Heips! Oiskohan jollain omakohtaista kokemusta kuinka päästä punastelusta eroon? Ikää on 25vuotta ja oon punastellu niin pitkään kun voin muistaa ja haluaisin todellakin tästä vaivasta eroon. Oon luonteeltani ujo, mutta en sen kummemmin jännitä sosiaalisia tilanteita. Punastelen lähinnä niissä tilanteissa kun huomio kohdistuu muhun, esim. työpaikan kahvipöydässä. Ja myös komeilla miehillä on sellanen vaikutus et naama helahtaa punaseks jos tulevat mun kans juttusille. Eihän tää oo läheskään yhtä paha ongelma enää kun joskus teini-iässä, mut slti häiritsevä.
Neuvoja ja vinkkejä siis kaivataan!!
Neuvoja ja vinkkejä siis kaivataan!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
hävisi iän myötä, mutta vielä sun iässäsi koin samoin ja samanlaisissa tilanteissa. kuule, ei sille taida löytyä parannusta:se kun on tahdosta riippumatonta. näin vanhempana voin sanoo, että punastelu on aivan ihana ominaisuus, vaikka se ei todellakaan itsestä siltä tunnu (tuntunut).se on suorastaan söpöä, usko pois.älä ainakaan stressaa siitä, se on sinulla vain yksi viehättävä persoonallisuuden piirre.ole ylpeä itsestäsi. sanotaanhan, että ihminen joka kykenee punastumaan, on tunteva ihminen, eikä kylmä.
mikäs sen hehkeämpää ja aidompaa, kuin ilmaista tunteitaan väriä vaihtamalla:)
Ihan tässä ulkopuolisen (jolla ei ole omaa kokemusta punastelusta) kommenttina voisin sanoa, että ei minulle tulisi mieleenkään pitää punastumista mitenkään negatiivisena asiana. Ihan oikesti, en hakemallakaan löydä siitä mitään pahaa jos joku punastelee. Jos olisin kiinnostunut jostain ihmisestä ja menisin hänelle juttelemaan ja tämä punastuisi, niin sehän olisi vaan tosi kaunista ja inhimillistä.
Punastelen edelleen. Nykyään vaan osaan laittaa sen huumorin piikkiin niin, että kaikilla on hauskaa.
Eikä siihen loppujen lopuksi kukaan niin huomiota kiinnitä.
Monet sanoo, että se on "söpöä".
mutta muuten hallitsin itseni. Punastelun sain kuriin jollain ihme konstilla jossa sain tavallaan tsempattua itseni niin ettei väri vaihtunut, vaikka oireet tuli.
Se ei ollutkaan niin paha ongelma jälkikäteen ajatellen kuin käsien tärinä sosiaalisissa tilanteissa, joka tuli myöhemmin koettujen traumojen kylkiäisenä. Se on yhtä helvettiä kun tunnet etukäteen että voimat katoaa ja et yhtä kahvikuppia pysty pitämään. Siis ei sellaisiin tilanteisiin vapaaehtoisesti, joissa on tämä mahdollisuus. Miten muilla tämän ongelman ratkaisu?
Oon suurinpiirtein samanikäinen kuin sä ja mulla aivan sama ongelma. Koko naama alkaa punoittaa yleensä aina jos huomio kohdistuu muhun. Tutut ihmiset on eri asia. Ja miten noloa on mennä esim. komean miehen ohitse ja näyttää, että olisi ihan tulessa. Silloin on myös vaikea hengittää. Vaikea koettaa vain välttää tällaisia tilanteita. Kun yrittää herättää mahdollisimman vähän huomiota, niin tekeekin juuri päinvastoin.
sama juttu mulla ja ikääkin 25:) punastuminen saa minut vetäytymään kuoreeni ja nolostumaan,varsinkin kun tilanne on päällä,en siis pysty oleman"normaalisti" sillä tuntuu että naama on tulessa..kyllähän sitä sanotaan että punastuminen on söpöäkin,mutta...tuskinpa kukaan joka punastelee aattelee niin..ja ps.komeat miehet on paha..:)
Hei, punaposki. Tunteesi ovat tuttuakin tutumpia, mutta älä vaivu epätoivoon! Katso muilta "Suomi24 punastelu" -sivuilta punastelijoiden kokemuksia meikeistä, rauhoittavista lääkkeistä, leikkauksista, psykoterapiasta ja hypnoositerapiasta. Valitse sinulle sopiva keino ja lähde muuttumaan.
Itse tunsin ja käyttäydyin juuri kuten sinä. Minä päädyin hypnoositerapiaan, kun terapeutti sanoi puhelimessa:"Jos et ole aina punakkaa tyyppiä, vaan kotioloissa kasvojesi väri on normaali, pystyn auttamaan sinua hyvin nopeasti."
Tervetuloa muuttuneiden porukkaan!
Hei, Punaposki! Edellinen kirjoittaja neuvoi etsimään tietoja sanoilla "Suomi24 punastelu". Ihmettelin, kun en löytänyt. Yritin sitten "Suomi24 punastuminen". Johan onnistui. Hyvää jatkoa kaikille meille vielä toistaiseksi punaisille!
Voi kuule veikkonen. minä ainakin tykkään punaposkisista pojista todella paljon, ne ovat niin suloisia. Minä tosin itsekkin punastelen paljon ja se ei olekkaan sitten yhtään kivaa. Joo'o, aika ristiriitanen vastaus tais tulla, sori. :( Mut hei meitä lohduttaa tieto siitä, et petteri punakuonokin hyötyi loppujen lopuksi paljon. Toivoa ja voimaa
Punastelen ja jotenkin häpeän sitä. Olen joissakin tilanteissa ujo, en kuitenkaan ystävien ja tuttujen seurassa, vaan silloin kun huomio keskittyy minuun. Ja tämä aiheuttaa ongelmia töissä, sillä joudun usein olemaan huomion keskipisteenä, jolloin tunnen oloni epämukavaksi ja lehahdan punaiseksi. Koitan usein vältellä sellaisia tilanteita, joissa saatan punastella, ja sekin on hankalaa. Tiedän, etten voi mitään punastelulle, ja ettei kukaan siitä varmaankaan pahaa aattele, mutta silti se tuntuu niin nololta ja epämiellyttävältä. Ja harmittaa, kun se tuntuu vaikuttavan jo töissäkin..