Oon kärsiny tässä jo pitemmän aikaa tuosta inhottavasta epätodellisuudentunteesta, eli tunne on kuin olisi unessa ja ei ollenkaan tässä maailmassa.
Olen huomannut että hyvin moni kärsii samasta tunteesta joilla on myös paniikkihäiriötä. Itse käytän Citalopram ratiopharmia 20mg, mutta tuntuu että epätodellinen olo vain pysyy silti. Nyt mietinkin että onko tähän edes toimivaa lääkettä olemassakaan.
Onko joku löytänyt toimivaa lääkettä tähän oloon ja paljonko annostus on? Entäs milloin yleensä saatte kohtauksen, vai onko se kokoajan päällä? Oletteko selvittäneet johtuuko tunne jostain traumasta?
Olen myös huomannut että nykyään jos juon alkoholia niin tämä tunne voimistuu ja saattaa mennä melkein paniikin puolelle, mutta helpottaa onneksi sitten parin annoksen jälkeen. Onko muilla kokemuksia tälläisestä? Varsinkin baarissa iskee helposti tälläinen olo. Johtuu varmaan ainakin ihmispaljoudesta ja huonosta ilmasta?
Olen huomannut että hyvin moni kärsii samasta tunteesta joilla on myös paniikkihäiriötä. Itse käytän Citalopram ratiopharmia 20mg, mutta tuntuu että epätodellinen olo vain pysyy silti. Nyt mietinkin että onko tähän edes toimivaa lääkettä olemassakaan.
Onko joku löytänyt toimivaa lääkettä tähän oloon ja paljonko annostus on? Entäs milloin yleensä saatte kohtauksen, vai onko se kokoajan päällä? Oletteko selvittäneet johtuuko tunne jostain traumasta?
Olen myös huomannut että nykyään jos juon alkoholia niin tämä tunne voimistuu ja saattaa mennä melkein paniikin puolelle, mutta helpottaa onneksi sitten parin annoksen jälkeen. Onko muilla kokemuksia tälläisestä? Varsinkin baarissa iskee helposti tälläinen olo. Johtuu varmaan ainakin ihmispaljoudesta ja huonosta ilmasta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta ei paniikkihäiriötä,vain pitkäaikainen masennus,ahdistuneisuushäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö.tosi kiva olo kun heti kun aamulla nousee sängystä,tuntuu siltä että kroppa lähtee käveleen,mutta sisin jäi unten maille...tai jotain sellasta.en syö mitään lääkettä,söin 2 vuotta sitten paroxetiiniä pari kk ja olo oli kuin zombie.periaatteessa tässä olossa vois tehdä mitä vaan,eikä se tuntuis miltään.käyn traumaterapiassa,mutta ei auta,ainakaan vielä.ois kiva elää TÄSSÄ maailmassa,mutta hyvä puoli on se etten jännitä vaan menen ja hoidan asiat!
Mitkä asiat sinulla on laukaissut tuon traumaperäisen stressihäiriön?
Itse epäilen vahvasti että ala-asteelta jo lähtöisin oleva syrjiminen ja outona pitäminen on yksi aiheuttaja tälle ololle. Olen myös ollut todella kiukkuinen ja herkkä lapsena. Minulla on myös ahdistuneisuushäriötä, paniikkihäiriötä. syömishäiriötä sekä tällähetkellä paha masennus.. nämä kaikki yhdessä taitaa pitää tuon epämiellyttävän tunteen päällä..
..olen siis jo 21vuotias, mutta vaikka terapiassa asioista on puhuttu, ei tunnu silti löytyvän apua noille kouluajan traumoille..
siis mä oon 25v ja mulla on 2 lasta,joten nyt ne traumat alkavat näkyä...no mua on kiusattu lapsena kun olin niin ujo,sitten käytetty seks.hyväksi 14v eteenpäin,pahoinpidelty,ei ole huolehdittu,isä ollut välinpitämätön ja olen psykiatrien mukaan ollut masentunut lapsesta asti...tämä olo taitaa olla nimeltään disossiaatiohäiriö tai joku sellainen.luin tuossa persoonallisuushäiriöistä ja vaikutti siltä että mä oon tunne-elämältään epävakaa jne...mulla on kans vähän sellaista "syömishäiriötä".aamupalani on joka aamu nutrilett-ateriankorvike ja battery stripped...illalla sit mässään...kokoajan touhotan ees taas ja en osaa rentoutua...taitaa olla joku energia-juoma riippuvuus.ainakin rauta-arvot oli noussut nuilla patukoilla 100-137...:)
epätodellisesta olosta tällähetkellä itekki ,sitä on kestänyt nyt ekasta kohtauksesta asti,eli n.viikon.Todella masentavaa.Ajattelin laittaa elämäntavat uusiksi.Mutta olen kyllä valmis,jos se vain tähän v-mäiseen tautiin auttaa.Epätodellinen olo ja todella hidas järki:(
Poissaolevaa oloa ollut. Se johtuu siitä että olet ns tukossa. Jotain käsittelemättömiä asioita sun elämässä, jotka olet sulkenut pois. Tiedän hyvin monta kellä on sama vaiva.
Kannattaa käydä homeopaatilla. Minun mielestä siihen vaivaan ei kannata vetää jotain turruttaa mömmöä. Se ,mistä se johtuu täytyy selvittää.
Minun miehellä oli tosi pahojaoireita. Lapsuudesta yms johtuvia. Kerran astma aiheutti jopa sellaisen tapauksen, että hän ei pystynyt sitomaan kenkiään. Käynnin jälkeen hän on parantunut astmasta js muistakin vaivoista. Joille lääkärit saattaisivat nauharhtaa. Kaikki liityy aina kaikkeen muista se.
Homeopatian avulla minun ei ole tarvinut ravata lääkärissä.
Kuulostaa valitettavan tutulta tuo epätodellisuuden tunne. Olen kärsinyt siitä elämän varrella useita kertoja. Ympärillä oleva todellisuus tuntuu epätodelliselta, vaikka tietää sen olen todellinen. Jopa oma olemassa olo tuntuu epätodelliselta. Ei ole kovin mieltä ylentävää huomata kärsivänsä tällaisista oireista - alkaa helposti pitämään itseään outona eikä uskalla kertoa näistä fiiliksistä kenellekkään.
Pieni jaksoja oli joskus alle 20v. vuotiaana, yli 30v-vuotiaana oli noin 2 vuoden jakso mutta sen jälkeen ne ovat kestänäneet 1-2 kuukauttaa, nyt yli nelikymppisenä niitä on ollut yhteensä 7-8 jaksoa.
Näille oireille on nimikin: depersonalisaatio (oma minuun epätodellinen) ja derealisaatio (ympäristö epätodellinen). Samaan aikaan järki kyllä toimii aivan moitteettomasti, vaikka olo on aika konemainen/robottimainen. Tosi pelottavaa ja psyykkisesti kivuliasta.
Lapsuuden traumat ovat mielestäni omalla kohdalla syy. Uskon, että niiden johdosta ei ole kunnon kontaktia syvimpiin tunteisiin ja jos tapahtuu jotain isoa hyvää/huono tunnetasolla, niin se voi laukaista "tilan".
Helpottavia asioita
- erittäin iso apu vertaisryhmistä(itsellä AAL eli Aikuiset Alkoholisiten Lapset tai muuten toimintahäiriösestä kodissa eläneille, ihanteellista olisi jos olisi oma vertaisryhmä epätodellisuuden tunteesta kärsiville)
- huomio muihin asioihin, sikäli kuin mahdolllista
- kirjojen lukemien (vaikka dekkarit)
- runsas lepääminen
- oleminen niiden ihmisten seurassa, joille asiasta voi puhua
- vaikeassa vaiheessa Cipramin tai vastaava esim. Citalopram ratiopharmia (tosin ne voivat ensin 1-2 viikon ajan pahentaa oloa mutta sitten kannattaa pyytää rinnalle diapam tms)
Heikentäviä
- kiire
- sosiaaliset tilanteet
- ehkä kahvi, energiajuomat
- unen puute
Suomeksi on vaikea löytää tietoa mutta englanninkielisiä foorumeita löytyy esim. www.dpselfhelp.com
Paljon muutakin olisi kirjoitettavaa mutta eiköhän tämä näin aluksi riitä.
Mulla oli tuollaista epätodellista olo lähes 20-vuotta. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Sairastuin 13-v. paniikkihäiriöön ja sen jälkeen tulivat kuvioihin myös nuo oudot oireet. Luulen myös johtuvan lapsuuden traumoista / käsittelemättömistä asioista. Sitä vain pidän outona, että olen neljään eri otteeseen käyt pyskologeilla/psykiatrilla ja kukaan ei ole koskaan kertonut, että oireilla on nimikin ja ne ovat näinkin yleisiä ja mistä voivat johtua. Pelkäsin vuosikausia aivokasvainta ja nyt vasta alan tajuamaan mistä on ollut kyse. Nyt oireilen vain joskus, lääkitys Sepram 10 mg.
Kohta 40v- mies ja tuosta samasta oudosta epätodelliseuudesta kärsinyt. Tämä paniikkihäiriö puhkesi myös yläasteella pahoina kohtauksina. Vasta pitkään jälkeenpäin selvisi itselle, oikeastaan verkosta mitä oireet oli.
Olen tyypillinen "vaiva-tapaus", asun yksin, masennusta, pelkoja; päihkeitä ei ongelmaksi.
Vielä kun työni on yksinäistä yritämistä ei ole tuota sosiaalista turvaa lähellä.
Lääkitystä ei ole, voisi ajatella. Nuo epätodelliset tunteet kiusaa.
tuo depersonalisaatiohommeli vasta täältä netistä isona ihmisenä... ottaen huomioon, että ensimmäinen raju paniikkikohtaus iski n. 10- vuotiaana, olen ihmetellyt sitä, ettei kukaan tapaamistani lukuisista asiantuntijoista selittänyt tätä minulle! :P Koska itse olen saanut lääkkeistä hyvän avun, suosittelen niitä hanakasti muillekin. Kun aikoinaan aloitin nykyisen lääkitykseni, mietin, kuinka jaksan edes elää parinkymmenen paniikintäyteisen vuoden muistojen kanssa (siinä vaiheessa paniikkihäiriöni oli hyvin laaja-alainen). Hyvin olen jaksanut! Ihmismieli tuppaa ajan kanssa unohtamaan ikävät asiat - näköjään - ja kun elämä normalisoituu ja reviiri laajenee, ei enää keskity menneeseen. Hyvää kesää kaikille!