Mä olen kirjoitellut tänne aiemminkin. Mulla toi ahdistuspaniikki on aina tullut pahoinvoinnin muodossa. Huono-olo, ja huimaus.
Tosi hyviä kausia välillä, jolloin ei isompia ole ollut.
Olen syönyt jo vuosia seromex 20 mg lääkettä tähän vaivaan. On kylä auttanut, muttei koskaan ole kokonaan helpottanut. Olen kuitenkin pystynyt käymään kaupoissa jne. joitain pieniä huonompia vaiheita lukuunottamatta.
Olen yksityisyrittäjä, joten töissäkin olen pystynyt käymään, kun ei tarvii vieraalla olla aina skarppina.
Mun työtilanne on ollut ressaavan iso, ja työ on lihaksille kovaa, lapalihakset, ja niskat aika jäykkänä, välillä pahemmin, johon lääkärin määräämää lääkettä otan, jos pahaksi äityy. Hierojalla on käyty jne.
Kysynkin nyt.....sain helmi-maaliskuulla tosipahan ahdistuksen, aloin olemaan huonovointinen, pää ihan pumpulissa, huimausta. Siitä tuli sydämentykytykset, ja kova ahdistus sisälleni. Meni monta viikkoa, että rämmin tässä isossa suossa, jota en ole kokenut vuosikausiin.
Mulla on kauhee oksennuksen pelko, ja aloinkin tuntewa kuvotusta kohtauksenaikana, ja saatoin yökkiä tyhjää.
Lääkärissä kävin, ja apuakin sain, sekä katsottiin verenkuvat, ja sydänfilmit, jotka oli ok. Nyt olen ollut jo kohtuu vedossa parikuukautta, mutta aina sillointällöin on päivä, jolloin mulla on paha-olo, saattaa olla hieman tuota kuvotusta, ja huimausta. Onko tää nyt vaan paniikkia, tai sitä ahdistusta, joka mussa ilmeisesti asuu. Kun kohta alan panikoida, että mulla on kuolemantauti, joka johti viimeksikin tuohon kovaan ahdistukseen.
Vois tietty kuvitella, et sairaudessa oireet pahenisivat vain, mutta kun mä olen ollut täs välillä ihan oireeton. Ja vieläkään ei olot ole tasolla, jossa tuolloin helmikuulla mentiin, jolloin huimaus oli ihan jokapäiväistä, sydäntykytysten, ja ahdistuksen kera.
Toisaalta litän näitä olojani näihin niskoihin, kun ovat ilmeisen kroonisesti jumissa, ja sehän tietty aiheuttaa näitä huimauksia, ja huonoja-oloja. Sit kun alan ajatella, et on huono-olo, niin se takuulla on. Huimauskin lisääntyy, kun ajattelen sitä....
HItsipilli. Onko paniikkihäiriö tällainen oikeesti ( n.30 v. vasta sairastanu, ei tiedä!), että tulee ja menee päivisin omaan laskuunsa sun fiiliksissä. VAikka periaatteessa ei ole mitään panikoitavaa....paitsi tää olo.
Tosi hyviä kausia välillä, jolloin ei isompia ole ollut.
Olen syönyt jo vuosia seromex 20 mg lääkettä tähän vaivaan. On kylä auttanut, muttei koskaan ole kokonaan helpottanut. Olen kuitenkin pystynyt käymään kaupoissa jne. joitain pieniä huonompia vaiheita lukuunottamatta.
Olen yksityisyrittäjä, joten töissäkin olen pystynyt käymään, kun ei tarvii vieraalla olla aina skarppina.
Mun työtilanne on ollut ressaavan iso, ja työ on lihaksille kovaa, lapalihakset, ja niskat aika jäykkänä, välillä pahemmin, johon lääkärin määräämää lääkettä otan, jos pahaksi äityy. Hierojalla on käyty jne.
Kysynkin nyt.....sain helmi-maaliskuulla tosipahan ahdistuksen, aloin olemaan huonovointinen, pää ihan pumpulissa, huimausta. Siitä tuli sydämentykytykset, ja kova ahdistus sisälleni. Meni monta viikkoa, että rämmin tässä isossa suossa, jota en ole kokenut vuosikausiin.
Mulla on kauhee oksennuksen pelko, ja aloinkin tuntewa kuvotusta kohtauksenaikana, ja saatoin yökkiä tyhjää.
Lääkärissä kävin, ja apuakin sain, sekä katsottiin verenkuvat, ja sydänfilmit, jotka oli ok. Nyt olen ollut jo kohtuu vedossa parikuukautta, mutta aina sillointällöin on päivä, jolloin mulla on paha-olo, saattaa olla hieman tuota kuvotusta, ja huimausta. Onko tää nyt vaan paniikkia, tai sitä ahdistusta, joka mussa ilmeisesti asuu. Kun kohta alan panikoida, että mulla on kuolemantauti, joka johti viimeksikin tuohon kovaan ahdistukseen.
Vois tietty kuvitella, et sairaudessa oireet pahenisivat vain, mutta kun mä olen ollut täs välillä ihan oireeton. Ja vieläkään ei olot ole tasolla, jossa tuolloin helmikuulla mentiin, jolloin huimaus oli ihan jokapäiväistä, sydäntykytysten, ja ahdistuksen kera.
Toisaalta litän näitä olojani näihin niskoihin, kun ovat ilmeisen kroonisesti jumissa, ja sehän tietty aiheuttaa näitä huimauksia, ja huonoja-oloja. Sit kun alan ajatella, et on huono-olo, niin se takuulla on. Huimauskin lisääntyy, kun ajattelen sitä....
HItsipilli. Onko paniikkihäiriö tällainen oikeesti ( n.30 v. vasta sairastanu, ei tiedä!), että tulee ja menee päivisin omaan laskuunsa sun fiiliksissä. VAikka periaatteessa ei ole mitään panikoitavaa....paitsi tää olo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.