On hämmästyttävää, että löytyy niin paljon teini-iän helvetin jo monia vuosia sitten jättäneitä aikuisia, jotka yhä jaksavat velloa siinä pohjattomassa itsesäälissä ja arvottomuudentunteessa, jonka peljätty yksinäisyys ilmeisesti kirvoittaa. Hyvät ihmiset, ravistelkaa itsenne irti tuosta naurettavuudesta.
Pyristeltyänne pitkiä vuosia samojen ajatuskuvioiden vankina, etsittyänne ulospääsyä ikuisuudelta tuntuneen ajan, kysyttyänne "miksi" miljoonat kerrat ettekö jo näe kaiken järkeilyn, asioiden loputtoman pyörittelyn mielettömyyttä ja kertakaikkista hyödyttömyyttä? Ettekö ole jo lopen kyllästyneitä siihen samaan vanhaan epätoivoon, vihaan ja tyytymättömyyteen, joka pistelee teitä jäisin piikein ja viiltää sydämenne verille? Luuletteko todella, että mikään määrä temppuja ja teeskentelyä, "omana itsenään olemista", rukoilemista tai vastaavaa eskapismia parantaisi tuskanne?
Tätä "ongelmaa" ei järkenne voi ratkaista - eikä liioin loputon kavalkadi ystäviä, kavereita, tuttuja ja puolituttuja. Ongelma ei ole siinä, ettei teillä ole ihmisyhteisön säätämää määrää läheisiä ihmissuhteita. Ongelmana on oma mielenne, joka jatkuvasti muistuttaa teitä tilanteenne toivottomuudesta. Se sanoo, että olette kelvottomia, mätiä ihmisiä, koska teillä ei ole tätä ja tuota. Ettekö jatkuvasti vertailekin itseänne toisiin, kadehtien heitä, masentuen?
Silti löytyy hetkiä, jolloin huolet eivät teitä paina, tunnette keveyttä - ehkä varhain aamulla tai hetkeä ennen nukahtamista, tai milloin vain milloin mieli on hiljaa: olette unohtaneet muistuttaa itseänne kaikesta siitä, mitä teiltä puuttuu. Lopettakaa siis joutavanpäiväinen asioiden vatvominen, älkää märehtikö elämäntarinaanne ja kokemaanne vääryyttä; epäilemättä olette tehneet sitä jo monen elämän tarpeiksi. Hyvät aikuiset, jättäkää hulluus taaksenne, antakaa sen mennä, HERÄTKÄÄ! Sydämessänne tiedätte, että nämä ovat totuuden sanoja, että ongelmanne ovat mielettömän mielen tuotetta - avatkaa siis silmänne.
Pyristeltyänne pitkiä vuosia samojen ajatuskuvioiden vankina, etsittyänne ulospääsyä ikuisuudelta tuntuneen ajan, kysyttyänne "miksi" miljoonat kerrat ettekö jo näe kaiken järkeilyn, asioiden loputtoman pyörittelyn mielettömyyttä ja kertakaikkista hyödyttömyyttä? Ettekö ole jo lopen kyllästyneitä siihen samaan vanhaan epätoivoon, vihaan ja tyytymättömyyteen, joka pistelee teitä jäisin piikein ja viiltää sydämenne verille? Luuletteko todella, että mikään määrä temppuja ja teeskentelyä, "omana itsenään olemista", rukoilemista tai vastaavaa eskapismia parantaisi tuskanne?
Tätä "ongelmaa" ei järkenne voi ratkaista - eikä liioin loputon kavalkadi ystäviä, kavereita, tuttuja ja puolituttuja. Ongelma ei ole siinä, ettei teillä ole ihmisyhteisön säätämää määrää läheisiä ihmissuhteita. Ongelmana on oma mielenne, joka jatkuvasti muistuttaa teitä tilanteenne toivottomuudesta. Se sanoo, että olette kelvottomia, mätiä ihmisiä, koska teillä ei ole tätä ja tuota. Ettekö jatkuvasti vertailekin itseänne toisiin, kadehtien heitä, masentuen?
Silti löytyy hetkiä, jolloin huolet eivät teitä paina, tunnette keveyttä - ehkä varhain aamulla tai hetkeä ennen nukahtamista, tai milloin vain milloin mieli on hiljaa: olette unohtaneet muistuttaa itseänne kaikesta siitä, mitä teiltä puuttuu. Lopettakaa siis joutavanpäiväinen asioiden vatvominen, älkää märehtikö elämäntarinaanne ja kokemaanne vääryyttä; epäilemättä olette tehneet sitä jo monen elämän tarpeiksi. Hyvät aikuiset, jättäkää hulluus taaksenne, antakaa sen mennä, HERÄTKÄÄ! Sydämessänne tiedätte, että nämä ovat totuuden sanoja, että ongelmanne ovat mielettömän mielen tuotetta - avatkaa siis silmänne.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En vertaa itseäni muihin. En halua olla kukaan muu kuin oma itseni. Tietty haluisin olla komeampi ja fiksumpi, mutta en haluaisi olla kukaan muu kuin minä.
Ihminen on lauma eläin ja minulta puuttuu lauma.
Ei siintä turhuuden tunteesta pääse eroon yksin olemalla.
"Ihminen on lauma eläin ja minulta puuttuu lauma."
Oivallisesti järkeilty, palkintosi on määrättömästi tuskaa ja mielipahaa. Taitaa tosin olla niin, ettet ole itse tuota ajatusta keksinyt, vaan se on sinuun istutettu. Tarraat siihen vimmaisesti, perustelet sillä kärsimyksesi. Ole huoletta, kukaan ei kärsimystä sinulta varasta.
En minä ole sitä keksinyt, vaan evoluutio sen on muokannut. Ei olisi ihmistä jos se pystyisi elämään yksin, ilman toista ihmistä.
Ei sitä ihminen kauaa pysty itseään kusettamaan ajattelemalla, että yksin on parempi olla.
Onnellisuus ei ole elämän tarkoitus, eikä liioin yksinäisyys.
"Ei siintä turhuuden tunteesta pääse eroon yksin olemalla."
Olet täysin oikeassa. Siitä tunteesta ei pääse mitenkään, siltä ei voi paeta, sillä pakeneminen on temppuilua, eskapismia. Tunteen voi ainoastaan torjua tai hyväksyä. Torjumalla se voimistuu - hyväksymällä, tiedostamalla, se katoaa.
"en haluaisi olla kukaan muu kuin minä"
Haluaisit olla ihminen, jolla on lauma. Sitä sinulla ei ole; mielesi sanoo, että tämä on väärin; siispä kärsit.
"Ei sitä ihminen kauaa pysty itseään kusettamaan ajattelemalla, että yksin on parempi olla."
Ei tietenkään voi, eikä tuosta kirjoituksessani ole lainkaan kysymys.
Huomaatko, että puolustat "oikeuttasi" kärsiä, jopa ärsyyntyen. Eikö ole hassua? Miksi kärsimys kaipaa puolustelua? Kirjoitus on suunnattu hiukan vanhemmille ihmisille juuri siksi, että iän karttuessa tämä totuus käy niin ilmeiseksi. Kärsimys on ja pysyy, ja lopulta ihminen täydellisesti kyllästyy siihen. Silloin hän voi päästää siitä irti, hän voi lakata vaalimasta sitä.
Kärsimys ei lopu kärsimällä. Nälkä ei lopu olemalla syömättä.
En puolusta oikeuttani kärsiä, vaan todistelen, että kyllä minulla on oikeasti paha olo yksinäisenä. Vaikka sinä sitä vähätteletkin.
Minä en ole mikään hindujen pyhä mies, joka vetäytyy vuorelle puhdistaakseen mielensä ja sillä lailla löytäisin yksin autuuden.
Henk. koht. olen kyllästynyt kärsimään jo, mutta ei siintä silti pääse yli.
Jos sinä pääset, niin se on hienoa.
Oot aivan pihalla. Sekoitat mielenterveysasiat ja yksinäisyyden. Nuoremmilla onkin mielenterveys useimmin hajalla, koska asioista ei tiedä niin paljoa välttämättä. Et vaan tajua että on ihan oikeasti yksinäisiä, asiaa ei vatvota välttämättä..
Tämä palsta on, ja täällä puhutaan yksinäisyydestä. Jos sulla on asiat ok niin painu v***:n saivartelemasta paskaa kun et tiedä asioista mitään lopulta. Luulet ainakin tietäväsi.
Ei ole kysymys siitä että olisi päänsä vanki. Oikeasti on ihmisiä jotka ELÄÄ yksin ihan muutenkin. Ja kaltaistesi kanssa kun ei halua elää niin on oltava yksin...
Väität että ongelmat ovat mielen tuotetta. Se, että ei kohtaa sopivia ihmisiä. -Oot ilkeä, väärässä ja aivan pihalla !!!!
Ja paskaa seuraa löytyy aina, entä jos haluaa kunnollista ja normaalia. Silloin on yksin mielummin jos ei huono seura kiinnosta eikä parempaa ole heti saatavilla.
Lyhyen kirjoitukseni perusteella olet luonut minusta mielikuvan, jonka kimppuun nyt suu vaahdossa käyt. Tämän kaltaisiin asiattomiin viesteihin, joissa ei lisäksi ole päätä eikä häntää, en aio vastata kuin huomauttamalla, että moisella käytöksellä ainoastaan alennat itsesi.
Lisäyksesi ei liity viestiini millään tavalla.
Hyökkäsit itse yksinäisten kimppuun, joten puolustan kyllä yksinäisiä.
Suu ei tarvitse vaahtoa, ihan normaalisti voi keskustella asioista. Jos sun mielestä ei ole päätä eikä häntää, mikä logiikka omassa tekstissäsi oli? Näetkö muuta kuin oman mielipiteesi?
Mulle on aivan sama alennanko vai mitä teen mielestäsi. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta et tiedä kaikista asioista juurikaan jos väitteesi ovat noita. Moni yksinäinen on varmasti muuttanut ajatusmaailmaansa vuosien varrella monesti, kehittynyt eteenpäin... ollut kontaktissa ihmisiin. SOPIVIA ei vaan aina ole tarjolla ..! Suomi ei ole myöskään keski-euroopassa jossa on ihmisiä joka suunnassa ja ilmasto sekä sisäänpäin lämpiävä kulttuuri ei aina luo puitteita helpompaan kohtaamiseen.
Ikäsi oli?
Mun viestiinpä se ainakin kuuluu.
En missään nimessä hyökännyt yksinäisten kimppuun; tarkoitukseni oli ainoastaan ravistella, avata silmiä, tuoda esille järjen ääntä sellaisena, kuin korvani sen kuulevat.
Tunteenomainen suhtautumisesi asiaan johtuu siitä, että olet rakentanut identiteettisi yksinäisyytesi varaan. Koet kirjoitukseni tiukan sävyn uhkaksi kärsimyksellesi ja sitä kautta omalle persoonallesi - et siis halua kuunnella. Olet päättänyt, että olen kusipää ja sellaisena aiot minua kohdella, vaikka tosiasiassa et tiedä minusta mitään. Haluat käydä käsiksi henkilööni ja sitä kautta näivertää pohjaa viestiltäni. Tämän vuoksi kyselet ikääni, mikä on tietysti merkityksetön sivuseikka.
Arvottomuus ja itsesääli, se on yksilöstä kiinni aikuisissakin. Jokainen yksinäinen ei tunne näitä välttämättä erityisesti ja tunteita on monia. Normaaliin aikuisuuteen pääsee tuella ja omalla ajattelulla, itsensä kehittämiselläkin. Jos jumiutuu johonkin niin ei sekään hyvä
Tunteenomainen suhtautuminen -viestisi on ärsyttävä...
Mistä oot saanut päähäsi, että vain yksinäiset kirjoittelevat täällä. Tämä on yleinen palsta.
En käy käsiksi kehenkään. Vaan toivon että lopetat -yleistyksesi- kaikkii aikuisiin jotka sattuvat olemaan yksin ja sen että sinä tiedät oikeast syyt -jokaisen- yksinäisyyteen mielestäsi.
En tiedä mistä revit teiniaikuiset, kai niitä riittää joo. Se ei tarkoita sitä että jokainen on sellainen
Varmaan teineillä, teiniaikuisilla ja joskus aikuisilla vellookin päässä jotain. Mutta joillakin ei vello. Ja se ei muuta asiaa miksikään. Sitä tosiasiaa, että ihmisiä on moneen junaan ja joskus sopivat henkilöt eivät vaan kohtaa. Joskus taas jos on pettynyt moniin, välttää tutustumasta "vääriin" ihmisiin jo alunperin. Joku taso on siis olemassa.
Lainaus alkuperäisestä viestistäni: "On hämmästyttävää, että löytyy niin paljon teini-iän helvetin jo monia vuosia sitten jättäneitä aikuisia, jotka yhä jaksavat velloa siinä pohjattomassa itsesäälissä ja arvottomuudentunteessa, jonka peljätty yksinäisyys ilmeisesti kirvoittaa."
Päivänselvää on, etten puhu tässä kaikista aikuisista, jotka sattuvat olemaan yksin. En myöskään missään vaiheessa ole väittänyt tietäväni mistään mitään. Kysymyksessä on mielipidekirjoitus, kuten viestit keskustelupalstoilla poikkeuksetta ovat.
Et ole lukenut viestiäni kunnolla, et tiedä mitä se sisältää, eikä tässä "keskustelussa" niin ollen ole mitään mieltä.
Asia selvä, hyvä juttu. Ihmisiä on niin erilaisia.
Jos joku aikuinen /aikuiset kirjoittaa näillä palstoilla tuntemuksistaan kerran kymmenessä vuodessa -siis sellainen joka ei vello erityisesti, voi tulla kuva että hän olisi koko ajan sellainen valittava ym. ym. Siinäkin voi tulla väärinkäsityksiä siis.
Etköhän sinä itse ole luonut kaikista yksinäisyydestä kärsivistä mielikuvan, jonka kimppuun täällä käyt.
Että nyt voitkin soveltaa itseesi nuo loput sanomasi: "Tämän kaltaisiin asiattomiin viesteihin, joissa ei lisäksi ole päätä eikä häntää, en aio vastata kuin huomauttamalla, että moisella käytöksellä ainoastaan alennat itsesi."
Millä tavalla?
Mutta jos nämä yksinäiset vellomisen lopetettuaankin kaipaavat seuraa, miten heidän pitäisi edetä?
Kirjoitukseni oli tarkoitettu alkusysäykseksi, pienen pieneksi valonpilkahdukseksi. En halua ryhtyä kenenkään neuvonantajaksi, sillä siihen kykyni eivät riitä. Kehotan kuitenkin lämpimästi tutustumaan ainakin Eckhart Tollen ja J. Krishnamurtin kirjoituksiin. He tuovat esiin jäsennellysti sen, mihin keskustelupalstalla voidaan ainoastaan hämärästi viitata.
Taidan ottaa noista selvää.
Minuun teki joskus teininä vaikutuksen Colin Wilsonin Outsider, silloin joskus kun yritin selvittää itselleni miten minun tulisi elää..
Syystä tai toisesta olen vain juuttunut paikoilleni.
Jep, sitten kun on tuolla roskalla täyttänyt päänsä, niin voi tulla keskustelupalstoille viisaana "valaisemaan" muita ihmisiä, joiden elämästä ei tiedä yhtään mitään. Sillä lailla.
Jalat takas koukkuun vaan ja katse päin seiniä. Nokka pystyyn silleen oikein hhhenkisesti.
Joo, on tosi helppoa ravistella itsensä irti tuosta naurettavuudesta. Jos onnettomien olosuhteiden kautta on vuosikausien aikana rakentunut kärsivä mieli vääristyneine ja haitallisine ajattelumalleineen, niin sen purkaminen ja ehjän mielen rakentaminen ei todellakaan käy hetkessä.
Onnittelut heille joilla on ollut niin onnellinen lapsuus ja nuoruus, että pahimmat vanhempien ja/tai ympäristön aiheuttamat ajatteluvääristymät eivät ole päässeet toteutumaan ja luomaan yksinäisyyttä, itsevihaa, epätoivoa, masennusta jne.
Voi kiitos neuvosta, kyllä nyt kelpaa. Hyvin tiedettiin taas elämä toisten puolesta.
Mistä näitä omassa navassaan asuvia "asioiden oikean laidan oivaltaneita" riittää?
Ilmeisesti minä saan sitten ihan rauhassa "rypeä" vielä vuoden jos tuo raja on tasan 23 vuotta.
kyllä nyt ärsyttää tuo tekstisi...
Mitä haet tällä takaa?
Pitääkö velloa itsesäälissä, jos on yksinäinen? En minä ainakaan sellaista jaksa. Ja vaikka olenkin yksinäinen ei se tarkoita sitä, että olisin katkera tai kateellinen toisia kohtaan.
Ei nyt kyllä ihan aukea tämä juttu...
Tekstisi on kirjoitettu siihen tyyliin, kuin olisit ylempänä muita, olet jollain tavalla hyökkäävä tekstissäsi. Masennukseenko yrität tekstilläsi pureutua?
Ilmeisesti luetunymmärtämisessäni on sitten jotain vikaa, kun en nyt kyllä pysy kärryillä.