Voi kun tämä ahdistus jo loppuisi ja samalla pelkään että se häviää samalla tavalla kuin viimeksi, eli viimeksi päättyi suunnattomaan puuhakkuuteen ja lopulta psykoosiin.
Paraneekohan sitä koskaan.
Onneksi on tuo koira ja avomies, nyt jo menee miehen työvuorot netissä niin mitähän se olisi jos olisi aivan yksin, en uskalla edes kuvitella.
Kohta on juhannuskin, mies töissä silloinkin.
Pienistä asioista on ilo ammennettava tai mulle se oli suuri, yksi aamu kaveri herätti, oli tullut tervehtimään meitä yllättäin koiranpennun kanssa, jota toivoin edellisenä päivänä, enkä uskonut että hän niin pian tulisi tai ajattelin että en näe koiran pentua ollenkaan ennenkuin se on kasvanut isoksi. Ei hän ole varmaan vieläkään tajunnut kuinka se piristi.
Vähän tulee pidettyä kehenkään yhteyttä, kaivaudun vain yksin sisälle ja viihdyn niin hyvin omissa oloissani. Ja kai tuo sairauskin vaikuttaa. Onko kellään samaa että sairauden myötä on ihmissuhteet repsahteneet?
Pitäisi vierottaa itsensä tästä netistä mutta kun telkkarin katsomiseen ei riitä keskittymiskyky niin katsopa sitä sitten.
Tupakkaa menee kamalia määriä kun koko aika istun pihalla koiran kanssa, nyt tosin sataa niin ei koira lähe ulos, "tassut kastuu" ilmeellä vain katsoo mua kun yritän houkutella :)
Tajusin vasta nyt että olen ottanut pienempää annosta lääkettä kun mitä mulle on määrätty ja vielä ihmettelen kun ei vaikuta.
Viimeksi oli yhteiskeskustelu polilla kolme henkilökuntaan kuuluvaa ja avomies oli mukana.
Avomiehen toive oli että saisi mun äänet loppumaan, lääkäri sanoi että se on vaikeampi homma, siinä meni usko paranemiseen. Olin niin ajatellut että lääkkeet parantaa mutta kai se on sitten niin että ne vievät vain pahimman olon pois.
Paistaakohan se aurinko koskaan joka päivä risukasaan?
Paraneekohan sitä koskaan.
Onneksi on tuo koira ja avomies, nyt jo menee miehen työvuorot netissä niin mitähän se olisi jos olisi aivan yksin, en uskalla edes kuvitella.
Kohta on juhannuskin, mies töissä silloinkin.
Pienistä asioista on ilo ammennettava tai mulle se oli suuri, yksi aamu kaveri herätti, oli tullut tervehtimään meitä yllättäin koiranpennun kanssa, jota toivoin edellisenä päivänä, enkä uskonut että hän niin pian tulisi tai ajattelin että en näe koiran pentua ollenkaan ennenkuin se on kasvanut isoksi. Ei hän ole varmaan vieläkään tajunnut kuinka se piristi.
Vähän tulee pidettyä kehenkään yhteyttä, kaivaudun vain yksin sisälle ja viihdyn niin hyvin omissa oloissani. Ja kai tuo sairauskin vaikuttaa. Onko kellään samaa että sairauden myötä on ihmissuhteet repsahteneet?
Pitäisi vierottaa itsensä tästä netistä mutta kun telkkarin katsomiseen ei riitä keskittymiskyky niin katsopa sitä sitten.
Tupakkaa menee kamalia määriä kun koko aika istun pihalla koiran kanssa, nyt tosin sataa niin ei koira lähe ulos, "tassut kastuu" ilmeellä vain katsoo mua kun yritän houkutella :)
Tajusin vasta nyt että olen ottanut pienempää annosta lääkettä kun mitä mulle on määrätty ja vielä ihmettelen kun ei vaikuta.
Viimeksi oli yhteiskeskustelu polilla kolme henkilökuntaan kuuluvaa ja avomies oli mukana.
Avomiehen toive oli että saisi mun äänet loppumaan, lääkäri sanoi että se on vaikeampi homma, siinä meni usko paranemiseen. Olin niin ajatellut että lääkkeet parantaa mutta kai se on sitten niin että ne vievät vain pahimman olon pois.
Paistaakohan se aurinko koskaan joka päivä risukasaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun etsit vertaisryhmän, jossa saa keskustella vapaasti ongelmistaan. Ja saa vastakaikua-
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
Näiden avulla minä tervehdyin jo kaksivuotta sitten.
TOSI KU´ VESI.
Minut sinä jo tunnistat. Olen ottanut kantaa ahdistuksiisi. Minulla on vaimona hyvin samankaltaisista ongelmista kärsinyt kuin sinä. Vaikeuksien kautta aurinko on alkanut paistaa "risukasaamme". En ole psykologian kouluja käynyt. En yhtäkään psykologista kirjaa lukenut. Silti omaan valtavan määrän tietoa. Tietoa, jonka olen ominut elämää seuranneena. Myötä eläjänä. Jos sinä haluat tukea sairauteesi. Ymmärtäjää, puolestasi eläjää, voit kirjoittaa minulle luottamuksella. Osoitteeni on "[email protected]. Sähköpostini salasanaa ei tunne kukaan kuin minä. Sisällöstä en kerro kenellekään.
Laitoin osoitteen muistiin, mutta en vielä uskaltaudu kirjoittamaan, kiitos :)
Kirjoitat sitten kun uskaltaudut. Aloite on sinun käsissäsi. Minä en vaadi, en pakoita.
Jk. Sen verran kerron, ettet olisi ensimmäinen "autettavani". On minulla muitakin. Siis tarkoitan sitä, etten naisia metsästä. Autan sydämeni hyvyydestä jos voin.
auttavakäsi. Taidat tavoitella omaa etuasi.
Vaikutat vihamieliseltä ja kostonhaluiselta.
Minä pidän avohoidokista! Ihana ihminen ja mielenkiintoinen persoona. Olen tainnut alusta asti lukea avohoidokin kirjoitukset.
Miten uskallat? Mikä sinä olet tuomitsemaan ja arvioimaan minua? Mistä kumpuaa vihamielisyytesi ja ennakkoluulosi minua kohtaan?
Pidät siis avohoidokista. Ihana on ihminen mielestäsi. Lukenutkin kaikki kirjoituksensa. Onko sinusta auttajaksi?
Kyllä, avohoidokista pidän ja sinustakin ihmisenä. Ihmettelen vaan tuota edellä olevaa kirjoitustasi, mihin kommentoin. Vaikutit vihamieliseltä.
Miten niin kuka olen? Ja miksi minusta pitäisi olla auttajaksi?
Tutulta tuntuvat oireet sikäli, että joskus ei meinaa millään päästä ylös sängystä.
Olen erään suomalaisen alansa johtavan elektroniikka-alan maahantuojan myyntijohtaja/osakas ja taistellut koko elämäni..
Lääkärissä kävin viimeksi vuonna 1995 ja sen jälkeen päätin, että lääkäriin en enää mene.
Ideoita ja tarmoa pursuava luonteeni on "pakottanut" minut menestyksen tielle - tarkoitan, että mammonaa ja kaikkea hyvää on kertynyt. Sen hankkiminen on nimittäin helppoa - säilyttäminen vain on vaikeampaa, kun vauhtivaihe tosissaan nostaa päätään.
Joskun saan oikein odottaa, milloin vauhti alkaa (voi mennä jopa 2-3 vuotta)koska silloin tuntee todella elävänsä.
Tällä hetkellä olen eräänlaisessa välitilassa, jossa ei ole erityistä masennusta mutta ei kyllä vauhtiakaan - tosin esim. vastoinkäymiset liike-elämässä koen raskaampana, kuin ne oikeasti ovat. Täytyy välillä oikein tsempata, että tosiaan pääsee aloittamaan päivää.
Vielä takaisin vauhtijaksoihin:
On myönnettävä, että ne ovat edelleen (4-5 jaksoa tähän mennessä) upeinta, sanoinkuvaamattoman hienoa elämänvaihetta!!!!!
Kukapa ei haluaisi uskoa 500 prosenttisesti itseensä, olla charmikas ja itsevarma pirulainen, joka mm. palavereissa on suvereeni ja kaunis...
Hitto - näin on aina käynyt ja siksi olen menestynyt liike-elämässä aivan helvetin hyvin.
Tosin nyt on se rauhallinen jakso(ollut jo yli vuoden) jolloin alan jo kaivata sen "rajumman kaverin" esiintuloa, joka raivaa taas uusia uria, eikä pelkää mitään - ei siis todella mitään.
Kirjoitan nyt niin rehellisesti kuin osaan ja tiedän, että kaltaisiani on paljon - kavereita, jotka välillä loistavat firmoissa voittajina, löytävät uudet loistavat business-mahdollisuudet kuin tuosta vaan - ja välillä on pakko huilia..
Kyseessä siis ei ole tyylipuhdas kaksisuuntainen häiriö, koska "pahimmillaankin" henkilö ei vedä täysin överiksi vaan normittaa jatkuvasti omaa käytöstään, eikä hulluttele liikaa..
Kuitenkin syklisyys on aivan selvä - onko siis kyseessä jokin "vaarattomampi" muoto maanisuudesta?????
Kun olin vielä myyntialalla> edustaja.
nyt olen 56 v. ja eläkkeellä.
Kokeileppa "MiviTotal flex" amiohappo valmistetta. Jota urheilijatkin käyttää piristyäkseen. Vaikuttaa serotoniii tasoon, luonnollisesti.> Luontaisliikkeestä. He osaavat paremmin sanoa.
Hunajaa päivittäin.
Näitä käytän ja olo on virkeä ja hektinen.
Tuttu asia > Pursuan ideoita jatkuvasti, että toiset ei tahdo perässä pysyä. Pysyvät perässä, mutta ei mukana!
Ps. Kuinkapaljon sinun pitäisi saada omaisuutta kerättyä, että tyytyisit siihen > vai onkokaan se itsetarkoitus > vai tarkoitus vain luoda uutta?
Onnea jatkossa> IDEAALI
Tietenkin sitä tarvitsee riittävän määrän LEPOA.
RENTOUTUMISTA> Oikealla tavalla.
Kestätkö hiljaisuutta itsessäsi/ ympärilläsi?
Se on sitä oikeaa sielun LEPOA, joka jatkossa taas sytyttää/ synnyttää uutta.
Sanotaan että kun pystyy kuuntelemaan hiljaisuutta. Silloin on itsensä kanssa / sielu tasapainossa, josta on hyvä jatkaa luomaan uutta.
Luonnon keskellä,hiljaisuudessa tämä parhaiten toteutuu.
Itse asu 13 km taajaman ulkopuoleella. Luonnon keskellä. Täällä sielu LEPÄÄ. Täällä rentoutuu.
Ps. Olen asunut 80luvun (10v) kaupungin sykkeessä. Se ei ollut minun elämää.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kunnioitus
Olen löytänyt uuden maailman
jossa kunnioitus on kaikkialla.
Kunnioitan tietokoneeni näppäimiä,
paperinpalaa taskussani,
kellon viisareiden jokaista liikettä.
Kunnioitan kahvimukien jälkiä pöydälläni,
jokaista tarinaa jonka ne kertovat.
Kunnioitan jokaista sanaa jonka kuulen,
jokaista silmää jonka näen,
jokaista lihaksen liikahdusta
jokaisella kasvolla jonka näen.
Kunnoitan jalkojani,
miten ne nousevat,
astuvat eteenpäin
ja rakastavat maata uudelleen.
Kunnioitan hiljaisuutta itsessäni,
rauhaa joka käy yli ymmärryksen,
rauhaa joka ei piittaa siitä
ymmärretäänkö se vai ei.
-------------------------------------------------
http://www.healingeagle.net/Fin/Awareness.html
-------------------------------
Hyvää TASAPAINOITA tulevaisuutta (hiljaisuutta?)
IDEAALI (metsien mies)
tästä suoriutua lähimpään luontaistuotekauppaan - tuote kuulostaa mielenkiintoiselta.
Kiitosta vain vinkistä!
http://www.mivitotal.fi/kokemuksia.php?id=10
EHDOTTOMASTI ! !
Hei!
On totta, että luonto palauttaa voimia. Sekin on totta, että ihminen tarvitsee ainakin yhden ihmisen, joka välittää ja josta välittää. Lisäksi, jos mielenterveys järkkyy tavalla tai toisella, tulee pitkäaikaista unettomuutta tai tulee kohtuuttomaksi koettu kriisi, ihmisen on hyvä ajoissa kääntyä mielenterveyspalveluiden pariin ennaltaehkäistäkseen mielen sairastuminen.
Hoitoina on sekä terapiaa/hoitosuhdekontaktia että tarvittaessa lääkitys. Nykyiset lääkkeet eivät muuta ihmistä "zombieksi", vaikka näin usein pelätäänkin. Keskustelkaa rohkeasti hoitajanne ja lääkärinne kanssa. Tavoite on auttaa tilannettanne, yhdessä kanssanne. Joskus tarvitaan seiraslomaa, joskus myös esim. työkokeilua, kuntoutuskursseja, mikä kenellekin käy. Hyvää juhannusta!
RUOHONJUURITASOLLA !!!!
Ihminen jätetään yksin märehtimään pilleripurkin kanssa!
Mutta ohan se niinkin, että tarjottu apu ei kelpaa kaikille.
Kuntoutus kursseja/ luentoja pitäisi olla ehdottomasti enemmän. Vähentyneet, vaikka sairastavuus on lisääntynyt.
Ja mikä suuri tappio on? kun työkokemuksen omaava hyvin koulutettu henkilö vain lamaannutetaan lääkkeellä, eikä TARJOTA kuntoutus palveluita. Oikean tasoisia koulutetulle. Ei sellainen mene työpajalle nyhräämään!
Toivottavasti luit tämän ja pistät muutoksentuulet puhaltamaan!!!
Jatkoa edelliseen, jonka kirjoitin.
Lääkityksestä on kokemusta 17 vuoden ajalta. Lääkäri ei antanut lupaa lopettaa, mutta lopetin kuitenkin! Ja siitä alkoi toipuminen MINULLA.
Kyllä lääkkeitäkin alkuaikana tottaki tarvitsin. Mutta sitä kuntoutuspalvelua sai hakea kiven ja kannon alta. Kursseille on hakioita 100 per kurssi. N. 15 pääsee. Kyllä on palvelu kapasiteetti jäljessä sairastavuuteen katsottuna.
Kaksi vuotta olen ollut ilman lääkkeitä (kemiallisia). Käytän jonkin verran luontaistuotteita nykyään. Näillä olen pysynyt virkeänä.
Elikkä, isehän nämä asiansa on päätettävä, mihin suuntautuu. Masennukseen vai kuntoutukseen. Sitä kuntoutusta pitäisi vain aktiivisemmin TARJOTA ! !
Terveisin > IDEAALI mies 56 v
Viina ja mutko tärkeämpiä kuin terveys ?
Sori > jos ei sinun kohdalla pidä paikkaansa, mutta tämä onkin yleisesti tarkoitettu näin juhannuksen aikaan katsottuna.
http://terveys.fi.msn.com/do.xsp?objectType=complextype&directoryType=osasto&complextypeOID=1189745152_500_2303&viewType=viewinfoview
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti), ja gotu kola-nimistä yrttiä käytin myös. nämä auttoivat myös unettomuuteen. E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.
Suomen Moniääniset ry on ääniä kuulevien ihmisten valtakunnallinen yhdistys.
Suomen Moniääniset ry
Ratakatu 9
00120 Helsinki
puh. 040 830 9663; 040 505 6417
sähköposti: suomen.moniaaniset.ry[at]kolumbus.fi
Suomen Moniäänisten nettisivut
Vilpittömyyttä on ettei sano kaikkea,
mitä ajattelee, mutta tarkoittaa kaikkea,
mitä sanoo.
= = = = = = = = = =