Jees, nyt olisi muijan haun sijaan hakusessa lääke, joka lamaannuttaisi tunne-elämän kuin seinään!!
Eli käyn kuukausittain päätäni tutkituttamassa ammattilaisella, eli lääke kuin lääke on mahdollista saada.
Tiedän diapamit ja xanorit, ei mitään rauhoittavia ym. vastaavia lääkkeetteitä, joista tulee kumma olo.
Eli onko semmosta lääkettäkään olemassa, joka lamaannuttaisi täysin tunne-elämä ja ei vaikuttaisi juurikaan tavalliseen elämiseen??
Eli käyn kuukausittain päätäni tutkituttamassa ammattilaisella, eli lääke kuin lääke on mahdollista saada.
Tiedän diapamit ja xanorit, ei mitään rauhoittavia ym. vastaavia lääkkeetteitä, joista tulee kumma olo.
Eli onko semmosta lääkettäkään olemassa, joka lamaannuttaisi täysin tunne-elämä ja ei vaikuttaisi juurikaan tavalliseen elämiseen??
Vastaukset 13
Vanhimmat
miksi haluat sellaisen lääkkeen? et voi olla tosissasi. tunteethan tekevät elämisestä mielenkiintoista. jos tunteillasi tarkoitat esim. agressiota voit varmasti saada jotain rauhoittavaa lääkettä. neuvottele lääkärisi kanssa.
Eli eli, pidän todella kamalana "sairautena" itseni kohdalla: rakastumista!
Se vie kaiken keskittymiskyvyn, ahdistaa aivan helvetisti ja järki ei juokse yhtään.
Saan harvoin agressioita, mutta vihaan rakastumisen tunteita yli kaiken, koska ne suuntautuu 95 % täysin harakoille, eli en meinaa kelvata oikein kenellekkään!!
Olen kokeillut rauhoittavia, inhottavan epätodellinen olo niistä tulee!
Rakastumisen aiheuttamaa ahdistusta helpottaa huomattavasti se, että kertoo tunteistaan niiden kohteelle. Se voi tuntua ensin vähän nololta, mutta harjoitus tekee mestarin, eikä kohdekaan voi siitä pahastua.
Nooh, yleensä kun rakastumisen on tunnustanut, siitä sitä tuskaan on vasta tullutkin "Älä rakasta" "Painu kotiin" jne. jne.
Eli siitä tuska vasta tulee, kun tunnustaa rakastumisen ja vastapuoli saa kunnon sätkyn, eikä halua koskaan nähdä.
Tämä onnistuu ehkä armeijassa, ettei rakastu, mutta siviilimaailmassa on aika mahdotonta hallita tunteita... tuskaa tuskan päälle.
Voi kun joku kehittäisi samanlaisen lääkkeen, kuin Seroxat, eli ei tunnu missää, eikä masenna. Kehitän perhana semmosen lääkkeen "LoveStop", niin ei paljoa tunneasiat häiritse pahemman kerran elämistä!
Ovatpa olleet törkeitä tyyppejä, ja kuitenkin ovat varmasti itsensä imarrelluiksi tunteneet. Joku kysyi sun ikää alempana, ja se jo selittikin paljon. Odota kun ne ihastuksen kohteet vähän kypsyvät.
Tuskin haluat kokonaan tunne-elämääsi jäädyttää, elämä olisi tuollaisessa tilanteessa melko väritöntä. Lähinnä tulevat mieleen uudet ssri-lääkkeet, joiden vaikutuksena useat ihmiset kokevat tunteiden latistuvan. Yleensä tuota pidetään ei-toivottuna sivuvaikutuksena. Ilmeisesti se on tavallaan hinta siitä miten tuo lääke nostaa ärsykekynnystä. Ihminen kestää paremmin ikäviä tapahtumia mutta myös mieluisten tunteiden kokemiseen tarvitaan suurempi ärsyke.
Puhtaasti akateemisena pohdintana dopamiinivaikutus voisi tuollaiseen tunteettomuuteen johtaa. Esim. MAO-estäjistä moklobemidi tai ehkäpä vielä enemmän MAO-B estäjä selegiliini. Tuota vm käytetään parkinsonismin hoitoon joten ei liene ajankohtaista kohdallasi. Moklobemidi kylläkin on masennuslääke (Aurorix). Kokaiini ja amfetamiini johtavat tunteettomuuteen akuutissa päihtymystilassa, niistä varmaankin ymmärrät pysyä erossa. Voimakas dopamiinivaikutus on myös yhteydessä psykoottisen käyttäytymiseen.
Tunteista ei ihminen ikävä kyllä onneksi pääse eroon, tuskin sinäkään haluat koneeksi muuttua vaan helpotusta akuuttiin tilanteeseen?
Otapa Deprakineä (epilepsialääke) kohtalaisen suurina annoksina niin kyllä tunteet tasaantuu. Ei kiinnosta mikään ja elämä muuttuu ihan tasaiseksi. Ei ole huolia eikä murheita, muttei ilojakaan. Sohvan pohjalla makailet tyytyväisenä sitten päivät pitkät.
Neuroleptit, kannattaa miettiä, jos et pääsekkään niistä koskaan eroon sillä sinusta tulee lopullisesti tunnevammanen. Et tunne yhtään mitään.
niitten vaikutukset on pitkäaikaisia vaikka lopettaisi. sitten ei elämää enää olekaan. parempi keino se lopettaa on suoraan ampua itsensä.
vihasivat suomalaisia, (ei suomessa) syöttivät siksi, elämää ei sen jälkeen ole ollutkaan minkäänlaista.
Sullahan tuntuu niin perkeleesti, kun tänne jaksat kirjotella. Vihaa, katkeruutta ja muita suloisia tunteita. Eikö ne ole tunteita?
Häh?
Jos ei tuntuis muissään, niin et paljon viittis tänne kirjotella.
Suosittelen lobotomiaa. Sitten ei tunnu.
sano
Saanko kysyä ikääsi? Se voisi hiukan selventää tilannettasi, sillä jos olet murrosikäinen/varhaisnuori nuo sinun tunnetilasi ovat ihan ymmärrettäviä ja ajan myötä "laantuvia"
20 vuotta ja olen harkinnut asiaa pitkään, kun muijat ei huoli rumaa jätkää!
Pitkä-aikainen unelmani on olla poikamies koko elämäni!
Kaikki psyykelääkkeet latistavat tunne-elämää, pitkään käytettynä pysyvästi. Pitkäaikainen ja jatkuva lääkitys lisää itsemurhariskiä, kun mielisairaaloiden potilaspaikkoja vähennettiin itsemurhat vähenivät.
Mitä onkaan normaali elämä? Sosiaalisysteemin mielestä normaaliin elämään kuuluu erottamattomasti vahva lääketokkura, siksi mielenterveyshoito perustuukin pitkälti lääkitykseen. Liekö kaupallisilla syillä osuutta asiaan?
Jos kaikki tunteesi on lääkkein vaimennetut, et mielestäni voi elää normaalia elämää. Tunne-elämä on normaalin elämän tukijalka.
Elämään kuuluu koko tunteiden kirjo. Negatiiviset tunteet eivät ole mielisairauden oireita.