut näkemään kavereitakin monen vuoden tauon jälkeen.
Apuu masennukseen voi hakee esim. terveyskeskuksest... Tai työpaikkalääkärilt. Ne lähettää eteenpäin...
Mun ei tarvinnu oikeestaan hakee apuu... Mä olin sillon yläasteel ja koulu laitto mut eteenpäin...
Kyl masennukseen kannattaa hakee apuu... Siis ihan keskusteluapuu... Eikä mitään lääkehoitookaan kannata poissulkee... Nykyaikasiin lääkkeisiin ei jää koukkuun...
..sulla masennusoireita selkeästi. Terveyskeskuksesta ei kyllä paljon apuja masennuksen hoitoon saa, itse en ole ainakaan saanut.
Minulla masennus on ollut jo lapsesta asti, ensi kerran itse apua hain vielä yläasteella ollessani, silloin kuraattori otti yhteyttä mielenterveystoimistoon.
Myöhemmin olen aina itse soittanut mielenterveystoimistoon, ja kertonut tilanteeni ja pyytänyt saada aikaa sinne. Vaikka ruuhkaa siellä olisi niin yleensä pääsee lääkärille tai hoitajalle melko akuutisti, jos on itsetuhoisia ajatuksiakin muiden masennuksen oireiden lisäksi.
Suosittelisin sinua hakemaan apua, koska olet kärsinyt masennuksen oireista jo noinkin pitkään!
Hae apua! Jaksamista sinulle!
Sinulla on selvästi masennuksen oireet, ei ehkä vielä vakava masennus, mutta jos apua ei osaa hakea, se luistaa sinne ja paranemisprosessi on pitkä.
Eli lähde hakemaan sitä apua ja siinä on pari mahdollisuutta terveyskeskus tai mielenterveystoimisto. Joku sanoi, että tk:sta ei apua saa, se kyllä pitää paikkansa, ei siellä ole kuin yleislääkäreitä ja jos potilas ei itse osaa eritellä tilaansa, niin eipä ole työkaluja lääkärillä. Itse pitäisi tunnistaa, tarviiko lähetteen erikoissairaanhoitoon eli psykiatriselle poliklinikalle tai auttaisiko lievä lääkitys/nukahtamispillerit. Mielenterveystoimistossa olet heti asiantuntijan käsissä, mutta sinne voi olla kuukausien jonot.
Joku sanoi, että pillerit koukuttaa, siitäkin voi keskustella lääkärin kanssa ja vaatia sellaisia pillereitä, jotka eivät taatusti koukuta esim. Cipralex jne, kaikki diapamin tyyliset aineet koukuttaa.
Vaikka et lääkkeitä tarvitsi, niin keskusteluapu voi olla tarpeen ja lisäksi se oma asenne, halu normalisoida mieli ja tehdä jotain itsekin sen hyväksi, liikunta ja monipuolinen ruoka ovat ensiarvoisen tärkeät.
Hei!
Mulla taitaa olla vähän samantyylinen tilanne...Aamulla herään ja vien lapset tarhaan.Sitten tarkoituksena olis tehdä jos jonkilaisia "rästijuttuja".Normaalia kodinhoitoa, remonttia,opiskeluun liittyviä juttuja...niin ja laihduttaakin pitäis.Mies on viikot poissa yrittäjyyden takia.Tuntuu että maailma seisoo mun harteilla.Aika usein syön aamupalaksi jotakin makeaa ja sitten nukun, vaikka pitäis tehdä jotakin.Herättyäni en ole virkeä ja lapset pitää hakea kotiin.Taas yksi päivä, eikä mitään valmista.Syyllisyyskierre on valmis.Mulla on ystäviä, ja silti olen TODELLA yksinäinen.Nyt rupeaa jo tuntumaan ettei halua edes mennä ihmisten ilmoille.Välillä on hienoja-hyviä päiviä, kuten sullakin.En uskalla mennä puhumaan minnekään vaikka tiedän et pitäis.Pelkään(tyhmää?),että leimataan idiootiksi ja lapset otetaan pois....kertaakaan en silti ole ajatellut et tekisin itselleni tai lapsilleni mitään.Pienet ovat mun ainoa valopilkku!....Olo voimistui tälläiseksi vähän ennen kesäloman alkua.Selviydyn juuri ja juuri pakollisista töistä.Kun mieheni on kotona, kaikki on paremmin.Eikä tässä vielä kaikki.Olen varma ,että miehenikin on jonkinlaisen masennuksen kourissa.Kun en enää jaksaisi kannatella häntäkin...........Aikamoinen novelli tuli, mut kirjoituksesi kosketti, ja halusin kertoa että et ole yksin!Rehellisesti en tiedä mitä tekisin?
Juuri kuin minun elämästäni. Mitä meidän pitäisi tehdä? Kun mieheltäkään ei enää saa apua kun hän on alkanut olla alakuloinen ja ressaantunut. VOI EI! Pitäisikö alkaa harrastelemaan enemmän?
Harrastaminen auttaisi ihan varmasti! Mutta ainakin mulla on se ongelma etten saa lapsille vahtia...yritetty on!Isompi stressi iskee kun yrittää saada vahtia ja selittää mihin menee ja millon tulee...Eikä nämä meidän pienet ole mitään "kauhukakaroita"!Puhuin ongelmastani neuvolassa ja nyt on aika varattuna mulle ja miehelleni Psykiatrilla.Neuvolassa kertoivat et tarvitsee lääkärin lähetteen et pääsee mielenterveystoimiston asiakkaaksi.Selvisi myös että tämä "masennus" on TODELLA yleinen ongelma kaikissa yhteiskunta luokissa.(paitsi kuulemma puliukot-eivät hoitoon hakeudu :))
Homma etenee niin että lääkäri arvio tilanteen ja antaa esim.kk lääkkeen joka "piristää", sitten lähetteen avulla keskusteluterapiaan.Ammatti-ihminen osaa olla neutraali/esittää kysymyksiä ja näkökantoja joita ei itse tule ajatelleeksi, ja toipuminen tapahtuu oman oivaltamisen kautta!...huh...
Kuulostaa helpolta, mutta jo askeleen ottaminen ja jonkinlainen "julkinen "(neuvolassa) myöntäminen et kaikki ei ole kunnossa ,auttoi!!
...Niin ja se ,että kun kertoi jollekin ja antoi kyyneleiden tulla...Se toinen sanoi :"Ei mikään ihme,että sulla on tommonen olo,mutta hullu sä et ole,tosi väsynyt vaan."
T;opiskelija -äippä
kun en saanut orgasmia
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti), ja gotu kola-nimistä yrttiä käytin myös. nämä auttoivat myös unettomuuteen. E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta,ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.