On melko väsy olo, mutta ei oikein nukuta yhtään ja semmonen fiilis että voisi olla koneella vaikka koko yön. Vaikka oon jo Tenoxinkin ottanut.
Ei oikein haluaisi edes nukkua kun ei halua herätä huomiseen. Huomiseen joka on vain uusi tyhjä päivä tyhjyydentunteineen. Tyhjyyttä sisälläni ja tyhjyyttä ympärilläni.
"Syvän yksinäisyyden täyttäminä tunteina on aikaa ajatella omaa elämäänsä, kuinka turhaan tämäkin päivä ajautuu iltaan. Kuinka soisinkaan oman elämäni olevan illassa. Saisi nukahtaa tyynesti, tyytyväisenä, ilman syyllisyyttä.
...Miksi en osaa olla toisenlainen?"
Ei oikein haluaisi edes nukkua kun ei halua herätä huomiseen. Huomiseen joka on vain uusi tyhjä päivä tyhjyydentunteineen. Tyhjyyttä sisälläni ja tyhjyyttä ympärilläni.
"Syvän yksinäisyyden täyttäminä tunteina on aikaa ajatella omaa elämäänsä, kuinka turhaan tämäkin päivä ajautuu iltaan. Kuinka soisinkaan oman elämäni olevan illassa. Saisi nukahtaa tyynesti, tyytyväisenä, ilman syyllisyyttä.
...Miksi en osaa olla toisenlainen?"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta, minä en tosin ole saanut vielä edes unilääkkeitä ehkä seuraavalla kerralla koska nyt jo sain uuden lääkkeen jonka piti nukuttaa, piti, mutta ei nukuta.
Silti on kokoaika väsynyt ja päivällä voisi nukkua vaikka kokoajan.
Ja sama tunne itselläkin miksi mennä nukkumaan kun sitten täytyy taas herätä samaan ahdistukseen kuin aina ennenkin.
Opin kunnioittamaan elämää vielä kun saisi jonkun muun hyvän syyn aina herätä uuteen päivään.
Tai onhan noita hauveli, avomies ja perhe mutta vielä jotain puuttuu vaikka tuossakin on jo paljon.
Tekstisi taisi tulla suoraan sydämmestä, voimia sinulle.
Kiitos vastauksestasi Avohoidokki!
Niinhän sitä tuli nukuttua taas iltapäivän puolelle saakka. Jos ei ystävä olisi soittanut ja herättänyt niin nukkuisin varmaan vieläkin.
Saan olla kiitollinen ystävilleni, kun pitävät minut elossa edes jollain tapaa. Inhottaa kun silti kukaan tai mikään ei riitä minulle syyksi saamaan elämänhalua.
En kyllä tiedä mikä olisi se hyvä syy herätä aina uuteen aamuun. Ei minullekaan syyksi riittänyt aiemmin edes avomies ja oma hauveli. Silti masennuin ja yritin itsemurhaa, jonka seurauksena ei enää ole sitä avomiestä ja hauvelia. Eli hän jätti minut itsemurhayrityksen vuoksi.
Noh, jospa sitä jotenkin jaksaa tarpoa eteenpäin kunnes löytääpi sen hyvän syyn.
Kun pääsisi masennuksesta niin sitten se hyvä syy varmaan löytyisi.
Onneksi sulla on ystäviä, sekin on jo paljon.
En osaa enää muuta sanoa, veti hiljaiseksi se mitä olet joutunut kestämään itsemurha yrityksen jälkeen. Kaikkea hyvää ja toivotaan että sun masennus ja unettomuus hellittää.
Tosi mukava että jaksat vastailla minulle. Sillä minä tänne kirjauduinkin kun tarvitsen sellaisia ihmisiä joille voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kun nämä ystäväni eivät oikein ymmärrä mielenterveysongelmia tosiaan.Enkä heitä niinkään halua rasittaa enää enempää.
Olisi mukava enemmänkin keskustella asioista, ja saada vertaistukea puolin ja toisin.
Unettomuuteni ei kyllä ole hellittänyt todellakaan edes lääkkeiden voimalla. Jospa se tästä vielä helpottaisi.
Olen muutamia tekstejäsi lukenut täällä. Miten sinä itse voit?
KYSY NEUVOA LÄHIMMÄSTÄ PAIKALLISYHDISTYKSESTÄ.
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
http://www.mielimaasta.fi/
Että itse jaksat kirjoitella.
Välillä jaksan paremmin ja yleensä huonommin.
Nyt eka kerran pitkästä aikaa nukuttaa jo edes tähän aikaan. Mutta tiedän että mies nukkuu päivällä pitkään niin yritän valvoa että unirytmi olisi hänen kanssaan suht koht sama.
Pitäsi kyllä nukkua kun oireet pahenee jos unirytmi on sekaisin tai kun väsyttää.
Mun paras ystävä siskoni asuu 80km päässä ja hänelle olen aina puhunut asioistani mutta nyt kun on tämä sairaus en osaa oikein puhua kun hänelläkin on omat ongelmansa, parempi kun en vaivaa häntä enää omillani. Ystäville jotka on kauempana olen lähettänyt vain linkkejä fakta tiedoista kun en halua sitten heitäkään enää vaivata marisemalla koko aika.
Siskollekaan en ole tainnut muuta mainita kun että on ahdistus ja tunnistamaton psykoosi (oli joku kolmaskin mutta en muista) diagnooseina, se keskustelu toppasi kun seinään, tuntui kun sisko ei olisi edes kuullut mitä sanoin, jatkoi vain ruuan laittoa.
Mutta toisaalta hyvä, otti ainakin rennosti :) eikä panikoinut että, hui kauheeta.
Talvella pahimman olon aikaan kun mulla oli pahin masennus ja vielä psykoosi päällä niin sisko vain sanoi että näytät aika kamalalta, en jaksanut edes välittää miltä näytän, mulla oli epäonnistunut värjäys päässä ja hiukset taivasta kohti ja siniset pari kuukautta, en jaksanut meikata ja hyvä kun jaksoin suihkussa käydä.
Nyt kun ei päivä muuten kulu niin meikkailen ihan ajankuluksi.
Nyt tästä tulee romaanin pituinen mutta tulkoon, se lukee ketä jaksaa.
Oletko ajatellut että hankkisit uuden lemmikin?
Mulle ainakin tuo paljon piristystä tuo meidän koira, ja se on onneksi yhtä laiska kun minäkin, ei sitä paljon lenkkeilyt kiinnosta, pikana käy pissalla ulkona ja sitten äkkiä sisälle jos sataa. Sitten saattaa aurinkoisina päivinä istua monta tuntia ulkona auringossa.
Omaatuntoa kyllä kaivelee kun ei siitä enää samalla tavalla jaksa huolehtia kuin ennen, joskus olen unohtanut antaa jopa ruokaa, onneksi koirien pitäisi välillä pitääkin paastopäivä.
Ja osaa tuo onneksi kerjätä sitten kun nälkä tulee niin viimestään silloin havahdun siihen että jotain täytyy antaa.
Tänään sain pitkästä aikaa siivottua se on aika paljon, talvella mulla oli kai jonkinnäköinen mania kun siivosin yökaudet ja tein kaikkea koko aika, valvoin yöt ja päivät ja nukuin parituntia kerrallaan, kipeää. Ja sitten se loppui kun seinään ja nyt on ollut tämä tasanen ahdistus/masennus siitä asti.
Tunteetkin on ihan latistunut, paljon mistään ei jaksa iloita, eikä oikein mistään suuttuakaan.
Tänään pitkästä aikaa mua ärsytti ja meinasin hermostua ihan pienestä syystä.
Oletko sä sairauslomalla vai töissä?
Mä olen kuntoutustuella kotona ja päivät kuluu tai ei kulu mitään tekemättä.
Välillä tekee mieli takaisin töihin mutta sitten iskee todellisuus päin naamaa etten jaksaisikaan siellä olla, kun en jaksa kotonakaan tehdä paljon mitään.
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.
PS. Unohdin kirjautua ja käsittääkseni teksti häviää jos nyt kirjaudun?
Mutta minun paikkakunnallani tuo paikallisyhdistys on sellainen jossa on kaikki keski-ikäisiä tai vanhempia ja he ovat todella vaikeasti sairaita. E n oikein mielellään sinne mene. On minulla hoitosuhde mielenterveystoimistossamme onneksi.
Mukava kuunnella muidenkin tarinoita välistä.
Minulla sama ongelma etten pysty puhumaan ystävilleni, varsinkaan parhaalle ystävälleni kun hän ottaa kaiken niin raskaaksi taakakseen. Ja hänellä myös omat huolenaiheensa niin en halua rasittaa enempää.
Niin, siitä lemmikistä. Minulla on aiemmin ollut kissoja, mutta niistäkin jouduin luopumaan kun masennuksen takia en jaksanut tai pystynyt niistä huolehtimaan. Nyt ovat paremmassa kodissa onneksi.
Enkä vielä ainakaan uutta lemmikkiä voisi edes ottaa kun asun ystävieni luona vuokralla ja heillä on koira jo.
Juu, mulla oli kans semmoinen hypomaniakausi joskus 1,5 vuotta sitten suunnilleen; en nukkunut kuin puoli-kaksi tuntia yössä, touhusin koko ajan jotain, puhuin koko ajan puhelimessa suu vaahdossa ja siivoilin jatkuvasti. Itellä oli kans sama että jos ei muuta tullut mieleen niin meikkailin tuntikausia.
Sen jälkeen kyllä on ollut pelkkää masennuksen syövereissä tarpomista. Lääkkeidenvaihtoa ja sellaista.
Juu, olen nyt sairaslomalla, ollut marraskuusta2007 asti ja nyt sitä saikkua olisi lokakuun loppuun asti. Ja hoitajani vähän vihjasi että sitä jatketaan vielä ensi vuoden alkuun asti...! Mitähän tekemistä sitä sitten keksii.. Kai olisi joku kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu paikallaan tuossa syksymmällä.
Kirjoittelehan lisää jos sille tuntuu! Mukava rupatella!
Muusta yhteydestä löytää tälläisen sosaalisen.. yhdessä tehdään..ryhmän. lähde vain sosiaaliseentoimintaa. Vaikkapa kolmannen sektorin vapaaehtoistyöhön? Siinä sydän ja mieli saa sitä oikeaa lääkettä, koska työstäsaa kiitosta varmasti. Ja toisten kanssa touhuilu on paljon antoisampaa, kuin itseksee pakkopullaa leipomalla?
Hyvää JUHANNUSTA ! ! (vesi selvää)
Menen nimittäin itse viihdyttämään eläkeläisiä > reilusti keski-iän ylittäeitä. Olen tehnyt tätä vuoden- Antoisaa on ollut. Saa pelkkää kiitosta toiminastaan. Mitä sitä muta immeinen tarvitsee?
Kun on itseki eläkkeellä.
..että tarvis ryhmää vähän nuoremmille ja tämän tyyppisille? Ei siihen tarvitse kuin joku 3-4henkeä, niin vuorovaikutuasta syntyy. Ja pieessä porukassa paremmin ystävystyy.
Jotakin on itseki KEHITELTÄNÄ, ettei odota aina vain VALMISTA joka mnulle sopisi.?
Nin se on tervehtymisenkin suhteen.
Jostain > Kaksivuotta sitten tervehtyyt!
Onko se työkokeilu sitä että kokeillaan omassa työssä jaksamista välillä sairauslomalla vai mitä se tarkoittaa?
Tuli nukuttua puoli yhteen taas, kolmen maissa menin nukkumaan ja rupesin miettimään liekköhän tuo mun ukkokin masentunut kun nukkuu päivät, kuorsaa vieläkin vaikka kello on kaksi.
Harmi että jouduit luopumaan kissoista, todella ikävää.
Mä varmaan kuolisin jos joutuisin tuosta meidän koirasta luopumaan, niin paljon tulee se kanssa tehtyä, se pitää mut sentään jonkinäköisessä toiminnassa kiinni, kun on pakko lähteä ulos sen kanssa ja yrittää muutenkin huolehtia siitä.
Nyt haluaisin uuden koiranpennun mutta pelottaa samalla se alku hässäkkä sen kanssa, pitäisi jaksaa opettaa sisäsiistiksi ja opettaa uusia tapoja niin ehkä vielä parempi että unohdan asian ja koitan vain jaksaa huolehtia tuosta yhdestä karvapallosta.
Mulla menee päivät ja yöt koneella ja välillä aina teen jotain muuta ja sitten takaisin koneelle, oh hoijaa päivät menee miettiessä miten elämä kuluu ohi, kuluu ohi odotellessa parempia aikoja.
Mutta samalla tavallahan se kuluisi jos olisi töissä sitten vain ei jaksaisi sitäkään vähää tehdä kotona tai lähteä mihinkään.
Siitä hyvä että tuota sairauslomaa vielä on, paljon helpompi olla kotona ja oireetkin on lievempiä, kun ne yleensä heti pahenee kun lähen kotoa pois.
Olin taideterapiassa talven ja kevään, se oli ihan piristävää vaihtelua, kerran viikossa piti käydä ja oli paljon käsillä tekemistä mistä pidän ja retkiä, jotka tosin jätin usein väliin sen takia kun panikoin liikaa.
Kai tässä on vielä paniikkihäiriö lisänä kaikkeen muuhun.
Olin kirjoittanut diagnoosin väärin, se on määrittelemätön psykoosi, mikä mulla on.
Lääkäri sanoi viimeksi ettei lähe vielä diagnoosia vaihtamaan ja nyt sitten pelottaa mikä se seuraava diagnoosi olisi, olen aivan varma että sairastan skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä mutta nyt jätän diagnisoinnit lääkärille.
Ensi viikolla on hoitajalle aika ja sitten vasta elokuussa lääkäri, aika pitkä aika jos jotain tulee, mutta sanoivat että aina voi mennä siinä tapauksessa päivystykseen.
Lääkäri jää lomalle niin siksi on niin pitkä tuo kontrolli väli.
Tälläistä tällä kertaa.
Kirjoittele jos huvittaa ja jaksat.
Mukava kuulla muidenkin mietteitä.
Juu itse heräsin tuossa noin vartti sitten kun uni ei tullut vasta kun aamulla 5 maissa.
Itseasiassa en itsekään ihan varma oo mitä se työkokeilu on. Ei minulla edes ammattia ole tai työpaikkaa ole ollut. 4 kertaa jääneet vaan opiskelut kesken masennuksen vuoksi ja välissä aina sairaslomilla ollut.
En sitten tiedä onko se työkokeilu vähän samanlaista kun kuntouttava työtoiminta, siinä olen ollut pari vuotta sitten. Siinä aloitettiin pienellä työmäärällä, esim. 3 päivää viikossa ja vaikkapa 4 tuntia päivässä.
Varmaankin jotenkin sama periaate siinä työkokeilussa.
Minäkin olen taas nykyään paljon vaan tietokoneella, nyt kun olen löytänyt näitä vertaistukipalstoja. Aika paljon yksin tulee oltua kun kaikki ystävät ovat työssäkäyviä. Eikä jaksa mitään harrastaakaan kun mikään ei kiinnosta eikä kyllä jaksaisikaan.
Ensi viikolla olisi minullakin hoitajalleni aika, jonka jälkeen hän jää kesälomalle ja lääkärille on aika myös. Sen takia lääkäri kun pitää olla jatkuvasti Kelalle toimittamassa uusia lääkärin B-lausuntoja. Eivät myönnä millään sitä sairaspäivärahaa kun pätkittäin.
Sitten uusi rumba alkaa kun elokuun jälkeen pitää alkaa hakea kuntoutustukea kun sairaspäivärahaoikeus päättyy.
Minulla viimeksi diagnoosi oli F32.2 vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita ja F51.0 Unettomuus, mutta Kelalle toimittamassaan lausunnossa lääkäri oli kirjoitellut että minulla olisi psykoottisia oireita. En itse kyllä sillon olisi aavistellut yhtään. Nyt kyllä voi olla paljon mahdollista, olen alkanut itsekin epäillä.
Tiistaina sitten lääkärillä saa nähdä mikä on seuraava diagnoosi, veikkaisin että kaksisuuntainen paniikkihäiriö unettomuus.
Aika stressaavaa kun täytyy miettiä saako toimeentuloa mistään. Itselläni meni yli puolivuotta ennenkuin myönsivät kuntoutustuen, onneksi tuli takautuvana marraskuulta asti.
Sairauspäivärahat tuli kolmen kuukauden pätkissä sen vuoden ajan. Ihmettelin kun tällä kertaa lääkäri kirjoitti jo peräti puoli vuotta ja kun oli psykoosi oireilut mukana niin heti tuli kuntoutustuki. Päätöksessä meni vain kuukausi kun valitin ja tein uuden hakemuksen kelaan.
Kävin tässä välissä pihalla istuttamassa parit kukat mitkä olin siemenistä kasvattanut ja mies nukkuu vieläkin niin ei ole enää muuta tekemistä kun istua koneella.
Rupesin jo itse miettimään että pitäisiköhän munkin pyytää tuollaista työkokeilua, siinähän sitä sitten näkisi pystyykö töihin vai ei.
Varmaan hyväkin että lääkäri on laittanut sulle sen psykoosi oireilunkin siihen lausuntoon, silloin saa helpommin sen sairauspäivärahan että kuntoutustuen kun pelkällä masennus diagnoosilla.
Mitä oireita sä luulet että on psykoosiin viittaavia mitä sulla on ?
Mä en osaa omia oireita kovin tarkkaan kertoa kun en tiedä mikä on mitäkin.
Mutta psykoosissa olin kun jossain sumussa, vaikka tuttuja ihmisiä oli ympärillä niin tuntui että olen silti jossain omassa maailmassani. Säikyin ihan kaikkea jopa jotain sanoja, hypin suoraan sanottuna seinille.
Sitten on nuo äänet jotka lääkityksen myötä on helpottaneet nyt on vain vahvoja ajatuksia jolloin luulen saavani telepaattisia viestejä, apua. Ja mä vielä uskon telepatiaan ihan älyttömästi niin se ei ainakaan auta tässä paranemisessa.
Nyt taas yritän keksiä jotain muuta tekemistä, moi moi.