Alkoholi eli olut on meidän taloudessa jokapäiväinen ilmiö. Mies aloittaa työpäivinä jo päivällä oluen juomisen, vapaapäivinä aamusta. Yleensä menee siihen, että "nukkuu" (siis omasta mielestään) jo alkuillasta. Kulutuksen määrää en edes osaa tai uskalla arvioida. Olen todella yksin, vaikken täysin absolutisti olekaan, riittää minulle viikonloppuna oluen juominen, enkä kaipaa sitä välillä silloinkaan. Elämä pyörii melkeinpä samaa rataa päivästä riippumatta, muut ihmiset aloittavat vapaa-ajan vieton, meillä se toinen osapuoli on sammunut.
Puhe tai uhkailu ei auta, mikään terapia tai kirjallisuuskaan ei tule kysymykseen (koska omasta mielestään ei ole riippuvuus) - mitä sitten tehdä? Elääkö yksikseen tällä tavalla, vaikka onkin kaksin vai irtautua kokonaan? Voiko mitään konstia enää löytyä edes oluen juonnin vähentämiseksi?
Puhe tai uhkailu ei auta, mikään terapia tai kirjallisuuskaan ei tule kysymykseen (koska omasta mielestään ei ole riippuvuus) - mitä sitten tehdä? Elääkö yksikseen tällä tavalla, vaikka onkin kaksin vai irtautua kokonaan? Voiko mitään konstia enää löytyä edes oluen juonnin vähentämiseksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uhkaa erolla, ellei tepsi niin ero. Susta kun voi tulla alkkis kun semmosta kattelee. Parempi erota ennemmin ku myöhemmin. Raakaa mutta totta.
>Mies aloittaa työpäivinä jo päivällä oluen juomisen
Miten se on mahdollista?
Kyse on nyt sinusta ja siitä mitä sinä ajattelet ja tunnet. Jos voit pahoin, asialle pitää tehdä jotain. Ihan turha on yrittää muuttaa toista. Suurin muutos lähtee sinusta kun teet konkreettisen täyskäännöksen ja hoidat itseäsi.
kiitos. Kysymys tuli myös, kuinka voi päiväsaikaan juomisen aloittaa, vastauksena; on aloja, joissa kuljetaan ns. kimppakyydillä, joten ei tarvitse edes ajatella ajokorttiaan.
Taidan olla vanhanaikainen siinä suhteessa, etten suinpäin eroaisikaan. Toivoisin löytäväni jonkin konstin, jolla edes hillitä juomista. Tyhmää kyllä, ei tarvitse kokonaan lopettaa, kunhan vähenisi roimasti. Ei taida onnistua? En aio itse juomista lisätä tuon takia, koska jo työ sen estää sekä mitäpä siitä hyötyisin? Toivoisin vain kovasti elämää, jossa toinen olisi läsnä muutenkin kuin huurussa ja nukkuessa. Täytyy miettiä joka kantilta asiaa.
Kirjaa ylös kaikki miehesi juomat oluet (siis jotka tiedät) ja lyö yhteenveto joku päivä nenän eteen. Se, jos mikä todistaa todellisuuden alkoholin kulutuksesta.
Jos ei sekään auta, niin lähde toviksi johonkin pois sanoen, ettet siedä tätä läträämistä enää. Ehkä se avaa silmät, ettei kyse olen vain hänen elämästään.
Osta ukolles auto ja keksi päivittäisiä pakollisia ajoreissuja jos sulla on kortti niin hyllytä se vaikka reilulla ylinopeudella.
kun ei ole mitä menettää
A-klinikan tädit antavat mutu-pohjalta juuri tuollaisia neuvoja.
Olihan järjettömyydessään kuukauden ajatelma.
Sitten kun joku oikeasti myöntää itselleen, että on alkoholiongelmainen, voi hän apua hakea. Sitä ennen kaiketi apua tarvitsee lähipiiri-
On olemassa runsaasti läheisillekin tarkoitettuja apumuotoja, iähin tietysti terveyskeskus tai diakoni. Jos uskonto tai terkkari ei kiinnosta, löytyy useita riippumattomiakin apupaikkoja
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00196&p_haku=Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)
Netti on ihan ok. jos haluaa jutella. Tämä palsta ei ole aina ihan eloisa, mutta esim. päihdelinkissä on ihan asiallista keskustelua aiheesta- Muihin en ole tarkemmin tutustunut.
Ai niin, ei nalkutus vie mitään asiuaa etiä päin. Pikemmin pahentaa tilannetta. Puhuminen auttaa ehkä.
jaksuuta, koko perheenniinniin ongelmasi kanssa.Ja varo uskonnollisia herätysliikkeitä.
jos/ kun selailet näitä sivuja taaksepäin, niin siellä on monella ihan sama ongelma.
sama on myös vastaus. juovaa, aikuista ihmistä ei voi toinen muuttaa millään. siinä vaan itse sairastuu unelmiensa romahtamiseen ja juoppokarusellin pyörimiseen.
kohtuukäyttöä ei juopolla ole kuin unelmissa ja juhlapuheissa. älä siis unelmoi sellaisestakaan hänen kohdallaan turhaan.
lue tosiaan noita vanhempia juttuja, ehkä ne auttaa ymmärtämään missä mennään ja minkä päihteen ehdoilla.
sinulla on vielä hyvää elämää jäljellä, kunhan toimit järjellä ja jätät tunteet vähemmälle toistaiseksi. tsemppiä.
terveisin alkoholisti.
Eti ukkosi menneisyydestä jokin hänelle rakas harrastus ja dominoi harrastamaan sitä.
neuvoista ja totta, elämää olisi jäljellä luultavimmin pitkäänkin (kun ei sitä etukäteen kukaan tiedä) - ei vielä edes 40vuoden rajapyykkiä ohitettu. Uskonnollisiin liikkeisiin en todellakaan hurahda ja korttiakaan en aio menettää... ;-) Tiedän myös, ettei nalkuttaminen pidemmän päälle auta, mutta ei aina jaksa yrittää keskustella sivistyneesti samasta ongelmasta kerrasta toiseen. Varmaa on se, ettei alkoholia kokonaan saa pois, eihän se edes ole ongelma, muutakuin kuulemma minulle. Tuo olutpäiväkirja kuulostaa hyvälle, miksei ne sammumisten kirjaamisetkin voisi auttaa? Lueskelen seuraavana noita vanhoja aloituksia, jos niistä löytyisi "valaistusta".
kun sanot, että et jaksa yrittää keskustella. Luovu keskustelusta ja ole kuukausi mainitsematta alkoholista tai oluesta puoltakaan sanaa.
Hoidat vain omat asiasi ja menosi. Älä siis korjaa tyhjiä pulloja pois näkyvistä tai muitakaan kaljoittelun jälkiä.
Usko pois, kyllä tehoaa.